Odotusta

Tavallinen työaamu, lenkillä dogo Armaksen kanssa

 Syksyn ruska on laskeutunut tänne eteläänkin nopeammin kuin olisi toivonutkaan. Vastahan oli kevät, kaikki kesäsuunnitelmat, odotukset  ja toiveet. Ja nyt onkin sitten jo syksy, mihin se aika humahtikaan? Ehkä kesä menikin niin nopeasti kun oli vaan niin hauskaa, tekemistä ja töitä riitti, kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mutta sitäkin parempia hetkiä on koettu, naurettu sitäkin enemmän ja nautittu kesästä niinkin paljon, että tuntuu ihan pahalta, että pian on kylmä talvi.

Syksyyn liittyy suuria odotuksia, pari viikkoa ja pentulaatikon valtaa toivottavasti joukko suloisia ja kaikin puolin hienoja pikku gigguroita. Ruoka on Subrélla alkanut taas mukavasti maittaa ja sitä nautiskellaankin rauhalliseen tahtiin monta kertaa päivässä. Meidän pienestä ahmatti vauhtiohjelmoidusta kiiturista on odotus aikana kuoriutunut rauhallinen ja harkitsevainen hyvin hellyyden kipeä lady, välillä kyllä vieläkin menee juoksu vaihde päälle ja sitten kyllä ottaa päähän kuin pientä hiirtä kun vauhti ei enään olekkaan ihan samaa luokkaa mitä ennen. Pientä pyöristymistä on alkanut tulla ja nisät turvonneet, katsotaan kuinka isoksi neiti tässä parin viikon aikana ehtii pyöristyä :)

Kuva otettu keskiviikkoa 1.10, 44vkr