Tylsäää!

Video Secin Ruotsin agiradasta.

Jalka sen kun jatkaa kiukutteluaan. Eilen kokeilin käydä sen kanssa pyöräilemässä, kun Seci tarvitsi palauttavan ravilenkkinsä, yleinsähän käyn hölkkäämässä sen kanssa, mutta nyt typerän jalan takia piti keksiä jotain muuta. 45min lenkki tuli selvästi tarpeeseen, alkuun takajalat hieman pompotti, mutta hetken päästä lihakset vertyivät lämmetessään ja ravi alkoi kunnolla liitämään. Kotona vielä venyttely ja BOT päälle. Subré pääsi myös pyörälenkille mukaan juoksemaan vapaana ja humputteli kunnolla rynnistellen, pätkittäin pentu jopa ravasi.

Nyt kun en voi tehdä oikeastaan mitään päätin ajankuluksi kirjoitella mitä me tehtiin Ruotsin reissun jälkeen, mutta en silloin ehtinyt niistä kirjoittaa kun matkapäivitys seisoi.

Subré on tehnyt kaksi jälkeä.Yksi helppo mutkitteleva n. 60m, 1h vanha. Kulma treeni 10m + 10m ja keskellä 90 asteenkulma. Yhdistävä tekijä molemmilla jäljillä oli erittäin huono jana, tähän asti Subrélla on ollut jana 4 kertaa ja aina se on mennyt hyvin ja varmasti. Nyt pentu sitten keksi että seilataan ja rynnitään, sen sijaan että rauhallisesti etsisi suorasti. Sain vinkkinä tutultani pari hyvää janatreeniä, joita ajattelin toteuttaa sitten kun tuo oma jalkani kestää metsään menoa.

Seci on tehnyt tokoa, ilmoitin sen halukkaaksi kssk:n piirimestaruus joukkueeseen, joten pitää nyt vähän kertailla avoja läpi. Nouto näytti heti kivalta, intoa on tullut paljon lisää. Luoksetulosta tultiin tyylikkäästi läpi, toisella kertaa jarrutti josta palkkasin sen heittämällä palkan ja kolmannella pysähdyttiinkin jo kuin seinään. Seuraaminen ja jäävät olivat hyvät. Kaukoissa toinen istumaan nousussa oli ihme eteenpäin hiippailu. Paikkamakuu aloitettiin taas kerran alusta, lyhyitä positiivisia treenejä paljon, toivottavasti tämä nyt puree. Tavoite on saada rauhallinen makuu, jossa Seci on itsevarma.

Tiistaina oli kouvolan treenit, alkuun meni Secin kanssa hyvin, mutta sitten meillä tuli pientä erimielisyyttä keppien hakemisesta. Subré pääsi tekemään puomia ja A:ta. Puomilta tuli taas pari alaslentoa ja ensimmäistä kertaa neiti meinasi vain juosta läpi. Ahne koira kuitenkin tajusi nopeasti koska sitä palkkaa saa ja koska ei, eikä namien menetykseen ole puffelilla varaa. Subré pääsi tekemään myös ensimmäistä kertaa luvallisesti A:ta. Hyvin neiti handlasi A:n ja teki hienot stopit. Epäreilua on että Subrén A on jo nyt nopeampi kuin Secin, mutta jos vauhdikas alastulo stoppiin tarttuisi Seciin.

Piirimestaruuksista ostin tasapainotyynyn, jolla olemme nyt treenailleet syviälihaksia. Aikaisemmin olemme harjoitelleet myös jumppapallolla, mutta tyynyn kanssa voi tehdä enemmän erillaisia harjoituksia.

Piirimestaruuskisat

Meidän kisat meni sitten ihan penkin alle, suunnitelmissa oli juosta 4 rataa Secin kanssa 3 ja yksi Pedron, mutta typerä jalka sitten päätti toisin.

Ensin oli agilityrata, jonka rataantutustumisessa pyörähdin hetken, sitten alkoi jo olla sen verran kipeä jalka, etten enempää uskaltanut sen kanssa kävellä. Hetkeksi lepuuttamaan kinttua ja Seci lähti Karitan mukaan lämmittelylenkille. Ehkei ihan viisain idea, mutta päätin juosta kuitenkin, olihan kyseessä sentään piirimestikset. Neljänen esteen takaakiertoon päätin tehdä poispäinkäännöksen, jotka ovat viimeaikoina toimineet erinomaisen hyvin. Liike ja kroppa näytti vähän väärään suuntaan jalkaa varoessa ja niin Seci lähti takaakierrolle hyvin, muttei hypännyt takaisin päin vaan kiersi takaisin hypyn etupuolelle, uusi pyöräytys ja sitten jatkettiin eteenpäin, Seci sai kerrankin hyvillä mielin irrota kun en pystynyt juoksemaan kunnolla. Okserinrima alas ensimmäistä kertaa koskaan, kaipa minun edellä olo ja outo sijainti yhdistettynä lähellä olevaan putkeen häiritsi, mutta yli olisi silti kyllä mentävä, joten tälläiset häiriöt menevät treenilistaan. Puolessa välissä alkoi jalka tuntua jo erittäin pahalta, enkä pystynyt juoksemaan enään sitäkään vähää, puomikin ravattiin yli kun juokseminen oli tuskaa. Selvittiin 10 maaliin ja omasta hitaudestani huolimatta meni vielä ihanneajankin alle. Seci lähti Karitan mukana jäähdyttelemään, kun oma jalkani oli aivan tulessa ja aivan kuin joku olisi työntänyt piikkiä sen sisälle.


Sitten muuten sattui, lisää puranaa nuppiin ja seuraavat puoli päivää menikin aika sumussa, jalkaan särkylääkkeet eivät tehonneet, mutta buranahuuru oli sitäkin pahempi. Siinä vaiheessa kävin vaihtamassa Pedron ohjaajaksi joukkueradalle Karitan, lapinkoira kun lähtee kenen mukaan tahansa namien voimalla. Jalka vain jatkoi kipeytymistään levosta huolimatta eikä kestänyt liiemmin astumista, joten kun tiesin ettei 10 enään nousta oikein millään kärkeen päätin jättää hyppärin juoksematta. Ensimmäistä kertaa koko kisaurani aikana, jätän kesken kisojen kisaamisen kesken. Koiran takia kyllä jättäisin pienemmästäkin, mutta että itseni takia, niin otti kyllä koville. No kun kisat oli maksettu ja Seci täydessä terässä juoksemaan, annoin Karitan juosta sen kanssa hyppyradan. Karita on selvästi päässyt prinsessan sisäpiiriin Ruotsin reissun aikana, koska harvan matkaan Seci suostuu lähtemään. Lähdössä Secin nokka oli minuun päin esteiden sijaan ja radalle se lähti vasta minulta luvan saatuaan, mutta sitten lähti ihan hyvin Karitan ohjaukseen mukaan. Hyppyradalla meni hienosti 4 ensimmäistä estettä, sitten tuli pieni virhe ja Secilia prinsesuuri sai tarpeekseen ja sanoi Karitalle "heido, mä meen ny" ja jätti ohjaajansa ihan yksi radalle. Onneksi Karita huumorintajuisena ihmisenä ymmärsi olevansa Secin alamainen, palvelija sekä hovineiti, eikä pahastunut pahasti prinsessan tempauksesta, ja suostui viemään neidin joukkueradallekin.Joukkueradan lähdössä Seci oli selvästi hieman stressaantunut ja meinasi karata minun luokseni kun panta otettiin pois, pieni avustus kehänauhan takaa maahanmeno käskyyn ja Seci jäi kun jäikin lähtöön, taas nokka väärään suuntaan katsoen minua. Karitan lähtökutsua Seci ei oikein ottanut todesta, vaan vaati nyt kunnon luvan ja käden huitaisun minulta, tässä kohtaa tuomari katsoi erittäin pahasti. Lähdön jälkeen homma lähti kuitenkin rullaamaan hyvin, ja rataa mentiin puhtaasti 10 estettä ja sitten tuli pieni ajatuskatko, jonka Seci heti huomasi ja sai tarpeekseen. Minun moikkaus välissä ja sitten suostui vielä juosta takaisin radalle ja maaliin. Karitan kommentti fb:stä: "Nyt oon ohjannut sitten mudia (tai mudi minua, pusuja Seci, olit ihana, mut niitä tuloksia saataisiin jos pysyisit radalla ;)) "

Ruotsin reissu

Vetäisin sitten nilkan paskaksi paria päivää ennen piirimestaruuskisoja, joten nyt on aikaa kirjoitella Ruotsin reissusta.

Matkaan lähdimme puolilta päivin torstaina med Karita, ja ensimmäinen pysähdys oli Loimaalla, jossa kävimme katsomassa suloisia mudipentuja. Epäilyksistä huolimatta muistimme katsoa kelloa ja lähdimme ajoissa kohti Turkua ja laivasatamaa. Vielä nopea stoppi kaupassa ja Subway:ssä ja ei kun laivaan. Ja arvatkaas mitä, onnistuin ajamaan auton laivaan, kolhimatta ketään tai mitään, aikkas hyvin sanoisin. Sitten vain yötä myöten kohti Ruotsia.


Aamulla olimmekin sitten Ruotsissa, ja ei muuta kun tutustumaan Vanhaan kaupunkiin. Parkkipaikan etsinnässä meni pitkään, mutta lopulta sopiva löytyi ja vielä todella hyvältä paikalta. Tytöt tietenkin lähtivät mukaan kiertelemään.

Mietimme pitkään mitä kävisi jos veisimme tytöt vartijan eteen ja laittaisimme hihnat kiinni aseeseen, mutta päätimme sitten loppujen lopuksi jättää kokeilematta. 

Iltapäiväksi ajoimme Norbergiin, tarkemmin Flikeniin, keskelle ei mitään... Subré ei selvästikkään tunnistanut kasvattajaansa ja urppaili ruotsalaisille mudeille, varsinkin vihan kohteeksi joutui isäpappa ja veljet, kaipa juuri loppuneilla juoksuilla oli hieman osuutta asiaan. Perjantai meni jutustellessa, eikä oikein tehty mitään järkevää. Subré haki varmaankin yli tuhat kertaa palloa ja frisbeetä energian kulutuksena ja tytöt kävivät pulahtamassa. Koirilta leikkailtiin kynsiä, tutkittiin näyttelypyödällä ja osalta raaputeltiin hammaskiveä pois.  Illalla tilasimme pizzaa ja kohtasimme ensimmäisen kulttuurishokin, kun ruotsalaiset eivät voineet millään uskoa, että Aura-juustoa (blåmögelost) voi pistää pizzaan, ja jaksoivat nauraa sille pitkään. Seuraava sitten ihan pokkana tilasi banaania, currya, kinkkua ja anansta, ja tässä vaiheessa me sitten myhäilimme. Loppujen lopuksi meidän erikoinen tilaus sai pari yllytyshullua ruotsalaista myös tilaamaan samaa, vaikka eivät he taineet kaikkea syödä. 

Väliaika tokoilua

Lauantaina aamulla starttasimmekin kohti agilitykilpailuja, joista oli oma postauksensa. Tulimme takaisin sopivasti ruualle, vaikka olimmekin juuri syöneet edellisillan pizzan jämät kisoissa kohteliaisuudesta otimme vähän ruokaa. Tarjolla oli hot dogeja, kuulostaa hyvältä, mutta kaikki jotka ovat maistaneet ruotsalaisia nakkeja, voivat olla eri mieltä. Ruuan jälkeen otettiin yhteiskuvia, koko porukasta, pentueista, sukulaiskuvia jne.  Iltapäivällä osa porukasta lähti hakumetsään, me olemme tehneet viime aikoina sen verran paljon jälkeä etten viitsinyt lähteä sotkemaan Subrén päätä. Pari muutakin jäivät ja Eva piti näyttelyharjoituksia. Sain loistavia vinkkejä seisottamiseen varsinkin Subrén hännän,  "sakemanni seisonnan" ja etutassujen tasauksen ja suuntauksen suhteen.Secikin kävi ravaamassa pari kertaa ympäri.

Akilles isä ja Subré, c. Susie

Sunnuntaina lähdimme heti aamusta jälkimetsälle, kouluttajana meillä oli Subrén Ikaroz veljen omistaja. Alkuun hän selitti pitkään jäljestä, ja ymmärsin jopa suurimman osan, mukana tuli parikin kokeilun arvosta juttua. Kouluttaja taisi luulla, että Seci tulee jäljelle, joten kun kerroin mitä olemme tehneet hän käski tehdä 90 asteen kulman ja vanhettamaan jälkeä paljon reilummin mitä tähän asti olemme tehneet (n. 30min) Hetkeä aikaisemmin hän oli kuitenkin sanonut, ettei pennuille saisi tehdä vaativia ja vanhoja jälkiä. Maastao oli alamäki ja todella epätasainen. Yllätyksekseni kouluttaja ei sitten loppujen lopuksi käynyt katsomassa kenenkään jäljestystä. Subré lähti jäljelle hienosti, pienen hutiloinnin seurauksena kulmassa hukkasi jäljen, mutta löysi sitten ja jatkoi palkkakupille. Odotellessa yritin ottaa esineruutua, jolloin otus karkasi takaisin jäljelleen, arg... ärsyttävä tapa. Liinassa pari esineenhakua ja sitten noutokapulan suuhun ottoa. Seci pääsi tekemään pari noutoa ja metallikapulan pitoa.

Veli Rask

Iltapäivällä oli vielä koirien juoksukisat luoksetulona 100m. Seci juoksi meidän tytöistä ensimmäiseksi, nopeasti ja hienosti neiti pisteli tulemaan. Subré seuraavaksi, pentu pakitteli ja kiukutteli lähdössä, eikä lähtenyt heti lähtöluvalla, lisäksi tuli pieni kurvi yleisön suuntaan. Seci oli nartuista nopein, kaikista 3. Subré oli pennuista nopein, nartuissa 3 ja kaikista 6. Nopeita likkoja molemmat. Subrén isä Akilles rynnisti nopeiten 100m ja voitti ansaitusti.

Dalahäst

Sitten olikin lähdön aika, ajoimme ensin rantaan käyttämään tytöt uimassa ja juoksemassa ja sitten kohti Tukholmaa. Matkalla pysähdyimme katsomaan Dalahästiä ja tytöt pääsivät poseeraamaan pienten hevosten selkään. Sitten taas hengailemaan vanhaan kaupunkiin ja syömään. Aluksi pohdimme, että nyt kyllä syömme kunnolla, mutta loppujen lopuksi piheys iski ja päädyimme grillille.Yön vietimme autossa nukkuen jopa pari tuntia ja sitten laiva lähti aamulla aikaisin kohti Suomea.

Laivalla

Ihan paras reissu! Maanantaina ei pystynyt enään edes kunnolla nauramaan kun vatsa- ja poskilihakset olivat jo niin kipeinä ylirasituksesta. Kotiin tultuani oli s.postiin tullut vahvistus jo seuraavasta reissusta, joulukuussa lähden puliporukan kanssa Liettuaan näyttelyyn x2, mukaan lähtee Subré hakemaan Junnu-sertejä sekä lapinkoira Jäbä tavoittelemaan viimeistä cacibia inttivalioon.

Huomenna onkin sitten piirimestaruuskisat, luvassa neljä rataa 3x Seci ja yksi Pedrolla. Päivän teemana on särkylääkeet, joten hyvin juoksee kipeällä kintullakin, kadutaan sitten myöhemmin...

Tytöt odottelevat hyttiin pääsyä

Lisää kuvia: http://www.facebook.com/media/set/?set=a.4474485069856.279809.1521834979&type=3

Agilitykilpailut Ruotsi

Isompi päivitys on Ruotsin reissusta tulossa, mutta nyt tälläinen pienempi meidän kisoista.

Jo meidän reissua suunnitellessa aloin pohtia josko mukaan saisi laitettua yhdet kisatkin, miten ollakkaan sattui niin hienosti, että meidän leiripaikasta oli n. 15min ajomatkan päässä juuri 3lk kilpailut. Niinpä sain ilmoitettua Secin monien mutkien kautta ja monien s.postien jälkeen.

Lauantaina ne sitten olivat, lähdettiiin heti aamusta kun medit aloittivat ja löysimme hienosti paikalle pahemmin eksymättä. Heti vaan viivaamaan nimeä yli listasta ja niin olimme vahvistaneet paikkalla olomme, hurjan kätevä systeemi ja huomattavasti nopeampaa kun Suomessa. Mitään numerolappuja ei sen sijaan jaettu, mutta lähdön edessä oli taulu johon käytiin vielä rataantutustumisen jälkeen ympyröimässä oma numero ja sisäänheittäjä viivaili numerot yli sitä mukaa kuka on juossut radan.

Radat olivat ihanan vauhdikkaita ja sujuvia, pari vaikeaa kohtaa, mutta oikeastaan missään kohtaa ei tarvinut jarruttaa koiraa. Ensiksi oli agiltyrata, alussa oli pyöritystä ja yksi takaakierto, jonka reitit molemmilta puolilta mittasin ja teinkin ainoana sen toiselta puolelta, jolloin koira ei joutunut tehdä 360 vaan vain päällejuoksulla. Oli muuten paljon sujuvampi ja vauhti säilyi paremmin kuin muilla. No sitten eikö me mokattu avokulman kepeillä, tultiin puomilta ja siitä avokulmaan, jonka Seci haki oikein, muttei edes yrittänyt taipua 2 väliin. Kunnon kiroaminen (mikä ihanuus kun kukaan ei ymmärrä...) korjasin sitten ja rynniskeltiin vauhdilla loppurata, ärsytys nousi kun katsoi tuloslistaa ja eikös voitto tai vähintään kakkossija, joka olisi riittänyt sertiin olisi ollut meidän ilman hiton vitosta.Avokulmalla ei ole mokattu sitten yhden ykkösluokan kerran...

Toinen oli sitten hyppyrata ja mitä tekee Seci juoksee keppien alun ohi, vaikka niille tultiin suoraan ja jäin taakse, siinä kohtaa hieman ärähdin... Otin sitten hylyn ottamalla edellishypyn uudelleen ja sitten jatkettiin rataa. Esiteltiin sitten ruotsalaisille hienoja leijeröintejä, joita ei kukaan uskaltanut kokeilla, vaikka muuten yrittivätkin rataantutustumisessa matkivatkin lähes kaiken mitä tein, hieman huonoin tuloksin... Ei ehkä kannata ruveta vaihtamaan omaa suunnitelmaa, jonkin ulkomaalaisen takia, mutta jospa he nyt oppivat.

Sitten vähän shoppailtiin, Seci sai uuden punaisen sydänpannan ja Sub frisbeen. Istuttiin sitten hetkeksi katsomaan pari koiraa ja oli tarkoitus sen jälkeen pakata kamat kasaan ja lähteä, kun yksi suomalainen ruotsissa asuva tuli sanomaan, että oli avannut meidän takaluukun kun siellä oli koira ilman että mikään luukku oli auki. Subré oli Secin radan ajaksi laitettu autoon, ja kaipa se oli huutanut paha äänisesti kun joku oli hiljentänyt sen laittamalla takaluukun kiinni, eipä olisi paljoa +20 tarvittu, että olisi Subré hiljenyt ainiaaksi. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ruotsissa kisat menivät hurjan sujuvasti ja nopeasti, vaikka talkooporukkaa ei paljoa ollut.Tunnelma oli hyvä ja positiivinen. Nollia tuli aika paljon, ehkä johtuen myös siitä ettei kontaktivirheistä tunnuttu välittävän, hurjia hyppyjä nähtiin eikä silti tuomarin käsi noussut. Tietysti piti kalastella hieman kotiin vietävääkin, ja niin bongasimme Karitan kanssa hienon läpsyohjauksen, jota kyllä rupeamme kehittelemään omaan mieleen sopivaksi, ruotsalaisten malli vaatii kylläkin myös läpsyhousut täydelliseen onnistumistulokseen pääsyyn. Myös apinaohjaus the arpomistekniikka on ruotsin matkan tulosta, mutta siitä siten joskus myöhemmin lisää.

No nyt on koettu ensimmäiset ulkomaan kilpailut, eikä ne varmasti jää viimeisiksi. Ja onhan Ruotsissa kisaaminen halpaakin noin 7e startti, tässä kohtaa kannattaa unohtaa laivamatka, bensat, ruuat, majoitus jne.Ensi kesänä lähdetään taas johonkin suuntaan maailmaa kisailemaan, ehkä Ruotsiin, tai ehkä johonkin muuhun maahan, aika näyttää.

Kohti Ruotsia

Tänään lähdetään reissuun!Mukaan lähtee Team Maksalaatinkon edustaja Karita, the superkartan lukija (älkää pelätkö, meillä on mukana navigaattori...)  Ensin ajamme Loimaalle katsomaan mudin pentuja ja sieltä pitäisi ehtiä ajoissa laivaan. Perjantai aamuna olemme Tukholmassa jossa seikkailemme aamupäivän ja iltapäiväksi Norbergiin Mog Ur´s 20 vuotis juhlaleirille, ohjelmassa on ainakin näyttelytreenejä, tokoa, rallytokoa, hakua, jälkeä ja yleistä ajanviettoa. Lauantaina Seci käy kisaamassa agility ja hyppyradalla, jossa on ennakkotiedoista poiketen onneksi vain 29 mediä, ties vaikka hyvällä nollalla olisi Ruotsin sertkin taskussa kotiin tuomisina.Suomeen palaamme sitten takaisin maanantai iltana.

Eilen piti käydä vielä yksi jälki pennulle ajamassa, jotta se varmasti muistaa Ruotsissa mitä on tehty täällä.Ensimmäistä kertaa tehtiin janan kanssa, hyvin pentu nuuskutteli ja löysi jäljen ja lähti ajamaan. Noin puolessa välissä oli tiukka S, jossa käännökset olivat lähes 90 astetta, pari namia oli rohkaisemassa, toinen vaikeus oli polun/tien ylitys jäljen loppupuolelle. Tietä ei käytetä kovin usein, joten se ei ollut liian vaikea kun oli pari namia vielä apuna. Pari metriä ennen palkkapurkkia vielä risukasan ylitys ja sitten vaan maaliin. Pituutta jäljellä noin 60m, palkka purkeja 2 ja muuten nameja käännösten jälkeen ja tien ylityksessa pari. Hienosti pentu selvisi hommasta.

Seuraava päivitys tuleekin sitten vasta ensi viikolla Ruotsin reissusta.

Vihdoin ja viimein

 Jospas nyt julkaisisi tekstin, jota olen kirjoitellut jo parin päivän ajan, mutten vain ole saanut sitä valmiiksi.


Olenpas taas laiska blogin päivittäjä, mutta jos saan edes hieman armoa siitä että olen ollut tämän viikon joka yön töissä. Nyt alkaa jo unirytmi olla aivan sekaisin, yhdeltä yöllä töihin kuudelta kotiin ja sitten unta puoleen päivään. Univelkaa olla jo jonkin verran, onneksi tätä työrupeamaa on jäljellä enään pari päivää.

Eipä tässä ole oikein mitään järkevää jaksanut tehdä kun on ollut sen verran lämmintäkin, niinpä olemme monena päivänä ottaneet suunnaksi rannan. Subré on oppinut hienosti uimaan, nyt tyyli alkaa olla hyvä jo ilman uimaliivejäkin ja intoa riittää, pentu hakisi leluja vedestä varmaan koko päivän jos jaksaisi vain heitellä. Takapään käyttö alkaa vedessä huonota kun alkaa Sub alkaa väsyä ja silloin on hyvä aika lopettaa uiminen, vaikka Sub mielellään jaksaisikin.

Subré ui

Seci on tietysti myös mukana, prinsessa on jättänyt noutohommat Subrélle ja nautiskelee kahlaillen sekä seisoskellen vedessä, välillä neiti käy uimassa pienen lenkin ja sitten juoksee Subrén kanssa rantaa ympäri. Eilen kävin taas keskustelua Secin kanssa lähdetäänkö rannalta kotiin vai ei,houkuttelu eikä komentaminen toiminut, joten otin käyttöön viimeisen "aseen" lähdettiin sitten Subrén kanssa ajamaan kotia kohti ilman Seciä n. 100m ajettiin ja kun avasin oven tuli prinsessakin vauhdilla autoon.

Torstaina kävimme agilitaamassa Secillä oli aiheena estetekniikan ylläpito kontakteja, keppejä pienellä kujalla (tyyli ja asento) sekä hyppytekniikka. Loppuun lyhyt rytmitys ja takaaleikkaus harjoitus sekä palkkailua pelkästä rytmiin vastaamisesta. Subré teki irtoamista 7esteen suoralla, joka alkoi putkesta, sitten pussi ja sitten luukutusta 5 hypyn verran. Subré teki myös ensimmäistä kertaa tuetun keinun päähän juoksua, vaikka sillä on luonnostaan (ainakin tähän mennessä kun se on keinulle karkaillut) hyvä keinu, niin eipä kunnolla opettaminen pahitteeksi kuitenkaan ole.

Lauantaina oli Kouvolassa alueellinen valmennus. Sami oli kehitellyt kivan radan:













Kotoa lähtiessä oli mukavan viileä ilma, minä pistin pitkät housut ja jätin koirankin nesteyttämättä. Mutta Kouvolassa oli kuuma. Alkuun menimme halliin ottamaan aikoja, kepeiltä, kolmelta hypyltä ja puomilta, yritys kertoja 5 ja niistä keskiarvo. Seci ei oikein jaksanut tykittää täysiä, hypyillä lähti ensiksi tekemään kauniisti hyppytekniikkaa, toisella yrityksellä sitten vasta tajusi ettei nyt sievistellä, kuumuus vei kuitenkin hyvin mehut. Kepeillä Seci törmäsi ensimmäiseen keppiin joka kerta ja kuului vain kolaus, mikä vei aikaa. Puomilla Seci jarrutteli ihmeen aikaisin eikä oikein tykitellyt loppuun asti, selvästi pitää taas vahvistaa vauhtia puomilla.

Sitten radalle, hieman pelkäsin ettei Seci jaksa tehdä kunnolla kun se oli jo niin kuumissaan ajanotoista. Ongelmia tuotti 11, ensimmäisellä kerralla sain vastaisella kädellä jarruttaen tulemaan, mutta sitten 13 lensi, sain kyllä pelastettua sen takaisin 14, mutta ruma ruma... 11 vekitystä tai irroitusta, jolloin ehdin persjättöön 12 jälkeen ja valssi 13. Pituudella Secillä oli ihme ongelma, se ei hakenut sitä ja oli jotenkin hurjan epävarma, tälläistä ongelmaa ei ole ennen ollut. 18 -19 pitää muistaa tehdä reilu rytmitys, ja lopussa ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa. Suurin ongelma oli kun Seci uupui ihan täysin ensimmäisen kerran lopussa, neiti otti nokkiinsa kun jauhettiin 11 ja vihoviimeinen oli 19 vääränpään jauhaminen kun olisi pitänyt saada mennä suoraan, toisella kierroksella Seci teki enään huonon epävarmasti, pätkittäin kyllä kulki mutta pituus -19 oli painetta täynä, kaipa kuumuus teki temput yhdessä jo toivottavasti kohta ohi olevan valeraskauden kanssa.


Mutta se mitä mentiin mentiin kyllä ihan hyvin ja välillä tuntuu että me jopa osataan jotain, treenattavaa on, muttei mitään sellaista mitä ei saisi treenattua. Vauhtia Secillä kyllä riittää, ja pitää vain saada pidettyä itseni rauhallisena, kiire on pahasta kuten myös nopean ohjaajan syndrooma, josta on päästävä eroon, vaikkakin samalla osattava käyttää liikkumista hyödyksi, muttei juosta kilpaa ja yritetä ehtiä viemään joka esteelle. Ja rytmitykset on se juttu Secin kanssa.

Tornissa

Sunnuntaina oli Subrén vuoro, ja me lähdettiin Lappeenrantaan. Ohjelmassa oli hiekkalinnoja sekä 11vko mudin pennun Ticon treffailu. Kamera unohtui treffailujen ajaksi autoon joten kuvia ei valitettavasti ole. Kotona treenailtiin illalla vielä agilityä, ohjelmassa aluevalmennuksen 4 ensimmäistä estettä. Subrélle ensin vahvistin fokusta ensimmäiseen esteeseen vaikka kutsunkin sivusta ja kaukaa (2 edestä), hienosti pentu haki joka kerta ykköshypyn käskystä ja kääntyi sen jälkeen tiukasti kohti 2. Ensimmäistä kertaa pentu teki myös twistiä, josta suoriutui hienosti. Toisella kierroksella vahvistin niistoa, ensin lelun kanssa ponnistuspaikkaa ja lopuksi pallon kanssa lopullista siivekkeen ympäri kiertymistä. Subrésta on viimeisen kuukauden aikana tullut melkoinen pallohullu, aikaisemmin neiti kyllä haki palloa ja jahtasi mielellään, mutta nyt silmiin syttyy kunnon palo, tässä taas näkee sen "sitä saa mitä vahvistaa". Seci teki käännöksiä reilulla palkkauksella, aika kevyet treenit.

Tietysti piti päästä vähän pulahtamaankin

Maanantaina suuntasin Pedron ja Subrén kanssa Kausalaan. P lähtee tänään Kotkan iltakisoihin, joten piti vähän käydä treenailemassa. Subré teki tekniikoina valssia ja takaaleikkausta tämän näköisessä harjoituksessa, jossa oli lisäksi pimeän putken haku ja 180 ulostulo putkesta.

Perusjuttua ja hyvin Sub suoriutui, ainostaan jouduin sen kanssa keskustelemaan lelun taskusta ryöstämisestä ja hyppimisestä silloin kun ei mennä rataa. Agilityssä olen antanut likan olla aika kuriton, jottei liika kuri syö itsenäisyyttä, mikä on mielestäni yksi tärkemmistä asioista agilitykoirassa. En halua kilttiä agility koiraa, jonka saa käännettyä vaikka kesken hypyn, jonka kääntöpuolena on koira joka ei kykenä kunnolla irtoamaan ja tekemään välillä myös itsenäisiä ratkaisuja. Helpostihan tälläisen kanssa varmaan saisi tulosta aikaan kunhan jaksaa viedä joka esteelle, mutta kyllä siinä jää paljosta paitsi.  Viettiä saa ja pitääkin olla eikä intoa karsita, mutta ehkä pitää hieman pistää neitiä ruotuun. Toisella kierroksella Subré teki keppejä, hyvin pentu muisti kotitreenit ja rupesi heti tarjoamaan.

13131

Heh, pisti kävijämäärä silmään joten piti tehdä ihan oma päivityksensä.

Pitkä päivitys meidän viime aikojen touhuista on tulossa varmaankin huomenna...