Sivut

perjantai 12. lokakuuta 2012

Pohdintaa, pyörittelyä, ehkä liikaakin ajatuksia...

Taas on paljon tapahtunut, ehkä syksyllä, kylmällä, märällä ja pimeällä on vaikutuksensa, mutta jotenkin viime ajat ovat vetäneet synkäksi. Kotiin ajellessa treeneistä tai muista humputuksissa pimeässä illassa antaa paljon aikaa pohtia asioita, ehkä liikaakin, joskus voisi olla parempi jättää pohtimatta.

Secin kanssa koetaan jälleen agimasennusta, jospa me vaan juoksenneltaisiin kääntymättä, ja ajatus senkun vahvistui Iidan keskiviikon treeneissä. Lentää, lentää ja olen jo menettänyt uskoni että parilla esteellä treenaaminen toisi kunnolla apua, eihän sitä ole jankattu kun, pitkään...... Koirahan kääntyy jos siltä otetaan vauhti pois ennen hyppyä, mutta agilityssä pitää pitää hauskaa ja mennä täysiä, sellainen koira kädessä kiinni ohjaus ei vaan sovi kuvioihin se tie on nähty jo lappalaisilla, ja toisekseen Seci näyttää moiselle nopeasti kuinka prinsessat selviää radalla ihan hyvin itsekkin, jos ei kerran huvita ohjaajaa mennä kunnolla. Rytmityksestä on ollut apua, mutta eipä sitäkään saa kaikkialle tehtyä.
Käännöksistä voidaankin siirtyä keppeihin ja siihen kuinka voin ilolla muistella aikoja kun koirani haki joka kulmasta, varmasti ja vauhdilla kepit, meinaan nyt sitä ei voi kun muistella. Viikonlopun kisoissa mokattiin nolla keppien kakkos väliin eikä muuten ekaa kertaa tänä kesänä tähän päällehän keppejä on haettu väärinpäin ja mokailtu kaiken kauheuden lisäksi todella yksinkertaisissa paikoissa. Pääsyynähän tähän on kiire, jos menen itse vauhdilla kunnon asenne päällä, Seci rupeaa oikomaan ja hutiloimaan. Sitten kun on vähän vielä päälle tullut virheitä niin eikös soppa epävarmuuden myötä ole kunnolla valmis. Nyt minä sitten päätin, että ehkä me kerrataan  keppikulmia kunnolla ja lisäksi perustreeneissä rauhoitan hetkeksi omaa liikettä, jotta saisin Seciltä kiirettä pois ja kunnon keskittymisen takaisin.
Me ei myöskään tykätä kontakteista. A:ta pohditaan kunnolla 2on2off on Secillä todella hidas vaihtoehto, neiti ei vaan osaa/uskalla jne. tulla kunnon vauhdilla alas asti vaikka tietäisikin oikean paikan. Mutta sitten taas koira on liian superpallo kunnon juoksukontakteihin. Nyt on sellaiset rumat välivaiheen kontaktit A:lla, ihmeelliset jos vähän himmataan, mutta juostaan ja ollaan muutenkin mahdollisimman epäoikeuden mukaisia koiraa kohtaan kriteerillä. Mutta ehkä keksi jotain...
Jäikö vielä jokin este tästä listasta mainitsematta?  Mutta jos nyt halutaan keksiä, jotain hyvää niin Seci osaa hakea rengaan oikein joka kulmasta.

Sain juuri Secille paikan Timo Rannikon koulutukseen viikon päähän, jospa sieltä saataisiin vähän potkua jonka avulla päästäisiin eteenpäin. 

Ja on Secissä sekin hyvä puoli, ettei sen kanssa tarvitse keskustella siitä tehdäänkö agilityä vai kiljutaanko kilpaa kuten Subrén kanssa. Eipä pieni haukunta minua haittaa, mutta tasainen kiljuminen kyllä.Subrén agilityt tällä hetkellä kohdistuu pääasiassa äänen hallintaan. Treenataan helppoja juttuja, pääasiassa irtoamista ja sinne sekaan käännöksiä.

Mutta on meillä myös paineistumismasennus. Viime viikolla kesken tokojen suojeluporukka otti puruja kaikuvan hallin toisessa päässä, koirien haukunta,ihmisten huuto ja raipan ääni oli Secille liikaa. Paineeseen veti, mikä nyt ei ole mikään uusi juttu Secille. Ikävää oli kuitenkin, että tällä viikolla tuon paineen aikaan saamiseksi tarvittiin vain yhden koiran haukahdus. Agility samassa hallissa ei ole ongelma. Otettiin lyhyt seuraaminen paikalla makuun jälkeen ja leikittiin. Sitten vauhdilla ulos ennen kun suojeluporukka rupesi kunnolla hommiin. Ulkona vielä noutoa ihan hurjalla innolla, saatiin jopa vauhti noudon onnistumaan. Luoksetulon stoppi oli hieno! Kaukot hyvät ja samoin kun jäävät. Liikkeiden puolesta voi hyvillä mielin lähteä viikonlopun kokeisiin.

Subrén kanssa on edistytty pk-puolella. Sisäpk:oilua on harrastettu ahkeraan ja jälkikepin ilmaistaan varmasti maahan menolla. Myös sisäesine-ruutua on tehty hyvin onnistunein tuloksin ja esineet palautetaan käteen asti. Eilen teimme myös esineruutua liinassa ulkona ja käteen palasi esineet. Flyballia testattiin keskiviikkona hallilla, vähänkö kiva laji kun saa juosta, hyppiä, huutaa ja saa vielä pallonkin. Subré rakastui! Tätä pitää tehdä toistekin ja pennun energiakin kului mukavasti kun rynnisti hallia päästä päähän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti