Imatra kutsuu.

Tokon piirimestaruus kisakirje kolahti s.postiin, posiitiivinen yllätys sanoisin. Yllätys siinä mielessä, että emme missään vaiheessa saaneet lopullista varmistusta pääsimmekös nyt seuramme joukkueeseen vai emme, tästä sähköpostista päätellen, kai sitten pääsimme. No mikäs siinä, kiva päästä kilpailemaan ja seurakin maksaa lystin, tavoitteena olisi saada sama fiilis kun viimeksikin, "tokokisoissa on kivaa!" Jos tuo nyt onnistuu tipahtaa se ykkönenkin, toivottavasti, mutta se on kyllä kiinni tuosta makuusta. Toivotaan, että ahkera treenaus sen suhteen on tuottanut tulosta.

Eilen suuntana oli parkkipaikka aivan ison tien vieressä. Alkuun ryhmä paikalla makuu, Soica ja Seci vierekkäin. Jonkin verran taas oli sivuille vilkuilua, mutta pysyi. Naksuttelin sitten makuussa katsekontaktin pitämistä hyvin tuloksin. Sitten seuraamisia, pitkiä suoria ja käännöksiä, huisin hieno pikku koira. Jäävät läpi, seisominen oli hieman takkuisaa alkuksi, naksuttelun jälkeen Seci kun päätti koko ajan mennä maahan. No pari helpotusta ja alkoi taas onnistua. Luoksetulon paikalla olo putosi myös istumasta maahan, uusi yritys ja toinen käsky odottamiseen ja Seci istui ryhdikkäästi. Luoksetulon sivulletulo upea. Loppuun vielä toinen ryhmä makuu, nyt oli jo paljon parempi tujotus ohjaajaan. Nyt sitten naksutellaan hulluna tuota katsekontaktia ja vahvistellaan muita juttuja, ja toivottaan etten saa rikottua mitään liikkeitä.

Keskiviikkona ennen agilitailua, alkuun seuraamista suoria, juoksupätkiä, käännökset, kaaviossa jäävät. Tämän jälkeen jääviä ilman seuraamista, itse peruutan koira kulkee edessäni josta käskyttelin alkuun seisomisia naksutellen stopeista, seuraavaksi samaan tapaan maahan menot, lopuksi niin että käskytin seisomisia ja maahan menoja sekaisin. Hienosti toimi ja tuli varma olo itsellenikin että tuo koira tietää mitä sen pitää tehdä. Sitten luoksetuloa, heti huomasin, että kun jätän koiran rupeaa pääpyörimään ja tarkkailemaan ympäristöä. Naksu taas esiin ja naksuttelin katsekontaktia, tämä auttoi. Parin luoksetulon jälkeen siirryimme paikalla makuuseen. Taas alkuun katsekontaktin naksuttelua, joka oli jo paljon varmemmalla pohjalla. Sitten pitkä makuu, jätin Secin kentälle ja kävelin sisälle halliin piiloon hakemaan hyppyä, vähän aikaa siellä juttelin ja kurkin A:n takaa mitä likka duunaa, hienosti tujotti koko ajan halliin päin, eikä välittänyt takana kulkevista koirista tai kentän reunassa olevasta puita pinoon kasaavasta rekasta. Loppuun hyppyä, varmasti Seci lähti käskystä hyppäämään parin metrin päästä, loppu asento hyvä, vaikkakin aivan kiinni hypyssä, kesti myös hyvin sivulle tulon, ekalla kerralla pyysin sivulle, muilla en. Kivan pikku jutun Seci hyppyyn keksi, nyt se sitten tökkii nenällään hyppyä 1-pari kertaa, saapi nähdä tekeekö tuon myös kisoissa, onneksi tiukka tuomari kaverini helpotti mielialaani sanomalla, että tuosta voisi mennä vain -2 pistettä, ja meillä on Tarua löysempi tuomari viikonloppuna.