Menestyksekästä vuotta 2012 kaikille!

Kohta tämäkin vuosi on jo ohi, seuraavaa vuotta kohti suunnataan entistä innokkaammin. Meillä on tavoitteet, meillä on unelmat, ensi vuonna me tehdään entistä kovemmin töitä ja päästään lähemmäksi niitä. Minun tavoitteeni on oppia tekemään täysiä, oli sitten treeni, kisat tai pihapelleilyä niin pitää tehdä tehdä satalasissa ja antaa kaikkensa. Pitää heittäytyä mukaan kokonaan, tätä en osaa, mutta harjoittelen ja olen päättänyt onnistua. Tavoitteet tälle vuodelle löytyy marraskuun puolelta.

Ensi vuosi tuo tullessaan paljon uutta, myös pentukuumeeseen on tulossa helpotusta tulevan vuoden aikana. Mutta siitä sitten myöhemmin kun on ajankohtaisempaa.


Tänään kävimme nauttimassa auringosta peltolenkillä. Pelto ei vieläkään ole kunnolla jäässä, mutta kun katsoo mihin astuu niin pääsee jo mukavasti. Kuvia lenkiltä tuli otettua, niiden laatu nyt ei kyllä päätä huimaa, mutta menkööt... Hulluja täällä päin kyllä asuu, jotkut meinaan ampuvat raketteja jo vähän ennen klo13. No onneksi koirat eivät paukuista välitä vaan hurjastelivat pellolla minkä kerkesivät. Tälläkin hetkellä vaikka paukkuu ulkona koko lauma on täydessä unessa, yhden laukaus altiin koiran jälkeen tämä on aivan luksusta, vaikka Atzoa ikävä onkin.

Avo katsaus

Heh, luin tänään ensimmäistä kertaa tokosäännöt läpi, olipas avartava kokemus, joka olisi ehkä pitänyt suorittaa hieman aikaisemmin. Nyt sitten lupaamani avo katsaus "lähteenä" tämän päivän ja viime aikaiset treenaukset.

Paikalla makuu 3min
Uutena asiana on opeteltu aivan uusi tekniikka eli pää maahan etutassujen väliin. Aikaa pidetty vasta minuutti ja olen itse näkyvillä käveleksin ympäriinsä. Parin metrin päässä nami, jolle vapautan ja jota Seci tujottaa koko ajan -> katse ja ajatukset pois minusta.
-Tarvitsee lisätä aikaa
- Mennä piiloon
- Nami niin kauas että sen voi vähitellen poistaa
- Nopeampi reakointi pää käskyyn (nyt ollut paikka käskyn tilalla, myöhemmin ehkä maahanmeno käskyn tilalle?)
+ Makuussa Secin mielentila rauhoittunut

Seuraaminen
Viime aikoina olen vahvistanut käännöksien ennakointeja, kun käännän käännöksessä pään, Seci lukee sen käännökseksi ja meidän käännökset ovat samaan aikaan valmiit, eikä seuraaminen löysty. Suorat ovat siistit, eikä yritä ennakoida jääviä. Juoksupätkiin lisää voimaa, hieman sellaista hyppelyä meidän juoksukohdat. Huonon kelin takia olemme treenanneet sisällä seiniin päin ja seiniä pitkin seuraamista, eikä Seci ota seinistä häiriötä vaan kontakti säilyy.

Liikkeestä maahanmeno
Ok, siisti eikä ylimääräisiä askeleita. Tietysti aina voisi pudota nopeammin, mutta tämä sama ongelma on Secin kaikissa maahanmenoissa, mutta en koe tarpeelliseksi kuitenkaan aloittaa uuden maahanmeno tekniikan opettamista. Kestää hyvin myös taaksemenon.

Luoksetulo
Jää hyvin istumaan rauhassa, lähtee voimalla ja nopeasti. Stoppi valuu 1-2koiran mittaa, enkä osaa päättää käyttäisinkö käsimerkiä vai käskyä, tällä hetkellä molempia ja toinen pitää karsia pois. Palkkaukseen tarvitsisi jonkun apuohjaajajan lätkäisemään lelun, niin tulisi nopeasti nopeat stopit. Stopin jälkeen sivulletulo kunnon laukalla.

Liikkeestä seisominen
Ok, pysähtyy heti käskystä.

Noutaminen
Tänään ulkona treenatessa noutokapulan maasta noukkiminen taas ällötti. Sisällä Seci ottaa noutokapulan hyvin. Aloitettiin palautusvauhdin rakentaminen, koira istumaan, kapula suuhun ja lelun kanssa karkuun. Palkkauslelun kanssa.
-Nosto harjoittelua myös ällöttävillä pohjilla ( nyt oli kurainen ja märkä)
-Palautusvauhti treenejä
-Ohjaaja opettelee heittämään kapulaa, ettei mene kisoissa virheellisen heiton takia -2 pistettä.
+ Kapulalle mennään laukassa lyhyetkin matkat

Kauko-ohjaus
Maahanmenot varmoja, istumiset vähemmän varmoja. Tekniikka pysyy kasassa hyvin alle 1,5m, mutta kun pidennetään ja tehdään toistoja palkatta rupeaa tekniikka hajoamaan ( peppu ei pysy paikoillaan maassa -> valuu eteenpäin)
-Käsiveivauksella tehdään pelkkää jumppaamista,
-1,5m toistoja enemmän ennen kun palkka tulee
-Pitkästä matkasta usein palkaten vain oikealla tekniikalla suoritetut vaihdot.

Estehyppy
Lähtee hyvin hyppäämään. Istuminen hieman epävarma, mutta emme ole liiemmin tätä aikaisemmin tehty. Takaisin hyppy hyvä.

Vielä on 10 matkaa, mutta treenaamalla kaikista puutteista päästään kyllä eroon.

Uusia tulokkaita.

Joulu oli ja joulu meni. Saimme onneksi valkoisen joulun ja lumi pysyi maassa jopa reilun vuorokauden, no kelpaa meille hyvin kun pystyy ulkona treenaamaan.

Oreniuksen valmennuksesta ei ole tullutkaan kirjoitettua, sen verran piti kiirettä ennen joulua. Mutta noin lyhyesti, pitää opetella juoksemaan radalla täysiä ja ohjaamaan täydestä vauhdista säilyttäen kuitenkin tarkkuus. Minulle on tullut paha tapa, etten juokse täysiä ja pudotan käännöksiin varsinkin ohjaustekniikoiden kohdalla vauhtia, johon ei sitten taas olisi nopean koiran kanssa aikaa. Seci on niin estehakuinen koira, että se pitää jättää yksin suorittamaan ja esim. niiston merkkauksen voi tehdä ennen kun koira on edes esteellä. Pakkovalssi toimi, eikä ollut mitää moittimista! No jotta tämä täydestä vauhdista ohjaaminen onnistuisi, pitää ohjaustekniikoista saada sata varmat, minun pitää aina tehdä samalla tavoin ( meinaan unohtaa varsinkin päällejuoksussa vastakkaisen käden) ja koiran on aina toimiva samalla tavoin. Tehtäväksi tuli nyt, että kerran viikossa pelkkää tekniikkatreeniä niin että pätkän jokaisella esteelle tehdään kyseinen tekniikka ja ohjaaja juoksee täysiä! koko pätkän ajan (toistoja, ajoitus oltava kohdallaan jotta ehtii seuraavaan paikkaan, jotta jutun voi osata kunnolla sitä pitää pystyä tekemään peräkkäin monta kertaa puhtaasti vauhdissa). Kerta viikkoon myös perusrataa missä on paljon eri tekniikoita ( perus kouvola treenit meillä) ja hyvä olisi treenata myös ylipitkiä ratoja 30-40 estettä. Ja pitää muistaa, että osaavallekin koiran kanssa tulee tehdä estetekniikka treeniä ja treenata myös niitä tekniikoita jotka toimivat hyvin, jotta ne pysyvät hyvinä. Kiva oli taas käydä katsomassa missä mennään, nyt tehdään taas vähän aikaa töitä ja sitten taas uudestaan.

No loma onkin sitten mennyt treenatessa. Päällejuoksu on oikeastaan se murheen kohde noista tekniikoista, joten ollaan nyt tehty eri paikkoihin eri palkoilla. Seci on aina ollut herkkä vain juoksemaan noista vinoista hypyistä ohi, eikä käänny sitä 90 astetta mitä pitäsi jotta voisi hypätä ja taas jatkaa samaan suuntaan, turha hidaste Seci mielestä. Ja asiaan ei auta se, että hieman meinaan välillä laiskotalla siinä vastakaisen käden käytössä, jolloin ei kroppakaan käänny. Myös backlap ja niistopersjättöt käytiin läpi, todella hupaisa treeni laittaa hypyt peräkkäin jonoon ja jokaiselle pitää tehdä, vaikeintahan on ehtiä niin että saa koiran takaakiertoon, onneksi Seci aika hyvin lähtee käskystä ja ajoitus on kohdallaan vain silloin kun ehdin sinne kun juoksen täysiä.

Tokoa olemme myös treenaaneet, avo katsauksen kirjoitan tässä jossain vaiheessa.

No mutta sitten meidän talon uusiin asukkaisiin. Mudin pentua ei ole vielä näkynyt, toivottavasti tähän tilanteeseen tulee jossain vaiheessa korjaus. Mutta eilen kävimme Helsingistä hakemassa kaksi roborovskia tutultani, joka muutti Australiaan. Niin meille muutti n. 1v Cherry ja Vihtori pariskunta, joka ei ainakaan tähän mennessä ole innostunut lisääntymään, toivottavasti eivät nytkään, johon ei ainakaan iän puolesta taida olla vaaraa. Hamsut olivat pari päivää hoidossa Terhillä, joten samalla reissulla pääsimme ihailemaan n.4vko mudipentua Ihkua ei kyllä tehnyt mun pentukuumeelle hyvää, oma vaavi on kyllä saatava pian. Pikkuinen nukahti syliini selälleen ja oli niiiiin suloinen pörröisessä pentuturkissaan, awww.

Cherry


Vihtori





Soica meni aivan sekaisin kun pikkuisen tulivat. Vanhuksella on selvästi ollut Safia ikävä, ja kun laskin koirat ulos Soica ryntäsi auton takapenkille, missä oli robojen tyhjä häkki. No kun siellä ei ollut hamsuja huutaen sisälle. Kuljetusboxin bongattuaan Soica melkein kiipesi pöydälle kun piti nähdä tulokkaat. Ilta sillä sitten menikin hurjan vikkeliä pikku otuksia seuraillessa. Ihania otuksia nuo kyllä ovat, kiipeilevät heti käteen kun sen pistää häkkiin ja ovat kiinnostuneita kaikesta mitä häkin ympärillä tehdään.

Jouluterveiset

Loma alkoi

Tänään oli virallisesti ensimmäinen lomapäivä, oikeastaan vietin jo eilisen päivän kotona kun koulussa ei ollut enään mitään virallista ohjelmaa. No tämän kunniaksi kokkailin the pikkukokin (= Seci, joka on aina innoissaan mukana kokkailemassa) kanssa koirille uudenlaista puuroa. Puuroon tuli n. 1kg vihanneksia (porkkana, peruna, parsakaali, kukkakaali), puuroriisiä n.2,5dl, n.1dl kauraa, n.ruokalusikallinen merileväjauhetta ja tietenkin vettä. Ensin vähän aikaa keitin vihanneksia, sitten puuroriisit, vähän ajan päästä kaurahiutaleet ja juuri ennen sauvasekottimella muussaamista (vihannekset isoina paloina) merilevä. Nyt maistui nirsolle prinsessalle iltaruualla muukin kun raakaliha ja ruokakuppi putsattiin huolella.

Tänään sitten agilityä, takapihan metsän puolella on aivan sulaa, joten sinne tökkäsin 4. keppiä. Pääajatuksena oli pakottaa Seciä väärälle puolelle ja palkita kun se korjaa oikein. Tuttu treeni Secille, joten hienosti neiti aina itsepäisenä korjasi haun oikeaksi, vaikka kuinka laitoin kuonoa väärään väliin. Kontakteja taas samaan tapaan kun aikaisemmin laittamallani videolla, eli lauta mäessä ja vauhtia, hieman meni stopin pitkiksi, mutta pääasia että Seci rynnii täysiä alas asti, eikä himmaile turhia.

Pari päivää sitten lenkillä katselin kuinka Seci juoksi eteenpäin ja huusin, että käännytään, koira täydestä vauhdista käännähti ympäri ja satalasissa juoksi takasin päin. Heti tuli mieleen, että voi kun otus kääntyisi agilityradalla samalla tavalla. Secille on opetettu tuota "käännytään" sanaa pennusta asti, ja se on jostain syystä Secille todella kiva sana, jota se mielellään tottelee ilman erillistä palkkaa. Pohdin siinä sitten, että mitäköhän käy jos agilityradalla kokeilisin aivan samaa käskyä. Secillehän on opetettu cip&capeja, mutta niiden käskyille en ole vieläkään saanut rakennettua niin suurta painoarvoa, että uskaltaisin/voisin käyttää niitä radalla. Tänään sitten huvikseni kokeilin esteillä tuota käännytään käskyä, ja Secihän kääntyi pari kertaa palkkailin heti käännöksen jälkeen ja vautsi. Tuohon nyt liitetään vielä cip&cap suunnat niin hyvä tulee.

Mitä sitä tänään tekisi...

Tiistai ilta meni agitreeneissä. Hieman oli omat ajatukset muualla, mutta Secillä oli silti hauskaa kun pääsi juoksemaan pitkästä aikaa, ei tekonurmikaan haitannut kun ei pahemmin koira edes yrittänyt kääntyä tiukasti. No nyt on pahimmat paineet purettu ennen sunnuntain Oreniuksen valmennusta.

Tänään Seci tahtoi tehdä jotain. Itse taas en jaksanut tehdä yhtään mitään, joten päädyimme sitten kompromissiin jossa laittelin Seciä noutamaan tai vain ottamaan suuhun erillaisia asioita. Hieman kuva satoa, laatu on todella huono, enkä jaksanut noille mitään tehdä, mutta menköön...

Suklaarasian välipaperi oli hieman vaikea poimia maasta, mutta kyllä viisas mudi keinot keksii.



Pieni teippirulla oli esineistä Secin ehdoton suosikki, ja se noudettiin hyvin vaikeammistakin paikoista (sohvan välistä, peiton alta, tuolin alta vetäen ensin tassulla ja sitten ottamalla suuhun)


Rihkama ketjua ei kylläkään noudettu, mutta pitihän tälläinenkin esine kokeilla, ja hyvin pysyi suussa.

No eipä tästä harjoituksesta ainakaan hallaa ollut. Mudi pääsi työskentelemään ja voi nyt onnellisena maata sohvalla tv:n ääressä.

Hyvästi pikkuinen

Safiinac nikers nack " Safi" 19.8.2009-13.12.2011

Tänään jouduimme heittämään hyvästit laumamme pienimmälle otukselle. Joskus on täälläkin ollut kuvia syrkistäni. Safi tuli mukaani TET harjoittelusta, muistan kuinka kasvattaja toi juuri luovutusikäiset hamsuvaavit faunattareen myyntiin. Safi erottui erikoisen värisenä joukosta ja niin pieni otus muutti meille. Safi oli kiltti ja energinen pikku hamsu, joka oli aina vauhdikas ja jaksoi touhuta. Soica ja Safi olivat parhaat kaverukset ja juttelivat usein häkin läpi toisilleen. Kerran kun Safi oli karkuteillä tietämättämme Soica istui olohuoneen kirjahyllyn edessä eikä suostunut liikkumaan, kaikkien yllätykseksi kirjahyllystä löytyi Safi. Moni koira olisi syönyt hamsterin, mutta se oli Soican paras kaveri. Safi oli hieno pieni ja olin onnekas kun sain omistaa noin hienon hamsterin, kiitos Sarille pienestä!




Safi n. 2kk

Safi 2v

Huomenna tulee puoli vuotta täyteen Atzon kuolemasta. Ikävä on kova, eikä se varmaan koskaan häviä kokonaan.

Huvinsa kullakin

Tuli tuossa toissa päivänä katsottu tv:stä ohjelma hulluista koira harrastajista jotka olivat matkalla Liettuaan näyttelyyn. Ohjelma oli kuvattu 2005 hieman oli homma helpottunut tuostakin, tai sitten meillä oli vaan niin mahti porukka. Tuli niin ihanat muistot mieleen kun katseli tuttuja maisemia. Ja pakko myöntää, että heti aloin miettimään joskos penskalle lähtisi hakemaan junnusertejä niin pääsisi taas reissuun, mutta katsotaan nyt kuinka hyvin opiskelijan rahapussi antaa periksi. Tietenkin jos kävisi Liettuasta hakemassa 1-2, niin pitäisi sitten Virosta käydä hakemassa kolme (=kaksi reissua) jotta saisi junnu valiot. Samalla tietysti hakisi Secille Viron valion jonka se tarvitsee vielä Baltian valioon. Samaan reissuun pitäsi sitten tunkea agilitykisojakin mukaan. Mutta aika näyttää mitä nyt tulee tehtyä.

No tästä innostuneena tein nyt alustavia näyttelykalentereita. Seci käy sen verran kv:ta että viimeinen cacib tulee, lahti kv:hen on kyllä luotu kovat odotukset.

Seci

28.-29.4.

LAHTI KV

1,4,5,7,9-2,3,6,8,10

Tuomari: Maija Mäkinen

12.-13.5.

HAMINA KV

2,3,5,7,10-1,4,6,8,9

Tuomari: Leila Kärkäs

16.-17.6.

KOTKA KV

1,4,8,9,10-2,3,5,6,7

Tuomari: ?

7.-8.7.

KARJAA KV

2,3,7,8,10-1,4,5,6,9

Tuomari: Tanya Ahlman-Stockmari

28.-29.7.

MIKKELI KV

2,3,6,8,10-1,4,5,7,9

Tuomari: ?

15.9. LOHJA
unkarinpaimenkoirat, Unkarinpaimenkoirat, päänäyttely
Tuomari: ?


Olin jo varautunut siihen että meidän kakara joutuu erkkariin jo junnuihin, mutta kun laskin noita muita näyttelyitä hamsterien ikälaskurilla niin ilokseni huomasin että meidän likkahan on vasta vähän yli 8kk, eikä vähän yli 9kk kuten olin päässä laskenut (pitkämatikka heh...). Joten nyt on näyttelyt kakarallekin, jos sopiva pentu syntyy.

Pentu:
Pentuluokka 7-9kk
18.8. KOUVOLA / 26.8. LUUMÄKI
15.9. LOHJA
unkarinpaimenkoirat, Unkarinpaimenkoirat, päänäyttely

Junnut:
8.12 Helsinki KV HeW-12 tai/ja 9.12 Helsinkin KV V-12


Hieman taisi olla tylsää, mutta ompahan nyt nuokin katsottu valmiiksi.

Muistelua

Kohta on ihana lomapäivä vietetty. Itsenäisyyspäivän kunniaksi mekin muistelimme vanhoja, emme kuitenkaan Suomen historiaa vaan omaamme. Karita pisti juuri toissa päivänä palkinto kuvan Mikkelistä 3.10.2010 agi.fi rankingista katsottuna saimme tuolloin 2. luokasta toisen nolla voiton agilityradalta -10,85. Näytetään taas vaihteeksi vähän hassuilta ja tylsiltä, ja Seci mulkoilee kun joku muukin tunki palkinnoille, murr kaikki pitäisi olla sen.



Iltalenkillä jatkoimme muistelua vanhojen pentu treenien muodossa. Koira istumaan ja juoksu jalkaa karkuun, luvalla perään ja joko mene käskyllä ohi ja lelu lentää perään, tai sitten haltuunoton kanssa leluun kiinni. Hieman tuo koira on kasvanut sitten pentu ajoista, jonka huomasin siinä vaiheessa kun neiti ampui täydestä vauhdista kiinni leluun.

Lunta!

Ihanaa vihdoin ja viimein satoi lunta peittämään kuran, toivottavasti tuo lumi nyt pysyy maassa edes joulun yli. Lapinkoirat olivat tietenkin innoissaan lumesta, mudi prinsessa vielä hieman pohtii suhtautumistaan valkoiseen ja kylmään aineeseen. Lumen tulon kunniaksi suuntasimme lenkille metsään ja pellolle, eipä ollut maa vielä jäässä ja oli pirun märkää, mutta turha jälkikäteen valittaa. Kuvia lenkiltä, hieman oli jo hämärää ja satoi lunta, joten kuvat sen mukaisia...



Agilityä emme ole päässeet juoksemaan pariin viikkoon. Hallin pohjaan asennettaan uutta keinonurmea, hyvästi kivituhka pöly ja tervetuloa vihreä nurmi. Pitää vain toivoa että Seci oppii kääntymään nurmella ilman että lentää joka käännöksessä nurin kuten tähän asti on lähes aina keinonurmilla käynyt.

No kun ei ole agilityä, niin olemme keskittyneet toiseen lajiin elikkäs tokoon.

Nouto alkaa olla kivassa kunnossa. Seci laukkaa matkat ja varmuutta on tullut reilusti lisää. Nyt pitää vain mennä treenailemaan vaikeampiin paikoihin -> häiriötä.

Tunnistusnoudossa uskalsin eilen ottaa ensimmäistä kertaa koko liikkeen kilpailunomaisesti ja Seci ihan yllätti varmuudellaan. Neiti haisteli kapulat läpi, nappasi oman ja toi sen hienosti. Pari toistoa ja joka kerta oikein, olen kyllä aika yllättynyt että sain tuon opetettua. Nyt pitää vain toivoa, etten saa hajoitettu liikettä. Hauskaa katsoa kun koira nuuskuttelee kapuloita ja löytää kun löytääkin oman ja tuo sen innoissaan minulle.

Kaukojen kanssa palasimme aivan alkuun. Seci kyllä osaa, mutta tahdoin saada istumaan nousuihin lisää voimaa ja nopeutta. Niinpä käsi ohjauksella opetin Secin hypähtämään maasta ylös istumaan, takaosa pysyy koko ajan paikoillaan. Aikaisemmin Seci ns. rullasi itsensä ylös ja nyt se on sellaisen rullauksen ja hypyn sekoitus, näyttää ainakin omaan silmään kivalta. Vielä en ole ottanut välimatkaa, mutta ilman apuja juttu onnistuu jo.

Merkkiä pitkästä aikaa, hieman meni nenäkosketuksien puolelle. Seci kyllä tekee hyvin, mutta ei meinaa millään malttaa olla tökkäisemättä nenällä merkkiä. No palkkailin sitten vaan nopeasti ennen kun Seci ehti tökkäistä ja näytti auttavan. Vaatii treeniä.

Ruutua sisällä. Erittäin helppoa juosta ruutuun joka on käytävän päässä, mutta varmuutta Seci kaipaakin, joten välillä on hyvä tehdä näin helppoja juttuja. Loppuun pari toistoa ensin merkille ja sieltä ruutuun, hieman meinasi taas neiti tökkiä merkkiä, mutta muuten hyvin.

Maahan meno. En ole varma olenko täällä aikaisemmin kirjoittanut, mutta viime viikkojen projektina on ollut saada Secin pää ja kuono maahan makuisiin. Naksutellen lähdimme liikkeelle ja nyt olemme päässeet vähän alle minuuttiin, hyvin pää pysyy maassa ja varmaan pysyisi kauemminkin, mutta yritän nyt edetä hitaasti. Tuon makuun kanssa pohdin, että pitäisikö kuitenkin hakea TK1 ja katsoa miten nuo makuut pysyvät kasassa koetilanteessa, vai luottaa että pysyy ja mennä suoraan avoon. Monet ovat kyllä sanoneet, että Seci on rauhallisemman näköinen makuussa kun menen piiloon, mutta en tiedä kestääkö mun hermo kun ei näe koko ajan mitä koira tekee.

Kesä fiilistelyjä

Nyt on tämän vuoden messari koettu ja rahapussia kevennetty urakalla, mutta ihan kohtuudessa pysyttiin, eikä mitään turhaa (minun mielestäni..) tullut ostettua. Hieman tuli pettymyksenä myyntikojujen vähyys ja kaikki tuntuivat myyvän samanlaisia tuotteita, mutta kyllä silti ostettavaa löytyi. Mukaan tarttui 150g noutokapula, pussillinen pyöreitä luita (messari perinne <3),älypeli Soicalla joululahjaksi, häkkiin pehmeä karvapohjallinen pohjallinen. Pentua varten 3 narulelua jossa on karvaa (Secille menee kyllä yksi näistä), tytöille pinkki rekkari kansio, hammasluita (Secikin söi näitä pentuna kun laiska omistaja tahtoi nukkua). Nyt alkaa olla pentua varten kaikki valmiina, vielä ruokakuppi ja tietysti ruoka puuttuu Ja se pentu.

Tänään sitten pääsimme testailemaan uutta noutokapulaa. Taas vaihteeksi ulkona satoi vettä, joten treenasimme sisällä. Alkuun nouto ja hyppynouto treeniä hieman erikoiseen tapaan. Menin Secin kanssa sängylle istumaan, heitin kapulan n.2m päähän lattialle, Seci haki kapulan ja hyppäsi takaisin sänkyyn. Aluksi hypyt olivat vähän varovaisia ja puru otetta vaihdeltiin juuri ennen hyppyä, mutta parin kerran jälkeen homma onnistui loistavasti. Tuo 15og kapulakin tuntuu sopivan hyvin, koska maahanmenot kapulaa nostaessa jäivät pois. Vieläkin tuohon tarvitaan lisää varmuutta, mutta hyvältä näyttää. Myös tunnarikapulan kanssa samaa treeniä, ote on aika mielenkiintoinen, mutta kapula pysyy hyvin silti suussa. Secin mielestä tunnari kapulaa kuskataan pitämällä kapulan päästä ja suurin osa kapulasta repsottaa suun sivussa juuri sen näköisesti että kohta putoaa, mutta ei se sieltä irtoa, joten tehkööt noin jos kerran haluaa.


Eipä uskoisi ulos katsoessa, että jouluun on enää pari viikkoa, niinpä voimme hyvillä mielin muistella kesää, tällä kertaa kuitenkin kesää 2009. Löysin tänään kuvia Rautavaaran lappalaiskoira leiriltä, kuvissa Seci on vähän päälle 2v. Suuret kiitokset Ainolle kuvista

Kii,kii kii.

Tänään kävin tekemässä matikankokeen ennätys nopeasti, yleensä kun menee se 4-5h ja nyt sain räpellettyä kokeen parissa tunnissa. Paperia en kyllä takaisin tahdo...

No ehdin sitten vielä valoisan aikaan kotiin ja esteet nopeasti levälleen. Alkuun kontakteja parin toiston verran, videollekin tuli pari. Lihapulla palkalla mentiin, niin otus ei kuumentunut pahasti, jolloin vauhti kasvaa vähän liikaakin ja stopit meinaavat mennä vähän pitkiksi.

Äänet kannatta laittaa pois, en jaksanut mitään musaa laittaa äänien päälle.






Kontaktien jälkeen vielä hieman hyppelyä, joissa ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Päällejuoksuja ja välistävetoja, vähän jäykkä ja tahmea ohjaaja koira kyllä toimi.

Aktiivista sanoisin

Tänään oli ulkona ihana (ainakin viime aikoihin nähden) ilma. Joten heti aamulla suuntasimme pitkälle lenkille välittämättä kurasta. Tien ojia kavetaan auki, joten arvata saattaa missä kunnossa itse tie on, kun siihen on tullut mukava savikerros. Mutta kun ei huvittanut taas lähteä tuonne ylös pyörätielle, jossa lapinkoirien on oltava hihnassa.

Myöhemmin päivälle oli sitten treeni aika. Alkuun Secin kanssa tokoa. Seuraamista ja luoksetuloa, tämän jälkeen siirryimme noutoon. Lähtö hyvä, Seci patoaa hyvin odottaessa ja syöksyy kapulalle. Nosto aivan järkyttävä, mudi menee maahan ja sitten varovasti ottaa kapulan suuhunsa. Palautus oli ihan ok, lisää saisi tulla vauhtia, mutta onneksi minulla on loisto suunnitelma tämän suhteen. Nostojen huonoudesta johtuen tehtiin sitten niin että pudotin kapulaa maahan, Seci nosti sen minulle ja palkka lensi.Hieman parani. Loppuun vielä luoksetulon stoppeja. Lähetin Secin kiertämään puskaa ja kun se tuli takaisin päin minua kohti komensin seisomaan tai maahan. Nopeasti ja tehokkaasti pieni toimi, pari kertaa otin stopin jälkeen sivulle tulon ja onnekseni Seci tuli kunnon vauhdilla sivulle, niin ei tarvitse stoppien jälkeistä luoksetuloa lähteä vahvistamaan.

Sitten agilityyn pääaiheena valssit. Ennakointi ja ajoitus oli päivän sana, Secin toimii todella hyvin kunhan vaan itse kerron ajoissa ja valssin on oltava valmis viimeistään kun ponnistus alkaa, mielellään vähän aikaisemminkin. Tehtiin sama myös takaaleikkauksen kanssa, Seci vaatii kunnon "päälle" ajon jotta kääntyy kunnolla. Sitten parit päälle juoksut, vääränpään putket,niistot, poispäin käännöksiä ja persjättö. Koira toimii kunhan sitä vaan ohjataan kunnolla, varmaan top 5 "käytetyin lause blogissa " Secin jälkeen kun juoksin Soican kanssa huomasin kyllä selvästi kumpi on nykyään teknisesti taitavampi, Soicalla on parempi valssissa (helpompi ehtiä) ja takaaleikkausessa (ei irtoa niin päättömästi...) mutta muissa Seci menee kyllä reilusti ohi. Varsinkin niistossa näki tämän eron, tein vanhasta tottumuksesta kuten Secin kanssa, eli mahd. nopeasti merkkaus ja lähden juoksemaan koira suorittaa itsenäisesti, tässä vaiheessa Soica hyppäsi kyllä mutta sitten vanha herra olikin aivan pihalla. Muistan kuinka vuosi-kaksi sitten Soica oli varmempi, luki paremmin rataa ja myös teknisesti varmempi, nyt asia on toisin, Seci on nyt viimeisen vuoden aikana mennyt vanhasta agilityexpertistäni ohi. Soican kanssa tehtiin 7 vuotta töitä, ja Seci menee ohi alle 3 vuodessa, Secistä tulee vielä hieno ja se on sitä jo nyt, ja tästä voin kyllä kiittää hienoa opettajaani Soicaa.

Illalla sitten siirryimme metallinoudon pariin. Secihän on kannellut leipävetsiä ja muita mahdollisia joten ongelmaa ei ainakaan vielä ollut. Meidän metallikapulakin kun on varmaakin Secille liian iso, en sillä lähtenyt edes yrittämään. Secin kapulana toimi sitten päällekäin laitetut päistä yhteen teipatut lusikat. Laitan kuvan jossain vaiheessa, tuosta kuvauksesta on varmaankin vaikea ymmärtää. Aluksi laitoin suuosaan muoviputket (ei niin ilkeä suulle) ja niin pari poimintaa oikeastaan vain totutteluna oudon näköiseen nouto"kapulaan". Parin toiston jälkeen putket pois. Hyvin Seci otti suuhun ja piti hyvin, nyt pitää vain ostaa sopivan kokoinen metallikapula, messarin ostoslista pidentyi taas....

Tavoitteet 2012

No nyt on jonkinlaiset tavoitteet saatu kirjattua ylös, tässä nyt pääpiirteissään.

Agility
-ASENNE!
-Ava kello käyntiin voitolla
-Sm ja karsinta nollat 2012
-Osa sm ja karsinta nollista kasaan vuodelle 2013
-Yhteistyö saumattomaksi ja muut ikuisuustavoitteet
-Kisoihin nollavarmuutta: Nollaprosentti 35, muut tulokset 5
- Jos pääsemme niin:
*Sm kisoissa hyvät tulokset
*Karsinnoissa toiselle päivälle


Toko
- TK1? (jos jaksamme vielä käydä alo:ssa.)
- Avo 1
- Voittajaluokan liikkeet kisakuntoon

Näyttelyt
-Viimeinen cacib -> C.I.B

Muut
- Löytää sopiva pentu ja alkaa kasvattamaan siitä kunnon kansalaista. Kakaran muut vuoden tavoitteet tulevatkin sitten jos/kun pieni kotiutuu.

Kylmää, märkää, kosteaa -> Me tahdotaan etelän lämpöön!

Tällä viikolla on kiirettä pitänyt, joten blogin päivitys ei ole kuulunut ohjelmistoon. Nyt perjantain kunniaksi voi sitten vähän kirjoittaa.

Tempuja ja tokoa sisätiloissa = viikon sana, sade kun ei oikein houkuttele ulos. Keskiviikkona suuntasimme kuitenkin Kouvolaan agilitaamaan. Allan oli tehnyt kivan radan. Me oltiin aika supereita, kaksi virhettä jotka molemmat olivat omia mokia, Secihän ei lähde liikeeseeni mukaan jos sitä ei kunnolla vaadi tekemään sitä. Nollaa juostiin muut kerrat. Puomi on kiva, täysiä loppuun asti ja nopeilla vapautuksilla pois, pimeä putki kulma oli varma (mudi ei edes huutanut) ja mikä hienointa Seci haki kaukaa keppien vaikeutettuun avokulmaan täydestä vauhdista oikein, vaikka vieressä oli vielä hämyhyppy. Vitsi on hienoa vaan juosta, kun koira hoitaa hommansa ja siihen että se suorittaa esteet puhtaasti voi luottaa. Homma on niin paljon helpompaa kun vaan voi ohjata ja juosta eikä tarvitse varmistella mitään, tämä oli meidän tavoite silloin kun Seciä alettiin kouluttamaan ja koko ajan tavoitteen täyttyminen näyttää todellisemmalta. Kyllä vielä estetekniikan parissa on hommaa, varsinkin siksi että Secin kanssa pitää kerrata koko ajan perusteita, jotta homma pysyy kasassa.

Lämmittelylenkin ja jäähdyttelylenkin jälkeen tokoa. Seuraaminen on hieno, käännökset ennakoi hyvin pään kääntämisestä, täyskäännökseen tarvitsee vielä lisää voimaa. Luoksetulon lopussa oli vielä pieni pomppu, ei ole taas käsiavun kanssa tullut tehtyä vähään aikaan. Jäävät on hienot, nopeat ja tehokkaat. Sitten noutoa, agilityhalli ja kentän vieressä ulkoilevat koirat ja ihmiset olivat Secille häiriö vielä epävarmassa noudossa, mutta tarkoituksella tahdoin asian olevan niin. Nyt näin mikä kohta noudossa on vielä epävarma ja mitä pitää vahvistaa ja treenata. No kuten jo hieman arvelin kapulan maasta nosto ja tuonti minulle on hidas, Seci ei vieläkään liiku vapautuneessa mielentilassa kapula suussa, ja poiminta ensi lumelta ällötti aivan suunnattomasti. Mutta hyvääkin alkaa jo löytyä, Seci istuu sivulla hyvin ja luvan saatuaan syöksuu kapulan luokse kiertäen sen taakse. Suurin osa palautuksista on suoria.

Vuosi pakettiiin

Kohta on tämäkin vuosi jo paketissa ainakin kisat on tältä vuodelta kisailtu, joten tavoitteiden katsaus aika. Tammikuussa tuli kirjattua tälle vuodelle tavoitteet.


Agility
- Saada viimeinen aginolla 2lk ja nousta medi 3lk
-Saada suoritukset kilpailukykyisiksi 3lk syksyyn mennessä -> käännökset, kontaktit,tekniikka
- Treeneihin suunnitelmallisuutta lisää, kaikista treeneistä jotain irti -> treeneistä jälkipohdinta.
- Oikean viretilan hakeminen, säilytys ja hallinta
- Lopettaa treenit ajoissa
-Oma asenne ja mielentila!!!

*3lk noustiin heti vuoden alussa nolla voitolla, ja kolmosissa tänä vuonna on tullut 4 nollaa, sijoilla 3 x2 ja 4x2. Sitten siihen järkytyksen aiheeseen, meidän nolla prosentti tänä vuonna 14,7, siis aivan surkea. Tulosprosentti 20,6. Vuonna 2010 nolla prosentti oli 20,7 ja tulos 34,5. Me ollaan siis tultu alaspäin ihan hirmuisen paljon.Osa selityksenä on 3 startin päivät, Seci kun hajoaa ekalla tai tokalla radalla loput radat on yhtä tyhjän kanssa, homma hajoaa lopuillakin radoilla varsinkin jos ei ole lämmittelyesteitä. Vanhassa blogissa laitoin tulostavoitteiksi nollaprosentti n. 40, hylky 55 ja muut 5. Jäätiin muuten aika reippaasti...

* Vieläkään emme ole täysin kisavalmiita 3lk, käännökset ovat huonot ja yleinen "varmuus"
puuttuu suorituksista, mennään liian pelasta jos ehdit ohjauksella. Kontakteista puomi ja keinu ovat ihan kivassa kunnossa, A:han en vain ole tyytyväinen.

*Kesä meni yhtä tyhjän kanssa, me ei saatu mitään aikaiseksi. Kevään ja syksyn taas olemme treenanneet ihan kunnolla.

*Tekniikka on kehittynyt eteenpäin ja yhteistyö on parantunut reilusti, alan jo vähitellen oppia ohjaamaan tuota koiraa.

*Vire jutut on saatu jo aika hyvin hallintaan, mutta kisojen toinen startti on aina järkyttävä, aivan liikaa intoa juosta täysiä...


Näyttelyt
-Ehkäpä yksi kv suomessa ja sitten syystalvella käymään ulkomailla
-Cacib,
- Uusi valion arvo
-Esiintyminen varmemmaksi

* Suomessa ei olla käyty yhtään näyttelyä, ulkomailla kävimme kesäkuussa.
*Latviasta kaksi cacibia ja latvian muotovalio kera 2 rop.
*Seci esiintyi molempina päivinä itsevarmasti ja nautti kehässä olemisesta.

Toko
-Väh. yhdet kisat
-Treenata tavoitteellisesti ja motivoituneemmin
-Suunnitelmallisuus
- Jälkipohdinta

*Kävimme piirimestaruuskisoissa kera ykköstuloksen 1775, sija 3. ja joukkue hopeaa.
*Treenit ovat olleet vähän... Noutoa olemme kyllä tavoitteellisesti treenanneet ja vähän muitakin liikkeitä ihan yksitellen

Jossain vaiheessa tulee sitten tavoitteet ensi vuodelle, mutta näin lyhyesti suunnan on oltava ylöspäin!

Kotkan kisat

Prinsessa koki aamulla kunnon järkytyksen kun neito oli menossa unisena aamupissalle, ja tassujen alla olikin kylmää ja märkää lunta, nopeasti sisälle turvaan. Aikaisemmin Seci on rakastanut lunta, mutta nyt se ällötti sitä. No tästä tunti eteenpäin heitettiin mudi villapaita päällä autoon ja otettiin suunnaksi Kotkan juuri valmistunut/puoli valmis halli.

Tuomarina meillä oli silmukka Siimes, yksi meidän lempituomareista, joka ei kyllä ole kenellekään meidän kisakirjan nähneelle yllätys. Ensimmäisenä oli agilityrata joka näytti suunnilleen tältä:



2. pakkovalssilla kutsu ja sitten sivuetäisyydellä puomi, tuomarikin joutui hyppäämään pois alta kun ei ollut moista ohjausvalintaa odottanut, taidettiin olla niitä ainoita jotka moista yritti, syy oli sitten este 4. jonka halusin ottaa päälle juoksuna, ilman reilua sivuetäisyyttä puomin alusta asti en olisi voinut ehtiä. Seci tuli hitusen nopeammin vapautuksen jälkeen kun oletin joten en sitten kuitenkaan ehtinyt päällejuoksuun, mentiin sitten sylkkäri säädöllä. Lähes kaikki juoksivat puomin ja 4 hypyn välistä ja sitten tekivät 4-5 valssin ja persjätön, Secin kanssa en lähtenyt edes kokeilemaan. Sylkkäri säädön jälkeen olin sitten koko hyppypyörityksen myöhässä keinulle asti homma valui vähän joka suuntaan. Putken jälkeen monet karkasivat hypylle, Secikin kaarratti mutta sain sen A:lle, tässä kohtaa taas sama vanha moka, miksi jään viereen odottelemaan koiraa alas A:lta kun pitäisi vain juosta ohi, tuo vain hidastaa ja tekee Secin epävarmaksi, vapautuskin oli sitten ihme säätö. Hyppy sitten venähti kauas, Seci kävi pitkän lenkin ja melkein hyppäsi kaukana olevan hypyn, kääntyi sitten lopulta ja keppejä pitkin maaliin. Lopputulos järkyttävän huono nolla -8,59, etenemä 4,18 m/s. ja sija 4. Maajoukkueessa olleeseen Robista jäätiin vajaa sekunti. Nollia tuli 11, 6 kärki oli reilun 2sek sisällä, hyville hävittiin ja hyviä voitettiin. Pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta en vaan voi. Ällöttää taas oma huonous, koira on loistava, mutta sitten vaan myöhästelen ja kaarrokseet valuu ja annetaan muille voitot kun koira juokseen ylimääräisiä ja turhia lenkkejä. Olisi niin kiva tehdä kisoissa tulla maaliin tehden kunnon varma nolla jossa oltasi juostu täysiä koko rata läpi yhdessä, eikä noin että rynnistellään sinne tänne, pelastetaan tilanne vähän väliä. Ehkä vielä joskus... No taas olemme yhtä nollaa lähempänä sm kisoja ja karsintoja.

Seuraavalle radalle lähdimmekin sitten tekemään tupla nollaa, ja tehtiin tupla tripla hylky. Alkuun oli hyppy ja rengas suoraan jonka jälkeen kepeillä piti suoristaa koiran linja, muuten lähes jokainen meni 2 tai 3 väliin. Menin kutsumaan renkaan taakse ja painoin Secin renkaan jälkeen paremmalle linjalle ollen keppien edessä, Seci ei oikein tykännyt moisesta sain kunnon haukut ja murina niskaan, murisi koko kepit läpi, outoa käytöstä pieneltä, raivolla jatkui sitten pari seuraavaakin estettä, mutta sitten huono linjaus ja hylky, tämän jälkeen homma hajosi täysin. Toinen rata huiskittiin myös läpi parinkin hylyn kera, hajosi vielä hitusen enemmän käsiin, mutta hauskaa oli.

No siinä oli tämän vuoden kisat. Nyt pitää laskea vuoden nolla prosentti, jota en odota innolla, varmaan aika karun pieni lukema. No suunta on ainakin ylöspäin, nyt vaan ensi vuotta kohti.

Jei!!

Tänään oli taas meille liian kylmä ilma, ei me laskoija olla, ei vain tykätä kylmästä. No silti treenattiin, aloitin vihdoin ja viimein operaation: paikalla makuu pää maassa. En ole vaan keksinyt miten tuon aloittaa, mutta sitten laukkutempun myötä huomasin, että jos koputan maata Seci laskee päätä. No tällä lähdettiin ja päästiin siihen asti, että Seci tarjoaa pään maahan laittoa ilman apuja. Tästä nyt ruvetaan aikaa kasvattamaan ja liittämään tätä osaksi maahan menoa. Vielä en ole päättänyt teenkö tästä aivan oman juttunsa -> tietty käsky tarkoittaa makuuta pää maassa=paikalla makuu, ja vanha käsky tarkoittaisi perusmaahan menoa, esim jäävissä ja kaukoissa. Vai tekisikö Seci kaikki paikalla makuut näin. Pitänee pohtia asiaa.

Sitten kontakteja, mutta kun en jaksanut hakea levyä ulkoa teimme pahvilaatikolla. 2on2off asentoa, taaksepäin poistumisia, ja sitä että vaikka pyörin laatikkoa ympäri koira pysyy paikoillaan ( Seci mielellään pyörisi mukana, myös oikeilla kontakteilla) Nopeasti Seci bongasi mitä siltä hain ja pysyi paikoillaan, myös taaksepäin poistumiset alkavat taas sujua, kun niitä on viime aikoina kerrattu.

Ensi vuodelle suunnittelin alustavaa näyttelykalenteria, Secihän saa joulukuun lopun jälkeen ottaa viimeisen cacibin vastaan. Ilokseni huomasin Lahti kv.n tuomarina Maija Mäkisen, yksi meidän lemppari tuomareista. Hänen kehäänsä emme ole Secin kanssa pääseet, kun Riihimäen näyttely meni agilityn sm kisojen kanssa päällekäin. Mutta unkarilaisten open showsta asti (jossa Seci oli rop-pentu) on Maija käynyt monesti rapsuttelemassa Seciä, prinsessa osasi hurmata jo pentuna. Jospa tuolta viimeinen cacib napsahtaisi ja sitten on c.i.b juhlien paikka.

Treeniiii, trenini, treenii

Eilen oli kouvolassa Allanin treenit, rata näytti suunnilleen tältä, hieman mittasuhteet taitavat heittää.



Eka moka 5 kun en antanut sen jälkeen tarpeeksi tilaa. Mudi kyllä menee pienestä rakoisestakin, mutta ahtautuminen häiritsi keppihakua. Toinen moka 8, kun löin itse jarrut pohjaan 9 hypyn kohdalla kun koira oli vielä puomilla, Seci löi jarrut pohjaan myös. Kävin sitten itsekin päässä ja häsläsin kaikkea, eikä päästy jatkamaan kunnolla. Kolmas virhe oli sitten 16-17 väli, sain Secin mukaan sylkkäriin, mutta en tehnyt vetoa loppuun asti vaan päästin "irti". No sitten uusi yritys ja nollalla maaliin. Loppuun vielä puomi, joka toimii kunhan vain itse juoksen, pitäisi treenata noita ohjaajan liikkeen pysähdyksiä kesken kontaktiesteen suorituksen. Hyvillä mielin lähdetään kisaamaan viikonloppuna.


Löysin muistitikulta vanhan kuvan Secistä, neiti on noin vuoden ikäinen. Jostain syystä tämä kuuluu minun lempikuviini Secistä. Samainen kuva on ollut mudi foorumin avattarena jo monta vuotta, eikä ole vielä mitään tarvetta vaihtaa.

Sillee hienosti.

Tänään oli aluksi tarkoitus tehdä kontakteja ja juosta pieniä pätkiä omalla pihalla, mutta pimeys tuli taas aivan liian aikaisin. No ei siinä mikään auta, joten suunnitelmat uusiksi. Tartuttiin sitten taas noutoon, alkuun takaakiertoa tolpan ympäri ja leluun kiinni, näin Seci oikeaan vireeseen ja sitten noutokapula mukaan, kapula lensi kun koira kiersi. Tarkoituksena oli, että Seci laukkaa täysiä kapulan luokse. Hyvin toimi, vauhdista kapula suuhun ja sitten minun luokseni, kylläkin sellaisessa puolilaukassa, tahdon että se tulee täysiä. Lopussa aloin itse peruuttaa taaksepäin, jolloin alkoi tulla kunnon laukka askeliakin mukaan. Palautus lähelle ja suoraan ilman apuja, ja kapula pysyy suussa hyvin käskyyn asti, vaikka heiluttelisin ja kevyesti vetäisin sitä pois, jossain ollaan selvästi onnistuttu. Tuolla jatketaan, ja palautus vauhtia sitten ajattelin alkaa rakentamaan niin että Seci jatkaa noita kiertämisiä kapula suussa. Ei mitään pureskelua ja hommat tehtiin hallitusti, on se hieno. En kyllä sitten tiedä minkä näköinen lopputulos on. Ei me taideta ihan "oppikirjojen" mukaan tätä tehdä, mutta jos lopputulo on oppikirjan mukainen niin hällä väliä.

Parin viikon takainen peltokuva, nyt ei ennen lumien tuloa olekkaan pellolle asiaa, takaisin tullessa kun tulisi kauniin mudan ruskeat koirat.

Sunnuntain treenailut

Viikonloppu on taas kulunut ja huomenna alkaa taas arki. Tänään taas käännöksiä ja kontakteja. Alkuun suuntasimme takapihan rinteeseen kontaktille. Palkkailin vain suorat alastulot, alkuun omalla sijainnillani helpotin ja sitten jäin taakse lähettämään ja juoksin perään vasta kun Seci oli 2on2off:ssa. Lopputuloksena oli kovalla vauhdilla tehdyt suorat stopit.

Sitten hypyille peruskääntymistä speedbumb apuna. Hyppypaikat alkoivat olemaan jo nätit ilman speedbumbsiakin. Poispäinkäännös ja takaakierto toisina aiheina. Poikkarin kanssa taas aherrettiin, vaihteeksi samaan isoon ongelmaan liittyen Seci ei tule kunnolla käsiin, vaan lähtee hakemaan lähihyppyjä. Takaakierrot ovat vahvat ja Seci lähtee pienestä vinkistä ja tiukasti kiertämään taakse.

Lopussa leikittiin tarkoitus oli vaihtaa leikkeihin toinen lelu. Kävin nappaamassa ulkohyllyltä lelun. Seci tuli perässä, otin yhden naruista, joka ei tainut kelvata neidille joka kävi itse hakemassa sukasta tehdyn narupallon. No mudi sai tahtonsa läpi ja leikittiin sitten sukalla. Kivasti leikki, ja annoin Secin juoksennella lelu suussa ympäri pihaa, yleensä kun laitan narun leluun kiinni, jolloin tämä ei onnistu. Hyvä fiilis jäi molemmille.

Treenin tarpeessa

Tänään lähti Kotkan kisoihin ilmot. Siitä innostuneena esteet esiin ja treenaamaan pihalle. Tarkoituksena oli treenata kääntävää takaaleikkausta, joka ei näin lyhyesti sanottuna toimi ollenkaan. Alkuun cip&cap:ia ilman rimoja, hyvin otus muisti ja toimi. Sitten toisella kertaa rimat mukaan, hypyt olivat aivan järkyttäviä, pitkiä ja suoria, hyviä hyppyjä suorilla, mutta kun pitäisi kääntyä. Huomasin kyllä hyvin, ettei ole tullut moneen viikkoon käännöksiä treenattua. Takaaleikkauksia pari, mutta sitten päätin tarttua noihin hyppyihin, jotka eivät lähteneet itsestään korjaantumaan. Speedbumbs rikkomaan laukkaa ja ajamaan Seciä lähemmäs hyppyä, heti alkoi hypyt näyttää paremmalta ja käännökset tiukalta, ongelmana kun on, että jos ja kun Seci lähtee hyppyyn todella kaukaa, ei se saa itseään taipumaan hypyllä. Pitäisi vain treenata noita tasaisin väliajoin niin pysyisi hypyt kurissa ja kasassa.

Kontaktit samaan treeniin. Haki hyvin suorassa, mutta alastulo vino kun mikä. No se on oikeaa palkkausta, toistoja ja toistoja, niin kyllä tuokin ongelma taas tuosta korjaantuu.



No ei tässä tämän enempää. Kotkan kisat ovat näillä näkymin vuoden viimeiset, messariin meno päivä vaihtui erinäisten sattumusten jälkeen lauantaiksi, joten Porvoon kisat voi unohtaa. Ensi vuonna sitten jatketaan kisaamista, toiveissa olisi päästä helmikuun loppu/maaliskuun alussa kisaamaan Ruotsiin, mikäli tähtien asennot ovat suotuisat parissakin asiassa.

Naksu on kiva lelu

Ilma sen kun kylmenee, yäk. No naksutteltiin sitten sisätiloissa, kun illat menevät pihatreeneille liian pimeiksi. Hetken pohdittuani kävin hakemassa siskoni huoneesta matkalaukun ja aloin alkuun naksuttelemaan sinne astumista, siihen lisäksi maahan meno ja pään piilottaminen. Sitten vaan kantta alemmas, ja tässä lopputulos kahden n. 5min treenikerran jälkeen. Secin treenien välissä kävi lapinkoiratkin kokeilemassa, mutta laukku osottautui hieman liian pieneksi.



Tarttui kameraan tälläinen pieni epäonnistuminenkin, mutta kun Seci on lopussa niin suloinen.

Pitäisi päivittää vai?

Syysmasennus iski sitten olan takaa, eikä ole blogiin kirjoittelukaan oikein maistunut. Treenailtu kyllä olemme, mutta ei ole vaan ollut mitään kirjoitettavaa. Jos sitä nyt sitten palaisi taas takaisin maan pinnalle. Mutta ei tästä nyt tämän enempää.

Noudon kanssa pääsimme tänään taas harppauksen eteenpäin, videolle meni toinen ja kolmas kerta. Tässä hieman materiaalia. Älkää välittäkö äänistä tai muusta. Ja kun meillä päin noutokapulat karkailevat mudilta, niin siitä johtuen kapulassa on vielä kiinni villalangat.

Ensin yksi kuvaamaton kunnon nouto, ja sitten kamera esiin.


Ja kolmas kerta, hieman ovat taineet lihapullat nousta päähän.



Nyt sitten lelu kehiin niin tulee vauhtiakin ja kosketuskeppi tuohon loppupalautukseen asentoon. Kyllä meidän noudosta vielä hyvä tulee, nyt on toivottavasti vaikein vaihe ylitetty.

Loma oli loma meni...

Lomani katosi hujauksessa enkä saanut oikein mitään aikaiseksi, bloginkaan päivitys ei oikein kiinnostanut. Ihme laiskottelu loma sanoisin, treenitkin pääasiassa koostuivat naksuttelusta temppujen muodossa.

Käytiin me sentään torstaina kausalan vuoden viimeisissä virallisissa treeneissä. Ratana oli videolta piirretty top team karsinnan hyppyrata ilman kolmea alkuhyppyä (este 3 korvattu A) ja loppusuora puuttui. Ekalla kerralla valssi meni vähän pitkäksi, ja sain Secin ennen keppejä putkeen, muilla kerroilla tehtiin nopeaa nollaa, olisi kai pitänytkin hakea... Käännökset olivat ihanan tiukkoja, ainut miinus on että pujottelu asento hajoaa lopullisesti kun jään taakse, Seci kyllä pujottelee, mutta erittäin takapainoisesti ja pystyasentoisesti mikä hidastaa menoa aivan pirusti.

Lauantaina sitten lähdimme Kausalaan korjaamaan noita pujotteluongelmia. Päätä alas ja varsinkin silloin kun jään taakse. No treenit kyllä kuluivat siinä kun yritin saada Seciä olemaan hiljaa sillä aikaa kun treenasin Pedron kanssa. Kiva koira, mutta tuo ääni on aivan järkyttävä. Pujottelun kanssa kulmia ja hurjia takaaleikkauksia. En saanut tuota asentoa paljoakaan paranemaan, etupalkalla hieman painopistettä lähemmäs parempaa, mutta heti kun veto lähtee edestä putoaa paino taakse. Vitsi mä odotan niitä kujakeppejä, joiden olisi tarkoitus tulla tammi-helmikuussa.

Perjaintaina kävin ostoksilla, mukaan tarttui uusi patukka, harjoitusnoutokapula ja tokonkisakirja. Kisakirja nyt sitten odottaa joskus tulevaa pentua, kaipa siitä jonkinmoinen tokokoira on tehtävä jos otuksella on kisakirja ennen astutusta. Lauantaina sitten kokeiltiin uutta tokokapulaa, ensin patukan kanssa leikittämistä ja kierrokset ylös. Ensin Seci otti kapulan kädestä, vaihtopatukkaan, sitten lattialta kädenpäältä ja vaihtokapulaan. Kunnon leikittämistä patukalla, ja kuolleeseen leluun lähtöjä. Sitten lätkäsin kapulan lattialle ja annoin kuolleen lelun käskyn, sillä Seci meni kapulan luokse, muttei ottanut suuhun, hirmuiset osoittelut ja "ota,ota,ota..." . Seci otti kapulan suuhun ja toi. Patukkaleikit väliin ja kapula metrin päähän, parilla toistolla lähti jo homma noudolta näyttämään, monen monta poiminta käskyä homma vaatii rohkaistukseksi, Secihän ei ole halunnut/uskaltanut jne. nostaa kapulaa maasta vaikka kädestä ottaakin hyvin, joten tämä on suuri edistys ja nuo ylimääräiset käskyt kyllä karsiutuvat pois. Ehkäpä minulla on vielä joskus noutava koira... Loppuun vielä lelun kanssa kaukoja, leikki käsky, leikki käsky... Ja tällä saatiin istuminenkin toimimaan.

Noutoa on nyt jatkettu pariin kertaan, sunnuntaina ei lauantain versio enään kunnolla onnistunut vaan sain pienen otuksen aivan sekaisin siitä mitä tahdon sen tekevän, Seci tarjosi kaikenlaista, mutta ei kapulan suuhun ottoa. Treenit loppuivat sitten molempien osapuolien pahaan mieleen. Parin tunnin jälkeen uudestaan uudella suunnitelmalla, nyt lähdettiin sitten helpottamaan, alkuun taas helppoja kapulan kädestä ottoja, ja vähitellen lattiaa kohti. Nostot sujuivat hyvin lattialtakin, mutta intoa halusin tuohon lisää. Niinpä tänään lähdettiin hakemaan intoa kapulan kalastukseen. Nyt lähdin kuljettamaan kapulaa Seciä karkuun lähellä lattiaa ja otus joutui lyhyen matkan ottamaan kiinni kapulaa. Hyvin alkoi homma sujua, niinpä liitin jo sanaa "nouda" mukaan, pidin Secistä kiinni samalla kapula lähti karkuun, käsky ja koira irti. Tuonnit ja loppu on hieno, ja mikä parasta Seci pitää kapulasta kiinni vaikka kapulaa vetäisi suusta tai heiluttelisi, vasta käskystä "kiitos" irtoaa kapula suusta. Tavoite olisi nyt saada nouto valmiiksi ensi kevääseen mennessä, olen kyllä tainut tehdä tämän opetuksen vaikeimman kautta, mutta toivottavasti lopputulos on sitten sen mukainen...

Tänään hieroin Secin läpi pitkästä aikaa. Yllätyksekseni Secille on nyt parin kuukauden aikana kehittynyt etuosaankin kunnon lihakset, aikaisemmin nuo ovat olleet kevyet, niin kuin etupää Secillä muutenkin. Selkä oli hyvässä kunnossa, eikä takajalatkaan olleet niin jäykässä kunnossa kun aikaisemmin, ravilämmittely (satunnainenkin... vieläkin paha tapa lämpätä koira vapaana) ja ahkera BOT verkkoloimen käyttö( Seci saa takin päälleen heti treenien jälkeen ja pitää sitä seuraavan yön yli) ovat selkeästi auttaneet. Tuo oli kyllä hyvä ostos, tuota Secin ensimmäistä perus BOT takkia käytämme paksuuden takia pääasiassa vain talvella.

Toinen norsu poistui posliinikaupasta.

Ihmeellinen blogi hiljaisuus, vaikka aikaa olisi ja kirjoitettavaakin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Kaikenlaista olemme puuhailleet, maanantaina kävimme hallilla juoksemassa pyörittelyrataa, tehtiin kosketuslätkällä keinua ja jatkoimme noutoa.

Tiistaina olikin sitten Kouvolan viralliset treenit, kouluttajana Sanna.



Erittäin sekava selitys:
Alkuun Seci ei bongannut ajatusta, että lähdetään A:lta, ja possuili alastulo kontaktin. Pari yksittäistä toistoa stoppeja. Sitten juoksukontaktilla radalle, ja heti ensimmäisellä yrittämällä nolla rata. 7 niisto, 8 jaakotus, 10 putkijarrutus, valssi 11, 12 valssi, 13 ulkokautta, sylkkärillä 14 ja sylkkärillä kepeille. No sitten Sanna käski tehdä 7 pakkovalssi ja samalla tapaan loppuun. Auts, pakkovalssi vielä onnistuu, mutta homma hukkuu sen jälkeen, sain kyllä koiran oikeaan paikkaan, mutta 8 veti ulkokautta (->kuluu turhaa aikaa) mutta puhtaasti koko pätkä. Sitten pakkovalssi 7 , 8jaakotus ja poispäin käännöksellä 11. Hitusen parempi pakkovalssi, mutta taas vähän hukassa ja jaakotus vähän vajaa( -> niisto 7. parempi vaihtoehto.) Jotain onnistuttiin möhlimään, esim. sanoin mene käskyn 13 jälkeen, jolloin Seci lähti 14 jälkeen kohti 3 keppejä, mutta kääntyi kyllä piiiitkän kaarroksen jälkeen. 17 jälkeen en ottanut haltuun, jolloin Seci katosi, eikä löytänyt kepeille oikein. Loppuun Sanna käski vielä pyöräyttää 13 sisäpuolelta, tätä en vapaaehtoisesti tekisi, kun pelkäsin putkea, mutta kyllä tämäkin onnistui. Ainoat virheet olivat tuo A. alussa ja sitten 18 keppihaku, kun en ottanut 17 haltuun, haltuun oton kanssa Seci tuli putkesta hyvin ohi ja näki ensimmäisen kepin, ilman haltuunottoa Seci kaarratti poispäin aloituksesta, eikä löytänyt alkuun. Kerran unohdin tehdä putkijarrutuksen ja Seci hyppäsi 11 väärinpäin, mutta muistin mä sentään parilla radalla antaa jarrutuskäskyn ennen putkea. Mutta taidettiin me tehdä kolme nollarataa, ja mikä parasta saatiin nollarata tehtyä heti alkuun. Ja mikä jäi mieleen, niin ensimmäistä kertaa Seciä sanottiin hyvin kääntyväksi koiraksi, ja kivasti tuo kääntyikin, varsinkin niisto ja jaakotus toimivat. Pitänee kai tuo prinsessa kisoihin ilmoittaa kun nollaa treeneissä tekee.

Nyt sitten koira osaa kääntyä ja tehdä tiukasti, mutta vielä pitäisi saada ohjaaja liikkumaan ja ohjaamaan oikeasti kunnolla, mutta ehkäpä tämä tästä...

Syyslomaa kohti.

Homma alkaa näköjään taas olla pitkästä aikaa kasassa, tänään tehtiin taas siistiä nollaa Kausalassa.Pätkäkin oli helppo, mutta pääasia että homma pysyi hyvin kasassa. Laiskana en jaksanut ratapiirrosta piirtää, mutta pieni selitys. 10 esteen pätkä, putki A erotteluja (100% onnistuminen, Seci on vaan niin upea, keskiviikonkin treeneissä tyyppi ihastutti erottelu osaamisellaan), kuljetus, pakkovalssijaakotus, niistopersjättö, jaakotus. Kerran tuli ihmeellinen vahinko lähetys ja kuljetukset meni vähän peruutteluksi, mutta muuten hienosti. Pitäisi kai ilmoittautua johonkin kisoihin, niin tämänkin onnistumiskausi katkeaisi, no ei vaineskaan pitäisi päästä tekemään kisoihin kunnon suorituksia.

Huomenna lähdenkin leirille kouluttamaan koko viikonlopuksi ja omat koirat jäävät kotiin. Ensi viikko onkin sitten syysloman viettoa, eli aikaa treenaamiseen riittää. Ehkäpä tämä viikonloppu vapaa tekee koirillekin ihan hyvää.

Yksi huonoimmista otsikoista.

Vähän kipeänä ei kannata mennä treenaamaan, seuraavana päivänä ei meinaan ole mikään hirmuisen loistava olo, sairaslomaksi heitti. No onneksi sain eilen Jereltä lainaan Oreniuksien "Agilityn perusteet" ja Rachel Sandersin " Contacts: Bridging the Gap Between Training & Competition" joiden parissa kulahti mukavasti pari tuntia. Kaikkia odotuksia nuo eivät täyttäneet, mutta ihan katsomisen arvoisia dvd:tä.

No jälkikäteen ei voi enään mitään perua, enkä ehkä perusikaan, oli meinaan loisto treenit. Pitkästä aikaa Seci oli aivan oma tulinen itsensä ja teki tapporaivolla töitä. Oli taas niin ihana treenata tuon kanssa, likka pursui intoa ja teki parhaansa. Kouluttajana meillä oli Allan.



Alkuun juostiin lämmittelyratana punaiset numerot, 4 ja 14 tehtiin vastakäännös. Ainut ongelma oli 8-9 väli, sain Secin käännettyä 8, mutta jätin kääntämisen kesken ja Secin ampaisi numeroimattomaan putken päähän.No hitusen huolellisuutta ja saatiin väkerrettyä nolla kasaan. Neljä kertaa juostiin lämmittelyrata läpi, väliin taukoa ja sitten mustat numerot. 3.viskileikkaus, joka meni kyllä vähän pakkovalssin puolelle. 6-8 välin ajattelin alkuun tehdä niin, että annan Secin suorittaa A:n itsenäisesti, otan vastaan 6-7 välistä laitan takaakierrolle ulkokautta ja teen niistopersjätön. Seci kuitenkin päätti tällä ohjauksella suorittaa päättäväisesti rengasta (7 sijaan) joka seisoskeli radan reunalla. Homma uusiksi, ja nyt juoksin A:n vieressä lähetin 6 peruutin 7 luokse josta poispäin käännöksellä 7. Ensimmäisellä kerralla nykäisin 8 väärin päin, hieman huolellisuutta ja onnistui valssi ennen 9, jonka jälkeen valssi ennen 10. Sitten kovaa vauhtia kohti 14 jossa valssilla putkeen. Putkijarrutus myöhästyi. 16 vedin 17 luota ja lähetin kun sain Secin oikealle puolella ja 17 pakkovalssilla, loppu sitten vaan juostiin. Ja me saatin toisella ja kolmannella kierroksella nollat aikaiseksi ja jätettiin treenit siihen. Homma pysyi kasassa ja ohjaaja hereillä. Mahtava fiilis, jota paransi vielä se, että käännökset pysyivät kasassa ja tiukkoina. Noin kun mentäisiin kisoissa, niin tulisi nollat ja sertit nopeasti kasaan.

Muta ja mudi ne yhteen sopii...

Taas on parin päivän treeni kirjaamatta, mikä yllätys...

Eilen teimme cip& cap, ahnehdin tunnustan, yritin liian vaikeaa, petyin ja luovutin. Oma vika, helpotettiin reilusti ja saatiin kivat treeni aikaiseksi. Näiden treenien jälkeen olin lopettamassa koko cip&cap hömpötyksen. No onneksi homma aukesi pitkien pohdintojen jälkeen. Täysin oma moka, mutta hyvä että moka tehtiin juuri nyt.

Illalla vielä tokon kaukoja. Alkuun peruuttamista ja Seci sai hakea paikan takajalkojen varpaat kiinni rimaan. Sitten kaukokäskyihin, maahan meno ja seisominen menee hyvin, ei liiku muuten senttiäkään. Mutta sitten murheen aiheeseen istuminen, alkuun Seci peruutti, sitten se tuli eteenpäin, jonka jälkeen päätti ettei tee kun maahan meno seisominen vaihtoja. Nyt on sitten istu projekti käynnissä.

Tänään sitten agilityä, eilisestä oppineena cip&cap tehtiin vain yhdellä hypyllä. Muut aiheet: välistä veto, päällejuoksu, vääränpään putki ja yleinen sekoilu. Yhdellä helpolla hypyllä (suora tulo hypylle) käännöskäskytys ja toimi, jes jes jes.Videolla nappasin kaikki, yksikään pätkä ei ole julkaisu kelpoinen ohjaajan takia, koira toimii ja kääntyi kaikki käännökset tiukasti käännöstreeneistä on ollut siis hyötyä.

Nyt sitten videoita, käännös viime kesäkuulta:


Tänään cip& cap käskytyksellä:


On nuo käännökset jo vähän parantuneet, ja yleensä Seci kääntyy vielä vähän ponnekkaammin kun hommaan tulee ohjaajan liike mukaan, nyt kuitenkin tarkoituksella otin noita ilman apuja.


Treenien jälkeen suuntasimmekin sitten pellolle, joka oli pienesti sanottuna huono idea. Pellolle asti päästyämme käynnistyi Secin mutatutka, tämän jälkeen näkyikin vaan mudin hännän pää kun se rynnisti kohti lähintä mutalammikkoa. Mulla olikin ruskea mudi mustan sijaan... Tuon häntä on kaikista kuraisin, mä sitten rakastan noita reilun 30cm häntä karvoja, varsinkin kuraisina.

Keinulauta skeittausta

Syksy tuo tullessaan sateen, sade mukanaan märän keinulaudan, joka on muuten ilman hiekkamaalausta märkänä todella liukas. No kukas muukaan kun itsemurha intoinen pikku mudi rakastaa tuota. On huisin kiva ottaa vauhtia, juosta keinulle ja liukua alas 2on2off:iin, vapautuksen jälkeen taas uudestaan, vaikka sille mitä sanoisi. Sitten taas en viitsi tuon antaa karata stopista, joten pakko jotenkin huomioida käytös.

Eilen illalla olimme iltalenkillä pitkästä aikaa pururadalla, koirien kanssa sinne on parasta mennä pimeällä ja myöhään, mutta kannattaa tarkistaa monelta valot sammuvat. Ei ole mukavaa olla keskellä ei mitään, kun valot sammuvat, tuli muuten pirun pimeää. No mukava lenkki silti.

Torstaita oli kausalan agilitypäivä. Laiskana en nyt jaksanut piirtää ratapiirrosta, aiheena oli kuitenkin rytmitys ja mukana tekniikoita.Nollaa emme saaneet aikaiseksi yritys oli kova. Valssit meinasivat vähän valua ja yksi käännös oli koko ajan kauhea. Putki A erottelu toimi ja Seci tuli kivasti mukaan haltuun ottoihin. Kontaktit olivat vähän taas hakusessa, saisi nopeammin rynnätä alas asti, nyt oli taas hieman kyttäystä ilmassa.

Tänään kotona mitäs muutakaan kun cip&cap:ja speedbumpsella, tänään ratana ja ensimmäistä kertaa renkaalla. Toimi muuten hienosti, vitsi olen ylpeä tuosta. Pyörimisien jälkeen kasasin suoran ja tehtiin eteenlähetyksiä, Seci kun rakastaa niitä. Päässä oli lelu, jonka olin sitonut pitkän narun päähän kiinni. No Seci nappasi lelun ja veti sen verran kovaa, että naru katkesi. Pienessä kirpussa taitaakin olla jonkin verran voimaa. Seuraavaksi pitää yrittää siirtää cip&cap radalle, tavoitteena olisi saada tämän vuoden puolella käskytys kisavalmiille tasolle.

Ps. katsokaa edellinen päivitys, ja käykää äänestämässä.

Äänestä!

Käykääpäs äänestämässä kaikki, vain yksi painallus ja ääni on annettu.

Äänestä

Tarvitsen uuden ja paremman kameran, sitten tulee blogiinkin asti enemmän kuvia ;)

Nyt vähän yritystä...

Eilen menikin treenit kouluttaessa, Karita toivoi takaakiertoja ja juoksemista, ja sitä ryhmät taisivat myös saada. Ihana tappotreeni, jossa sai juosta,juosta ja vielä vähän juosta, omakin fiilis nousi kun porukassa oli pari kivan motivoitunutta, ja pääsi hyppimään ja kannustamaan porukkaa juoksemaan ja tekemään töitä, laiskottelusta tuli heti moitteita. Homma alkoi jo hieman muistuttamaan omaa treenaamistani, komentelu laiskottelusta ja muut kommentit tuli niin takaraivosta ja taisin vähän kommentoida liikaa omalta kannaltani, mutta kyllä kaikki sai noilla homman toimimaan, ohjaajat tekivät kyllä töitä painottaen sanaa töitä, agilityä parhaimmillaan sanoisin... Tuossa kouluttaessa aloin taas löytämään fiilistä tähän lajiin, sitä tapporaivoa, joka on ollut hukassa. Katselin noita viimeisen parin kuukauden treenejä, viimeiset kunnon treenit on olleet sm kisojen jälkeen, muut treenit ovat olleet sitten ihan yhtä tyhjän kanssa, ihme nyhjäystä, huonolla asenteella ja pikku tarkkaa räpellystä. Missä se kunnon meno, tehdään töitä, töitä ja töitä, mihin kaikki katosi? Yleisin sana taitaa olla tuon jälkeen räpiköinti, parit hyvät treenit siellä täällä, mutta sitten taas pirusta takapakkia. Tässä meni meidän treenikesä, ja nyt sitten otetaan pikavauhtia kiinni ja aletaan oikeasti treenata!

Silti jatketiin tänään pikku sievää,äskeisestä purkauksesta huolimatta nuo käännökset on saatava kasaan, mutta kokonaisuudessaan nuo käännökset ovat todella pieni osa tuosta meidän pikku räpellyksestä. Cip& capia siivekkeillä siis luvassa, alkuun oli tarkoitus taas alkuun pyöriä keppien ympärillä, mutta nurmikko on sen verran märkä, ettei sinne meno ollut mahdollista, joten suuntasimme suoraan pihamme hiekkakentälle. Alkuun ilman speedbumpsia, kontaktilta vauhtia. Tämä sujui hienosti, joten ensimmäistä kertaa speedbumps mukaan siivekkeille. Pienesti ja sievästi kääntyiltiin. Videotakin otin, joita vertailin kesäkuisiin videoihin, jossa tehtiin toisella tekniikalla, pieni ero tiukkuudessa oli parempaan suuntaan, jospa olisimme siis oikealla tiellä, ja parastahan tässä on, että Seci tasan tietää mitä sen on tehtävä. Katsotaan julkaisenko joskus noita videoita, ehkpä sitten sellaisen koosteen, kun saadaan nuo toimimaan.

Pallojumppaa olemme taas tehneet parina päivänä, viime kerrasta onkin kulunut aivan luvattoman paljon aikaa, ja sen kyllä huomasi heti. No parannusta on luvassa kun viitsimme vaan tehdä, eihän tuohon mene kun maximissaan 5min illasta, ja vaikutukset kuitenkin ovat positiivista agilityyn ja muuhun elämään.

Nyt kun on muutenkin pohdittu kaikenlaista ja kauhea kasa ajatuksia koneen ruudulla, suurinta osaa ei varmaankaan loppujen lopuksi ymmärrä muut kun minä, mutta kiva jos joku jaksaa lukea. Ihmettelen kyllä miten te lukijat jaksatte löpinöitäni lukea, mutta mikäs siinä. Keskimäärin blogissa käy reilut 20 lukijaa päivässä, mutta kiva jos juttuni kiinnostaa, eikä kirjoitusvirheet tai muut typerät kielioppi virheet häiritse, jatkakaa vaan, ja sellainen huomautus loppuun, että kommentointi ei ole kiellettyä...

Kouvolan agit

Tänään käytiin sitten kouvolassa kisaamassa omat kisat läpi. Alunperin en olisi edes ilmoittanut tuota otusta kisaamaan, mutta tuli nyt sitten ilmoitettua kun sen verran halvalla juoksee (kouluttaja 5e startti). No samalla tutuksi tulleella teemalla jatkettiin ja haettiin kolme hyllyä, eipä taida olla pahemmin pelkoa, että meitä arvokisoissa ensi kesänä nähtäisiin.

Seci lähti toisena, onneksi Minna ehti napata Secin radan ajaksi, pieni mudi kyllä järkyttyi pahasti kun vieras ihminen sen noin vain nappaa ja omistaja menee muualle. Pumin omistaja onneksi osasi käsitellä pientä unkarilaista. Radalla Seci oli jotenkin todella varovainen ja yli kuuliainen, en mä osaa sellaista ohjata, otin sitten liian aikaisin haltuun, Seci lukitsi hypyn ja sitten kun liikuin vähän tyhmästi korjasi koira linjan ja veti hypyn takaakiertona. Ei meidän kovapään tapaista touhua. Juostiin sitten rennosti loppuun välittämättä mistään.

Toista rataa ennen Seci taas Minnalle, nyt pieni ei järkyttynyt niin pahasti vaan oli jo hieman rennommin ottanut asian. Lähdettiin tekemään kunnon nollaa ja asenne oli kohdillaan, päästiin melkein loppuun asti. No sitten ennen A:ta tuli pitkä kaarros ja homma hajosi, seuraavan hypyn jälkeen sitten sekoiltiin, koira sulki korvansa ja Seci käväisi sitten putken sijaan keinulla. Sai siitä sitten torut, joista prinsessa sitten loukkaantui verisesti. Prinsessa sitten käveli radan loppuun kuono pystyssä, ja syvästi loukattuna.

Sitten viimeiselle radalle, Seci oli vieläkin syvästi loukkaantunut ja alku oli tuhottaman hidas, Seci käveli kepit läpi ja ehdinkin sitten aivan liian pitkälle, komensin sitten "kiipee"jolloin Seci ampaisi kauempana olevalle puomille keinun sijaan. No koira vähän heräsi. A oli kauhea, Seci jarrutti A:n päälle, eikä meinannut tulla kunnolla alas, no juostiin sitten rennosti. Ennen loppua Seci kävi vielä kerran puomilla, ennen kun pääsi kolmannen kerran puomille, joka vedettiinkin sitten vauhdilla läpi, itse juoksin kunnolla ohi ja Seci teki hienon stopin. Sentäs jotain hienoa, muuten hitaassa ja kankeassa radassa.

Hieman oli jo parempi fiilis kisata ja kunnon yritystä, Seci toimi, mitä nyt otti taas vaihteeksi nokkiinsa kun sitä loukattiin. Seuraavaksi kisataan varmaankin marraskuussa ja joulukuussa yhdet kisat, jos nyt saadaan hieman hommaa kasaan ja toimimaan paremmin. Orenius on kai tulossa kouvolaan vielä tämän vuoden puolella, jos päivä sopii, olisi tarkoitus käydä taas juoksentelemassa, eihän me juostu viimeksi kun se kevyt tunti putkeen ja saatiin kyllä paljon apua.

Kääntyy, kääntyy

Tänään lopultakin uskalsin siirtää cik& cap:in siivekkeille, alkuun peruskeppien kanssa ja sitten siivekkeet keppien taakse. Oikealle kiertymiset taas hieman löysät, vasemmalle todella tiukat, myös siivekkeillä. Vaihdoin sitten palkan suunnan toiseksi oikealle kiertymisien kohdalla, parilla lopputuloksen kannalta väärään suuntaan palkkauksella oikeallekin kääntymiset tiukkenivat siivekkeitä nuoleviksi. Loppuun tehtiin vauhdilla siivekekäännös- takaakierto puun ympäri- siivekkekäännös pätkiä. Meni kyllä hyvin, ensi kerralla speedbumps mukaan ja vähitellen sen jälkeen aletaan nostamaan rimaa, sen jälkeen onkin vaikein vaihe siirtää nuo radalle...

Huomista ajatteleen juostiin vielä kontakteja. Lauta toisesta päästä ilmassa ja pitkältä vauhtia, itse juoksin täysiä ohi ja Seci täydestä vauhdista stop etutassut maassa. Hurjan hieno pikku otus. Kaksi kertaa meni stoppi pitkäksi, mutta en nyt siihen puuttunut kun Seci kuitenkin pysähtyi. Hyvillä mielin voidaan lähteä kisamaan, Seci tasan tietää mitä tekee ja noiden kontaktien osalta voin kyllä luottaa siihen. Ja tämänkin päivän perusteella likka alkaa taas olla oma itsensä, asenne kohdallaan!

Tuhannen ja yhden toiston päivä

Tänään suunnattiin taas kausalaan, vuorossa oli tokotreenit. Alkuun pääsi Soica pentu, mihin minä uutta koiraa kaipaan kun vetsku käyttäytyy kun pieninkin pentu. Tyyppi on lopullisesti seonnut, ja käyttäytyy aivan kuten pikku pentuna. Pohdittiin johtuuko tuo siitä kun vahva johtaja Atzo on poissa, ja Soica on taas vapaa tekemään mitä lystää, Atzon mielestähän kaikkien tuli käyttäytyä sivistyneesti ja vain se sai pitää omaa showtaan. Pappa koira oli niin hieno pomo, nythän ei ole muuta pomoa kun Seci, joka käyttää valtaansa pääasiassa muiden pompotteluun kuten teki aikaisemminkin. Soican kanssa hetken verran treenailuja ja pallon heittelyä, joka kuuluu niihin asioihin mitä on viimeksi pääasiassa leikitty pentuna.


Tekstiä piristämässä kuvia kesän Latvian matkalta, Atzon kuoleman johdosta jäi suurin osa kuvista julkaisematta, joten niitä pyörii nyt näissä jutuissa.

No sitten Seci vuoroon. Alkuun noudon pitoja, hieman meinasi tulla pureskelua kun Seci ei ehtinyt tottua tilanteeseen. Tiesin jo valmiiksi että jos ota Secin suoraan autosta keskelle koiria ja tökkään kapulan suuhun, lopputulos ei ole paras mahdollinen, mutta pääsinpäs huomauttamaan pureskelusta ja palkkailemaan sitten kunnon pidot. No sujui hyvin, ja Seci innokkaasti otti kapulan suuhunsa. Seuraavaksi leikittiinkin hihnassa ja tehtiin lähtöjä, kivasti lelu palautui kun palkkailin namilla ja jatkoin leikkiä, tietysti tuo hihna vaikuttaa aika paljon asiaan, mutta jatketaan harjoittelua. Sitten siirryimmekin A:lle tekemään kontakteja, joita väkerrettiinkin sitten kauan naksuttelin ja aina 2on2off nostin taas ylöspäin, jolloin ei tullut vapautus säätöä mukaan. Vapautukset mukaan ja sitten hypyttelyä sivusta. Tässä vaiheessa meni viimeistäänkin tämän päivän sadan toiston raja rikki. Koko A:ta niin että jäin itse taaksepaikoilleni, hyvin juoksi alas asti ja sitten vasta rupesi katselemaan minuun päin. Samat satsit sitten toiseen suuntaan mentäessä ja nyt pitäsi olla hyvä kertaus tehty sunnuntain kisoja varten.


No oltiinhan me tokotreeneissä, joten loppuun otin seuraamispujotteluradan, jossa oli leluja, makkaraa, kissanruokaa ym. kiinnostavaa. Eka lelu on vaikea, mutta sitten kun Seci lähti seuraamaan, ei se edes huomannut maassa olevia häiriötä mahti likka.

Pentupäivityksiä taas sen verran, että taitaapi sittenkin olla mudi ainut vaihtoehto, tuo toisen rodun pentue jota olen kuolannut peruuntui harmillisen ja erittäin yllättävän luonnetesti tuloksen takia. Nyt pitää sitten toivoa, että Seci saa pikku siskonsa.

Haukkuvan lampaan vinkuvat possu pennut

Monet agilityihmiset ovat kyselleet Secin pentua nähtyään neidin menoa, nyt niitä olisi sitten tarjolla. En kyllä lupaa että noista agilitykoiria tulee, mutta pieniksi ne jäävät. Väreinä löytyy kaunis vaaleanpunainen, hieman tummemman vaaleanpunainen ja riista. Eivät hauku, vain vinkuvat kun keskeltä painaa, ulkonäöltään muistuttavat possuja, luonteesta ei puhuta.

Huoh. Nyt sitten mennään jo valeraskaus aikaa, Seci on jo parin päivän ajan leikkinyt todella paljon possuleluilla. En siihen ennen eilistä kiinnittänyt suurempaa huomiota, mutta kun illalla Seci haki olohuoneesta omaan sänkyynsä viisi vinkupossupehmolelua, teki kaikille tapporavistuksen (siis miten loistavaa pentujen hoitoa) ja järjestelmällisesti vinkkutteli hetken jokaista lelua, jonka jälkeen laittoi pennut nukkumaan. Kohta Seci taas tökki leluja ja nuoleskeli niitä. Aamu alkoi taas tapporavistuksista ja tasapuolisesti jaetusta vinkutus ajasta. No kun koira aloittaa kuuden aikaan vinkuttamaan leluja sen omistajan yrittäessä vieressä nukkua, voi koira olla aivan varma, että lelut lähtevät takavarikkoon. No niin pennut joutuivat pöydälle, pari kertaa Seci on niitä pöllinyt ja nyt ne ovat paremmassa jemmassa. Jo pieni aika ilman pentuja, on saanut Seciä piristymään ja neiti on ollut jo hieman enemmän oma itsensä. Toivottavasti tämä nyt menisi ohi.

Tänään kävimme agilitaamassa aiheena juokseminen kera parin tiukemman kohdan. Tarkoituksena oli vain saada kivat ja vauhdikkaat treenit kisojen pohjalle.



1-5 juoksin ulkoreunaa pitkin, 5 sylkkärillä ,josta käskyllä Seci takaakierrolle. Mistä se on oppinut noin käskyjen varaiseksi? Odotan innolla että saadaan nuo käskyjen varaiset kaarrokset vielä joku päivä kasaan. Kepeille vain vein välittämättä putkesta, ja tämä tuntui toimivan. 8 peruutus ja haltuunottoa, josta 9 sylkkärillä takaakierrolle, 11 takaaleikkaus, putkijarrutuskin olisi ollut ihan hyvä,mutta jäi nyt tekemättä... Eka kierros meni asenteelle, olen äitikoira enkä voi kääntyä kunnolla, mutta siisti rata silti. Sitten autoon hetkeksi huutamaan ja johan löytyi taas raivoikkaasti työskentelevä Seci, ihanaa mennä pitkästä aikaa tuon kanssa kunnolla. Ehkei sitä mudi narttu ajatusta heitetäkkään roskakoriin, tuo oli taas niin hieno, ja toivottavasti nyt pysyvästi.

Kohta on rukkasia tarjolla.

Huoh, alan saada lopullisesti tarpeekseni tuosta mudin käytöksestä. Tyyppi käyttäytyy aivan kun juoksunen tai juoksua tekevä narttu, ja eihän tätä ole kestänyt kun elokuun puolesta välistä ja tuntuu koko ajan vain pahenevan. Seci on kiukkuinen, merkkailee, on ärhäkkä toisia koiria kohtaan, arkailee ihme juttuja ym. Agilityssä näkyy myös ongelmat, Seci on innoissaan menossa radalle, ja sitten vähän takkuaa niin tuo ottaa nokkiinsa, "en tee sitten sun kanssasi mitään, jos tämä ei kelpaa, mä tahdon tehdä näin" tässä vaiheessa Seci lähtee joko pois tai sitten löntystää perässä kun mikäkin vedätettävä lelukoira. Tänään tehtiin hetki ja sitten vaan yksinkertaisesti sain tarpeekseni ja kävin viemässä koiran autoon, turha mennä kun kummallakaan ei ole kivaa. Harmittaa vaan pirusti, että tuli tuo omiin kisoihin ilmotettua, kiva kisata tuollaisen typeryksen kanssa. Alan nyt lopullisesti saada tarpeekseni tuon käytöksestä, se ei ole jatkuvaa, mutta sitten kun se taas tulee esiin niin. Ja tämä tuntuu koko ajan vain pahentua, äsken kun luulin sen menevän jo ohi. Mitä jos tämä ei menekkään ohi? Tahtoisin niin oman hienon koirani takaisin.

Secin typerä käytöksen myötä oikeasti alkaa tuntua siltä, ettei minulle taidakkaan tulla ihan heti narttua. Seci on kiva ja hieno koira, oikea unelma silloin kun toimii, sen kanssa työskentely on yleensä niin mahtavaa, mutta sitten kun tulee tälläinen kausi, mikään ei ole mukavaa. Ei koiran kuulu olla kone, mutta en kyllä toivo että sillä on tälläisiä typeriä kausia, varsinkaan jos narttu on steriloitu jo nuorena. No mudi urosta ei minulle tule, kuten joskus aikasemmin olen kirjoittanutkin, joten ehkäpä sitten on vaihtoehtona rodunvaihto...

Kivoja lappuja sen kun satelee

Tänään on ollut kiva päivä, ensin sain matematiikan kokeen takaisin ja sain jopa -8, tästä johto päätöksenä voisi olettaa, että pitkän matematiikan kokeissa pärjää parhaiten kun käyttää lukuajan menemällä agilitaamaan, testataan samaa siis ensi kerralla. Tai sitten tämä toimi vain MAA 11 kohdalla, käsittelihän tämä lukuteoriaa ja logiikkaa, onhan agilityssä jotain näistä aiheista. No sitten sain bilsan kokeen, jonka lukeminen meni aika pitkälle samalla kaavalla, löysin itseni silloinkin treeneissä, no sekin toimi +9 tuli, no sen verran voin kyllä selventää, että nuo tehtävät meni vanhalla rutiinilla, sen verran värigenetiikkaa on tullut laskesteltua.

Kotona sitten odotti myös mieluinen yllätys, Secin cacib vahvistus viime joulukuun liettuan näyttelystä.

Tylsää, tylsää, tylsää, hei mul on kauheen tylsää.

Secille ei sovi sairaslomat, sillä on kauheen tylsää, kun ei saa maata kun sohvalla. Muut koirat pääsevät ulos ja Seci ei, eikä saa hieroa silmää, eikä saa tuhota nenäliinoja, eikä saa keksiä mitään kivaa tekemistä, pitäisi vaan maata. Silmä on tänään jo ihan hyvän näköinen, yläluomi on kylläkin turvoksessa ja Seci mielellään hankasi silmään johonkin tai käskisi muut koirat nuolemaan. Energiaa kuitenkin riittäisi vaikka mihin, ja suoraan sanoen minulla on kaksi historian esseetä työn alla, eikä papereita, kyniä, kumeja ja kaikkea muuta varastelevat huomion hakuinen mudi ole kivoin kaveri.

No eipä muu auta kun treenata vähän. Alkuun noutoa, nopeita ottoja, sitten niin että jätän Secin ja kutsun sen luoksepitäen kapulaa. Ensin kevyelle kapulalla ja sitten painavalla. Hienosti sujui. Painavakaan kapula ei vaikuttanut enään niin painavalta, joten ehkäpä kohta pääsemme tekemään noutoa kunnonkin kapulalla.

Seuraavaksi kosketuskeppiä. Alkuun helposti naksutellen, sitten laitoin keppiä niin että Seci joutui kiipeämään sohvan selkänojalle, nousemaan etutassut seinälle. Tämän jälkeen Seci tökkiä ovea kiinni kosketuskepillä ja teki jalkojen välistä pujottelua.

Näiden jälkeen sainkin hetken tehdä omia juttujani kun Seci mussutteli luuta. En tiedä päätyikö luuta mahaan vai tassuille ja rinnuksille enemmän, neiti kun syö luuta mässytellen. Nypin sitten koko ensi viikon sen tassuista ja turkista luun jämiä pois...

Luun jälkeen oli taas tylsää. Nappasin sitten pallon ja käytävällä heittelin sitä. Tein ns. pentutreeniä.Heitän pallon ja kun Seci on ottanut sen taputtelen maata ja kutsun. Kun sain huijattua Secin luokse pallo suussa, super kehut ja pieni kiusaus pallo kädessä ja uusi heitto. Pari kertaa Secille heitin, ja kun neiti alkoi todella tajuta että tämähän on kivempaa kun jäädä yksin nurkaan vinkuttelemaan lopetimme. Myöhemmin vielä sama uudelleen, nyt Seci muisti jo vähän aikaisemmin mitä piti tehdä ja homma jopa toimi. Vaikkakin jos Secille annettaisi yhtään enemmän tilaa niin pallo ja koira lähtisivat nopsasti leikkimään keskenään, mutta jospa jotenkin saisin Secille taottua että yhdessä leikkiminen on kivaa.