Unkarin reissu kertomus on jäänyt hieman roikkumaan työkiireiden myötä luonnoksiin kesken eräisenä, mutta nyt vihdoin löytyi sopivasti aikaa kirjoitella se valmiiksi asti. Reissun jälkeen Wics on palannut kotiinsa, josta on raportoitu tällä viikolla aamupahoinvointia ja muita raskausmerkkejä, mutta vielä pitää jännittää torstaille 7.1 asti ultran tulosta.
Unkarin reissuNyt on Unkarista palattu kodin varsin talviseen maisemaan. Unkarissa oli varsin mukavat plussa kelit auringon paisteella, joten kylmyys ja viima tuntuu entistäkin kylmemmältä.
Reissuun lähdin viime viikon tiistaina mukavan kiireellä aamun työvuoroni jälkeen jo varsin hyväksi todetun reissukaveri Karitan kanssa. Alkuun pudoteltiin muu eläinlaumani hoitopaikkoihinsa ja sitten suuntasimme kohti Helsinkiä. Taktisesti päädyimme jättämään autoni Puistolaan ja sujahtaa lentokentälle uutta kehärataa pitkin, joten ei muuta kun kolme matkalaukkua, iso lentoboxi, koira ja pari käsilaukkua raahaukseen ja kohti junaa. Perille päästiin ongelmitta, vaikka mahtoi rahtikuorma olla aika näky...
Lentokentällä olimme juuri sopivasti hyvään aikaan ja tiskillä heitettiin Wicsille heipat, joka lähti virkailijan matkassa valmistautumaan lennolle. Itse haukattiin vähän evästä ja ensimmäinen kauhistus tuli kun meitä kuuluteltiinkin hetken päästä. Olin ihan varma, että on suurempiakin ongelmia kun virkailija kysyi oliko minulla koira mukana. Onneksi heti perään tuli pyyntö täyttää boxiin kiinnitettäväksi yhteystiedot ja koiran nimi, oli lastaamon poikia kuulma harmittanut kun eivät tienneet kenelle juttelivat. Wics oli toki lyhyessä ajassa jo ehtinyt kerätä fanijoukon lentokentälläkin.
Unkarin päässä odoteltiinkin sitten tovi laukkuja ja pohdittiin mihin koira ilmestyy. Ja hieman oli naurussa pitelemistä kun koira ilmestyi liukuhihnaa pitkin laukkujen joukossa. Wics vaikutti vallan tyytyväiseltä matkalaiselta ja makoili boxissaan rauhallisena. Perillä olimme sen verran myöhään, että olimme jo etukäteen päättäneet jäädä odottelemaan lentokentälle aamun valkenemista. Tapa tuntui olevan varsin suosittu, sen verran hyvin oli kaikki nukkumapaikaksi kelpaavat täynnä koko yön, onneksi me ehdimme vallata varsin mukavat penkkirivit hyvältä paikalta.
Aamulla sitten vuokra-auton hakuun ja saimme juuri sopivan pikku auton johon mahtui passelisti niin matkalaukut kuin takapenkille sujahti lentoboxi ongelmitta. Ja sitten lähdimmekin suunnistamaan parin tunnin ajomatkan päässä olevalle hotellille. Olimme sopineet tapaamisen uroksen luokse illalle, joten meillä oli sopivasti pari tuntia aikaa ottaa päikkärit ennen mutkaiselle vuoristotielle lähtöä.
Onneksi varasimme uroksen kodin etsintään hieman aikaa, meni taas vähän seikkailuksi, mutta lopulta löysimme perille ja vielä täsmällisen ajoissa. Tulkiksi tullut uroksen omistajan ystävä saapui sopivasti myös samaan aikaan, joten pääsimme heti ihastelemaan perheen mudeja. Kaikki tulivat innolla tervehtimään ja oli ilo nähdä niin monta pieni kokoista, kaunis rakenteista ja upea turkkista mudia samalla kertaa. Toki heti silmät osuivat Wicsille valittuun Zuzmoon joka oli perheen uroksista pienin, vallan näppärän kokoinen ja kompakti koira, jolla oli kauniit kulmaukset ja erinomaiset mittasuhteet sekä koosta huolimatta selkeä sukupuolileima. Yleisluonteeltaan Zuzmo oli rauhallinen ja itsevarma, se ei turhia sählännyt ja suhtautui kaikkeen järkevästi. Se tulee hyvin laumassa toimeen, eikä sillä ole ikinä ollut suurempaa tarvetta lähteä uhmaamaan lauman dominoivia uroksia, kuitenkaan se ei ole kenenkään tallottavissa, vaan piti hyvin puolensa porukassa. Zuzmo oli hyvin vauhdikas ja ketterä, koiralaumasta oli kivaa juosta mäelle ja takaisin ja koostaan huolimatta Zuzmo rynnisti porukan etummaisena. Kun leikki loppui loikkasi se portin betoniosan päälle istumaan ja seurailemaan pihan tapahtumia. Zuzmo on hyvin laumaviettinen ja miellyttämishaluinen, pienikin käsky omistajalta ja se jo tapitti lisää ohjeita ja suoritti kaiken hyvin innokkaasti ja sähäkästi. Upea uros kaikin puolin ja olin hyvin tyytyväinen valintaani.
Ilta menikin koirista jutellessa ja heidän koiriinsa tutustuessa. Pariskunta sai tutustua toisiinsa, mutta keimailua ihmeellisempää ei saatu aikaan. Zuzmo pari kertaa haistoi ja pohdiskeli asiaa, mutta ei innostunut astumaan. Varmuuden vuoksi omistaja haki vanhan jalostusuroksensa testaamaan onko oikea aika juoksusta menossa ja uros oli hyvinkin innokas, mutta Wics antoi hammasta, joten totesimme että tärpit ovat vasta alkamassa.
Ilta menikin ruokapaikkaa etsien, hassua ettei suht isosta kaupungista (Eger) löytynyt muita auki olevia ruokapaikkoja kuin mäkkäri klo 20 keskiviikkona, mutta onneksi edes se. Hieman iski stressiä uroksen välinpitämätön suhtautuminen narttuuni, mutta onneksi oli vielä päiviä jäljellä.
Seuraavana aamuna lähdettiin jälleen uroksen luokse. Tällä kertaa meno oli heti alusta asti ihan eri luokkaa kuin edellispäivänä. Eikä siinä kauaa mennyt kun koirat olivat nalkissa, jota kesti n. 15min. Sovittiin sitten treffit seuraavalle päivälle ja lähdimme vallan tyytyväisinä kohti Bükkin kansallispuistoa. Kävimme puistossa mukavan lenkin, vaikka mitään erityistä emme nähneetkään. Samalla reissulla kävimme myös katsomassa peuroja ja lampaita sekä näimme pari paikallista mudia ja komondorin. Illalla Wics oli päättänyt heittääntyä vallan raskaana olevaksi käytökseltään, hassu pieni otus.
Perjantaina tapasimme uroksen viimeisen kerran, mutta kumpaakaan ei liiemmin enään touhu kiinnostanut, joten jouduimme tyytymään yhteen astutukseen. Zuzmolla on pari aikaisempaa pentuetta ja se on ollut hyvin tarkka oikeista päivistä tähän asti, joten voimme toivoa, että sen nenä tiesi nytkin oikean astumispäivän. Tapasimme samalla Zuzmon lähisukua, jotka kaikki olivat hyvän tyyppisiä pieni kokoisia koiria varustettuna hyvin sosiaalisella luonteella. Zuzmolla on kaksi täyskasvuista pentuetta, joista kaikki ovat mitattu alle 43cm. Aika näyttää tuleeko pentuja ja millaisia niistä kasvaa, toiveet pentueen suhteen ovat korkealla ja olisi hienoa saada uroksen jälkeläisiä.
 |
|
Perjantai iltapäivä meni shoppaillessa ja tällä kertaa fiksuina etsimme ruokapaikan jo iltakuuden aikoihin. Vahingossa osuimme hieman hienompaan paikkaan, jossa koiran kuratassun jälkisiä housujamme katsottiin ehkä hieman pitkään, mutta hyvää palvelua saimme ja tulipahan syötyä ankkaa ja muuta erikoisempaa ravintolan ainoina asiakkaina. Olimme selkeästi reissussa turistikauden ulkopuolella kun saimme olla hotellin ainoat asiakkaat parin päivän ajan, eikä missään ollut liieemin tungosta.
Lauantaina päädyimmekin sitten lähtemään minaraalikylpylään lillumaan ihanan kuumiin altaisiin. Oikein mukava paikka, jossa vierähti mukavasti tovi ja ihokin tykkäsi mineraalivedestä.
Sunnuntaina olikin sitten kotiin lähtöpäivä. Ennen lentokoneeseen suuntaamista lähdimme seikkailemaan ilman navigaattoria Budapestin läpi kohti Mecseki Bundas kenneliä. Meillä oli reissussa puhelimeni navigaattorina, mutta viimeisen päivän kunniaksi se päätti lopettaa akun lataamisen ja toimi hyvin pätkittäin. Ennen lopullista kuolemaansa se toki ehti opastaa meidät mukavalle maalaisreitille seikkailemaan isojen pääteiden sijaan... Ihme kyllä löysimme lopulta perille google mapsin antaman 1,5h sijaan 3,5h ajassa, aika mainiota sanoisin...
Alkuun tutustuimme heidän koiriinsa, jotka olivat pääosin kaikki Ässän lähisukua, erityisen kiva oli tavata sen upea emä ja veli. Mecseki Bundaksesta mukaan napattiin varsin napakan oloinen vaalea mudi poika Pena, joka tuotiin Suomeen Tiinalle Ässän kaveriksi kennel Mustapippuriin. Varsin mukavan oloinen pikku mies, jossa piisasi ääntä... Molemmat koirat lensivät ruumassa Suomeen päin ja Penan kuuli jo kaukaa lentokentällä kun sitä tuotiin meille.
Suomeen lento tuli säiden puolesta toki reilun tunnin myöhässä ja koiria odotellessa meni viimeinen juna ohi, joten auton jätöstä Puistolaan saatu etu käytettiin taksimatkaan.
Olimme jo etukäteen päättäneet Karitan kanssa ottaa reissun rentoutumisen kannalta lomana ilman tiukkoja aikatauluja tai paikasta toiseen juoksemista, ja onnistuimme siinä aika hyvin. Vallan kiva reissu, ehkäpä tulee vielä joskus lähdettyä uudelleenkin astutusreissulle Unkariin.
 |
| Wics oli mitä helpoin reissukaveri, osasi ottaa lomailun varsin rennosti :D |
