Videokuvaa marraskuulta

Joskus sitä vaan kestää saada videot nettiin asti, joten "hieman" myöhässä videokuvaa marraskuun treeneistä.

Subré, alussa minun kanssani ja lopussa pääsi vielä rynnistelemään Karitan kanssa.







Secilia

Talvipäivän puuhasteluja

Inhoan itse kylmää ja viimaa, joten koiruudetkin joutuvat näillä pakkasilla tyytymään pääosin sisällä oleskeluun. Tietenkin niille sitten tulee keksittyä mitä hassuimpia aktiviteettejä koiruuksille. Yksi Subrén lempi"lajeista" on 5 sentin kolikon etsintä, jossa se pääsee nuuskuttelemaan oikein uralla.

Subrén sulhanenkin on nyt päätetty ja siitä voi lukaista lisää pentuja osiosta :)

Potkuja pentusuunnitelmiin.

Subrén pentusuunnitelmat tuntuvat vihdoinkin hieman etenevän. Uroksen etsintä projekti on ollut mitä hankalin ja stressaavin, samalla hyvin silmiä avaava rodun todellisesta tilasta niin sairauksien kun suuren sisäsiitoksenkin puolesta, harmillisesti nämäkin usein liittyvät toisiinsa ja esimerkiksi epitapauksiin liittyvät koirat ovat madatoreja, jotka pomppivat esille pienenkin sukutaulun selaamisen jälkeen. Kyllä tässä on harmaita hiuksia nuorenkin naisen päähän saatu ja niin moni hyvä suunnitelma on kaatunut milloin mihinkin asiaan. Nyt onneksi vaikuttaisi, että Subrélle olisi nyt oikeasti alustavasti sulho valittuna.

Kun aloitin uroksen etsintään oli minulla pitkä lista millainen uroksen tulisi olla, paljon ominaisuuksia jotka täydentäisivät Subréa, suuret vaatimukset suvun terveydestä ja tähän päälle kasa ulkomuodollisia toiveita. Pian sain huomata, ettei millään löydy tätä unelmien prinssiä. Niinpä ei auttanut kun ruveta pohtimaan mitkä ominaisuudet ovat oikeastikin niitä tärkeitä.

Urosta valitessa olen laskenut monenmoisia indeksijä ja todennäköisyys prosentteja, tehnyt tilastoja ja haalinut tietoa, päälle sitten laskenut, laskenut ja laskenut. Monet kasvattajat ovat joutuneet häiriköinnin kohteeksi ja lämpimästi kiitän kaikkia vinkeistä ja tiedoista. Itse projektin parissa olen jo oppinut niin paljon uutta ja avartavaa, tämä on syventänyt hurjasti tietoja mudi suvuista varsinkin jo edesmenneiden koirien osalta, joista ei niin helposti löydykkään tietoa, mitä nykypäivän ongelmista. Mudien ollessa sairauksien osalta harmillisessa tilanteessa, olen joutunut vakavasti pohtimaan mitä tahdon sukutauluuni ja kuinka lähelle. Samalla tarvitsee paljon lähdekritiikkiä ja selvittää asioita myös monelta kantilta, jotta tiedosta saisi mahdollisimman oikean kuvan.

Tässä vaiheessa kävin parinkin eri urosten omistajien kanssa keskusteluja, osa oli suomalaisia ja osa muista pohjoismaista. Yhtä suomalaista urosta pohdin pitkään, mutta sittemmin äitini herätti minut muistuttamalla, etten ole ikinä pitänyt kyseisestä uroksesta ja sen vetämättömästä luonteesta. Tämä oli totta, joten päätin suosiolla jättää uroksen pois harkinnasta. Pari muuta urosta kaatui terveydellisiin syihin ja sitten löytyikin kivan oloinen ensi keväänä 12 vuotta täyttävän uroksen. Tämä ihana medi kokoinen musta uros vaikutti oikein hyvältä, mutta suvussa oli paljon purenta vikaa ja lopullisen päätöksen uroksen käyttöön toi huono sperman laatu, ei olisi ollut järkevää lähteä edes yrittämään ulkomaille asti kun elävää tavaraa ei ollut enään riittävästi. Ja niin taas olin lähtöpisteessä ja hermot riekaleina.

Äskettäin syntyikin sitten unkarissa ihana pieni pyörremyrsky, joka muuttaa Suomeen helmikuussa. Olin kyseisen pentueen pennusta haaveillut ja yllättäen löysinkin sille mitä parhaimman kodin. Niinpä varasin uros pennun ja paria päivää myöhemmin pikku mies putkahti maailmaan. Tämä vaikutti paljon myös Subrén uros valintaan, suunnitelmissa kuin olisi pikku hurjaa käyttää Subrén pennulle.

Mutta pennun syntymä ei auttanut loppujen lopuksi itse uros ongelmaan. Pohdin jo koko astutuksen siirtoa parilla vuodella, jotta voisin käyttää kys. pentua, mutta silloinkin joutuisin sitä käyttämään nuorena, ettei Subré ehtisi liian vanhaksi ensi synnyttäjäksi muiden syiden ohella, miksi Subré olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta.Sittemmin sukutauluja selaillessa törmäsin urokseen, jota en värin vuoksi ollut aikaisemmin ajatellutkaan. Olen aina ollut vastaan värin vuoksi tehtyjä yhdistelmiä ja värin pitämistä suurena kriteerinä jalostusvalinnoissa. Heräsin, sitten ajatukseen, että itsehän olen myöskin pitänyt väriä (joskin mustaa) kriteerinä, ja miksi hylkäisin uroksen vain sen värin vuoksi.

Tietenkin uros myös periyttäisi todennäköisesti tiettyjä ominaisuuksia ja tässä vaiheessa tuli pohdittua, minkälaisia tyyppisiä pentuja todellakin haluan. Tässä kohtaa aloin pohtia, mihin käyttöön ainakin oma kotiin jäävä pentuni tulisi ja mitä ominaisuuksia sitä kautta haluaisin eniten, myös mikä Subréssa on parasta. Agilityn ollessa meidän päälaji päätin asettaa käyttöominaisuudet tässä yhdistelmässä ulkomuodon yläpuolelle, toiveissa onkin pentueellinen harrastuskoiria eri lajien pariin.


Olen aina ollut "hyvä" arvostelemaan muiden yhdistelmiä ja kaikki omanikin ovat olleet suuren oman arvosteluni kohteena. Suurin kriteeri yhdistelmässä onkin, että siitä jää minulle itselleni pentu kotiin, joten tahdon uroksen olevan ehdottomasti sellainen josta voisi kuvitella ottavani pennun  myös muussa tilanteessa. Lähes kaikki terveyteen liittyvä on laskettu prosenteiksi ja ennen kaikea määrittelin jo valmiiksi lukemat mitä yhdistelmä ei saa ylittää. Tältä osin yhdistelmä läpäisee vaatimukset, vaikkakin joudun parissa kohtaa nielaisemaan kerran ja tyytymään kohtalooni, että siellä on pari koiraa, jotka voisin sieltä poistaa, mutta samaan aikaan joudun ajattelemaan, etten muuten oikeasti löydä koiraa jolta ei löytyisi suvustaa koiria, joista en pidä, joten on vain löydettävä tapaus, jolta löytyy muiden ominaisuuksien lisäksin niitä vähiten.

Valitun sulhon tiedot päivittyvät sivuille lähipäivinä.

Vuosi käyntiin

Tänä vuonna aloitettiin kisaaminen jo heti aikaisin ja viikonloppuna suunnattiin molempina päivänä Kotkaan. Seci oli vuorossa lauantaina, onneksi maksit aloittivat päivän, joten meidän ei tarvinnut onneksi lähteä kovinkaan aikaisin matkaan. Mukavien aamu unien jälkeen hyppäsimmekin autoon ja kohti Kotkan kylmää hallia jäätymään pariksi tunniksi. Ensimmäinen rata alkoi hienosti, kun Seci juoksi ensimmäisen hypyn ohi, toinenkin este ohitettiin hienosti ja lopun kruunasi ehdottomasti putken päällä hyppely. Tässä kohtaa hieman mietin, että kuka on vaihtanut koiran... Toinen rata meni vähän löysäillessä ja turhin virhein, mutta kolmanteen saatiin parempi tsemppi päälle. Rata on aika kauheaa katseltavaa ja lopussa kiljuin Secin väärältä esteeltä viime hetkellä pois, aikaa paloi kaikkeen turhaan, mutta lopputulos oli sentään nolla -5,35, etenemällä 3,96 ja sija 5.

Sunnuntaina olikin sitten Subrén vuoro ja tällä kertaa hyvin aikaisella aamuherätyksellä. Subré oli mukavan leppoisalla tuulella ja pysyi hyvin rauhallisena odotellessa. Oman pään sain kerrankin hyvin kasaan ja sopivan rauhalliseen mielentilaan, joten Subkin pysyi hienosti lähdössä ja muistin vapauttaakkin sen suht. selkeästi. Aika taistelua oli oman pään kanssa pitää se koko radan rauhallisena ja ohjaus tasaisena turhia rynnistelemättä, ja kun siinä onnistuin, niin maaliin juostiin nollalla. Olin aika varma, ettei ylletä edes palkinnoille kun sen verran rauhassa mentiin ja huolella tehtiin, mutta hupsista, tuloslistassa Subrén nimi komeili 1 paikalla kaikkien luokkien nollista nopeimmalla ajalla -14,52. 4,43m/s etenemällä. Hieno ja vauhdikas kakara, vaikka ei menty vielä lähellekkään täysiä.
Toisen radalla yritin saada saman mielentilan, mutta pilasin sitten lähdön taas ihme stressauksella ja nykimisellä. No yksi lähtö sentään onnistui, joten ehkä vielä joskus saan oman pääni kasaan ja turhat nykimis hiippailut pois.

Kisojen jälkeen päätin vielä käydä Subrén kanssa lenkillä meren rannalla ja napsin samalla pari kuvaa. Subréa olisi kauheasti innostanut mennä pulahtamaankin, mutta ilkeänä päätin, että hyinen vesi ei ole enään uinti lämpöistä ja niin pieni mudi joutui tyytymään vain haaveiluun.