Oreniuksen valmennuksesta ei ole tullutkaan kirjoitettua, sen verran piti kiirettä ennen joulua. Mutta noin lyhyesti, pitää opetella juoksemaan radalla täysiä ja ohjaamaan täydestä vauhdista säilyttäen kuitenkin tarkkuus. Minulle on tullut paha tapa, etten juokse täysiä ja pudotan käännöksiin varsinkin ohjaustekniikoiden kohdalla vauhtia, johon ei sitten taas olisi nopean koiran kanssa aikaa. Seci on niin estehakuinen koira, että se pitää jättää yksin suorittamaan ja esim. niiston merkkauksen voi tehdä ennen kun koira on edes esteellä. Pakkovalssi toimi, eikä ollut mitää moittimista! No jotta tämä täydestä vauhdista ohjaaminen onnistuisi, pitää ohjaustekniikoista saada sata varmat, minun pitää aina tehdä samalla tavoin ( meinaan unohtaa varsinkin päällejuoksussa vastakkaisen käden) ja koiran on aina toimiva samalla tavoin. Tehtäväksi tuli nyt, että kerran viikossa pelkkää tekniikkatreeniä niin että pätkän jokaisella esteelle tehdään kyseinen tekniikka ja ohjaaja juoksee täysiä! koko pätkän ajan (toistoja, ajoitus oltava kohdallaan jotta ehtii seuraavaan paikkaan, jotta jutun voi osata kunnolla sitä pitää pystyä tekemään peräkkäin monta kertaa puhtaasti vauhdissa). Kerta viikkoon myös perusrataa missä on paljon eri tekniikoita ( perus kouvola treenit meillä) ja hyvä olisi treenata myös ylipitkiä ratoja 30-40 estettä. Ja pitää muistaa, että osaavallekin koiran kanssa tulee tehdä estetekniikka treeniä ja treenata myös niitä tekniikoita jotka toimivat hyvin, jotta ne pysyvät hyvinä. Kiva oli taas käydä katsomassa missä mennään, nyt tehdään taas vähän aikaa töitä ja sitten taas uudestaan.
No loma onkin sitten mennyt treenatessa. Päällejuoksu on oikeastaan se murheen kohde noista tekniikoista, joten ollaan nyt tehty eri paikkoihin eri palkoilla. Seci on aina ollut herkkä vain juoksemaan noista vinoista hypyistä ohi, eikä käänny sitä 90 astetta mitä pitäsi jotta voisi hypätä ja taas jatkaa samaan suuntaan, turha hidaste Seci mielestä. Ja asiaan ei auta se, että hieman meinaan välillä laiskotalla siinä vastakaisen käden käytössä, jolloin ei kroppakaan käänny. Myös backlap ja niistopersjättöt käytiin läpi, todella hupaisa treeni laittaa hypyt peräkkäin jonoon ja jokaiselle pitää tehdä, vaikeintahan on ehtiä niin että saa koiran takaakiertoon, onneksi Seci aika hyvin lähtee käskystä ja ajoitus on kohdallaan vain silloin kun ehdin sinne kun juoksen täysiä.
Tokoa olemme myös treenaaneet, avo katsauksen kirjoitan tässä jossain vaiheessa.
No mutta sitten meidän talon uusiin asukkaisiin. Mudin pentua ei ole vielä näkynyt, toivottavasti tähän tilanteeseen tulee jossain vaiheessa korjaus. Mutta eilen kävimme Helsingistä hakemassa kaksi roborovskia tutultani, joka muutti Australiaan. Niin meille muutti n. 1v Cherry ja Vihtori pariskunta, joka ei ainakaan tähän mennessä ole innostunut lisääntymään, toivottavasti eivät nytkään, johon ei ainakaan iän puolesta taida olla vaaraa. Hamsut olivat pari päivää hoidossa Terhillä, joten samalla reissulla pääsimme ihailemaan n.4vko mudipentua Ihkua ei kyllä tehnyt mun pentukuumeelle hyvää, oma vaavi on kyllä saatava pian. Pikkuinen nukahti syliini selälleen ja oli niiiiin suloinen pörröisessä pentuturkissaan, awww.
Cherry
Vihtori
Soica meni aivan sekaisin kun pikkuisen tulivat. Vanhuksella on selvästi ollut Safia ikävä, ja kun laskin koirat ulos Soica ryntäsi auton takapenkille, missä oli robojen tyhjä häkki. No kun siellä ei ollut hamsuja huutaen sisälle. Kuljetusboxin bongattuaan Soica melkein kiipesi pöydälle kun piti nähdä tulokkaat. Ilta sillä sitten menikin hurjan vikkeliä pikku otuksia seuraillessa. Ihania otuksia nuo kyllä ovat, kiipeilevät heti käteen kun sen pistää häkkiin ja ovat kiinnostuneita kaikesta mitä häkin ympärillä tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti