Joulu alkaa jo kolkutella ovella ja yksi varmin merkki on joka vuotinen messari reissu. Tänä vuonna en omia ilmoittanut ollenkaan kehään, kiitos kennelliiton jolla kesti 3kk myöntää Subrélle hammastodistukset. Nyt on onneksi todistukset taskussa ja kunhan neiti tekee kunnon karvan niin lähdetään keväällä kehään pyörimään. Juoksujen jälkeen karva on lähtenyt tasaisina tuppoina, mutta onneksi uutta tulee yhtä vauhdikkaasti, eikä Sub ole kovinkaan kaljussa kunnossa,vaan pärjää loistavasti ulkona ilman lisävarustusta.
Vaikka Subré ei kehään asti päässytkään, päätin nappasta sen kuitenkin reissuun mukaan, pääsi maalaistollokin vähän muistuttelemaan mieleen käytöstapoja. Pientä etumatkaa otettiin jo ja lähdin torstaina heti töiden jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä. Siellä meitä odottelikin innolla Karita ja ärrierit, joista varsinkin Mämmy otti Suffen ilolla vastaan. Kevyttä sohva-sängy rallia ja sitten koiratkin onneksi rauhoittuivat.
Aamulla käytiin sitten pikainen aamulenkki ja jätettiin koirat kämpälle ja itse rynnistettiin innolla kohti messukeskusta. Junalta tullessa opaste näytti 500m, mutta viisaina heitettiin sitten astetta pidempi lenkki, kun lähdettiin väärään suuntaan... Päästiin sitten lopulta perille ja ensimmäisenä oli mudi kehän katselua ja turinointia tuttujen kanssa. Sitten vähän shoppailua, olisi pitänyt kyllä vielä vähemmän shoppailla noin pussien painon perusteella, ei ollut viisasta täyttää koirien ruokakaappia noin antaumuksella kun tiesi kannettavan matkan. Shoppailun jälkeen katseltiin borderterrierien kehää. Oltiin sitten jo lähdössä kerrankin ajoissa kotiin, mutta osuinkin väärään paikkaan väärään aikaan ja iskettiin sitten ison kehän esitys. Eipä siinä auttanut kun jäädä odottelemaan ja sitten siellä kokoomakehässä odottelemaan vielä pidempään. Hienosti pikkuinen juuri ja juuri junnuikäinen Helga puli sipsutteli ison kehän läpi, mitä nyt yleisöä neiti olisi tahtonut mennä tervehtimään. Heti perään vielä kasvattajakehän läpi juoksu tai hyppely, alkoi pikkuista hieman väsyttämään moinen ravaaminen ja meinaisi mennä homma leikkimiseksi. Lopulta päästiin lähtemään kotia kohti raahaten hurjia kantamuksia, nyt onneksi osattiin kävellä lyhyintä reittiä.
Subré oli ollut oikein kiltti tyttönen. Uhkarohkeasti Karitan armejasta lomalle tullut poikaystävä oli uskaltanut kämpille mennä. Sanoi, vaan, että kyllä Subré hänelle murisi, mutta oli sitten lahjonut sitä froligeilla. Aina kun oli syöttö loppunut, oli murina alkanut ja neiti oli saanut lisää nameja. On tuo otus selvästi aika lahjottavissa oleva tapaus, tietenkin varmaan vähän helpottanut kun on Joonasta ennenkin nähnyt. Joonas oli sitten kiltisti käyttänyt Subrén ulkonakin ja kun Sub oli rynnistellyt hihnassa, niin hän oli sitten juossut sen kanssa kortteleita ympäri hihnan jatkona. Subré niin osaa käyttää moiset tilanteet hyväksi...
Ilta menikin sitten hyvän ruuan ja elokuvan parissa. Lauantai aamuna käytiin vielä koirapuistolla pyörähtämässä ja sitten ei auttanut kun lähteä kurvailemaan kohti kotia. Oli kyllä kiva reissu, kiitokset Karitalle, että päästiin vieraaksi pariksi päiväksi.
