Paluu arkeen

 

 

 

Viimeinenkin pentu lähti viikko sitten sunnuntaina pesästä, Täsmästä tuli Unto ja se suuntasi kohti Kotkaa. Näin alkoi paluu meidän arkeen ilman pentulaumaa, joskin kera uuden jäsenen kun vallan vauhdikas Vip jäi kotiin. Vip on päässyt hyvin meidän lauman arkeen jo kiinni ja tepsuttaa innolla mukana mihin ikinä menemmekään. Pikku mies on jo käynyt mukana kisoissa, treeneissä, eläinkaupassa, töissä ja edustustehtävissä. Kodin ulkopuolella Vip on rauhallinen ja fiksu pentu, ei turhia hätkähdä tai välitä mistään mitään. Ihmisiä kohtaan se on selkeästi pidättyväinen, ei vaan vähääkään voisi kiinnostaa, mutta jos ihminen ottaa herkut esille tai lelun niin on jo suuri syy olla ihan paras kaveri. Koirat Vipistä ovat vähän jänniä ja alkuun pitää vähän murrailla, mutta parin mukavan uuden tuttavuuden jälkeen Vip on selkeästi alkanut olemaan luottavaisempi vieraita koiria kohtaan. Kotioloissa sen aika menee pääosin Zetan kanssa leikkien, kaksikkoa saa olla jatkuvasti muistuttamassa, ettei pennulla luututa lattioita vetolelussa kiinni. Piraijan ote kun ei irtoaisi sitten millään, vaikka Zeta kuinka riepottaa. Puntarista loppui sopivasti akku, mutta kun mittailin muuta piti mittaa pennullekin toki näyttää. Korkeutta 10vko n. 27cm.




Viime viikonloppuna aloiteltiin vuoden kisaamisia rallytokon parissa. Jännintä oli juuri paria päivää aikaisemmin 10kk täyttäneen Zetan kisauran aloitus. Zeta on koko talven ollut käymättä kunnolla oikein missään, joten oli ihan taivaassa koira ja ihmispaljoudessa. Ihme kyllä kimpoilevan superpallon työmoodi löytyi ja neiti teki yllättävän siistin ja hallitun suorituksen 96/100 ja ensimmäinen kiinnitys koulariin. Mahti malinöösö!

 

 

 

 

Sitten odoteltiinkin pari tuntia, pennut (Vip& vielä menossa mukana ollut Unto) pääsivät tutustumaan paikkoihin ja rapsutelvaksi moneen syliin. Subré pääsi iltapäivästä omaan koitokseensa avoimeen luokkaan. Heti lähdössä pakka sitten hajosi ja Subré lähti häntä heiluen moikkaamaan ajanottajaa... Tuloksena hylky kehästä poistumisesta. Alkurata menikin sitten vitutuksen parissa ja virheitä sieltä täältä, loppua kohti sain oman pään kasaan ja menokin näytti jo paremmalta. No ei muuta kun kohti uusia pettymyksiä...



Torstaina päästäänkin pitkästä aikaa agilitykisoihin! Tällä kertaa muistin ilmoittaa Secin ajoissa kisaamaan enkä jättänyt viime tippaan. Viime aikoina kun on jäänyt monet suunnitellut kisat väliin kun tumpelona unohdan ajoissa ilmoittautua mukaan.