Kevät kuulumiset

Tässä onkin jälleen paljon tapahtunut sitten viime kirjoitusten. Vieläkin sijaintimme on pysynyt Porvoossa ja aika menee yrityksen pyörityksessä. Korona kevät on hiljentänyt työtahtia ja nyt onkin nautittu koirien kanssa kevään tuoksuista ja kotona treenailuista.

Hyberhyber Hulluuden Huipentuma "Gritte"

Hypätään hetkeksi viime kesään. Flingan kauan odotettu ja suunniteltu pentue ei toteutunutkaan ihan odotusten mukaan, vaan saimme kokea kasvatuksen murheita. Ultrassa vielä näkyi hyvän kokoinen pentue vähintään 5 veikkasi eläinlääkäri. Maha ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt isoon kasvuun, mikä huoletti jo ennen synnytystä. Huoli osoittautui ihan tarpeelliseksi. Avautumisvaihe kesti yli 2vuorokautta, jonka loppu puolella alkoi vihreä vuoto. Lähdimme kiireen vilkkaa kohti eläinlääkäriä, jossa Flinga ultrattiin ja eläinlääkäri totesi mahasta löytyvän  4-5 sykettä, joista yksi hieman matala. Sisätutkimus sai aikaan supistuksia, joiden myötä päätimme lähteä kohti kotia odottelemaan synnytyksen kunnolla käynnistymistä. Kun olin maksamassa Karita soitti autolta, että ensimmäinen pentu on syntymässä. Pentu ei kuitenkaan oikein meinannut mahtui ulos, vaan nenän pää aina vain näkyi ja painui takaisin päin. Pitkään siinä sitten puurrettiin, että sain autettua varsin pienen 128g pitkä häntäisen tytön maailmaan. Asennetta pennulla kuitenkin riitti ja sitä saikin todenteolla vahtia kun se yritti vilistää pienillä tassuillaan hurjaa vauhtia heti syntymänsä jälkeen. Parkkipaikalle syntynyt pentu saikin asenteensa vuoksi nimen Pippuri. Loppuja pentuja lähdimme odottelemaan kotiin, jossa ehdimme puolisen tuntia odotella kun seuraavasta pennusta alkoi tulla merkkejä. Tämäkin oli varsin jumissa ja sain todenteolla tehdä töitä saadakseni sen ulos. Samalla tuli ulos paljon vihreää eritettä, joten ei ollut kovin yllätys, että pieni vain 108g painanut pentu ei ollut enään elossa, eikä reagoinut elvytys yrityksiin. Pieni olisi ollut Pippurin tapaan pitkä häntäinen tyttö valkoisella rinta laikulla. Heti enkelitytön perässä syntyi 183g painanut töpö tyttönen Pupsi, joka oli täynnä tarmoa ja elinvoimaa heti alkuunsa. Enempää ei pentuja kuulunut ja Flingakin rauhoittui, yöllä kuitenkin hieman supisteli ja eläinlääkärin arviosta oltiin jääty, joten varmuuden vuoksi pyörähdimme vielä uudelleen eläinlääkärissä röntgenissä toteamassa kohdun olevan tyhjä. Samalla Flinga sai tipat oikean silmän sidekalvon tulehdukseen. Seuraavat 2 vuorokautta valvoimme Karitan kanssa vuorotellen, että pieni Pippuri saisi imettyä, nisät olivat sille kovin isot ja vaikka tahtoa riitti niin ote vaan irtoili. Pupsin paino lähti hyvin heti nousuun, mutta Pippurin laski seuraavaan vuorokauteen, joten tehostemme sen avustamista ja annoimme puppybuusteria lisäenergiaksi. 2vrk iässä sen paino olikin lähtenyt muutaman gramman nousuun ja ruokailukin alkoi itsekseen sujua. Juuri kun Karitan kanssa uskalsimme hengähtää ja jättää sen hetkeksi yksin niin se löytyi lempipaikastaan Flingan kainalosta kuolleena.  Kaikkeen väsymykseen yhdistettynä hetki oli musertava. Olimme jo päättäneet, että toinen muuttaa Karitalle ja toinen jää täyttämään isoäitinsä Subrélta jääneitä saappaita. Minun pentuni kuoli, pentu johon olimme jo täysin rakastuneita, niin persoonallinen pieni vipeltäjä, joka oli karannut ensimmäisen kerran jo muutaman tunnin iässä pesästä ja jonka kanssa olimme viettäneet sen ikään nähden niin monia hetkiä. Pippurin kuoleman jälkeen tuli hiljaista, Flinga rauhoittui, kukaan ei kitissyt ja stressi kaikilta laski. Näin oli selvästi tarkoitettu. Sitten alkoikin jännitys kuoleeko viimeinenkin pentu käsiin, kaikki viittasi silmän sidekalvon tulehduksesta lähtien herpekseen, joten Pupsikaan ei ollut vielä turvassa. Pieni kuitenkin täpäkkänä neitinä kasvoi ja kehittyi liittyen jo hyvin pienenä mukaan muuhun laumaan. Asennetta ei tältäkään pieneltä puuttunut, ensimmäistä kertaa se otti ruokakupista rähinät 4vko iässä emänsä kanssa, eikä antanut periksi millään, eikä anna vieläkään vaikka emänsä sitä koittaa välillä rajustikin laittaa kuriin. Pupsi muutti Flingan kauhuksi sen mukana kotiin ja sai nimekseen Gritte. Gritestä on kasvanut mahdottoman hieno pentu, kaunis kun mikä täynnä täpäkkyyttä ja tarmoa. Pieni töpö heiluen se tutkii maailmaa ja toteuttaa hieman riskillä annettua kennelnimeään Hulluden Huipentuma. 

Gritte 5vko

Gritte 10vko

Keväinen Subrén yllättävä kuolema otti hyvin koville ja jaksoin tsempata ajatellen, että se huolehtii meille jatkajansa tyttärensä pentueeseen. Varmasti tästäkin ajatuksesta Pippurin kuolema sattui niin kovin, ihan kun Subré olisi kuollut jälleen. Jälkikäteen olen tajunnut, että kaikella on tarkoituksena eikä Subré ole millään korvattavissa, ehkä parempikin etten saanut sen jälkeläistä, jolloin se olisi todennäköisesti kasvanut liian vahvasti muistojen varjossa. Pentukuume jäi kuitenkin kytemään eikä asiaa auttanut töissä harkkarina ollut mudi ihminen, joka selaili mudi salea facebookista. Hän löysi kivan narttu pennun, josta oli kiva naksuttelu video kasvattajan kanssa. Halusin nähdä sen sukutaulun jossa oli paljon koiria joita ensimmäisellä Unkarin reissullani ihailin. Sitten tulin katsoneeksi tämän videon sen suvusta. Tässä kohtaa houkutus oli jo niin suuri, että olisi kannattanut jättää pentuvideo väliin. Pennut olivat jo muutaman viikon yli luovutusiän, joten uskoin, että kyllä narttu pentu on löytänyt jo kodin. Heikkona hetkenä päätin kuitenkin kysäistä ja pentu todella oli epävirallisesti vapaana. Kasvattaja oli alunperin ollut jättämässä sitä kotiin, mutta jahkasi päätöstä kun omistaa muutaman muunkin vielä nuoren koiran. Juttelimme tovin ja pentu vaikutti videoiden ja kuvien perusteella varsin houkuttelevalta. Kasvattajan kanssa pääsimme pennusta sopimukseen ja loppujen lopuksi Anita innostui Rosien tuomaan Unkarista Suomeen asti. Vietimme varsin hauskan viikonlopun mudien ja agilityn parissa kun Anita koulutti 2 seminaaria samalla reissulla. Näin meille tuli vähän nettishoppailuna Rosie the RomppuPomppu. Rosie on lyhyesti kuvattuna räjähtävän iloinen, se on hyvin avoin ja sosiaalinen suorastaan pursuavasti rakastaa kaikkea, se tekee kaiken täysiä äänitehosteiden kera ja siihen nähden tähän astiset mudini ovat vilkkauden suhteen rauhallisuuden perikuvia. Romppu elää arkea aivot off tilassa sekoillen, treeneissä taasen keskittymiskyky on aivan loistava, se oppii hyvin nopeasti ja se tekee täysillä töitä ympäristössä kun ympäristössä. 

Rosie 8vko c. Anita Orvos

Rosie 8vko c. Anita Orvos

Rosie & Gritte

Hyberhyber Pikku Musta "Mitra" asui meillä kesän yli ennen kun muutti uuteen kotiinsa Brysseliin. Rikoin sen kontaktit muutamassa viikossa juoksareiksi ja nappattiin heti ensimmäisissä kisoissa Porvoossa 2 nolla voittoa pikku maksi luokassa. Seuraaviin kisoihin mahtui pieniä virheitä, mutta kolmannet 1lk kisat tuottivat Oivan ja siirron 2lk, jossa kävimme yhdet kisat juoksemassa ja toteamassa, että vielä ei osaaminen sinne ihan riittänyt. Flingan tehdessä loppu kesästä pennut Karita jäi ilman tokon rotumestaruuskisakoiraa, joten päätimme kokeilla onnistuisiko kisaaminen Mitran kanssa. Mitralla oli yksi ykköstulos tokosta vanhan omistajan Iinan kanssa, joten tiesimme sen oikeat temput osaavan. Hienosti kisat menivätkin ja kotiin tuomisina oli alokasluokan rotumestaruus ykköstuloksella 183. Tämän rotumestaruuden myötä viime vuonna Hyberhyber koirat voittivat rotumestaruudet jossain luokassa jokaisessa järjestetyssä lajissa Ren agility medi2lk, Viva rally avo ja Mitra toko alo.   Karita sai Mitralle vielä extempore koepaikan seuraavalle päivälle Kouvolaan, jossa se teki hieman äänekkään ykköstuloksen 173 saaden TK1 koularin kasaan. Joulukuussa Mitra pakkasi laukkunsa ja lensi Brysseliin viettämään EU koiran elämää. Se on sopeutunut varsin hyvin suurkaupungin sykkeeseen ja päässyt aloittamaan harrastukset myös siellä suunnalla. 

Mitra & Tiu palkintoineen. Tiu aloitti myös Porvoossa kisaamisen ja voitti pikku mini luokan tuloksella 5. 

Syksyllä aloimme odotella Vivalle (Hyberhyber Unelmista totta) juoksuja. Ne venyivätkin sitten yllättäen joululle asti. Vuoden vaihteessa Viva ja Varjo majailivat viikon verran meillä yhdessä, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ultra näytti tyhjää. Viva täytti 4v helmikuussa, joten sen sijoitussopimus loppui ja omistaja sen halusi steriloida, joten Vivan pentuhaaveet jäävät toteuttamatta. Olen aina suosinut narttujen käyttöä vasta kun ne ovat kunnolla aikuistuneet ja saaneet hieman harrastusnäyttöä kasaan. Tällä kertaa päätös juoksujen viivästymiseen yhdistettynä valitettavasti vei sitten kokonaan mahdollisuuden Vivan jalostuskäyttöön. 

Varjo & Viva

Tällä hetkellä odotamme unkarin tuonti Vidalle (Bariguard Vivir Mi Vida) juoksuja alkavaksi. Kuukauden verran sitä on jo kyttäilty, mutta harvoinpa ne niitä silloin aloittavat kun niitä oikein odotellaan. Vidan esittelytekstin juuri julkaisin Pentuja -sivuille, uroksesta tulee myöhemmin lisätietoa. 

Kaunis Vida c. Sipinen

Korona tilanteen vuoksi päädyimme myös alustavasti, että Flinga astutetaan syksyn juoksuista. Se täyttää tänä vuonna 6v ja kun agilityn SM kisat on tältä vuodelta peruttu niin nyt on hyvä aika tehdä toivottavasti toinen pentue, jonka jälkeen se voi täysipainoitteisesti keskittyä aksaamaan. Alustavasti suunnitteilla on uusia uudelleen Flinga&Vip yhdistelmä, pienellä kysymysmerkillä riippuen miten Vip on toipunut tämän kevään yhteen törmäyksestä Zetan kanssa, jota on nyt paranneltu muutaman kuukauden ajan.