tiistai 13. elokuuta 2013

Parhaita hetkiä

Vihdoin ja viimein sain kirjoitettua loppuun ja muutama viikko sitten aloitetun Ruotsin reissu kertomuksen, kiitos kuvista Karita & Mona, itse en ole vielä saanut edes purettua kuvia kamerastani koneelle asti.

Taas on paljon ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen.

 Subré on aloittanut kisauransa, harmillisesti neiti meni mittauksilla 43cm, 43,2cm ja 43 ja mitta heiluu, maksiksi saatesanoilla tule mittauttamaan se parin vuoden päästä mediksi. Agirotu kisattiin läpi kivoilla radoilla, ja mikä kivonta Sub keksi lähdöstä karkailemisen jalon taidon, jota on nyt korjailtu viimeinen kuukausi. Tuloksilla ei juhlittu kummankaan neidin kohdalla. Secillä oli kaksi todella hienoa rataa, mutta ainahan jonkin pitää mennä pieleen.

Sitten olikin Ruotsin reissun aika. Ennen reissuun lähtöä piti kuitenkin käydä Subrén kanssa ottamassa vauhtia Lahdesta terveystarkkien muodossa. Sub kävi näyttämässä eläinlääkärille kauniita silmiään ja polviaan, saaden terveen paperit silmistä ja erinomaiset 0/0 polvet. Nyt odotellaan, että todennäköisesti kohta alkavat juoksut menevät ohitse ja sitten onkin kuvauksien aika.

Torstai aamuyöllä lähdettinkin sitten Karitan ja ärrierien kanssa kohti Turun laivasatamaa.Päivä meni mukavasti laivassa nukkuen ja illalla eteen avartui jälleen Tukholman jo tutuksi tulleet kadut. Sitten vaan kauppaan ostelemaan ruokaa ja muuta, jonka jälkeen yöksi MH-testin myötä tutuksi tulleeseen koiraurheilu keskukseen. Illalla vähän sekkailuja peuran metsästyksen kera maastossa sekä otettiin vähän tuntumaa ruotsin esteisiin, varsinkin hyvin kevyt mattopäällyisteinen keinu on kauhea ilmestys Suomen tukevien versioiden rinnalla.

Yö meni mukavasti autossa nukkuessa kera hirmuisen kasan tyynyjä ja pari peittoa. Aamulla sitten herättiin aivan liian aikaisin kun joku innokas rallytokon treenaaja porhalsi paikalle klo 7 ja vielä arkiaamuna, melkoista omistautumista, pitäsi kai itsekkin ottaa mallia... No sitten pieni aamulenkki ihanissa maastoissa, pikku agitreenit Subrélle energian kulutukseksi ja kohti seuraavaa kohdetta.

Aamutreenit med Sub







Sitten kohti Tukholmaa ja vanhaa kaupunkia, ohjelmassa oli "pakolliset turistikuvat" eli todistusaineistoa että koiruudet todellakin ovat käyneet jälleen kerran Tukholmassa. Pari kuvaa ja perinteeksikin luettava Under Kastanjen- kahvila käynti herkullisen suklaakakku palan kera päätti meidän reissun perus turistit osion hienosti. 


Subré, Seci, Ricky, Max

No ei muuta kun kohti ruotsalaisuutta ja pois kaupungin hälinästä. Olimme sopineet Subrén kasvattajan Evan ja isän omistajan Monan kanssa tapaamisen ja niin lähdimme kiireellä ajamaan kohti Suben lapsuuden kotia. Mukavasti tiukaksi laskettu aikataulu kaatui pahasti ihanaan 10km tunnissa ajettuun pätkään, kiitos tietöiden letka liikkui hyvin hyvin hitaasti ja tähän ihanuuteen meni sitten reilu 30min, vaikka loppujen lopuksi meille ei selvinnyt miksi, kohta tietyssä kohtaa autoilijat vaan painoivat kaasut pohjaan ja taas kiidettiin kovaa vauhtia. Noloina hieman myöhässä saavuimme Evalle ja koirat pääsivät pihalle juoksemaan kun itse istuimme ruokapöytään herkuttelemaan. Ruuan jälkeen lähdettiin uittamaan meidän otukset ja Subrén isä Akilles läheiselle joelle. Kyllä siinä riitti nauramista hassuille otuksille, joilla on todella hauskaa puljata vedessä ja juosta hulluna. Aika meni todella nopeasti mielenkiintoisen keskustelun Suomen ja Ruotsin mudien tilanteista, tieto karttui jälleen ja voin tuonkin keskustelun jälkeen olla hyvin tyytyväinen valintaani ottaa juuri Subré Ruotsista. Subrénkin jalostusasiat olivat käsittelyn kohteena ja mahdolliset urosvalintani kaatuivat heti kättelyssä, hyviä koiria, mutta valitettavasti tuo sinisen värin todennäköinen kantajuus on liian suuri ongelma kyseisten urosten kohdalla, tätä olin pohtinut jo etukäteenkin, mutta Evan mielipide viimeisteli päätökseni. 


Akilles & Ricky

Subré





Evalta sitten kohti Sunnasjötä, jossa meillä oli hotellihuone seuraavaksi kahdeksi yöksi. Nopea tavaroiden purku ja suihkun kautta etsimään ruokaa. Pizzaa oli ruokalistalla joten lähdettiin sitten ohjeiden mukaan sellaista etsimään. Heti ensimmäisesti risteyksestä väärään suuntaan, mutta löydettin sentään pieni kauppa josta tarttui seuraavaksi päiväksi evästä mukaan. Sitten takaisin päin ja nyt oikeaan suuntaan, mutta käännytiin hieman liian aikaisin väärään suuntaan ja kun usko oli jo loppunut täysin niin katos tossahan se on ja vihdoinkin saatiin ruokaa. Ei muuta kun syömään ja nukkumaan kohti seuraavaa aamua. 

Sitten soikin jo herätyskello, aivan liian aikaisin väsymystasosta päätellen, mutta ei muuta kun tavarat kasaan ja kohti kisapaikkaa. Ennakko kauhuista huolimatta löydettiin kisapaikalle hyvin helposti ja oltiin ihan ajoissakin paikalla. Subré aloitti kisapäivän 60 maksin luokassa.Heti olin katsonut lähtönumeron väärin ja saatiinkin odotella pidempään mitä oli tarkoitus, mutta sitten päästiin radalle. A ei ollut ensimmäisellä kerralla mikään kovinkaan hyvä, mutta Subré on keksinyt stoppeihin pahan tavan irroittaa takajalat esteestä ja läimäistä ne sitten takaisin, josta tulisi varma hylky, enkä ehtinyt korjata tätä ongelmaa ennen reissua joten mentiin niin että vapautus käsky tulee jo ennen stoppia. Tarkoituksena on myöhemmin rakentaa juoksu A, mutta 3lk asti oli tavoitteena pitää 2on2off, pitää nyt kuitenkin katsoa paraneeko stoppaustekniikka tuosta vai ei.  Torstai illan treenien perusteella tiesin, etten voi antaa Subrén suorittaa keinua "kunnolla", eli täydellä vauhdilla päähän juoksulla, keinu oli liian kevyt ja hutera tähän, eikä siitä johtuen hallinnut sen liikettä hyvin, joten nyt mentiin keinu  hyvin hitaasti ja tarkasti, ja sitten hajosikin pakka hetkeksi keinun jälkeen, mutta eipä siinä muuta vikaa ollut, joten ihan hyvin hallittu nolla -11,79 ja sija 6/60. Aika hienosti reilu 18kk neidiltä, ja tuollakin suorituksella jäi enemmän bc:tä taakse kun edelle, ilman tuota lopun pyörähdystä aika olisi riittänyt voittoon. 

  VIDEO


Toisena Subrén ratana oli hyppyrata, jossa possu karkasi kunnolla lähdöstä ja juoksi ensimmäisen hypyn ohi. Muuten puhdas rata ja neiti meni ihan liekeissä. Tuo ensimmäinen ratahan oli tuollaista rauhallista ja nättiä menoa, mutta nyt meno oli täysiä tulihännän alla juoksua. 

Secillä oli ensin hyppäri, ei mikään kovin paha. Ensin putkesta ohi, sitten pätkä ja taas jokin hukka jajajaa. Meno näytti juuri siltä, ettei koira ole ikinä nähnytkään esteitä. Agilityradalla olikin jo toinen äänikellossa, ja nyt mentiin kovaa ja tarkasti, mutta tietenkin minun piti ohjata Seci täysin väärälle hypylle ajatuksissani, kyllä harmitti niiiiiin paljon, mutta koira sentään toimi moitteettomasti. 

Odoteltiin, sitten vielä Maxin suoritukset ja palkintojen jakoa. Subré saikin sitten palkinnoksi 6 sijasta valita tiskiharjan ja sytyttimen väliltä, pohdinnan tuloksena valitsin sitten sytyttimen, josta hupia neidille riitti siihen saakka kunnes paketti oli palasina. Tässä vaiheessa päivää alkoikin jo vähän huikoa aamupala kun oli viimeisin ateria joten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja kauppaa. Sellainen sitten löytyikin ja ensin kauppaan ostamaan juotavaa seuraavaksi päiväksi. Molempina päivinä oli lämpötila lähempänä +30. Sitten syömään, pientä sekoilua ja naurua riitti tähänkin juttuun, mutta siitä tulisi jo niin pitkä juttu, että jätetään se toiseen kertaan. Illalla käytiin vielä tutustumassa hotellin alpakoihin, jotka olivat vähän liian kiinnostuneita koirista koirien itsestään mielestä. 

Aamulla sitten kaikki kamat kasaan ja jälleen kohti kisapaikkaa. Subré aloitti jälleen päivän, mutta ei sitten päässyt ollenkaan radalle kun oli niinkin possu, että karkasi heti hihnan irroitettuani ja kävi sanomassa tuomarille pari hauta. Neiti remmiin ja autoon pohtimaan olisiko sittenkin parempi olla kiltisti. 

Seci olikin heti perään ja mutta neiti ei oikein ollut herännyt vielä kunnolla ja oli jälleen kerran aivan hukassa siitä mitä pitää tehdä. Subrén vuoro olikin taas pian, ärsytysta nosti eräs bc, joka oli yhden hypyn takana parin metrin päässä puoliksi rata alueella kyttäämässä kaikkia radalla juoksevia koiria. Tällä kertaa Sub pysyi lähdössä, mutta siltikään en ehtinyt ohjaamaan sitä 3 hypylle. Niinpä tehtiin pari estettä ja nappsin Subrén syliin ennen tuota bc ansaa, josta Sub ei olisi todennäköisesti ihan urputtamatta ohi juossut kun kävi valmiiksi jo hyvin kuumana ja oli väsynyt reissusta. 

Hyppyrata oli ihan Secin heiniä, mutta eipä me siinäkään tietenkään onnistuttu. Kaksi putkijarrua meni hyvin, mutta kolmas ja tärkein niin vauhdilla läpi ja yksi ylimääräinen hyppy. Neljän hylyn viikonloppu Secillä, mutta onpahan taas syy lähteä uudelleenkin kisaamaan Ruotsiin kun ei saavutettu vieläkään himoittua sertiä. 




Eipä muuta sitten kun matkaan kohti kotia, taas ruokaa etsien. Tavoitteena oli löytää toisen ärrierin Max nimikko pikaruokapaikka. Siinä sitten ruokailtiin ja matka jatkui kohti Tukholmaa jossa live musiikista nauttien vesisateessa ulkoilutimme koirat illalla ja Rickyn vinkumisen säestämänä yritettiin nukkua pari tuntia ennen laivaan menoa.  Laivalla saimmekin positiivisen yllätyksen kun se ei ollutkaan vanha ja tylsä Amorella vaan uutuuttaan hohtava Grace. Mikä parasta hytissä oli tv, jota näin väsyneenä matkaajana osasi arvostaa hyvin paljon. 







Oli kyllä taas niin paras reissu, ei ole vähään aikaan tullut naurettua niin paljon. Kiitos Karitalle & ärriereille matkaseurasta ja katseet kohti tulevaisuutta ja seuraavaa reissua.




Ei kommentteja: