Sivut

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kilpajuoksu pesukarhun raadolle

Näin kesäaikaan yötreenit on ehkä parhainta. Ei ole kuuma, eikä pimeää, vaan juuri sopivan viileää ja silti valoisaa. No työssä käyvänä tälläiset harrastukset pitää harmikseni jättää vain viikonlopuille, mutta nyt on onneksi viikonloppu, joten vähän jälkeen klo 23. alkoi treenailut. Tuo on kyllä aikainen aika viime kesään verrattuna, jolloin lomailin lähes koko kesän ja tätä pystyi harrastamaan keskellä viikkoakin, mutta kyllä tuohonkin aikaan alkoi olla sopivan viileää, ainakin päivän lämpötiloihin verrattuna.

Alkuun kontakteja lauta mäki yhdistelmällä. Hienon tasaisia suorituksia, vaikka itse vaihtelin paikkaa. Keinu projekti jatkui, teimme pentutreeniä, jossa totuteltiin keinahdukseen, tämä nyt oli pääasiassa noita Dimpsuja varten, jotka edustavat perheemme keinupelkureita. Seci teki hurjan innoissaan, eikä tuosta ainakaan haittaa ole. No teimme me sitten kunnonkin keinua. Ensimmäistä kertaa tajusin käyttää keinulla hyödyksi Secin kilpailuviettiä, pesukarhun raadolla, joka on alunperin näyttänyt tältä http://findogs.planeetta.com/kauppa/product_details.php?p=1282 mutta sattuneista syistä se ei näytä enään läheskään tuolta, eihän siinä ole kun pari solmua ja silti se on hieman riekaleina. Juu, mudi on kiva koira kun treenilelut kestävät sievän näköisinä siihen saakka kun se saa sen suuhunsa, mutta onneksi noita voittaa joka paikasta tuokin on palkinnoksi saatu. Patukat ja narulelut ovat hieman pidempi ikäisiä leluja. Raato keinun päähän, seuraamista pois päin, lupa ja kilpajuoksua lelulle. Useimmiten Seci voitti, mutta onneksi vastakilpailiana ja tuomarina pystyin välillä hieman fuskata ja saada napattua lelun ennen Seciä. Tuli muuten todella nopeita ja hienoja keinusuorituksia. Treenien loppuun vielä ylösmeno kontaktitreeniä kaarien ali, Seci on taas alkanut pomppia hirmuisen korkealle ylösmenoilla, varsinkin puomilla, joten pieni muistutus on ihan paikallaan.

Jotenkin harmillista, että olen vasta nyt kun Seci on 3v alkanut oikeasti ehkä vähän oppia työskentelemään sen kanssa ja kouluttamaan sitä sille parhaiten sopivalla tavalla, ja käyttämään noita sen "juttuja", kuten tuota kilpailunhalua hyväksi. Pentukoulutuksen ongelma kohdat, joita on vuosi tolkulla karsittu pois, tuntuu nyt sitten ihan hyviltä jutuilta. En sitten tiedä, jos vain oltaisi jatkettu pentu aikaista kilpajuoksua agilityradalla ja räitty kaikki esteet täysiä välittämättä turvallisuudesta tai mistään muustakaan, menty vaan pirun kovaa, missä kunnossa tuo koira olisi tai olisikos sitä enään. Nytkin kun on ollut tilanteita, jossa olen silmät joutunut sulkemaan ja avatessani toivonut, ettei näky ole karmea, sen verran hienoja tempauksia ja ilmalentoja Seci on esteillä kokenut. Soican kanssa reilun 7 vuoden agilityuran aikana on kerran tai kaksi käynyt esteillä jotain vaarallaista. Seci on 3v ja lähes kerran kuussa tuo tekee vaarallisia itsemurha yrityksiä agiltyradalla kun yrittää mennä mahdollisimman kovaa, eikä suorista linjoja ajoissa. Vielä ei ole mitään käynyt ja toivon ettei koskaan käykään. Ehkäpä nyt hieman vanhemman ja viisaamman mudini kanssa noiden vanhojen ongelmien hyödyntäminen voi jotenkin onnistuakkin ja ne saadaan käännettyä hyödyksi, tai sitten kuukauden tai parin päästä lyön taas vaihteeksi päätä seinään kuinka pahasti taas vaihteeksi mentiin metsään. Mutta sitähän tämä on, ja loppujen lopuksi pääasia on, että tuon koiran kanssa tekeminen on vaan niin yksinkertaisen hauskaa, ettei siitä millään hinnalla luopuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti