Mieleni valtasi outo ajatus, treenaankohan Secin kanssa aivan liikaa, tai olenko treenannut viime aikoina sitä liikaa. Jos lähdetään viime viikosta, Seci treenasi keskiviikkona kouvolassa, torstaina kausalassa, lauantaina sm joukkuerata + lämmittelyesteillä ensin virtaa pois ja radan jälkeen huvikseen treenailua, maanantaina reilun tunnin putkeen (hups...) kausalassa, keskiviikkona vähän pienemmän ajan kausalassa, torstaina kausalan perustreenit, perjantaina kotitreenit, lauantaina kotitreenit ja tässä nyt pohdin, että lähtisin käymään kausalassa treenaamassa. Eniten pohdin tätä asiaa eilen kun mietin treenatakko kotona vai ei, kun tiesin että tänään tahdon mennä kausalaan juoksemaan. Mutta siinä vaiheessa kun ota vähänkään treenikampeen näköisiä varusteita esiin ja mudi juoksee ovelle ja on aivan innoissaan, eikä paikoillaan meinaa pysyä, tiedän että meidän treeni tahti taitaa sopia ihan hyvin mudilleni. No siihen pitäisi puuttua, etten treenaisi tuntia putkeen, ajan kulua kun ei vaan huomaa, kun Seci vaan tekee ja tekee eikä vireessä näy laskua. Tuo koira on vaan niin huippu, enkä tiedä missä vaiheessa siitä on kehittynyt noin tuollainen, olisikohan aikuinen sopiva sana?. Pentunahan se puri pirun kovaa, jos ohjaaja mokaili, nykyään se vaan huutaa kun hullu, eikä homma keitä yli vaikka samaa jankattaisiinkin. Ihaninta lapinkoira jälkeen on kyllä tuo motivaation säilyminen, koira vaan paahtaa täysiä menemään tunti tolkulla. No mitä nyt jälkeenpäin olen mudeja tavannut ja niiden blogeja ym. lukenut, tuollaista moottoria ja tekemisen halua, ei ihan jokaiselta vastaan tulevalta mudilta löydy. Taisi käydä aikamoinen tuuri, kun onnistuin saamaan noinkin hienon ja vielä kaiken päälle hyvä hermorakenteisen mutiaisen.
Mutta nyt eilisen kotitreeneihin. Aiheena oli pujotteluasento ja kontaktien vapautukset. Ensimmäistä kertaa keksin pistää laudan tuohon jyrkkään rinteeseen, joka on juuri tuon laudan pituinen. Nyt tuli sopiva kulma. Toisena kontaktina oli matto, jolle tultiin vauhdilla. Rinne kontaktit olivat hienoja, matolla meinasi stopit venähtää pitkiksi. Vapautukset tein joko heti, niin ettei kunnon stoppia tullut, tai sitten pidin Seciä pitkään kontaktilla ja tein häiriöitä. Oli aika hieno otus. Kepejä taas neljällä 2by2. Pää alkoi taas nousta, joten laitoin juoksukontakti kaaren reilun metrin päähän kepeistä, ja pää pysyi kun pysyikin alhaalla, nyt vaan lisää toistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti