Silloin kolme vuotta sitten olin Soican kanssa tokoilemassa kotikisoissa kouvolassa. Soica veti ihan 6-0, ja pelleili oikein urakalla, III tulos tuolta silloin tuli, mutta silti vain hymyilin, taisin olla kehässäkin vähän muissa ajatuksissa. No kisoista lähdettiin ajelemaan kohti hämeenlinnaa. Perillä odotti lauma mudeja, ja sisällä portin takana pieniä mudi vauvoja. Kun portti aukaistiin rynnisti sieltä penskat vauhdilla, Seci jäi vielä hieman ihmettelemään ja pohti uskaltaisikos sitä nyt noita ihmeellisiä vieraita ihmisiä mennä tutkimaan. No lopulta Seci sitten uskalsi tulla pientä etäisyyttä pitäen. Lopulta Riitta nosti Secin syliini, tuolla hetkellä pienestä mudin pennusta tuli minun koirani, joka vielä tänäkin päivänä seuraa perässäni kun varjo.
Seci ensimmäisenä päivänä.
Pieni ja siro agilitykoirani, minusta kaunis, toisista ehkei niin kaunis, näyttelytuomarin mielipidettä ei viitsitty edes kysyä...
No joskus satujen loppu ratkaisu voi toteutua myös oikeassa elämässä. Rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis joutsen. FI MVA LT CH Szofogadas Eji.
No valion arvoilla nyt ei minulle ole niin paljon väliä, pääasia että Seci on hyvä siinä mihin sen alunperin otin. Oma nopea, tulinen ja innokas agilitykoira, siitä moni haaveilee, onneksi minun ei tarvitse. Kiitokset vielä kerran Secin kasvattajalle Riitalle, liikaa en voi tästä upeasti pikku otuksesta kiitellä, olen kyllä niin tyytyväinen, että juuri tämä pennun otin ja juuri tästä kennelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti