Piirimestaruudet

Eilen sitten olimme lappeenrannassa agility piirimestaruuksissa. Lähdettiin taas vähän myöhässä, koko lauma tungettuna Toyota Carina takapenkille, meidän farmari auto kun sattui hajoamaan juuri sopivasti ja muun perheen ollessa omissa jutuissaan oli pakko ottaa koko lauma mukaan, reippaat 12h yksin kotona ei ollut mikään houkutteleva vaihtoehto. Onneksi kuitenkin olimme hyvissä ajoin kisapaikalla.

No sitten itse kisoihin. Ennen rataa kävin lämmittelyesteillä juoksuttamassa ja ottamassa käännöksiä. Tuomarina meillä oli Mika Moilanen. Viimeksi hänen radaltaan nousimme 3lk, en pitänyt radoista silloinkaan liiemmin, enkä nyt kyllä sitäkään vähää. . Secille kun ei hirmuisesti sovi, että ensin juostaan suoraan, sitten pitäisi kääntyillä, juosta taas suoraa ja kääntyillä. Pieni otushan on sitä mieltä, että kun juostaan suoraa ja kovaa, niin sitten muuten myös tasan juostaan suoraa ja kovaa. Lopputuloksen voi arvata, Seci jatkoi suoraa ja kovaa putkeen, sulkien taas vaihteeksi korvansa haltuun otoista, neiti tietää ettei kilpailuissa sille sanota pahasti... No jatkettiin silti, siihen asti että tuo otus päätti juosta keinusta yli pysähtymättä, lentokeinusta sitten pois radalta, ja lämmittelyesteille antamaan kurin palautusta. Tarkoituksella huijasin Secin karkaamaan kontaktilta, että pääsin ärisemään sille, taisi toimia ihan hyvin, kun alkoi koira kääntymään jo jotenkin päin. Ennen toista rataa taas lämmittelyesteillä, takaakiertoja ja lähetyksen jälkeisiä tiukkoja vientejä, loppuun vielä vaikeita keppikulmia, että pääsin korjaamaan tuon virheitä ja saamaan intoa alas, kuulostaapas hyvin mielenkiintoiselta, varsinkin lapinkoirien jälkeen... No ensimmäinen rima kopsahti takajaloille, ei kuitenkaan pudonnut, Seci tulkitsi tämän sparraukseksi ja skarppasi heti, tuli ohjaukseenkin tämän jälkeen hyvin mukaan, eikä kaarratellut missään turhia. Kompastuttiin sitten meidän " näitä me ei osata, vaikka pitäsi"listan yhteen kohtaan sylkkärillä takaakiertoon vientiin (ja nyt noita olisi pitänyt tehdä kaksi kappaletta peräkkäin,) tai enpäs nyt tiedä kyllä kuvaako tuo tuota ihan oikein, mutta olkoon nyt noin...

En jaksanut koko rataa piirtää, niinpä tässä vain alku:

6 Sain Secin vielä kivasti, mutta sitten kroppa näytti mihin sattui, jolloin Seci juoksi 7 väärin päin. Pitäisi vaan treenata noita ja tunkea treeneissä joka paikkaan.Helppohan tuo kohta olisi jos olisi ehtinyt tehdä valssin tai persjätön muurin eteen ja valssin 6 jälkeen, mutta Secin kanssa kun ei juosta kilpaa, eikä tuon 4 takia voinut lähteä ottamaan etumatkaa. No eipä oltu ainoita jonka lappuun tuosta kohdasta hylky kirjoitettiin, mutta positiivista pääsimme juoksemaan radan loppuun asti... Viimeisenä oli Nybergin joukkuerata, välissä kävimme kevyen kävelylenkin ja taas lämmittelyesteille, perus pyörittelyä ja kontakteja. Vielä ennen kisaamista uudelleen lämmittelyesteille, pakkovalsseja, välistä vetoja ym. Loppuun Seci sai sitten nokilleen vielä äänisuihkepullosta ( purkki josta kuuluu ns. kova suhina ja tulee ilmaa paineella) kun aussie uros karkasi sen luokse ja omistaja hätisteli koiransa pois tuon avulla. No viidet lämppätreenit,kolmas kisarata ja ensimmäisen ja viimeisen radan reilu 6h ero teki tehtävänsä eikä mudissa ollut enään niin paljon energiaa ja suihkuttelu vielä päälle, niin johan alkoi ollut hyvin kuuliainen koira joka vaan juoksi mukana. Kaksi ensimmäistä joukkueemme koiraa ottivat hylyt, joten me lähdimme ilman paineita tekemään vaan kontakteja ja juoksemaan radan läpi. Keinu oli järkyttävän hidas, hyppykeinun jälkeen radalta pois lähtö selkeästi hieman otti Seciä päähän. No eikö me silti tehty tältä epäviralliselta radalta nolla, aika olisi ollut jotain -4, kontakteilla seisoskeluista huolimatta, katsotaan saadaanko me Karitalta video tuosta radasta, tai kehtaako moista tylsää menoa julkaista, hidasta ja varmaa, elikkäs pirun tylsää...