Sivut

tiistai 7. elokuuta 2012

Vihdoin ja viimein

 Jospas nyt julkaisisi tekstin, jota olen kirjoitellut jo parin päivän ajan, mutten vain ole saanut sitä valmiiksi.


Olenpas taas laiska blogin päivittäjä, mutta jos saan edes hieman armoa siitä että olen ollut tämän viikon joka yön töissä. Nyt alkaa jo unirytmi olla aivan sekaisin, yhdeltä yöllä töihin kuudelta kotiin ja sitten unta puoleen päivään. Univelkaa olla jo jonkin verran, onneksi tätä työrupeamaa on jäljellä enään pari päivää.

Eipä tässä ole oikein mitään järkevää jaksanut tehdä kun on ollut sen verran lämmintäkin, niinpä olemme monena päivänä ottaneet suunnaksi rannan. Subré on oppinut hienosti uimaan, nyt tyyli alkaa olla hyvä jo ilman uimaliivejäkin ja intoa riittää, pentu hakisi leluja vedestä varmaan koko päivän jos jaksaisi vain heitellä. Takapään käyttö alkaa vedessä huonota kun alkaa Sub alkaa väsyä ja silloin on hyvä aika lopettaa uiminen, vaikka Sub mielellään jaksaisikin.

Subré ui
Seci on tietysti myös mukana, prinsessa on jättänyt noutohommat Subrélle ja nautiskelee kahlaillen sekä seisoskellen vedessä, välillä neiti käy uimassa pienen lenkin ja sitten juoksee Subrén kanssa rantaa ympäri. Eilen kävin taas keskustelua Secin kanssa lähdetäänkö rannalta kotiin vai ei,houkuttelu eikä komentaminen toiminut, joten otin käyttöön viimeisen "aseen" lähdettiin sitten Subrén kanssa ajamaan kotia kohti ilman Seciä n. 100m ajettiin ja kun avasin oven tuli prinsessakin vauhdilla autoon.

Torstaina kävimme agilitaamassa Secillä oli aiheena estetekniikan ylläpito kontakteja, keppejä pienellä kujalla (tyyli ja asento) sekä hyppytekniikka. Loppuun lyhyt rytmitys ja takaaleikkaus harjoitus sekä palkkailua pelkästä rytmiin vastaamisesta. Subré teki irtoamista 7esteen suoralla, joka alkoi putkesta, sitten pussi ja sitten luukutusta 5 hypyn verran. Subré teki myös ensimmäistä kertaa tuetun keinun päähän juoksua, vaikka sillä on luonnostaan (ainakin tähän mennessä kun se on keinulle karkaillut) hyvä keinu, niin eipä kunnolla opettaminen pahitteeksi kuitenkaan ole.

Lauantaina oli Kouvolassa alueellinen valmennus. Sami oli kehitellyt kivan radan:













Kotoa lähtiessä oli mukavan viileä ilma, minä pistin pitkät housut ja jätin koirankin nesteyttämättä. Mutta Kouvolassa oli kuuma. Alkuun menimme halliin ottamaan aikoja, kepeiltä, kolmelta hypyltä ja puomilta, yritys kertoja 5 ja niistä keskiarvo. Seci ei oikein jaksanut tykittää täysiä, hypyillä lähti ensiksi tekemään kauniisti hyppytekniikkaa, toisella yrityksellä sitten vasta tajusi ettei nyt sievistellä, kuumuus vei kuitenkin hyvin mehut. Kepeillä Seci törmäsi ensimmäiseen keppiin joka kerta ja kuului vain kolaus, mikä vei aikaa. Puomilla Seci jarrutteli ihmeen aikaisin eikä oikein tykitellyt loppuun asti, selvästi pitää taas vahvistaa vauhtia puomilla.

Sitten radalle, hieman pelkäsin ettei Seci jaksa tehdä kunnolla kun se oli jo niin kuumissaan ajanotoista. Ongelmia tuotti 11, ensimmäisellä kerralla sain vastaisella kädellä jarruttaen tulemaan, mutta sitten 13 lensi, sain kyllä pelastettua sen takaisin 14, mutta ruma ruma... 11 vekitystä tai irroitusta, jolloin ehdin persjättöön 12 jälkeen ja valssi 13. Pituudella Secillä oli ihme ongelma, se ei hakenut sitä ja oli jotenkin hurjan epävarma, tälläistä ongelmaa ei ole ennen ollut. 18 -19 pitää muistaa tehdä reilu rytmitys, ja lopussa ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa. Suurin ongelma oli kun Seci uupui ihan täysin ensimmäisen kerran lopussa, neiti otti nokkiinsa kun jauhettiin 11 ja vihoviimeinen oli 19 vääränpään jauhaminen kun olisi pitänyt saada mennä suoraan, toisella kierroksella Seci teki enään huonon epävarmasti, pätkittäin kyllä kulki mutta pituus -19 oli painetta täynä, kaipa kuumuus teki temput yhdessä jo toivottavasti kohta ohi olevan valeraskauden kanssa.


Mutta se mitä mentiin mentiin kyllä ihan hyvin ja välillä tuntuu että me jopa osataan jotain, treenattavaa on, muttei mitään sellaista mitä ei saisi treenattua. Vauhtia Secillä kyllä riittää, ja pitää vain saada pidettyä itseni rauhallisena, kiire on pahasta kuten myös nopean ohjaajan syndrooma, josta on päästävä eroon, vaikkakin samalla osattava käyttää liikkumista hyödyksi, muttei juosta kilpaa ja yritetä ehtiä viemään joka esteelle. Ja rytmitykset on se juttu Secin kanssa.
Tornissa

Sunnuntaina oli Subrén vuoro, ja me lähdettiin Lappeenrantaan. Ohjelmassa oli hiekkalinnoja sekä 11vko mudin pennun Ticon treffailu. Kamera unohtui treffailujen ajaksi autoon joten kuvia ei valitettavasti ole. Kotona treenailtiin illalla vielä agilityä, ohjelmassa aluevalmennuksen 4 ensimmäistä estettä. Subrélle ensin vahvistin fokusta ensimmäiseen esteeseen vaikka kutsunkin sivusta ja kaukaa (2 edestä), hienosti pentu haki joka kerta ykköshypyn käskystä ja kääntyi sen jälkeen tiukasti kohti 2. Ensimmäistä kertaa pentu teki myös twistiä, josta suoriutui hienosti. Toisella kierroksella vahvistin niistoa, ensin lelun kanssa ponnistuspaikkaa ja lopuksi pallon kanssa lopullista siivekkeen ympäri kiertymistä. Subrésta on viimeisen kuukauden aikana tullut melkoinen pallohullu, aikaisemmin neiti kyllä haki palloa ja jahtasi mielellään, mutta nyt silmiin syttyy kunnon palo, tässä taas näkee sen "sitä saa mitä vahvistaa". Seci teki käännöksiä reilulla palkkauksella, aika kevyet treenit.
Tietysti piti päästä vähän pulahtamaankin

Maanantaina suuntasin Pedron ja Subrén kanssa Kausalaan. P lähtee tänään Kotkan iltakisoihin, joten piti vähän käydä treenailemassa. Subré teki tekniikoina valssia ja takaaleikkausta tämän näköisessä harjoituksessa, jossa oli lisäksi pimeän putken haku ja 180 ulostulo putkesta.


Perusjuttua ja hyvin Sub suoriutui, ainostaan jouduin sen kanssa keskustelemaan lelun taskusta ryöstämisestä ja hyppimisestä silloin kun ei mennä rataa. Agilityssä olen antanut likan olla aika kuriton, jottei liika kuri syö itsenäisyyttä, mikä on mielestäni yksi tärkemmistä asioista agilitykoirassa. En halua kilttiä agility koiraa, jonka saa käännettyä vaikka kesken hypyn, jonka kääntöpuolena on koira joka ei kykenä kunnolla irtoamaan ja tekemään välillä myös itsenäisiä ratkaisuja. Helpostihan tälläisen kanssa varmaan saisi tulosta aikaan kunhan jaksaa viedä joka esteelle, mutta kyllä siinä jää paljosta paitsi.  Viettiä saa ja pitääkin olla eikä intoa karsita, mutta ehkä pitää hieman pistää neitiä ruotuun. Toisella kierroksella Subré teki keppejä, hyvin pentu muisti kotitreenit ja rupesi heti tarjoamaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti