Aikaa on humahtanut viime kirjoituksesta, kun ei ole vaan löytynyt sopivaa väliä näpytellä tekstiä ruudulle. Sveitsiin lähdettiinkin lopulta vain lomamatkalle ilman Reniä. Alkanut vuoto loppuikin yllättäen ja progesteroni kertoi ettei juoksut edes oikeasti alkaneet, vaan kyseessä oli jokin epämääräinen välitiputtelu. No kun töissä olin jo ehtinyt kaiken järjestellä reissu valmiuteen, niin päädyimme Renin sijoitusomistaja Oonan kanssa lähteä katsomaan Sveitsin lomatarjontaa. Kumpikaan kun ei liiemmin laskettelusta välitä ja kohdekin oli kaukana Alpeista, niin Sveitsin tarjonta meille keskittyi pääosin koiriin ja suklaaseen. Onneksi tulevan sulhon omistajalla Wernerillä oli aikaa tavata meitä kahtena päivänä, joten saimme mukavasti ajankulumaan ja samalla pääsimme tutustumaan Aszuun hyvin monipuolisesti.
Ensimmäinen ilta meni lentokentältä majapaikkaan etsiessä ja Sveitsin hintatasoa kauhistellessa. Hämärässä ei tullut paljon maisemia nähtyä, joten aamulla kun lähti ensimmäistä kertaa ulos sai todenteolla ihastua kauniiseen maisemaan. Werner oli pyytänyt meitä mukaan agilitykilpailuihin, joihin suuntasimmekin varsin iloisina. Ennen kilpailuihin menoa pysähdyimme koirien kanssa lenkille lähipuistoon ja saimme heti maistaa palan maan koiranpitokulttuuria. Kaikki koirat juoksentelivat vapaana omistajiensa mukana, moikkasivat toisiaan ja touhuilivat mitä mieleen tuli, kuitenkin ollen varsin tottelevaisia. Saimmekin heti nähdä kuinka sosiaalinen ja hyvin koiraa puhuva Aszu on. Se tuli kaikkien kanssa moitteettomasti toimeen, eikä edes omistajan toinen pahassa teiniurppaus iässä oleva Csoka mudi ei saanut Aszun hermoja menemään, vaikka välillä toden teolla koitti vanhempaa urosta ärsyttää. Werner esitteli innoissaan koiriensa temppuja. Aszu hurmasi aina vaan enemmän osoittaen erinomaista on/off vireen hallintaa, teki täysillä kun pyydettiin ja heti kun lopetettiin nollasi päänsä rentoon lenkkeily tilaan. Samaa ominaisuus näkyi myös agilitykilpailuissa, ennen rataa ja radan jälkeen se makoili hallissa tyytyväisenä, radalla ollen kuitenkin täysiä menossa mukana.
Lenkin jälkeen parin kiemuran kautta suuntasimme agilitykilpailuihin juuri avattuun uuteen halliin. Ulkonäöltään tekonurmi halli olisi voinut hyvin olla Suomessa, mutta kilpailut erosivat hieman Suomen normaaleista. Keskellä päivää kilpailtiin epävirallinen open luokka, johon sai osallistua kaikki päivän aikana kilpailleet ja ainakin kyseiseen halliin kilpailija määrä oli rajattu 80 koiraa per päivä. Ihmetystä aiheutti myös, että virallisissakin luokissa koiran sai tuoda lähtöön lelun ja namien kanssa, eikä virheitä tullut vaikka maaliin tulon jälkeen juoksi suorittamaan treeni mielessä puomin vielä uudelleen. Yleisilmeeltään ja tunnelmaltaan kilpailut olivat ihanan positiiviset, ihmiset olivat iloisia ja rentoja, koiria kohdeltiin nätisti mutta oltiin hyvin mustavalkoisia ja pidettiin kriteereistä kiinni. Mudeja kilpailuihin oli sattunut mukavan monta, 2lk kisasi yksi narttu, 3lk Aszun lisäksi kaksi narttua. Aszu kisasi pitkästä aikaa kuukausiin, kun omistajan jalka on ollut syksystä asti juoksukelvoton. Jokaisella radalla tuli pikku virheitä, mutta yleisesti ottaen meno oli varsin kivan näköistä. Kilpailupaikalla Aszu osasi ottaa varsin rennosti ja kulki vapaana omistajansa mukana. Sosiaalisuus ja hyvä hallinta vaikutti olevan Sveitsissä kisaamisen kannalta ehdotonta. Yhdenkin radan lähtö oli puolessa välissä rata aluetta ja seuraava koirakko odotteli ja riekutti koiraa rata alueella vaikkei edellinen koira ollut edes ehtinyt maaliin asti.
Agilitykilpailuiden jälkeen Werner kysyi huvittaisiko meitä seuraavana päivänä vierailla hänen maatilallaan Saksan puolella. Mitään reissu suunnitelmia kun meillä ei ollut, niin innolla otimme varsin kivan kuuloisen reissutarjouksen vastaan. Niin seuraavana aamuna hyppäsimme jälleen auton kyytiin ja lähdimme kohti Saksaa. Matkalla pysähdyimme Rheinfallia eli Euroopan suurinta vesiputousta katsomaan, paikka oli jäätävän hieno. Koirat tulivat toki mukaan kiertelemään ja iloisesti flexeissä tassuttivat ihmisvirrassa, reippaina myös kiipesivät ihan vesiputouksen vieressä olevia kapeita portaita korvaansa lotkauttamatta putouksen pauhulle.
Vesiputoukselta vajaa tunti eteenpäin saavuimme ihanalle maalaistalolle, ensimmäisenä meille esiteltiin agilitykenttä, harmiksemme Saksan puolella oli vielä reilusti lunta, vaikka Sveitsissä oli jo maa hyvinkin sulana. Seuraavaksi ihastelimme islanninhevosta ja shetlanninponia, kovasti meitä teki mieli ottaa issikka mukaan matkamuistoksi, mutta tuskin finnair olisi sitä söpöydestään huolimatta suostunut koiran lentopaikalle ottamaan? Wernerin naisystävän tullessa kotiin meinasi iskeä koti ikävä, kun mukana oli hyvin Tiun kanssa saman näköinen chihu neiti. Rose vei meidät kahvittelun jälkeen tutustumaan lisää maatilan eläimiin, ensin kanalaan ihastelemaan minikanoja ja sitten ihanaan kanilaan rapsuttelemaan kahta varsin leppoisaa jättikania. Ponitkin kirmasivat innoissaan rapsuteltavaksi laitumelta. Aszu tuli hyvin toimeen kaikkien eläinten kanssa, paitsi kuulemma naapurin kissat ajetaan tontin rajojen ulkopuolelle varsin vauhdikkaasti vanhemman koiran opettamana. Kotimatkalle lähdettiin auringon lähtiessä laskuun, hieman ihmetystä Wernerissä herätettiin kysymällä voidaanko käydä Lidlissä Saksassa. Näin tuli koettua tuon kauppaketjun ihan kotimaan liike, vaikkei se ollutkaan päätarkoitus vaan ostaa iltapalaa ja muuta purtavaa hotellille huomattavasti halvemmalla kuin Sveitsin puolelta.
Näin oli jo kaksi päivää ja yksi ilta saatu kulutettua. Hotellin olimme varanneet lähelle Aszun Sveitsin kotia, joten toki se oli keskellä ei mitään pikku kylässä, jossa oli kioskin kokoinen kauppa. Reilun 6km päässä oli kuitenkin isompi kylä, jossa oli ostoskeskuksia ja muuta nähtävää. Reippaina päätettiin, ettei me millään julkisilla tuota matkaa kuljeta vaan nopeastihan tuon kävelee. Emme ihan ottaneet huomioon, että ensimmäinen 3km on pelkkää vuoristotietä ylöspäin tarpomista, tuli todettua että oma kunto on vähän huono... Toki kengätkin alkoivat hiertää, ei olisi pitänyt lähteä reissuun suht uusissa kengissä. Mutta perille päästiin ja sopivasti vielä löydettiin huippu alennusmyynnit, joten kotiinpäin lähdettiin iltapäivällä ostoskassit heiluen.
Viimeisenä päivänä pakkasimme kamat ja lähdimme kohti Zürichiä, pitihän sekin paikka nähdä pikku kylien näkemisen jälkeen. Siellä ehdimme muutaman tunnin kierrellä ja käydä syömässä ennen lentokentälle suuntaamista. Mitään kummoisempaa emme löytäneet, joten eipähän ensi kerralla tarvitse enää sinne suunnata. Nyt sitten odotellaan Renin juoksujen alkamista ja uutta reissua, Aszu vakuutti olevansa juuri oikea valinta Renille, se täydentää hyvin sen hyviä ominaisuuksia tuoden myös todennäköisesti lisää niitä asioita joita toivomme lisää. Ainakin ensi kerralla tiedämme jo hyvin paikat kun teimme pienen harjoitusreissun ja myönnettäköön, että loma tuli niin tarpeeseen.
Oonan kanssa näpyteltiin heti reissun jälkeen Aszusta lisää infoa Pentuja-sivuille, sieltä kannattaa kurkata jos ei ole vielä katsonut :)
Vesiputoukselta vajaa tunti eteenpäin saavuimme ihanalle maalaistalolle, ensimmäisenä meille esiteltiin agilitykenttä, harmiksemme Saksan puolella oli vielä reilusti lunta, vaikka Sveitsissä oli jo maa hyvinkin sulana. Seuraavaksi ihastelimme islanninhevosta ja shetlanninponia, kovasti meitä teki mieli ottaa issikka mukaan matkamuistoksi, mutta tuskin finnair olisi sitä söpöydestään huolimatta suostunut koiran lentopaikalle ottamaan? Wernerin naisystävän tullessa kotiin meinasi iskeä koti ikävä, kun mukana oli hyvin Tiun kanssa saman näköinen chihu neiti. Rose vei meidät kahvittelun jälkeen tutustumaan lisää maatilan eläimiin, ensin kanalaan ihastelemaan minikanoja ja sitten ihanaan kanilaan rapsuttelemaan kahta varsin leppoisaa jättikania. Ponitkin kirmasivat innoissaan rapsuteltavaksi laitumelta. Aszu tuli hyvin toimeen kaikkien eläinten kanssa, paitsi kuulemma naapurin kissat ajetaan tontin rajojen ulkopuolelle varsin vauhdikkaasti vanhemman koiran opettamana. Kotimatkalle lähdettiin auringon lähtiessä laskuun, hieman ihmetystä Wernerissä herätettiin kysymällä voidaanko käydä Lidlissä Saksassa. Näin tuli koettua tuon kauppaketjun ihan kotimaan liike, vaikkei se ollutkaan päätarkoitus vaan ostaa iltapalaa ja muuta purtavaa hotellille huomattavasti halvemmalla kuin Sveitsin puolelta.
Näin oli jo kaksi päivää ja yksi ilta saatu kulutettua. Hotellin olimme varanneet lähelle Aszun Sveitsin kotia, joten toki se oli keskellä ei mitään pikku kylässä, jossa oli kioskin kokoinen kauppa. Reilun 6km päässä oli kuitenkin isompi kylä, jossa oli ostoskeskuksia ja muuta nähtävää. Reippaina päätettiin, ettei me millään julkisilla tuota matkaa kuljeta vaan nopeastihan tuon kävelee. Emme ihan ottaneet huomioon, että ensimmäinen 3km on pelkkää vuoristotietä ylöspäin tarpomista, tuli todettua että oma kunto on vähän huono... Toki kengätkin alkoivat hiertää, ei olisi pitänyt lähteä reissuun suht uusissa kengissä. Mutta perille päästiin ja sopivasti vielä löydettiin huippu alennusmyynnit, joten kotiinpäin lähdettiin iltapäivällä ostoskassit heiluen.
Viimeisenä päivänä pakkasimme kamat ja lähdimme kohti Zürichiä, pitihän sekin paikka nähdä pikku kylien näkemisen jälkeen. Siellä ehdimme muutaman tunnin kierrellä ja käydä syömässä ennen lentokentälle suuntaamista. Mitään kummoisempaa emme löytäneet, joten eipähän ensi kerralla tarvitse enää sinne suunnata. Nyt sitten odotellaan Renin juoksujen alkamista ja uutta reissua, Aszu vakuutti olevansa juuri oikea valinta Renille, se täydentää hyvin sen hyviä ominaisuuksia tuoden myös todennäköisesti lisää niitä asioita joita toivomme lisää. Ainakin ensi kerralla tiedämme jo hyvin paikat kun teimme pienen harjoitusreissun ja myönnettäköön, että loma tuli niin tarpeeseen.
Oonan kanssa näpyteltiin heti reissun jälkeen Aszusta lisää infoa Pentuja-sivuille, sieltä kannattaa kurkata jos ei ole vielä katsonut :)