Seccukka pikkuinen on kipeänä, jos se yleensä rakastaa sohvalla makoilua peiton alla niin nyt se tarvitsee sitä tuplasti. Eilen Seci oksensi päivällä kerran, juuri ennen nukkumaan menoa kerran ja tänä aamuna kaksi kertaa. Seci oli hieman vetämätön ja kuumeisen oloinen, varsinkin aamulla, nyt on pysynyt ruoka puoli päivää sisällä ja hieman pirteyttä havaittavissa, toivottavasti säilytään näin pienellä. Ja tilannettahan ei helpota tuo juuri maahan satanut kylmä ja märkä aine, joka ällöttää potilasta eikä se huolisi mennä ulos vaikka hätä olisikin.
Subré rakastui lumeen! Pentu juoksee hulluna ympäriinsä, tökkii lunta nenällä, pyörii ja hyppii, on se hyvä kun edes joku on noin riemuissaan lumesta. Juuri kun meillä olisi paljon kotitreenattavaa niin hiton lumi pilaa kaiken, ja toisekseen minun autossani ei ole vielä talvirenkaita.
Keskiviikkona tulin illalla Kotkasta kotiin, päivä oli mennyt mukavasti lapinkoirapentu seurassa. Nopea pyörähdys kotona ja kohti kouvolan treenejä. Allani oli suunnitellut kivan takaakierto ja vientitreenin. Parissa kohdassa oli pientä hiomista, mutta kokonaisuutena ihan hyvä. Liian vahvan taakseviennin Seci lukee herkästi ohivienniksi jos hypyn takana on jokin este, pieni muistutus että pitää pysyä käsissä ja homma sujui hyvin. Vekistyshaltuun otto toimi hyvin, joten sitä ei tarvitse tehdä kovin vahvasti, liian vahvasta jarrusta liian lähellä tuli rima alas. Seci oli oikein kivan kuuliaisella tuulella, lisää vaan noita meidän projektin puolen harjoituksia niin hyvä tulee.
Torstaina oli yhteistreenit Karitan ja terrierien kanssa, teimme Rannikon koulutuksen rataa. Hieman kuumuus veti löysäksi, eikä olisi kannattanut syödä juuri ennen treenausta. Mutta positiivista oli, että ne kohdat joita Rannikon kanssa hinkattiin ja joihin meidän projenktin puolen jutut vaikuttavat onnistuivat nyt hyvin. Seci oli vähän rauhallisen oloinen, mutta illallla sitten selvisikin syy kun oksentelu alkoi.
Subré oli taas aika Sub, kun pallo on taskussa tai kädessä niin se irtoaa joka suuntaan silloinkin kun sen ei tarvitsisi irrota. Narulelun kanssa tuli paremmin käteen, namit häviävät pahasti esteille. Pakkovalssi viennillä vaikeassa kohdassa ja vauhdista keskellä rataa ei onnistunut ollenkaan Sub ei vaan lukenut yhtään vaan sukelsi seläntakaa hypyn väärinpäin. Subré on siitä vaikea, että välillä se tekee todella kaunista nollaa hyvin kuuliasesti ja toisena päivänä sitten roiskitaan ympäriinsä jos vaikka jostain saisi palkkaa.
Naksuttelu on nykyään helppoa Subrén kanssa, neiti tarjoaa vaikka ja mitä ja siitä vaan poimimaan. Toivottavasti tämä on pysyvää, helpottaa niin paljon temppujen opettamista. Nyt olen naksutellut esineiden palautusta käteen asti, vaikeinta on minulle nostaa kriteeriä ja pitää sitten uudesta vaikeammasta jutusta kiinni, nopeasti tuo likka sitten tarjoaa jo sitäkin eikä ole moksiskaan vaikkei siitä helpommasta palkkaa tulisi. Tämä on suuri ero Seciin, mikä sitten rupeaa murjottamaan ja jos sen päänpäällä olisi ajatuskupla niin siitä varmasti lukisi että "en mä osaa, en mä keksi, ihan tyhmää, mä en ala" jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti