Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Mennyttä ja tulevaa


Vuosi hujahti hirmuisen nopeasti läpi ja taas on aika kirjoitella vuoden vaihdetekstiä. Takana on hirmuisen kiva vuosi, on tullut tehtyä niin paljon ja opittua sitäkin enemmän. Päätin nyt tehdä pienen koosteen vuoden mieleenjäännemmistä tapahtumista.





Tammikuussa käytiin Loimaalla rallykisoissa Karitan & ärrien kanssa, tuloksena 93/100

Maaliskuuss kotiutui perheeseen uusi jäsen, pikkuinen Icaroz, Soican poika ja Atzon tyttären poika

Maaliskuussa käytiin myös Liettuan voittajanäyttelyssä. Subré ROP, ROP-junior, LT JV-13



Huhtikuussa Seci nappasi A-sertin

Toukokuussa Subré kävi koulutuksissa, neiti pääsi paimentamaan, Oreniuksen agivalmennukseen ja pk-seminaariin, kaikissa meni loistavasti, ja kakara sai paljon ihailua powerin määrästä.


Heinäkuussa Sub täytti maagiset 18kk, päivä meni MH-testin parissa Ruotsissa, jonka Sub suoritti leikkien läpi. Viikkoa myöhemmin Sub aloitti agiuran, ensin tylsän 43,2cm mittaustuloksen jälkeen maksi luokassa. Terveystarkeissa Sub kävi hakemassa terveen paperit silmien ja polvien osalta.

Elokuun ehdoton kohokohta oli Ruotsin kisareissu Karitan ja ärrier tiimi kanssa. Aj aj kun vieläkin sattuu vatsalihaksiin reissua ajatellessa, niin parasta! Mieleen jäi niin keskustelut Subrén kasvattajan kanssa, kun myös hienot eksymiset ja pieleen mennyt hotellivaraus, puhumattakaan pilalle menneestä pizzasta. Mutta kaikista hienointa oli kyllä kun porukan nuorin, neiti 18kk teki ensimmäisen nollansa ja melkein toisenkin, jos en olisi mokannut lähtöä.Ihan paras reissu!

Syyskuun alku alkoikin ikävästi hammaslääkärillä. Subré joutuikin sitten leikkauspöydälle hampaan poistoon ja sitten vietettiinkin sairaslomaa treenaamisesta ja kisoista. Heti perään alkoikin juoksut, joten näin meni Subrén syksyn kaikki suunnitelmat uusiksi ja kalenteri tyhjäksi. Posiitiivista tapaturmassa oli, että hammasröngenin ohella napattiin lonkkakuvat, jotka tulivat kennelliitosta lausunnolla A/A, samassa Subrésta tuli virallisesti suomalainen.







Lokakuussa yksi haave toteutui ja FCI:ltä kolhati postilaatikkoon kennelnimi. Pienenä yllätyksenä takaisin tuli vasta vaihtoehto 3.                                         




Marraskuussa kävin Secin kanssa Latviassa hakemassa Balt W-13 tittelin, seura oli mitä parhain Sanna & Yoda, muun reissu porukan ohella.


Aika mainio vuosi takana, vaikka itse sanonkin. Paljon mahtavia reissuja ihanien ihmisten seurassa ja paljon hienoja hetkiä, jotka jäävät muistoihin. Huonot työajat ovat häirinneet pahasti harrastuksia, mutta silti on taas päästy taas askeleita eteenpäin ja opittu hurjasti uutta. Subrén sulhon etsintä on ollut loppuvuoden projektina, ja monien vaiheiden jälkeen on toivottavasti löytynyt sopiva sulho, tästä tulee hieman myöhemmin lisää infoa.

Päätin, etten ensi vuodelle anna mitään tulos tavoitteita, saavutetaan mitä saavutetaan on ne laitettu tavoitteiksi tai ei. Ainut tavoite ensi vuodelle on nauttia ja pitää hauskaa. Ensi vuosi tuo mukanaan kaikkea uutta ja suunnitelmia on jo tehty moneen suuntaan, toiveissa on ikimuistoisia reissuja, pentuhaaveita ja syksyllä pitäisi pakata kamat ja palata taas koulun penkille.

Helmikuussa Hyberhyber tiimin uusin jäsen kotiutuu Suomeen,
pienestä pyörremyrskystä tulee kuitenkin vain laumamme etäjäsen,
pikku miehen muuttaessa kivaan kotiin harrastuskaveriksi.










tiistai 24. joulukuuta 2013

Iloista joulua kaikille toivottaa team Hyberhyberin väki!


Onneksi laumastamme löytyi hyvin innokas tonttu Icu 11kk, joka pääsi poseeraamaan kameralle.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Messarireissu

Joulu alkaa jo kolkutella ovella ja yksi varmin merkki on joka vuotinen messari reissu. Tänä vuonna en omia ilmoittanut ollenkaan kehään, kiitos kennelliiton jolla kesti 3kk myöntää Subrélle hammastodistukset. Nyt on onneksi todistukset taskussa ja kunhan neiti tekee kunnon karvan niin lähdetään keväällä kehään pyörimään. Juoksujen jälkeen karva on lähtenyt tasaisina tuppoina, mutta onneksi uutta tulee yhtä vauhdikkaasti, eikä Sub ole kovinkaan kaljussa kunnossa,vaan pärjää loistavasti ulkona ilman lisävarustusta.

Vaikka Subré ei kehään asti päässytkään, päätin nappasta sen kuitenkin reissuun mukaan, pääsi maalaistollokin vähän muistuttelemaan mieleen käytöstapoja. Pientä etumatkaa otettiin jo ja lähdin torstaina heti töiden jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä. Siellä meitä odottelikin innolla Karita ja ärrierit, joista varsinkin Mämmy otti Suffen ilolla vastaan. Kevyttä sohva-sängy rallia ja sitten koiratkin onneksi rauhoittuivat.

Ihanainen CASTLEWOLF FLINGA OLGA'S QUEEN " Helga" ps. hienosti unohdin näyttelykengät kotiin, joten vaelluskengissä mentiin...
Aamulla käytiin sitten pikainen aamulenkki ja jätettiin koirat kämpälle ja itse rynnistettiin innolla kohti messukeskusta. Junalta tullessa opaste näytti 500m, mutta viisaina heitettiin sitten astetta pidempi lenkki, kun lähdettiin väärään suuntaan... Päästiin sitten lopulta perille ja ensimmäisenä oli mudi kehän katselua ja turinointia tuttujen kanssa. Sitten vähän shoppailua, olisi pitänyt kyllä vielä vähemmän shoppailla noin pussien painon perusteella, ei ollut viisasta täyttää koirien ruokakaappia noin antaumuksella kun tiesi kannettavan matkan. Shoppailun jälkeen katseltiin borderterrierien kehää. Oltiin sitten jo lähdössä kerrankin ajoissa kotiin, mutta osuinkin väärään paikkaan väärään aikaan ja iskettiin sitten ison kehän esitys. Eipä siinä auttanut kun jäädä odottelemaan ja sitten siellä kokoomakehässä odottelemaan vielä pidempään. Hienosti pikkuinen juuri ja juuri junnuikäinen Helga puli sipsutteli ison kehän läpi, mitä nyt yleisöä neiti olisi tahtonut mennä tervehtimään. Heti perään vielä kasvattajakehän läpi juoksu tai hyppely, alkoi pikkuista hieman väsyttämään moinen ravaaminen ja meinaisi mennä homma leikkimiseksi. Lopulta päästiin lähtemään kotia kohti raahaten hurjia kantamuksia, nyt onneksi osattiin kävellä lyhyintä reittiä.



Subré oli ollut oikein kiltti tyttönen. Uhkarohkeasti Karitan armejasta lomalle tullut  poikaystävä oli uskaltanut kämpille mennä. Sanoi, vaan, että kyllä Subré hänelle murisi, mutta oli sitten lahjonut sitä froligeilla. Aina kun oli syöttö loppunut, oli murina alkanut ja neiti oli saanut lisää nameja. On tuo otus selvästi aika lahjottavissa oleva tapaus, tietenkin varmaan vähän helpottanut kun on Joonasta ennenkin nähnyt. Joonas oli sitten kiltisti käyttänyt Subrén ulkonakin ja kun Sub oli rynnistellyt hihnassa, niin hän oli sitten juossut sen kanssa kortteleita ympäri hihnan jatkona. Subré niin osaa käyttää moiset tilanteet hyväksi...

Ilta menikin sitten hyvän ruuan ja elokuvan parissa. Lauantai aamuna käytiin vielä koirapuistolla pyörähtämässä ja sitten ei auttanut kun lähteä kurvailemaan kohti kotia. Oli kyllä kiva reissu, kiitokset Karitalle, että päästiin vieraaksi pariksi päiväksi. 


maanantai 9. joulukuuta 2013

Pullin agilitykoulutus






Me käytiin eilen pitkästä aikaa agilitaamassa, koko syksy on mennyt kiireessä ja hammas skeä juoksutauoilla höystettynä tasaisesti, joten treenit ovat jääneet aika minimiin. Eilen kuitenkin päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ja vielä pidempään aikaan treenaamaan niin, että joku katsoo ja kommentoi vieressä. Mahtaa olla vähintään puoli vuotta sitten viime kerrasta kun oli treenit, jossa on kouluttajakin. Pitäisi kyllä selkeästi useammin päästä kouluttajan valvontaan treenaamaan, varsinkin Subrén kanssa.

Subré pääsi aloittamaan, ensin tehtiin lyhyempi pätkä, joka meni muuten ihan hyvin, mitä nyt linjat tuppasi leviämään. Sitten mentiin pidemmälläe pätkälle, jossa suurin ongelma oli 6 hyppy, josta neiti meinasi juosta lähes joka kerta ohi. Sitten sekoitin sitä omalla linjalla ja vääriin suuntiin katselemalla kepeillä. Noin suurin huomio koulutuksessa oli, että en saa katsoa mihinkään muualla kuin seuraavaa estettä kohti tai muuten Subré käy väärällä esteellä. Linjat pitäsi myös taas saada kuriin.

Oona kuvaili ja teki kivan koosteen Subrén treenistä.



Secin vuoro oli iltapäivällä. Secinkin kanssa alun pätkällä meinasi 5-6 välin persjättö lipsua väärään suuntaan, mikä aiheutti heti kaarratusta. Pidemmällä radalla tuli myös pariin kohtaan turhaa kaarrosta, joista pääsee eroon tiukemmalla ohjauksella. Seci on kyllä hauska otus siinä mielessä, että mitä vähemmän sen kanssa treenaa niin sitä paremmin se tuntuu toimivan. Nytkään neiti ei ole koko syksynä tehnyt kun pari kertaa agia ja se tuntuu kulkevan ja kuuntelevan paremmin kuin koskaan.

Elsille kiitos Secin kuvista :)