Pikapäivitys ennen tammikuun loppua

Tammikuu alkaa olla jo ohitse sen verran äkkiä, että ihan on päivitykset jääneet sivujen osalta roikkumaan..

Joulu ja uusi vuosi meni hujauksessa ohi, enkä kerennyt raportoida mitään messarista tai Unkarin matkasta. Ja tammikuussakin olisi paljon kerrottavaa, mutta palataan niihin hieman myöhemmin.

Messarissa Vip esiintyi lauantaina saaden paljon kehuja kauniista tasapainoisesta rakenteesta ja liikkeistä, kuitenkin hieman pienenä ja narttumaisena lopputuloksena EH JUK2. Vip oli ensimmäistä kertaa missään ihan yksin, kiltisti istui kassissa sisälle menon ja ihmetteli kehän laidalla hulinaa. Kehän jälkeen se sammui häkkiinsä nukkumaan päiväunille omistajansa tehden hetken töitä ja kierrellessä shoppailu kierroksen.

Sunnuntai menikin sitten minun osaltani ihan omissa töissäni ja Hyberhyber teamia suuntasi edustamaan Källi. Herra oli valmistautunut näyttelyyn pyörimällä alkuviikosta paskassa, ja päästen kunnon shampoo pesulle, joten turkin varsin pehmeän pöyhkeä kunto hermostutti kasvattajan mieltä. Tulospalvelua tuli klikkailtua useasti tuloksia odotellessa ja lopulta kun mudien tulokset päivittyivät piti kaksi kertaa lukea että mitä? Hyberhyber Uskomaton tosiasia JV-16, V-16, VSP, SERT.

Marikan & Sannan nappaama palkintoposeeraus <3

Maanantaina sitten aamusta taas piti hypätä autoon ja lähteä kohti Helsinkiä. Koirat pudottelin matkalla hoitopaikkoihin ja ehdin kerrankin ajoissa lentokentälle. Hetken odottelin Sannan saapumista ja sitten vaan kohti Unkaria. Perillä olimme puolen päivän aikaan ja tovin odoteltua pennun kasvattajat tulivat hakemaan meidät. Sitten olikin reilun 3h ajomatka kohti Békéscsabaa. Onneksi juttua riitti joten matka meni varsin mukavasti. Perillä toki ensimmäiseksi rynnistimme katsomaan pentuja, tai oikeastaan menimme sisälle ja ne rynnistivät syliin ennen kun ehdimme sen enempää tehdä. Vida löysi heti emäntänsä Sannan ja puri nenästä sen näköisenä että vihdoin tulit mut hakemaan kotiin. Tauno tuli myös heti rynnistyksellä syliin, mutta siskoaan kiltimpänä pussaili häntä vispaten.



Vida & Tauno

Tällä kertaa kävimme aika lyhyen reissun ja olimme vain yhden yön yli Unkarissa. Yöpaikan saimme kasvattajan ihanien vanhempien luota, mutta sukuahan sitä jo valmiiksi melkein oltiinkin kun taloudessa asusti Ässän upea isä Bravo. Se hyvin saman näköinen mitä poikansa, hyvin avoin ja reipas pieni kokoinen ja suuri turkkinen komistus. Lisäksi talosta löytyi Vipin serkku Pepe (vipin isä kyseisen koiran isoisä) ja sydämeni vienyt mudistunut bordercollie Brandy. Ilta menikin sitten maukkaan ruuan parissa jutellessa. Seuraavana päivänä kasvattaja toi pennut yöpaikkaamme leikkimään niin ulkona kuin sisällä, samalla ne tapasivat myös täysin uusia koiria. Pennut suhtautuivat kaikkeen tapansa mukaan reippaasti hännät heiluen ja hupia riitti varsinkin ulkoa löytyneiden lelujen kanssa. Pentujen nukahdellessa yksi kerrallaan lähdimme ravintolaan syömään ja katselemaan kaupunkia ennen kotiin paluuta. Sitten olikin jälleen edessä 3h ajomatka ennen kun päästiin hyppäämään koneeseen ja kohti Suomea. Pennut joutuivat yhdessä ruumaan, mikä hieman jännitti. Suomessa boxista kömpi kaksi unista pentua vastassa, joten huolet olivat turhia. Pentujen harmiksi niiden kaulaan iskettiin pannat ja hihnat. Juuri kun olisi ollut tilaa juosta ja tutkia paikkoja, niin ikävät pysäyttivät rynnistelyt heti alkuunsa. Vida lähtikin sitten kentältä kohti Tamperetta Sannan matkaan ja Tauno pudotettiin seuraavana päivänä Helsinkiin Nellin ja mudi Pellen kaveriksi. Molemmat pennut ovat osoittautuneet loisto tapauksiksi, reippaita, sosiaalisia ja tulisuutta sekä draivia löytyy. Molemmista on toiveita saada harrastuskoiria tulevaisuudessa ja tällä hetkellä ominaisuudet vaikuttavat mitä parhailta suunnitelmiin.



Vida vastaan pojat

Tauno

 

Vida Suomessa c. Sanna Sipinen

 

Vuosi vaihtui meillä varsin rauhallisissa tunnelmissa, illalla käytiin hallilla treenaamassa Karitan ja Flingan kanssa rakettien jo paukkuessa. Kukaan ei välittänyt paukkeesta hallilla eikä kotona, ulkona vähän penskat ihmettelivät väriloistoa, mutta suhtautuivat rentoon tapaansa varsin fiksun rauhallisesti. U-pennuille tämä olikin ensimmäinen uusi vuosi, eikä kukaan ole raportoinut ongelmista paukkeen kanssa. Hyberhyber koirilla vuosi 2016 oli kaiken kaikkiaan varsin hieno ja onnistunut.

U-pennut syntyivät alkuvuodesta ja lähtivät mitä parhaimpiin koteihin kevään korvilla. Vip jäi kotiin ilostuttamaan meidän arkea, eikä sitä osaisi enään ollakaan ilman hellyyden kipeää kultapoikaa. P-pennut kisasivat monta koularia kasaan ja aloittelivat kisauriaan eri lajeissa jo lupaavasti. U-pennut keskittyivät vielä näyttelykehiin. Erkkarissa nähtiin pennuista 5 hienoin arvosteluin, joista isoimman ruusukkeen nappasi Vip ROP-pentuna ja BIS-pentu 2 sijoituksella. Källi ehti kiertää kehiä jo enemmänkin, ensin se aloitteli uraansa lupaavasti ollen ROP-pentu jokaisessa pentunäyttelyssään erkkaria lukuunottamatta ja kerran sijoittui RYP3. Junior luokkakin lähti yhtä hienosti käyntiin Baltian juniorvoittaja tittelillä, Ruotsista nappasi Källi ensimmäisen ROPin kera sertin. Ja päälle vielä messarin JV-16 ja V-16. Kyllä on jälleen kasvattaja saanut olla monet kerrat ylpeänä pikkuisista.

Tänä vuonna olisi tarkoitus kisailla Secin kanssa todennäköisesti sen viimeinen vuosi ennen eläkkeelle jääntiä agilityssä. Ja antaa nuoren polven astua tilalle, Zetalle on jo ekat agikisat päätetty helmikuulle ja Vipin kesän kisaikää odotellaan innolla. Zetan kanssa on hulluja haaveita päästä kisaamaan parissakin eri lajissa kesän ja ensi syksyn aikana. Subré jatkaa jäljen parissa ja muiden hajujuttujen, toivotaan että vuosi ei olisi sen kohdalla täynnä vastoinkäymisiä ja se saisi kisatakin.

Syksylle onkin sitten suunnitteilla astutusmatkaa ulkomaille Renin kanssa ja toivottavasti lisää pieniä pyörremyrskyjä. Flinga olisi myös tarkoitus astuttaa vuoden vaihteessa, joten sen pennut syntyvät mahdollisesti 2018 alussa. Aika näyttää mihin elämä vie ja mitä saamme aikaiseksi, mutta päätavoitteena on nauttia mahdollisimman paljon ja tehdä niitä juttuja joista tulemme onnelliseksi.