Sellaista ja tälläistä

Bloggerin ihanuus temppuilee, kivasti hukkasi juuri kirjoittamani pitkän tekstin. No mutta uusi yritys.

Viikonloppu meni jäljestelessä. Syksy on tuonut mukanaan jälki innon, kaipa tuleva talvi koputtelee takaraivossa, ja me tehdään nyt mahdollisimman paljon jälkiä ja pohjaa ensi kevättä varten. Subré on pääasiassa ajanut vain metsässä ja varmaankin joku viisas bongaisi sen myös sen työskentelystä. Minulle on riittänyt että jäljellä pysytään, kupit löytyvät ja kulmat tehdään tarkasti. Nyt sitten tutustuin hieman tarkemmin jälkijuttuihin ja niinpä löysimme itsemme pellolta, kyllähän sekin tie on kokeiltava. Lauantaina menimme apilapellolle, pari namia siellä täällä ja pieni suoriutui oikein hienosti U:n muotoisesta jäljestä. Kerran aikaisemmin on tehty yksi peltojälki, ja silloin Sub oli aivan hukassa, joten tämä oli suuri parannus. Metsässä suorilla Subré on herkästi seilannut jäljen päällä, joten sunnuntaina tehtiin pellolle  hevosten kesällä lyhyeksi syömelle nurmelle n. 150m lähes suora jälki. Jana oli siisti, vähän pitää liinasta kirrata, ettei hajun saadessaan Subré oikeisisi jäljelle vaan tekee nätin kulman janalta poistuessaan. Jäljellä kokeilin ensi kertaa pitää liinan aivan kireänä ja Subré veti samalla kun jäljesti, ja tämä poisti kokonaan seilauksen. Heti jos liinaa löysäsi löheni myös työnteko eikä eteenpäin menty virtaviiviasesti suoraan jäljen päällä.

Maanantaina käytiin tokoilemassa torilla. Juopot, autot ja vanhukset toivat kivan häiriön. Secistä paikka oli aivan kamala, hänet syödään ihan ihan kohta. Mutta eteenpäin on päästy, peloista huolimatta Seci pystyi työskentelemään, missään kovin vastaan ottavassa tilassa neiti ei ollut, mutta teki pyydetyt asiat. Makuussa 3min piilossa ja sitten kun juttelin parin tutun kanssa. Nouto ravissa, mutta S nouti noinkin hurjassa paikassa, joten hyvä hyvä. Seuraamisessa kontakti putoili ja oli lepsua, mutta jäävät olivat sitten hyvät. Seci on Seci ja toivon että se joskus näiden tälläisten onnistuneiden treenien pelottavassa paikassa jälkeen pystyy työskentelemään edes hieman vapaammin vaikka vähän jännittäisikin. Mutta paljon sellaisia treenejä on tehtävä...

Subré oli oma höppänä itsensä, alkuun oli innoissaan kaikesta ja sitten kun tehtiin töitä ei mikään häiriö häirinnyt. On se elämä tuollaisen helppoa, ei voi kyllä muuta sanoa. Sub teki seuraamista, paikalla oloja, kaukoja ja luoksetuloja. Sitten leikittiin ja tehtiin liinassa esineruudun palautuksia (narulelu palasi käteen asti pariinkin kertaan!!!) ja lopuksi vielä noutoa niin että palautus leluun vauhtinouto tyylisesti. Ihanan vapautuneesti Sub pystyy työskentelemään ja suurella innolla. Lopussa yksi papparainen tuli kehumaan koiriani ja rapsutteli Subréa, joka iloisena pomppi (arg..) papparaista vasten.

Tiistaina lähdettiin hallille aikaisin ja treenattiin reilu tunti agilityä. Tehtiin 23 esteen ja 24 esteen radat. Aika helppoja joissa oli paljon vauhtia ja suoria. Subrén kanssa keskusteltiin jälleen huutamisesta, kun kiljuminen alkaa ajatus otuksen päästä tuntuu loppuvan. Korvat ovat välillä koristeena, mutta liikettä ja sen suuntaa pentu lukee ilkeän hyvin, joten peiliin voin kyllä hyvin katsoa kun koira menee esteestä ohi tai väärälle esteelle jos liike on vienyt vähänkään väärään suuntaan. Seci juoksi samat radat, suorilla lähtee pirun kovaa, mutta käännökset meinaa levitä. Rytmitys oli vähän hukassa minulla, mutta lähti toimimaan. Kontaktit sen sijaan ovat oikein hienossa kunnossa, näköjään heitto palkka heti etutassujen osuessa maahan on tuonut varmuutta ja nopeutta.

Pari tuntia agia ja heti perään tokotreeneihin ja Subréa vähän jo väsytti, ja neiti oli kerrankin rauhallinen. Penturyhmässä oli perus sosiaalistamista, pujoteltiin koiria ja otettiin kohtaamisia. Luoksepäästävyydessä peppu pysyi maassa, eikä esitelty kaunista "hyppään sun syliin kun olet niin kiva tahdot rapsuttaa mua" tempausta liikkeenohjaajalle. Loppuun vielä seisomista, jolloin me tehtiin sivussa liikkeestä seisomista, joka on vielä erittäin kesken eräinen.

Sitten Seci vuoroon ja kisaavien ryhmään. Heti alkuun paikalla olo 4min piilossa. Hienosti pysyi. Tämän jälkeen kaukoja, Seci meinaa ennakoida tai sitten menee herkästi lonkalle, kuten tekee myös paikkamakuussa. Pitäisi varmaan fyssariaika varata, S ei meinaan ole tuollaista aikaisemmin tehnyt. Odotellessa otin vielä yhden piilomakuun lyhyen ja onnistuneen. Seci sai myös makoilla odotellessa. Hetkeä ennen meidän seuraamisvuoroa hallin toisella puolella aloitettiin IPO-treenit ja raipan äänet,huutaminen ja haukkuminen saivat Secin paineeseen. Tehtiin sitten vaan lyhyt pätkä seuraamista hieman huonolla kontaktilla.