Syksyn menoa

Subré on parantunut hammasleikkauksesta erinomaisesti, ihme kyllä tikit pysyivät suussa hienosti, vielä ne eivät ole kokonaan sulaneet pois, mutta haava on siisti ja kunnolla ummessa. Lonkkakuva laskukin tuli tänään, nyt odotellaan lausuntoa innolla.

Secin kanssa kävin pikavisiitin viikonloppuna Joensuussa. Perjantai iltana huristelin peräkärryn kanssa viemään siskolleni muuttokuorman ja lauantaina sitten JOA:n agilitykilpailuihin. Kyseessä oli alueen piirimestaruuskilpailut, mutta siitäkään huolimatta kilpailijamäärät olivat kivan pienet näin etelässä asuvan näkökulmasta. Viitanen oli pitänyt hauskaa ratoja laatiessa, eikä tuloksia tullut oikein missään luokassa millään 3lk radalla, ja me kuuluttiin tietenkin hyllyttäjien suureen joukkoon. Mutta siitäkin huolimatta Secin kanssa oli hurjan kiva juosta ja se tempaisi oikein vauhdikkaasti ylimääräisiä putkia vaan menemään. Ja vielä sitten samana iltana kotiin, hyvin viisaalta tuntui ajella reilu 700km reilua kahdeksaakymppiä vuorokauden aikana.

Näin syyssateiden aikaan koiruuksilla on tylsät sisäpäivät, joten koirammelehden muistuttamana päätin harjoitella pitkästä aikaa pallopaimennusta. Se on ollutkin meillä aika perinteinen syyslaji, noin aikaisempia vuosia pohtien. Subré aloitti, ensin vain pallon taakse juoksemista ja sitten seuraavalla kerralla liitin mukaan pallon liikuttelun. Siinä missä Seci tökkii sievästi palloa nenällään Subré rynnistää sitä päin koko kropan voimalla ja mahdollisimman vauhdikkaasti yllätys yllätys... No pääasia, että otuksilla on hauskaa ja energiaakin tulee vähän purettua.