Viime viikonloppuna käytiin Lappeenrannassa, Subré pääsi lauantaina kisailemaan heti aamusta aikaisin. Silmät ristissä ratissa nuokkuen löysin perille ja jatkoin hetken unia vielä autossa ja siitä sitten haukotellen ensimmäiselle radalle tutustumaan. Subré päättikin lähdössä sitten räjähtää oikein kunnolla ja rynnisteli koko rahan edestä, kunnes nappasin sen kiinni ja poistuimme kipinkapin radalta.
Toiselle radalle saatinkiin homma kasaan paremmin ja rata lähti hyvin käyntiin, mutta en ole vielä oppinut, ettei tuon kanssa kannata kokeilla kumpi juoksee suoraan kovempaan, sen verran varma häviö ja tästä syystä sainkin sitten sen suoran jälkeisen käännöksen jälkeen hypystä ohi. Yritin pelastaa vielä myöhästymisen, mutta tämän Subré luki pakkovalssiksi ja tuli hypyn takaakiertona. Sählättiin sitten vielä yksi ylimääräinen hyppy ja korjasin hypyn oikein päin ja jatkettiin fiilistellen rata loppuun.
Secin vuoro olikin sitten sunnuntai iltapäivällä, onneksi sai aamulla nukkua pitkään, eikä tarvinnut lähteä väsyneenä matkaan. Kisapaikalla olikin mukavan monta mudia, ihan uutena tuttavuutena tavattiin nuorta Ikke herraa, joka on Subrén sulhasen puolisiskon jälkeläinen, jonka isä on V:n isän veli. Oikein hurmaava ja avoin pikku mies. Nähtiin myös Veijon siskoa ja sen pentua, oli myös kiva kuulla, että Veijon isoäiti Sesi syksyllä 17 vuotta täyttävä vanha rouva porskuttaa vieläkin terveenä menemään.
Ensimmäisellä radalla Seci oli varsin lentävällä tuulella, ensin loikattiin A:lta 5 ja sitten vielä lentokeinu, jonka jälkeen rynnistettiin ylimääräinen hyppy. Toiselle radalle sitten kerättiin asennetta enemmän kasaan ja tällä kertaa nolla rata, joka riitti sijaan 2, hyppysert meni tietenkin ensimmäiselle. Viimeiselle radalle lähdettiin tuplan toivossa, mutta Seci sitten päätti vähän kiriä A:lla ja loikkasi alastulon, ai että otti koville...Treeneissähän pysähdytäänkin ihan nätisti, mutta mitä sitä kisoissa turhaan moista harrastaa.
Maanantaina kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ulkona treenaamassa. Treenailtiin ihan perustekniikkaa, kuten käännöksiä, putkijarru vs. irtoaminen ja putkiansoja. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa kausalaan treenaamaan ja hiekalle, vaikkakin kura vielä lensikin mukavasti.
Keskiviikkoa käytiinkin koirakoulu Homeetalla treenailemassa Subrén kanssa lähtöjä. Likka sitten päättikin heti pysyä kiltisti ja lopputuloksena oli kuten on jo aikaisemminkin todettu, että minä itse luon ongelmaa. Nyt on sitten hieman uudempi toimintamalli lähtöihin menoihin, jolloin oma pää pysyy paremmin kasassa ja oikeassa mielentilassa.Torstaina Subré pääsikin testailemaan heti miten opit toimii kun on kunnolla häiriötä ja kierrokset kisatasolla. Ja niinhän ne vaan toimi, joten oli kiva lähteä hyvillä mielin viikonloppuna taas kisaamaan.
Lauantai aamuna, jälleen minulle aivan liian aikaisin starttasi auto ensin kohti Valkealaa, josta napattiin kyytiin Karita ja ärrierit. Kiva oli pitkästä aikaa saada kisaseuraa ja matka menikin mukavasti höpötellen. Subré aloitti hyppyradalta, jolle sain kasattua hyvin pään kasaan ja Sub jäi hienosti lähtöön odottelemaan ja lähti vasta luvan kanssa. Alku rata juostiin tuli hännän alla hätäillen ja vähän paukkui kaarrokset sinne tänne, mutta oikeille esteille osuttiin, sitten onneksi tuli putki ja pussi peräkkäin, jonka aikana sain henkäistyä ja rauhoitettua oman pään ja loppurata mentiin siististi nollalla maaliin asti. Ajan tiesin riittävän rennosti, mutta palkinnoille en uskonut meidän kaarrettalun takia yltävän nopeiden bc:den täyteisessä luokassa, mutta kappas vaan Subré sai noukkia itselleen sertin 2. sijalta, vain 0,03 sekunttia voittaja bc:tä jääneenä, etenemä 4,97m/s ja aika -13,81, kyllä se vaan kovaa pinkoo menemään, vaikka kuinka rauhallisesti mentäisiinkin. Vielä en ole uskaltanut päästää Subré nostamaan virettä kovin korkealle kisoissa ja se ei menekkään siellä vielä lähellekkään täysiä, vaan enemmäkin rauhallisesti ja hallitusti, sen enempää riskejä ottamatta, joten olen hyvin ylpeä, että se siitäkin huolimatta pistelee menemään kärkivauhteja kovilla etenemillä.
Sitten me lähdettiinkin syömään ja juhlistamaan sertiä roskaruualla reiluksi tunniksi. Ja Karita ja Mämmy pääsivätkin sitten hommiin medi 2lk. Rata oli hauska ja sujuva, mutta ei me silti Mämmyn harteille kovin suuria odotuksia luotu. Mutta Mämmy päättikin sittenkin näyttää, että osaa mennä saamatta mitään hienoja ideoita radalla ja teki rauhallisen nollan, jonka johdosta kävi voittajana noukkimassa meidän autoon toisenkin sertin ja siirron 3lk. Oli kyllä hilpeää porukkaa noin hienon päivän jäljiltä. Mutta piti Subrén sitten käydä vielä korkkaamassa 2lk samalla radalla, hieman oli oma asenne siellä hilpeyden puolella ja niin oli Subrékin joka rynnisteli menemään vähän sinne tänne kaasupohjassa ja juostiinkin sitten hyvin pikaisesti puomin kautta maaliin ennen suurempaa tuhoa.
Sunnuntaina olikin sitten taas Secin vuoro. Seci aloitti agilityradalta, joka meni oikein sujuvasti ja vauhdilla läpi, tällä kertaa oikein katsoin kontaktit tarkasti ja luulin maaliin tullessa, että oli tullut hyvä nolla. Mutta ei, A:lta oli sitten kontaktilla olleista tassuista huolimatta noussut 5, hieman kyllä harmitti nolla olisi tullut tarpeeseen. Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten ihan metsään...
Nyt jäädäänkin odottelemaan aloittaisiko Subré juoksut pian, lauman lapinkoiraurokset ovat sitä mieltä, että juoksut ovat pian käsillä ja neidin käytöskin moista enteilee.