Agirotu lähestyy.

Eilen kävin hallilla treenaamassa  open class rataa. Seci meni ensin isäni kanssa ja pääsi jopa ensimmäisellä kerralla 15/18 puhtaasti, mutta sitten isäni oli jo sen verran myöhässä, että Seci ampaisi hypyn 6 väärinpäin. Puomista Seci meni täysiä läpi, A:lle pysähtyi. Hiottiin sitten 11-15 pätkää ja lopuksi taisi tulla koko radasta jopa nolla. Jännityksellä odotan parin Senior avo sm starttia agirodussa.

Itse palauttelin kuria kontakteihin ja palkkailin nameilla, oho nehän paranivat huomattavasti. Seci ei tehnyt hytkymisiä tai yritänyt varastaa ennen aikojaan, ja ihan kun A:kin olisi vähän nopeutunut. Olen hieman namivastainen ollut Secin kanssa, mutta ehkä pitääkin vaihtaa mielipidettä kun otus suostui kerrankin syömään radalla. Käännökset lensivät tauon jälkeen, joten pitänee ottaa käännöstreeniä ennen agirotua.

Tokoa ollaan nyt väkeretty innolla, sain vihdoin ja viimein ostettua kunnon merkin, niinpä Seci aloitti ohjatunnoudon treenauksen merkin kanssa. Nyt oli kapuloiden tilalla kupit, joissa kaikissa nami odottamassa palkkana. Tehtiin ensin vasen, sitten oikea ja tauon jälkeen oikea ja vasen. Hienosti Seci kuuntelee, ja kohta voikin varmaan laittaa kapulat paikoilleen. Tunnaria on tehty ja nyt on jo saatu viiden kapulan rivi, josta oma löytyy hienosti. Lähetysmatka on vielä ollut n. metri. Hieman myös kerrattu avoimen liikkeitä, ajattelin ensi viikolla mennä ehkä käymään möllitokoissa.

Subrékin aloitti merkin opiskelun, nopeasti pentu oppi naksun kanssa. Seuraaminen on edistynyt taas huimasti kuten myös temput.

Maalaistollo pääsi kaupunkiin

Hups perjantaina tulee Subrélle täyteen 6kk, aivan liian nopeasti on mennyt aika. Huomasin tuossa äsken ettei sen kanssa ole tullut liiemmin kaupungissa käytyä, pentu on vaan pyörinyt treeneissä, kisoissa ja leireillyt mukana, mutta itse peruselämä on jäänyt unohduksiin. Niinpä käytiin tänään pyörimässä Lahdessa. Pentu oli oma reipas itsensä, hetki sillä meni tajuta ettei kaikki ihmiset halua rapsutella sitä vaikka läheltä kulkevatkin. Polkupyörät ja rullalaudat eivät pientä hetkauttaneet, kuten ei myöskään räksyttävät pikku koirat. Pahin ohitettava oli erään mummon lähellä maata heiluva karvainen käsilaukku, Subré rupesi jo kaukaa kyttäämään laukkua joka oli aivan sen oman treenilelun näköinen ja yritti tavoitella ohituksessakin laukkua vaikka otin sen toiselle puolelle kävelemään. Kirjakaupassa pieni käyttäytyi hienosti ja ihastutti ihmisiä. Mukava reissu ja oli kiva nähdä että oma hömppä rento itsensä Subré on tullaisissakin paikoissa.

Sitten ajoimmekin parin kilometrin päähän hakemaan Oonan ja 4kk mudi Oran treffailemaan Merrasjärvelle. Tytöt pääsivä riekkumaan ja vähän pulikoimaankin veteen. Tässä minun ottamiani kuvia, Oonan kuvia tulee varmaankin tänne myöhemmin.

Subré puhaltelee kuplia

Poimintoja

Kun minusta tuntuu ettei me olla edetty vuodessa mihinkään käski eräs ystäväni käymään blogista ja treenipäiväkirjasta koko viime vuoden läpi ja kappas vaan ehkä me ollaankin edistytty hieman. Niinpä itselleni muistutukseksi poimin juttuja joista ainakin omasta mielestäni on päästy hyvin yli.

-Ohjauksessa näkyy, että pelkään Secin lähtevän käsistä. Kaikki viimeisen vuoden ulkopuoliset kouluttajat ovat samaa sanoneet, pitäisi nyt tuo ajatus saada kuriin.
Tätä tunnetta ei ole enää vähään aikaan ollut, Seci ei enään tunnu niin nopealta kun olen oppinut pysymään sen tahdissa mukana. Vauhdin hallinnan kanssa (rytmitykset, joihin Seci ei meinaa

-Putkijarrutukset eivät toimi, tai oikeastaan niitä ei ole treenattu
Nyt me osataan jo suunnilleen, paitsi että meinaan välillä unohtaa rytmityksen ja korvata sen huutamalla...

-Päällejuoksu ei toimi millään
Toimii nykyään jo aika hyvin kunhan itse muistan merkkaavan käden


-Pakkovalssi valuu, ei toimi, on kauhea
Nykyään se muuten toimii

Jottei menisi liian positiiviseksi myös juttuja, jotka pyörii vieläkin mukana: 

- Turhat huolimattomuus virheet pois, täsmällisyyttä, oikea aikaisuutta,

-Ongelmat eivät johdu tekniikan puutteesta tai osaamattomuudesta. Ongelmat johtuvat ohjaajan lössöilystä, hätäilyt ja "peloista". Hetkeksikään ei löysätä, koko ajan tehdään töitä niin paljon kun mahdollista,ei sählätä turhaan, eikä etukäteen pelätä mitään, eikä vähentää omaa liikkumista sen takia. Koira toimii ja menee hienosti kun se rohkeasti viedään, ei ajatella mitä voi käydä, vaan tiukasti ohjataan ja kerrotaan mihin. 


-Eniten pitää vaan vaatia itseltään, asenne, radalla tehdään tiukasti, tarkasti ja tosissaan töitä, hetkeksikään helpossakaan kohdassa ei löysätä, sama tiukkis fiilis pysyy koko radan ajan, samalla jää virheet, varsinkin ne turhat pois, joita lähes kaikki meidän virheet on.

- Virheen tullessa kunnolla mietitään mitä nyt tehdään eri tavalla, vaikka virheen löytäisikin, ei riitä sen tiedostaminen, vaan pitää saada päähän myös uusi/oikea toiminta tapa,jottei jää toistamaan samaa virhettä.

-Luota koiraasi ja juokse, toimi muuten todella hyvin. 
Tämän voisi pistää kumpaan kohtaan vaan luotto on lisääntynyt hurjasti ja uskallan jättää Secin tekemään itsenäisesti, mutta vieläkin enemmän pitäisi saada tätä ajatusta pääkoppaan


 -Päivän teema oli kyllä laska ohjaaja, jalat eivät toimineet, ohjaus oli löysää ja oletin

-Jo rataan tutustumisessa kehittelin itselleni ongelman, ettei Seci käänny tuohon suuntaan vaan vastakkaiseen, enkä sitten ohjannut sitä kumpaakaan suuntaan, joten hyllytettiin sitten. 
 Tätä teen itseasiassa vieläkin, päätän ettei Seci muuten tasan tule jostain välistä, kaarrattaa tuolla hypyllä jne. Ja kappas vaan tietysti silloin annan sen kaarrattaa ja oikein ohjaan niin kuin ajattelen.

- Koira oli taas notkea kun näkkileipä, ei siis taivu hypyillä yhtään, ei edes yritä, tuohon sen kiukuttelu kauteen selkeästi liittyy myös se, että mudi tahtoo vain juosta kovaa ja suoraan, eikä käyttää kroppaansa käännöksiin, vain suoraa ja kovaa, ja kun vaaditaan jotain niin sitten suututaan

-Oli taas hieman liikaa ilmassa fiilistä, jossa mudi tahtoisi vaan lennätellä hyppyjä kauas ja kovaa eteenpäin. 
Oikeasti Secin olisi pitänyt syntyä joutseneksi, se kasvoi kuin ruma ankanpoikanen, rakastaa lentää ja on ylväs.

-Miksi en vaan liiku, tuo tyhmä töpötys pitäisi kyllä saada pois, ja oikeasti opetella juoksemaan kunnolla radalla.
En mä vieläkään juokse kunnolla...

Ja tietysti laitetaan samaan pari agivideota:
 Seci 16kk
http://www.youtube.com/watch?v=0gHc2rVhuxk
 6.3.2011
http://www.youtube.com/watch?v=0lzGGAO82H8

24.9.2011
http://www.youtube.com/watch?v=sLDaoEFDfLQ

24.1.2012
http://www.youtube.com/watch?v=-vxy-6HRjNY

Viime viikolta, kepit 6 pätkissä tilaongelmasta johtuen.
http://www.youtube.com/watch?v=5X8hk2RYdyU


 

Tokoilua.

Nyt on parina päivänä tehty tokoa, pääaiheena on pidetty motivaatio ja kontakti. Secin seuraaminen on huonontunut viimeisen kahden kuukauden aikana hirveästi ja tavoite on saada se taas takaisin innokkaaksi ja ponnekkaaksi, mielummin vaikka keulii hieman kun löntystää. Aloitettiin kontaktitreeneillä, josta vaihdettiin palkkausta tänään etupalkkaan, kontaktista vapautus. Tänään tehtiin myös parin metrin pätkiä seuraamista ja askel-käännös-askel-vapautus. Ja koirahan innostui tekemään, nyt vaan pidennetään pätkiä. Loppuun vielä luoksetulot, ensimmäinen läpijuoksuna ja toinen stoppina josta heitin palkan.

Subré teki imutuksella seuraamista, ja sehän on parantunut viime kerrasta aivan huimasti. Vieläkin seuraaminen on liian tiukkaa, mutta pentu on suorassa ja saan otettua jo kättä välillä pois nenän edestä. Maahanmenoa, josta sain jo hieman karsittua kättä pois, noloa että pentu täyttää kohta 6kk eikä osaa mennä kunnolla maahan, no ei auta kun katsoa peiliin... Paikalla oloja istuen kaksi kappaletta ja sitten siirryimme temppuihin. Jalkojen välistä pujottelu alkaa jo sujua, lähtö on vielä vaikea eikä Subré aina meinaa hahmottaa mistä pitäisi mennä. Jalkojen ympäri 8 menee jo hyvin käsiapujen kanssa, kuten myös jalkojen välissä kävely. Lopuksi kontaktitreeni etupalkalla, Subré sivulle ja kun Subré otti kontaktia vapautus namille.

Luovutus

Onko oikeasti mitään järkeä treenata, jos lähes joka kerta treenit kaatuu siihen kun ei vaan loppujen lopuksi huvita ohjata kunnolla tai oikeasti huvittaako oikeastaan treenata, ja huvittaako agilitykään? Onko oikein jos lähes joka treenien ja kisojen jälkeen on vaan fiilis kuinka hiton surkeita ollaan?

Tänään oli aluevalmennus Haminassa, jo lähtiessa oli vääränlainen olo tila joka paheni puolen tunnin seikkailumatkalla Haminaa ympäri kun kartta ohjasi päin honkia, onneksi eräs koiranulkoiluttaja osasi lopulta neuvoa meidän perille. Homma alkoi piip-testillä jossa luovutin lähes heti, johonkin 5min tienoille se taisi mennä, mutta... Tietenkin monen yön rappusjuokseminen tuntuu jaloissa ja unirytmi on aivan sekaisin, mutta ajatuksena on että luovutin edes oikeastaan yrittämättä, ei vaan huvittanut.

Radalla oltiin taas aivan surkeita, ja mitä pahinta mielenvaltasi ajatus tässäkin kohtaa luovuttamisesta, taas ne käännökset lensi ja taas ne samat vanhat ongelmat joista on väännetty viimeiset 4 vuotta tuli taas esiin. Treenatkaa käännöksiä, treenatkaa käännöksiä... mitä tässä on tehty monen vuoden ajan ja silti vaan lentää. Mitä jos vaan antaisi olla heittäisi kaikki tavoitteet ja haaveet romukoppaan ja rupeaisi harrastamaan keskellä yötä yksin puskaagilityä suoraan vaan lentämistä ja putkissa käännökset? Mitä jos vaan antaisi periksi sille, että olemme surkeita? Mitä jos vaan sanoisi etten mä halunnutkaan ja liittyisi pihahyppyttelijä kerhoon? Kuinka helppoa olisikaan antaa periksi...

Viime aikoina olen lähtenyt treenaamaan, mutta kun esteet on kentällä into vaan jotenkin lopahtaa,  pitäisi tehdä kunnolla ja olla täysiä mukana hommassa, sen sijaan löysäilen, teen puoliteholla ja vähän sinnepäin. Jos meidän treenipäiväkirjaa lukee viimeisen kevään ajalta niin 9/10 treenin kohdalla lukee jotain  asenne tai fiilisongelmasta. Tänään kun ajelin kotiin päin nousi mieleen vääjämättä ajatus, onko tässä mitään järkeä, onko mitään järkeä treenata jos lähes joka kerta homma menee löysäilyksi ja sitä vaan huomaa ettei huvita? Mihin kaikki into lajia kohtaan on kadonnut, aikaisemmin käytin paljon aikaa treenien suunnitteluun ja treenaaminen oli oikeasti hauskaa, nyt homma tuntuu enemmänkin puulta, pitäsi, täytyisi,pitäisi. Jos vähän väliä lukee, että töitä pitää tehdä tämän, tämän ja tämän asian suhteen niin? Aikaisemmin nautin kun oli treenattavaa, me tehtiin töitä sen eteen että tästä tulisi jotain, mutta onko se loppujen lopuksi johtanut yhtään mihinkään? Onko kaikki se työmäärä sittenkin heitetty hukkaan?

Jotenkin tuntuu ettei me olla kehitytty viimeisessä vuodessa yhtään, vuosi sitten löin päätä seinään käännöksien kanssa, kuten sitäkin edellisenä. Kaunis ajatus siitä että vuoden päästä olisimme parempia, että tulos varmuus kasvaisi ja muut tuntuvat löpinältä, toive ajattelua. Valmentajan tänään muistuttessa, että miltä tuntuisi jos vaikka sm finaalissa tai mm karsinnoissa olisi pakko tehdä jonkin juttu jonka treenaamista olisi vaan siirtänyt ja siirtänyt eteenpäin eikä sitä siitä syystä osaisi ja sen takia menisi pärjääminen sivusuun, valtasi mielen vaan ajatus siitä, ettei me oikeasti ikinä edes päästä sinne asti. Kasa kauniita ajatuksia tulevaisuudesta, mutta mitä jos usko niihin ajatuksiin vaan vähenee vähenemistään.

Luin samalla myös pennun treenejä läpi, sen kanssa on juostu vaan radan pätkiä tehty vaan sitä mitä se osaa, koska viimeksi on tehty mitään uutta ja opettanut sille jotain, eipä tuollaisella liiemmin kehity. Osan innosta on vienyt koko, rajakoira mikä rajakoira. Karita eilen mittasi Subrén 40-41cm ja ensi viikolla tulee täyteen 6kk. Mitä mä oikein teen jos tuosta tulee kiva 44-45cm maksi?

Agilityn kuuluisi olla kivaa, siitä pitäisi nauttia, treenamisen on oltava kivaa ja kun motivaatio on kohdallaan töiden tekeminen ei maistu puulta. Joku on joskus sanonut, että pitäisi nauttia matkasta eikä vain ajatella päämäärää. Kun ei osaa enään nauttia, niin ehkei ole hyvä matkatakkaan.

En tahdo luovuttaa, agilityssä on aina jokin kiehtonut, mutta se intohimo lajia kohtaan on taas etsittävä ja jostain on kaivettava itselle uskoa, että minä ja seci vielä joskus kehityttäisiin eikä oltaisi enään niin surkeita.

Tästä syystä me pidetään taukoa, en tiedä kuinka kauan, mutta sen verran että saan taas päätä selväksi ja ajatukset kohdalleen, jotain muutosta olisi pääkopassa saatava aikaan ennen kun palaamme lajin pariin. En sitten tiedä luovutaanko me tavoitteista ja haaveista, tuleeko meistä puskaharrastajia vai lähdetäänkö tästä uuteen nousuun. Agirodussa kisataan ja yritetään parhaamme, mutta varmaankin tauko jatkuu agirodun jälkeenkin.

Yritystä ylöspäin

Huoh kun olen huono päivittämään, taas kerran pikakelusta meidän viikosta.

Torstaina Kausalaan agilitailemaan. Subré aloitti irtoamistreenillä jossa oli hyppyjä 3 ja putkia 2 joista jälkimmäinen J, että voikin pentu juosta kovaa, pari kertaa neiti juoksi yksin ja sitten yritin juosta mukana eikä palkka ollut enään maalissa odottamassa, mutta eihän tuon perässä pysy millään. Lopuksi irtoamispätkä yhdistettynä kieputuksiin, alkuun pari takaakiertoa, irtoaminen, jonka jälkeen sivuirtoaminen, valssi ja parin esteen suora maaliin. Hienosti mennään niin suoraan kuin myös käännytään.

Secin kanssa keskityttiin pääasiassa hypyiltä alastulo paikkoihin ja siihen että seuraavalle esteelle tultiin parhaassa mahdollisessa linjassa. Helppo rata jonka sai helposti puhtaasti läpi, mutta alastulo paikoissa riitti sitäkin enemmän työtä, mutta saatiin lopuksi oikeasti hyvä suoritus.

Treenien jälkeen uimaan, Seci kävi kunnolla uimassa ja sitten juostiin rinkiä ympäri rantaa. Subré ei tällä kertaa mennyt uimaan asti, aina kun pentu ehti veteen asti Seci otti jo spurtit pois vedestä. No ehkä ihan hyväkin, kun pelastusliivit jäi kotiin.

Eilen kävin Subrén kanssa kahdestaan lenkillä hieman riistarikkaammissa maastoissa. Pentu autoon ja ajettiin reilu 10km meiltä metsään päin, jossa ei liiemmin ikinä käy ihmisiä. Tarkoitus oli treenata luoksetuloja, vaikka olisi jahdattavaa tarjolla. Saldona oli monta lintua, yksi rusakko ja heiluva puska, mikä oli pahin haaste pennulle kun olisi niin tehnyt mieli mennä tutkimaan. Subré on kyllä siinä mielessä hauska otus, että jos jonkin pelottaa niin häntä selälle murina käyntiin ja katsomaan asiaa, tällä kertaa en kuitenkaan laskenut sitä, ties mikä hirvi puskassa olisi ollut... Palkkasin aina viehelelulla, joten Subré sai palkaksi jätettyään metsästyksen toisellaisen metsästyksen.

Tänään tokoiltiin Seci aloitti noudolla, pari kertaa puulla ja ja pelkkiä nostoja metallilla, jolloin koko kuono tärisi. Toisella kierroksella seuraamista, joka on jostain syystä todella huonoa, idaria ja ruutua. Ruudulla harjoittelimme "missä ruutu" valmistavaa sanaa, jolloin Secin piti katsella ruutu ja sai luvasta rynnistää sinne valmiille palkalle.

Subré teki noutoa niin puulla kun metallilla, vieläkään kapula ei kunnolla nousisi maasta. Toisella kierroksella temppuja, jalkojen välistä pujottelu alkaa jo sujua, joten otetiin 8 ja jalkojen väliin tuloja. Sitten keinua 20cm korkeudesta paukuttelua  hyppäämällä 2on2off asentoon, yllätys yllätys ei pelottanut, mikä nyt ei ole ihme tekeehän otus oma aloitteisesti kokonaistakin keinua ja lennättää etutassut yli silloinkin.

Ja nyt lähdenkin isäni yllätys 50 vuotis syntymäpäiville, toivottavasti on hyvät kekkerit kun niiden takia piti jättää SM kisat väliin.

On helppoa olla huono

Nyt on tokon sm ja lappeenrannan agi kisat takana, tasainen tunne jäi että me ollaan oikeasti aika surkeita.

Matkalla Joensuusta kotiin pysähdyttiin Kiteelle uimaan

Perjaintaina lähdimme kohti Joensuuta, jossa olimme vähän vaille yhdeksän illalla, yö meni vähän levottomasta ja aamulla auto starttasi kello viisi kohti Kuopiota.

Seci sitten päätti että kuopiolaiset ja muut tokoihmiset ovat hurjan nälkäistä kansaa ja tahtovat syödä pienen mudin aamupalaksi, tähän päälle vielä ohjaajan jännitys ja jo oli koiran kunnolla paineistettu. Seci on niin ihana ja kiva koira, mutta näissä tilanteissa kyllä miettii kaikenlaista...

Odotellessa Seci rauhassa makoili kehän vieressä, mutta kehässä juoksutarkastus oli taas suuri järkytyksen aihe...

Paikkalla makuu: Jäi ihan hyvin ja Lauran mukaan makasi hetken ihan rauhassa, mutta sitten jokin alkoi pelottaa (vieressä heiluva teltta?) ja hipsittiin sitten piiloon turvaan minun luokseni.

Sitten tunti väliä ja nyt koira olikin paineissa ennen kehään menoa, en vaan saanut sitä millään rauhoittumaan. Seuraamisessa teki parhaansa minkä ehti pahan maailman vahtaamiselta, pitihän sitä olla varma ettei kukaan hyökkää mistään. Saimme jopa 8, vaikka tuo oli Seciksi todella surkeaa seuraamista.

Liikkeestä maahan on yksi Secin varmimmista liikkeistä, putosi hyvin maahan, mutta kun kävelin sen taakse Seci luuli että nyt se hylkää yksin tänne pahaan paikkaan ja nousi erittäin vikkelään perään. 5,5

Kun tuli noudon vuoro Seci oli jo aivan varma että joku tahtoo ruokailla mudipaistin kera, eikä edes katsonut minne kapula lensi. Lähti hiipparoiden ravilla toisella käskyllä ja ylitti kehänauhan josta punainen kortti ja meidän kisat loppui siihen.

Liian rankat kisat Secille ja tyhmää oli viedä se tuollaiseen tilanteeseen noin väsyneenä. Nämä taisivat olla Secin viimeiset tokon sm kisat, mielummin pidetään hauskaa ja kisataan pienemmissä kisoissa, jotka ovat sen verran lähellä ettei tarvitse yöpyä missään. Subré sen sijaan oli rento oma hullu ruotsailainen itsensä, joka vain hömppäili ympäriinsä rakasti kaikkia ihmisiä ja koiria, ja kun nukkutti niin maate vaan ja unille välittämättä ympärillä olevasta hälinästä. Ehkä pentu hoitaa meidän perheen toko sm edustukset tästä lähtien, jos vaan saan opetettua sille joskus jotain

Nyt sitten keskityttään voittajaluokan liikkeisiin ja annetaan avoimen hautua ja käydään syksyllä hakemassa tarvittava ykkönen jostain pienemmistä kisoista. Ostin metallikapulan ja Laura lahjoitti kasan tunnarikapuloita, joten nyt kelpaa treenailla.

Tiistaina sitten oli agility päivä ja Lappeenrannan iltakisat, joissa oli tuomarina Sami Topra. Heti töistä kotiin ja koirat autoon. Ensiksi unohdin ottaa kisakirjan ja juoksin sen vielä auton käynnistämisen jälkeen hakemaan kisakirjan sisältä, sitten lähdin ajamaan ja noin 5min jälkeen tajusin että lompakko jäi, ei kun takaisin... Ehdin kuitenkin pyörähtää hallilla ottamassa kontaktitreenit ennen Karitan hakua. Secillä oli viime viikolla hieman tassuongelmia ja muuta, joten yli viikko agitaukoa ennen kisoja. Minun tuurillani Seci oli ensimmäinen lähtijä, onneksi valmentajamme Sami piteli rataantutustumisen ajan prinsessaa. Ensin oli agilityrata, Seci pahainen porsas karkasi lähdöstä, ja sen jälkeen ohjasin sen vahingossa pitkälle kaarelle, josta se bongasi puomin, A.lla sika pomppu ja koira pois radalta.

Ratojen välillä lämppäesteillä kunnon muistuttelua ja hyppyradalle lähtikin hieman kuuliaisempi koira.Rata näytti suunnilleen tältä:

Valmentajalta tulikin sitten radan jälkeen palaute, vaikka ei mitenkään imarteleva, niin oikeasti todella hyvä juttu, josko me ei oltaisi kohta enään näin surkeita.

 3 en ohjannut ollenkaan liike vei koiran, mutta silloin Seci lennätti hypyn kauas ja väärään suuntaan. Kääntyi kuitenkin kaarroksella 4:lle ja hyppäsi sen vinoittain ja olin sen edessä. Putkijarrutusta ei tehdä huutamalla/kiljumalla vaan rytmityksellä (uups...)  Seci otti pahasti nokkiinsa melkein pysähtyi ja ravasi pari askelta, seuraavat hypyt menivät varovaisesti. Kepeillä minä mokasin, en lähettänyt, yritin varmistella, säädin siellä edessä ja pakottamalla pakotin Secin aloittamaan väärinpäin. Sitten sekosi koko homma ja uudelleen väärinpäin, vasta sitten otin tarpeeksi kauas ja annoin Secin itse hakea. Tulos 10...


 Eli tasaisen huonoja oltiin, mutta eipä tästä ole taas kuin suunta ylöspäin...

Loma, loma, loma

Arvatkaas kellä alkoi eilen kesäloma, töitä on kyllä pätkittäisesti koko kesäksi, mutta myös vapaa aikaa jää ruhtinaallisen paljon. No onneksi ei ole vapaa ajan käyttö ongelmaa, vaan meidän voi bongata usein treenaamasta, meinaan työtä riittää ja mikä parasta treenaaminenhan on super hauskaa.

Alkuviikkosta oli koulun kanssa kiirettä, viimeiset kokeet tälle lukuvuodelle ja nyt ei tarvitsekaan koulun penkkejä kuluttaa ennen syksyä. Tästä johtuen en sitten ehtinyt kirjoittaakaan mitään meidän tämän viikon treeneistä, joten nyt lyhyttä koostetta.

Tiistaina oli Kouvolan viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Allan oli kehitellyt mukavan ja monipuolisen kieputusradan. Seci vetäisi radan kolme kertaa nollalla läpi. Ensimmäisellä kerralla osa käännös käskyistä tuli myöhässä ja koira lensi, toisella kertaa keskityin ajoitukseen ja rytmiin paremmin ja Seci kääntyi hyvin. Kolmas kerta fiilisteltiin läpi sekin nollalla ja hyvillä käännöksillä. Treenien lopussa isäni juoksi hetken Secin kanssa, joka onneksi antoi "vieraalle" ohjaajalle paljon anteeksi, hyvin lähti yhteistyö sujumaan, vaikka Seci ei isäni kanssa kovin kovaa kuljekkaan. Isäni pääsee tänä vuonna ensimmäistä kertaa agirodussa senior avo sm, ja tietysti hän kilpailee myös meidän perheen parhaimman kisakoiran kanssa, vaikka Seci minun koirani onkin.

Subré höppänä pääsi ennen treenejä tekemään pätkiä. Vinohyppyjä, pystysuorassa olevia hyppyjä tulosuuntaan nähden olevia hyppyjä, valssin alkeita, täyskäännös, takaakierto ja sivuirtoaminen. Ensimmäistä kertaa Subré sai speed bumpsit radalle, tähän asti niillä on tehty vain hyppytekniikka treenejä ja itse agilityä menty ilman rimoja vain juosten siivekkeiden läpi. Hyvin pentu loikki ja käännökset olivat kauniisti koottuja ja tiukkoja, taidan saada hyvin kääntyvän mudin <3

3lk treenien lopuksi pääsi meidän  jo 5kk pentu tekemään päivän treenin, ensin 1-5 ja palkka (kepit olisi olleet seuraavana) ja sitten 7-14. Radassa oli Subrélle paljon kaikkea uutta, 2 hypylle pakkovalssi ja vielä oudossa kulmassa, pentu ei ole ikinä tehnyt pakkovalssia, mutta hienosti se meni. Välistä vetoja on tehty vähän ja niihinkin tuli oudot kulmat, mutta ei ne meidän hirmua häirinneet, hieno pentu. Vielä on paljon hiomista yhteistyössä, käännökset ovat ajoitukseltaan, rytmitykseltään ja  käskytykseltä aivan kesken. Mutta Subré on kyllä hurjan taitava ikäisekseen ja paljon tavoitteiden edellä.

Keskiviikkona minulla oli asiaa Kouvolaan, joten nappasin Secin mukaan ja kävimme pöyrähtämässä hallilla kontaktitreenit. Palkkasin ruualla, joten kierrokset pysyivät alhaalla. Seci teki siistejä ja varmoja 2on2off. Loppuun vielä pari toistoa avoimen luokan hyppyä, jotka olivat kaikki hyviä.

Torstaina olikin Kausalan agit. Seci teki vähän minun kanssani ja sitten isäni harjoitteli sen kanssa pois päin käännöstä radalla, joka olikin sitten astetta vaikeampi asian isälleni, joka joutui myöntämään ettei Secin ohjaus oikeasti ole helppoa. Pari kertaa näytin Secin kanssa miten pitää tehdä, piirsin maahan viivoja ja huusin ajoitusohjeita, ja hommahan jopa onnistui.

Subrélla oli ensimmäistä kertaa rimat pätkällä n. 15cm, kerran se on tehnyt aikaisemmin yksittäisellä hypyllä rimojen kanssa. Aiheena oli 90 asteen käännös, lähettäen pystysuunnassa oleva hyppy 180 asteen käännöksellä  ,valssi, vääräpäänputki. Pentu oli taas niin hieno. Lelutkin palautuivat kun annoin vaihdossa nameja, parasta on kuitenkin se, että into leluun säilyy yhtä isona rauhoittavista nameista huolimatta.

Lainakoiranikin teki hienon innokkaasta, en ole tainutkaan siitä mitään mainita? Noin lyhyesti pieni on reilu vuotias mini otus, jonka kanssa on tarkoitus vaan pitää hauskaa, tietysti varmaan kisatakin joskus, mutta ei niin tavoitteelisesti. Flink teki rengasta naksun kanssa, pari hyppy ja putki pätkiä ja täyskäännöksiä.

Secillä oli tänään hieronta päivä, pari rankkaa viikonloppua veti lihaksia jumiin, mikä näkyi liikkeissä. Onneksi ei pahoja jumeja ollut, ja nyt neiti on taas oma lennokas itsensä. Subrélla oli hyppytekniikka päivä, pentu pääsi ensimmäistä kertaa tekemään "kunnon" tasaista sarjaa ja suoritui siitä hienosti. Ainut ongelma hyppytekniikka treeneissä on alkuistuminen, targetti vetää Subré liikaa puoleensa, jolloin istuminen on mennyt kasaan.

Kotona vielä Subrén kanssa paikalla oloa. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut treenaamaan pennun kanssa paikalla oloja. Palloleikkin lomassa paikalla olo on jo saatu aika hyvin kasaan, ja pentu osaa patoakin hienosti. Tänään tein ensimmäistä kertaa siivekkeen kanssa harjoitusta. Siiveke selvästi nosti kierroksia, eikä ajatus meinannut kulkea paikalla oloon asti. Pari kertaa palkkasin istumisesta ja parin sekunnin paikalla olosta heittämättä pallon Subrén taakse ja sen jälkeen sainkin mennä jo kutsumaan hypyn taakse. Nyt vaan ensin kotona kasataan ja sitten yritän saada saman treeneihin.

Seci tokoili ensimmäistä kertaa viime lauantain kisojen jälkeen. Ajatus ol tehdä tämä viikko kunnolla töitä sm kisoja varten, mutta sitten tulinkin toisiin aatoksiin. Seci oli innokas ja toimi hyvin. Alkuun perusasentoja, jotka kisassa rupesi menemään vinoon, hyvin suoristui taas takaisin.  Sitten noutoa, jätin koiran istumaan, puoleen väliin kapula ja kutsumaan. Nostot olivat hyviä ja yhden sivulla suoristuksen jälkeen loput olivat hyviä, vauhtiakin alkoi palautuksiin tulla. Tämän jälkeen pari heittoa, palkkasin sivulla olosta heiton jälkeen namilla ja sitten lupa hakea. Jotenkin minusta tuntuu, että Seci on alkanut pitää noudosta. Kaukoja, palkkasin alkuun joka vaihdon, sitten vaihto lasku 20-40sek ja palkka, loppuun sarja nopeita vaihtoja. Luoksetuloa 3 kappaletta, ensimmäisessä hyvä stoppi, toisessa en antanut stoppi käskyä vaan annoin juosta tarkoituksella läpi ja viimeinen hyvä stoppi. Loppuksi vielä sivulle kontakti treeniä, tästä sainkin ajatuksen että opetan valmis sanan olen "kontaktin otto sana" ja tehtiin pari toistoa näin.Ensi viikolla tähän aikaan olen jo ajamassa kohti Joensuuta siskoni luoksi yöksi, josta sitten lauantai aamuna Kuopioon.