Parin viikon loma meni hujauksessa ohi ja onneksi säätkin suosivat valtaosan ajasta. Mitään suurempia lomasuunnitelmia meillä ei ollut, joten päästiin tekemään päivän pläänit aika extempore fiiliksen mukaan. Oli ihana nukkua aamuisin pitkään ja käydä rauhallinen pitkä aamulenkki, kunnon akkujen lataamista pimeään syksyyn ja talveen valmistautuen.
Lomaan toki kuului paljon treenejä koirille, kerrankin kun oli aikaa sopia treeniseuraa ja hypätä vaan autoon ja lähteä. Helsingissä käytiin treenaamassa kahdesti, ensimmäisellä kerralla Karitan & Flingan kanssa agilityä Ojangossa samalla käyden shoppailureissulla. Pääosin tehtiin ratatreeniä jonka lisäksi Vip keskittyi vierailla puomeilla juoksareihin. A- este toimii tällä hetkellä aika täydellisesti, mutta puomin suoritus elää vielä paljon varsinkin vieraissa paikoissa ja vierailla esteillä. Toinen reissu tehtiin treenaamaan mudiporukalla Espoon Sporttikoirahallille. Vip aloitti agilityllä hämärässä hallissa kun valot eivät jostain syystä toimineet, pienellä alkupuhinalla selvisi tilanteesta läpi. Päätreeninä taas vaan tutustua vieraisiin esteisiin vieraassa paikassa. Puomia tehtiin palkka automaatin kera, ensimmäiset toistot olivat huonoja, mutta parempia osumia alkoi tulla koko ajan. Kepit sujuivat hyvin radan osana, eikä pujottelutyylikään ollut niin karmaiseva, yksittäisenä esteenä meinasi pomppia kakkosvälin yli. Zeta pääsi tekemään paikallamakuun ryhmässä ja lyhyen istumisen. Lisäksi se makasi muiden suorittaessa vierestä, teki pätkän seuraamista ja kaukoja. Subré kävi humputtelemassa agilityä ja seuraamista pätkän.
 |
| Ihana Valkmusan kansallispuisto |
Zeta pääsi myös puremaan loman aikana, yhdet montsut Kotkassa ja toiset käytiin Jämsässä. Vip järjesti ajomatkalla kivan yllärin kun pyöri pikaisella metsälenkkipysähdyksellä jossain karmean hajuisessa mädässä sienessä. Pyyhkimällä tai pelkällä vedellä haju ei lähtenyt, mutta onneksi autosta löytyi Kamun näytepullosaippuaa jota turkkiin ja koira pari kertaa järveen huuhtoutumaan. Puruihinkin onneksi ehdittiin melkein ajoissa. Zeta on kiihkeytynyt kesän aikana, joten nyt päästään jälleen kasaamaan hallintaa takaisin. Kenttätreenit alkavatkin olla tässä, ettei mene homma ihan mutapainiksi nurmikentällä ja hallikausi starttaa.
Molemmat torstait kävin kouluttamassa agilityä ja treenien jälkeen jäin treenaamaan vielä omat läpi. Molemmilla kerroilla radalla oli putkiansoja ja esteiden ohituksia. Nuorisokoirat meinaavat tykittää putkiin varsin kovaa tahtia, joten nyt alkaa kuuri hallintaa ja ansojen ohituksia. Subrélle hommat olivat jo tuttuja ja se uskoo hyvin kunhan ohjaus tulee oikeaan aikaan, sen sijaan lähdössä pysymisestä ja haukkumisella komentamisesta jouduimme keskustella... Vip teki radan lisäksi keppejä ohjureilla, jotta pujottelu asento parantuisi ja samassa yhteydessä keppikulmia. Lisäksi puomi ja keinua. Omalla puomilla osuma tarkkuus on jo hyvä, jotain yksittäisiä virheitä tulee mutta osumaprosentti jää selkeästi plussan puolelle. Keinulla huomaisin ongelman, Vip odottaa hyvin että keinu laskee mutta pomppaa kun keinuosuu maahan, sen pysähdyspaikka on juuri kontaktilla tai rajalla, joten sen pitäisi pompun sijaan juosta alas asti. Treenilistaa lähdetään pidentämään sunnuntaina kun Vipin valmennusryhmän kausi alkaa.
Näin ruskan aikaan luonto vetää puoleensa ihastelemaan värejä ja ottamaan viimeistä aurinkoannosta ennen pimeää aikaa. Kävimmekin tuttujen metsien lisäksi retkellä parinakin päivänä. Ensimmäinen kohde on Valkmusan Moronvuori, joka oli hieman pettymys tylsänä metsäreittinä, suo näkyi aina välillä mutta muuten maisemat jäivät aika köyhiksi. Sen sijaan Valkmusan toinen reitti pitkospuilla suolla oli elämys, vaikka siellä oli sunnuntaina paljon porukkaa oli paikalla vaan niin rauhoittava vaikutus ja se oli niin kaunis kaikessa karuudessaan. Lämpimästi suosittelen kyseistä reittiä kaikille Kotkan suunnassa liikkuville. Perjantaina lähdimme pienestä sateesta huolimatta käymään Repoveden kansallispuistossa. Vauhtia otettiin ensin hallilta treenien merkeissä ja kun vettä tuli enään vain tihkuna niin uskallauduimme heittää repun selkään ja lähteä tarpomaan hienoihin maisemiin. Loppujen lopuksi ei onneksi paljon satanut, joten aika kuivana selvittiin. Koirille riippusilta ja käsin vedettävä narulossi olivat ihan uusia kokemuksia, kuten myös allekirjoittaneelle mennä niistä läpi kolmen kanssa samaan aikaan. Onneksi kaikki koirat käveli nätisti riippusillasta yli Zeta ja Vip edellä ja Subré takana. Lossiinkin loikkasivat reippaasti ja sitten hetken ihmettelivät että heilumista, mutta hyvin pysyivät kyydissä mukana. Reissu oli mitä mukavin ja matkaa kertyi lähes huomaamatta 8,5km. Riippusillan luona oli paljon porukkaa, mutta kauempana tuli vastaan vain silloin tällöin jokunen retkeilijä. Vipin pahainen keksi retkellä aivan uuden taidon ja koittaa nyt isona miehenä murista kaikille... Tätä karsitaan kovaa tahtia pois, katsotaan tuleeko muita murkkujuttuja lähiaikoina.
Toki lomaan piti mahduttaa myös muutamat kilpailut. Kouvolassa kisasimme rallytokoa ja hetken mielijohteesta olin ilmoittanut Vipinkin mukaan muutamaa viikkoa aikaisemmin.
Vip on talouden agilitykoira, joten se ei ole osannut kun istua, odottaa ja juosta esteitä. Juoksarit ja muut ovat vieneet sen treeniajan, joten kaikki perustottelevaisuus jutut ovat jääneet paitsioon. Niinpä fiksuna ilmoitin sen kisoihin, niin sitten oli pakko alkaa opettelemaan seuraamista ja maahanmenoa. Hieman jännitti sen kanssa astella lähtöön kun ei ollut mitään tietoa miten se tilanteeseen suhtautuu ja vielä vähemmän osaako se nyt oikeasti asiat mitä radalla vaadiittiin. Remminkin laitoin liian lyhyeksi, josta maksoimme useammalla -1 talutinvirheellä, muuten rata meni ihmeen hyvin. Yksi -10 otettiin edestä istumisesta vasemmalle siirtymisessä kun Vip pyörähti sivulle väärin päin. Yksi pakollinen ohjaajanvirhe -1 ja kyltin nuuhkaisu -1 mahtui myös mukaan, mutta kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen 79/100 suoritukseen. Tämä oli ensimmäinen kiinnitys koulariin, joten kai meidän pitää uudelleenkin kisoihin mennä. Zeta pääsi myös kisaamaan ja tavoittelemaan viimeistä tulosta alokasluokasta. En oikein osannut valmistella sitä hyvin, mikä näkyi radalla pieneä vuotamisena eikä se ollut parhaiten kuitenkaan työskentelymoodissa. Pikku virheitä ja ääntelystä -1, joten loppu pisteet 95/100 RTK1 ja potku kohti avointa luokkaa. Avo varmaankin käydään vielä Zetan kanssa läpi ja sitten siirrytään tokon puolelle muiden päälajien vastapainoksi. Karita ja Flinga kisasi voittajassa, mutta turhat virheet maksoivat tuloksen.
Rallytokokisojen jälkeen suunnattiin Helsinkiin Karitalle & Flingalle yöksi. Ilta meni agility dvd:n parissa ja muuten höpötellen. Sunnuntai aamuna suunnattiin Haun kisoihin Hurtta areenalle. Vip pääsi juoksemaan kolmannet agilitykilpailunsa. Ensimmäinen rata oli sisällä, keinulla Vip teki pomppunsa josta 5, A:n jälkeen en ottanut sitä haltuun riittävästi joten se tykitti pituuden sijaan hypylle, kepeillä sekoiltiin ja puomin jälkeen karkasi maalihypyn sijaan putkeen. Toinen rata oli ulkona ja sillä oli ykkösluokalle outo hyvin epäselkeä vääränpään putki ja vieläpä heti hypyn ja puomin jälkeen. Vip meni hämilleen toisena esteenä olevilla kepeillä, keppien raudan päälle oli mätetty hiekkaa mikä nuorta koiraa selvästi häiritsi. Keppien jälkeen lähetin Vipin putkeen josta sain hyvää etumatkaa puomille, mutta Vip meinasi mennä sitten puomista ohi. Hyppäsi vielä sivusta esteelle, mutta juoksi sitten hyvin epävarmasti läpi ja alastulon ihme roiskaisulla. Sain sen käännettyä hypyn jälkeen, mutta siitä se meni ihan hämilleen. Pari seuraavaa estettä meni Vipille tyypillisemmällä vauhdilla, mutta sitten se meni taas ihan hämilleen ja kiersi hypyn takaakiertona. Maaliin päästiin ja mukana oli ihan hukassa ja hämillään oleva otus. A:t olivat molemmilla radoilla hienot, ensimmäisen radan puomille osui takajaloilla ja lämppäesteillä teki täydellisiä puomeja pari kappaletta. Flinga onneksi keräsi palkinnot kotiin voittamalla ensimmäisen radan harmillisella riman pudotus 5, toisella radalla homma sekosi sen verran että F meni pituudesta ohi.
 |
| Tauno 11kk |
Kisoissa nähtiin pitkästä aikaa Taunoa. Nuoresta miehestä on kasvanut reipas ja energinen tapaus. Agility sai sen hyvin jo kiihtymään, mutta hyvin se silti totteli käskyjä ja malttoi mielensä. Kävimme läheisessä koirapuistossa juoksuttamassa sitä ja nappaamassa kuvia. Tauno tuli hyvin juttuun muiden puistossa olijoiden kanssa ja oli melkoinen raketti kenguru kirmatessaan ympäriinsä. Tauno on pieni kokoinen ja ikäisekseen jo hyvin lihaksikas ja jäntevä. Unkarin tuonneilla on ikää nyt 11kk joten piakkoin olisi terveystarkastuksien aika, toivotaan molemmille hyviä tuloksia niin pääsevät hyvillä mielin tykittelemään harrastusten parissa ja myöhemmin jalostuskäyttöön. Vida ja Tauno molemmat treenaavat agilityä ja tokoa. Vida on lisäksi käynyt paimentamassa.
