Tänään pitkästä aikaa treenailtiin pihalla siivekkeiden kanssa pakkovalssia ja pois päin käännöstä. Esteinä oli kaksi hyppyä/siivekkeet, lumella kun en viitsi hypyttää, putkin ja pentukeinu. Keinun säädin niin, että se keinahtaa vasta kun Secin tassut tulevat yli keinusta. No jonkin näköisesti sain pakkovalssin onnistumaan ja pari ihan nättiä poikkariakin tuli tehtyä, mutta loppujen lopuksi hiomme keinua. Nyt näin ensimmäistä kertaa miltä tuo keinu voi valmiina näyttää ja se oli hurjan hieno. Kaukanahan tuo on vielä valmiista, mutta silti. Pentukeinunahan meillä on matala ja lyhyt keinu, jonka keskiosaa pystyy liikuttelemaan, jolloin tuohon keinahdus kohtaan on helppo vaikuttaa, hyvää tuossa on myös se, että jos sitä ei tuo sivuilta, niin se on vähän joka suuntaan huojuva, mutta ei kaadu tai lauta ei putoa. Ihan kivat treenit.
Tänään tulin myös katsoneeksi kalenteriin ja huomasin, että oma pieni pentuni täyttää reilun viikon päästä 3v, vaikka vieläkin odottelen että koska tuo hujahtaa kokoa, kaipa siitä sitten jäi noin pieni... Hurjan nopeasti on aika kulunut, ja vähitellen on kai pakko tunnustaa,ettei tuo olekaan enään mikään pentu, vaikka niin ehkäpä useimmiten käyttäytyykin. Päivä päivältä tuosta pikku otuksesta tulee vain hienompi ja hienompi, juuri sellainen kun silloin pientä gigguraa sylissä kotiin kannettaessa haaveilinkin. Tuolloin asetin kovat tavoitteet, joista on nyt kyllä myönnettävä, että olemme hitusen jäljessä, mutta tämä kaikki on omaa syytäni, onneksi en kuitenkaan aivan ole onnistunut pilaamaan tuota. Seci on opettanut minulle hurjasi uusia asioita, muuttanut mielipiteitäni ja tuonut niin paljon uutta elämääni. Yksin kertaisesti Seci on vaan upea, ja sillä on vielä paljon annettavaa. Vähitellen on alkanut pentukuume taas kiusaamaan ja ehkäpä joskus vuoden päästä jokin näköinen ja rotuinen pentu tänne tassuttelee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti