Aktiivista

Vitsi mä olin eilen ahkera, tai siis ahkera näin laiskaksi ihmiseksi. Aamulla pariksi tunniksi kouluun, ja puolen päivän aikaan olin jo koirien kanssa lenkillä maastossa. No lenkin jälkeen kirjoitin hissan esseen 5 x A4, äikän kurssin esitelmään etsin juttuja ja muokkasin ranskan porukan Helsingin reissun kuvat valmiiksi.



Ei kyllä liity mitenkään Ranskaan, enkä jaksanut edes rajata sitä, mutta oli niin sympis kakku <3 Taidan ostaa sitten Secille tuollaisen kun siitä tulee AVA, kaikkien possuilujen kunniaksi.

No ahkeruus jatkui. Nyt on parit viimeiset viikot pohdittu viime vuotta, etsitty ne ongelmat ja mistä ne johtui. Ja onnistuin löytämään myös jotain missä me ollaan päästy eteenpäin, viimeisen syksyn aikana me ollaan tultu lähes aina fiilis katossa treeneistä kotiin kun ollaan onnistuttu. Minusta ainakin on tuntuu että meidän yhteistyö alkaa Secin kanssa jo sujua aika mallikkaasti, vielä on paljon saumakohtia ja epätäydellisyyksiä, mikä näkyy sitten kun kaarrokset hajoaa, mutta me selvitään kivasti radoista läpi yhdessä, muutenkin kun tuurilla.

Esteiden puolelta keinu meni uusiksi, ja se on kivalla mallilla, Seci juoksee useimmiten aivan päähän ja kisoissakin on alkanut tulla niitä keinuja jossa etutassut ovat keinusta yli ennen kun se osuu maahan. A:lle tehtiin juoksukontakteja, ja ne on ok:t, kesällä niiden käyttö jäi silloin treenattiin niin vähän muutenkin ja epämääräisesti. Kisoissa meidän uuteen asenteeseen liittyen aletaan nyt käyttää A:lla niitä juoksareita, ja pitää hieman kaarien kanssa niitä kerrata.

Tekniikan osalta, hieman kertailtiin, mutta ei me liiemmin kehitytty. Pakkovalssi treenattiin kuntoon ja nyt se toimii, muut sitten ovat samassa kunnossa kun ennenkin. Onneksi Orenius nyt herätti, tekniikoiden pitää toimia satasella ja täydestä vaudista, kaikki hidastukset ja muut pois ohjauksesta ja sen ajatuksen pohjalta lähdetään tähän vuoteen. Juokse!

Jottei taas jäätäisi polkemaan paikoilleen vaan päästään eteenpäin, niin kirjoitin treenivihkoon meidän tavoitteet (tulostavoitteet on täällä blogissa) ja pohdin mitä kaikkea on meidän ja tavoitteiden saavuttamisen välissä. No tässä vaiheessa on pakko myöntää, että homma näyttää siltä, että minä olen niiden onnistumisen tiellä, mutta onneksi enemmänkin pään sisältä, joten kaikki on korjattavissa. Mutta on meillä laji treenaustakin. Nyt on sitten suunniteltu tietyt tavoitelistat 3kk pätkissä ja tehty treenisuunnitelma tammi-helmikuulle, ja tästä tehdään nyt tapa, tuleepahan treenattua oikeasti kunnolla ja suunnitelmallisesti kun kerralla suunnittelee mitä tehdään hieman pidemmällä aika välillä. Tähän asti on treenaus ollut vähän sellaista, tämä meni pieleen viime kisoissa/treeneissä treenataan siis samaa kohtaa uudelleen, ongelmat on kyllä näin voitettu, mutta jotta päästään teknisesti eteenpäin pitää tehdä töitä paljon suunnitelmallisemmin.

Pitänee varmaan Secille laatia samallainen myös tokoon, jos kerta voittajaan on syksyllä tarkoitus suunnata.

Samalla kertaan myös pentu sai oman 18kk suunnitelman, joka nyt pitää sisällään tavoitteet 18kk, 15kk, 1v, 6kk, joiden pohjalta sitten suunnitellaan aina lyhyemmille pätkille treenisuunnitelmat. Ja asiahan on hyvin ajankohtainen, meidän vaavi kun painaa suunnilleen jo sen puoli kiloa, silmät ovat vielä kiinni, eikä se ole vielä lähelläkään Suomea. Ryömiä se jo osaa emänsä luokse ja on super ahne. Mutta kutsumanimi kakarallan on ollut jo viimeisen vuoden ja virallinen nimikin julkistettiin kasvattajan kotisivulla 1vrk vanhana. Joten kyllähän se treenisuunnitelma on seuraavana vuorossa, toivottavasti kasvattaja ei pidä minua aivan hulluna jos tämän lukee, vauvan suunnitelma ensimmäiselle 6kk on pääasiassa leluilla leikkimistä, alustoihin ja paikkoihin tutustumista sekä suhteen luomista.