Mä niin inhoan lunta!

Secin kanssa on ollut vähän tekemisen puutetta kun tokojutut eivät oikein maistu kun kisaamistavoitteita ei ole ainakaan pariin vuoteen.No niinpä me eilen innostuttiin tekemään rallytokoa. Katsoin, että Seci osaa aloliikkeet edestä oikean kautta sivulle ja saksalaista täyskäännöstä lukuunottamatta jo entuudestaan joten heti vaan kokeilemaan kisaratoja pihalla. Outoa oli kun tässä lajissahan koiraa saa kehua ja tsempata kisoissa mielinmäärin, sen lisäksi että käsi ja vartaloavut ovat sallittuja eikä käskyjenkään määrää ole rajoituttu. Ja parasta ei paikalla makuuta tai muuta jossa koira pitäsi jättää kauas ohjaajasta. Secihän tykkää tokossakin liikkeistä jotka tehdään minun lähelläni, ja tässähän ei oikeastaan muunlaisia olekkaan.

Tälläiset kisaradat tehtiin läpi: http://www.rally-toko.fi/radat/2012-09-30-Kuopio-ALO.pdf
http://www.rally-toko.fi/radat/Rata_ALO_23.10.2011_Kirkkonummi_Anna_Pekkala.pdf

Edestä oikean kautta sivulle oli tietysti vaikea, mutta selvittiin pienellä käsiavustuksella, nyt vähän sitä treenataan ja ajattelin opettaa käskyn jolla Seci siirtyy eteen, vaikka käsiä saakin käyttää niin se tuntuu jotenkin todella kummalta touhulta ja Secille on helpompi jos se tietää mitä pitää tehdä, kun että se ottaa selvää minun huitomisistani.

Subrékin vähän rallyili, ei kyllä taida olla periytyvä ominaisuus, vaikka Subrén sukulaiset esim. isoiskä Armas kisaa rallya ruotsissa niin harmittavasti taidon eivät ole periytyneet, joten kaipa meidän on vaan treenattava. No enemmän me ollaan Subrén kanssa tehty tokoa perusasentoa vahvistettu ja tehty lyhyitä seuraamisia ilman että keulitaan, painetaan tai ollaan muuten kummassa asennossa, sitten käyty maahan,seiso ja istu jäävinä läpi niin että Sub tekee ne kun peruutan. Paikalla makuuta on myös rakennettu, pentu pysyy niin kauan hyvin kun lähden palkkaamaan ja kuljen sitä kohti. Nyt on namiteltu läheltä ja pyöritty koiraa ympäri jne. jolloin Sub on alkanut bongaamaan ajatusta, että nami tulee paljon nopeammin jos pysyy maassa.

Subré on myös etsinyt esineitä metsästä, eikä mitään ole jäänyt metsään. Pari nurmikkopuuterilumi jälkeä vahvalla namituksella ja Sub alkaa jo jäljestää hyvin myös lumella. Eilen Sub sai myös kokeilla vähän vetämistä, kun ravailtiin ympäripihaa lasten pieni puinen aurakelkka takana testaillen meidän uutta joustopätkää. Yhtään otus ei kelkasta hätkähtänyt katsoi kerran, että mikäs tuo on ja sitten menoksi, painoahan tuossa ei oikeastaan ollut eikä tule tänä talvena vielä olemaankaan.

Mokailun mestarit

Seci sai loput hiusharjan palaset oksennettua ja oli eilisen päivän sen verran hyvässä kunnossa, että lähdettiin kisaamaan tänään seuranmestaruuskisoihin. Isäni päätti lähteä myös joten pääsiin paikalle vaikka omassa autossani ei talvirenkaita olekaan.

Seci oli vähän kankean tuntuinen ja mokailtiin sitten mahdollisimman helpoissa kohdissa. Toisella radalla sentään tehtiin kaksi hyvää kontaktia, yhden kerran tuli käsky myöhässä ja vauhdilla läpi juoksukontaktina, ja seuraavalta esteeltä hylky. Subré pääsi tekemään pallon kanssa kontakteja, ensin puomia pari kertaa hyvät stopit ja pari hieman pitkäksi mennyttä, muttei yhtään läpi juoksua. A:lla taakse jäänneissä alkaa poikittaa pahasti eikä mene niin kovaa alas kun pitäisi, nyt vaan etupalkkaa eteen ja remmi kaulaan niin eiköhän se siitä.No mutta ihan hyvä reissu sen puolesta, että Jäbä vetäisi parin kuukauden agi tauon jälkeen maksien seuranmestaruuden.

Kotimatkalla pyörähdin vielä urheilukaupassa ja vihdoin ja viimein löysin sopivat vaelluskengät. Pari kauppaa onkin jo tullut kierrettyä läpi huonon tuloksin. Hetihän sitä piti kotona lähteä uusia testaamaan metsään. Subrélle olen nyt viimeisen viikon melkein joka päivä naksutellut esineiden käteen nostelua, vielä on hieman hankalaa antaa esine käteen jos seison, mutta istuessa tulee hyvin. Hyvänä naksuttelijana olen saanut Subrén antamaan tassua samalla kun antaa esinettä, ehkä tuo tassu joskus karsiutuu tuosta pois, vaikka eipä se pahemmin häiritse näyttää vain hieman hassulta... Mutta tänään päätin sitten tehdä kunnon esineruudun pihalle, ensin käytiin esineet läpi vain nostoina maasta. Tänään oli etsittävänä hanska, patukka, narusta tehty musta pyöreä rengas (jäbä voitti seuranmestaruuksista) ja wubba. Kaikki esineet etsittiin kahteen kertaan hienosti ja pari palautui pudottamatta käteen asti, loput putosi ensin ja sitten pyynnöstä nosti käteen. Kyllä tämä tästä lähtee muotoutumaan.Nyt pitäsi saada aikaiseksi treenata tottista Subrén kanssa, otuksen tottelevaisuus on aika alkutekijöissään, varsinkin maastoihin verrattuna, mutta onhan meillä talvi aikaa kun maastojen treenaus jää silloin vähemmälle.

Seci pieni sairastaa

Seccukka pikkuinen on kipeänä, jos se yleensä rakastaa sohvalla makoilua peiton alla niin nyt se tarvitsee sitä tuplasti. Eilen Seci oksensi päivällä kerran, juuri ennen nukkumaan menoa kerran ja tänä aamuna kaksi kertaa. Seci oli hieman vetämätön ja kuumeisen oloinen, varsinkin aamulla, nyt on pysynyt ruoka puoli päivää sisällä ja hieman pirteyttä havaittavissa, toivottavasti säilytään näin pienellä. Ja tilannettahan ei helpota tuo juuri maahan satanut kylmä ja märkä aine, joka ällöttää potilasta eikä se huolisi mennä ulos vaikka hätä olisikin.

Subré rakastui lumeen! Pentu juoksee hulluna ympäriinsä, tökkii lunta nenällä, pyörii ja hyppii, on se hyvä kun edes joku on noin riemuissaan lumesta. Juuri kun meillä olisi paljon kotitreenattavaa niin hiton lumi pilaa kaiken, ja toisekseen minun autossani ei ole vielä talvirenkaita.

Keskiviikkona tulin illalla Kotkasta kotiin, päivä oli mennyt mukavasti lapinkoirapentu seurassa. Nopea pyörähdys kotona ja kohti kouvolan treenejä. Allani oli suunnitellut kivan takaakierto ja vientitreenin. Parissa kohdassa oli pientä hiomista, mutta kokonaisuutena ihan hyvä. Liian vahvan taakseviennin Seci lukee herkästi ohivienniksi jos hypyn takana on jokin este, pieni muistutus että pitää pysyä käsissä ja homma sujui hyvin. Vekistyshaltuun otto toimi hyvin, joten sitä ei tarvitse tehdä kovin vahvasti, liian vahvasta jarrusta liian lähellä tuli rima alas. Seci oli oikein kivan kuuliaisella tuulella, lisää vaan noita meidän projektin puolen harjoituksia niin hyvä tulee.


Torstaina oli yhteistreenit Karitan ja terrierien kanssa, teimme Rannikon koulutuksen rataa. Hieman kuumuus veti löysäksi, eikä olisi kannattanut syödä juuri ennen treenausta. Mutta positiivista oli, että ne kohdat joita Rannikon kanssa hinkattiin ja joihin meidän projenktin puolen jutut vaikuttavat onnistuivat nyt hyvin. Seci oli vähän rauhallisen oloinen, mutta illallla sitten selvisikin syy kun oksentelu alkoi.

Subré oli taas aika Sub, kun pallo on taskussa tai kädessä niin se irtoaa joka suuntaan silloinkin kun sen ei tarvitsisi irrota. Narulelun kanssa tuli paremmin käteen, namit häviävät pahasti esteille. Pakkovalssi viennillä vaikeassa kohdassa ja vauhdista keskellä rataa ei onnistunut ollenkaan Sub ei vaan lukenut yhtään vaan sukelsi seläntakaa hypyn väärinpäin. Subré on siitä vaikea, että välillä se tekee todella kaunista nollaa hyvin kuuliasesti ja toisena päivänä sitten roiskitaan ympäriinsä jos vaikka jostain saisi palkkaa.

Naksuttelu on nykyään helppoa Subrén kanssa, neiti tarjoaa vaikka ja mitä ja siitä vaan poimimaan. Toivottavasti tämä on pysyvää, helpottaa niin paljon temppujen opettamista. Nyt olen naksutellut esineiden palautusta käteen asti, vaikeinta on minulle nostaa kriteeriä ja pitää sitten uudesta vaikeammasta jutusta kiinni, nopeasti tuo likka sitten tarjoaa jo sitäkin eikä ole moksiskaan vaikkei siitä helpommasta palkkaa tulisi. Tämä on suuri ero Seciin, mikä sitten rupeaa murjottamaan ja jos sen päänpäällä olisi ajatuskupla niin siitä varmasti lukisi että "en mä osaa, en mä keksi, ihan tyhmää, mä en ala" jne.

Ihana loma

Vähänkö on ihanaa kun on loma, saa aamulla nukkua pitkään ja sitten on aikaa tehdä kaikenlaista. Tänään aamulla lenkille aurinkoon koirien kanssa, koko lauma mukaan ja menoksi. Tavoitteena oli saada yhteiskuvia koko laumasta. Napsin niitä jonkin aikaa kun huomasin, että olin jättänyt kameran asetukset niin että se otti pieniä kuvia jotka eivät vielä paljon muistitilaa, mutta nyt kuville on suunnitteilla hieman parempaakin käyttöä kun netti, joten asetukset uusiksi ja toinen kerta käyntiin. Hieman hankalaa oli saada kaikki katsomaan samaan aikaan kameraan, kun ei voinut edes liiemmin hihkua kun Subrén paikallaolot ovat vähän herkkiä. Mutta pari ihan onnistunutta otosta tuli.

Iltapäivällä sitten treenausta. Subrélle jälki 4keppiä n. 100m, ojan ylitys, kolme kulmaa, pätkä polkua pitkin. Jana oli lyhyt ja ihan hyvä, ojan ylitys ok, mutta ensimmäinen keppi oli taas huono. Subré kyllä merkkaa, muttei käy maahan. Käskyllä sitten maahan ja purkista palkkaa, sen lisäksi että kepin alla olevan kannen alta sai nakit. Seuraavat kepit menivät hyvin. Kulmissa Subré meinaa harppoa, se on nyt oppinut että kulman jälkeen noin metrin- kahden päästä on yleensä makkara tai pari palaa jäljellä ja rynnii sinne tehden kulman erittäin huolimattomasti, seuraavalla kerralla varmaankin namitan itse kulman. Kokonaan en palkkaa vielä kulmien teosta tahtoisi jättää pois, vaikka muulta jäljeltä namit ovatkin poissa. Polkua pitkin jäljestettiin n1,5m ja sitten 45 asteessa pois noin 2m ja 90asteen kulma. Subré jatkoi täyttä höyryä polkua pitkin pari metriä ja sitten olikin ihan hukassa. Annoin itse etsiä, mutta ei löytynyt (etsi väärästä suunnasta) ja olin itsekkin ihan hukassa. Niinpä palasimme edellisen kepin nostopaikalle ja lähdimme uudelleen liikkeelle, nyt nuuskuteltiin kohta tarkasti ja pysyttiin jäljellä.

Agilityä on tehty tänään ja eilen. Niistä voi tarkemmin lukea tuolta toisesta blogista joilla sinne on oikeudet. Subré osaa hakea jo renkaan 20m, mikä on aika hyvin siihen nähden että renkaan harjoittelukerrat on 3-4 harjoituskertaa.   Seci 30m, mikä on tavoite kaikilla esteillä. Secin on myös lähtenyt kuivaharjoitteluna tajuamaan käsijuttuja ja tänään kerrattiin "käy" sanaa. Subré aloitti "käy"n harjoittelun. Monet tietävät, että Secillä ei ole ongelmaa irtoamisien kanssa päin vastoin, mutta noin voin avata ajatustani tännekin puolelle. Eli nyt on tarkoitus ihan estetekniikan lisäksi, oikeasti opettaa hallittu irtominen. Samaan kategoriaan treeneissä tulee kuulumaan myöhemmin se, että Seci pystyy tekemään juttuja (esim. takaakierto, välistäveto jne.) kaukana minusta. Tähän asti irtoamista ei ole opetettu Secille oikeastaan mitenkään, vaan se on oppinut, että jos suoraan on esteitä ja mitään ei kuulu saa tykittää täysiä, tähän ei tule muutosta, mutta hallintaa tuonne kaukaisuuteen vaan lisätään, ettei homma oli Secin radanlukutaidon varassa. Subré tekee pääasiassa nyt samoja harjoituksia kun Seci ja sen kanssa on tavoiteet aika samassa. Seci osaa paljon asioita ennestään, joten sen kanssa tietenkin voi edetä nopeampaa tahtia.

Mustavalkoisuutta

Eilen oli Timo Rannikon koulutus.

Noin lyhyesti koulutuksen annista. Meillä alkaa mustavalkoinen elämä, tietyn asian on tarkoitettava aina tiettyä asiaa. Minun vastakkainen käsi taas teki omiaan omina aikoina. Turhaan syytän koiraa ohjauksesta läpi tulemisesta, jos toisessa kohtaa siitä pitää mennä läpi ja toisessa kääntyä. Ja tämähän ei tullut uutena tietona, aina tuppaa vaan unohtumaan. Nyt pitää sitten vaan päättää ja ruveta toteuttamaan.. Saatan käyttää vastakkaista ennen hyppyä merkiksi että tämän jälkeen käännytään, jolloin sitten tulee tietyissä kohdissa suuret ongelmat saada koira kääntymään ja tulemaan jostain esteistä ohi.Miksi toisessa kohtaa saa vastaisen jälkeen tehdä, ja toisessa kohtaa ei.

Osa käännöksistä ja ohjauksista toimii todella hyvin lähietäisyydellä, mutta kontrolli vähenee mitä kauemmaksi Seci irtoaa. Tätä nyt aletaan treenata paloittain, kasvatetaan vähitellen etäisyyttä, mutta yritetään pitää sama hallinta.

Rytmiin Seci vastasi tänään hyvin ja se on kuulma aika kuuliainen, kuten oikeasti onkin. Pikku possuni ei oikeasti olekkaan niin possu, vaan ehkä se syy löytyy hihnan toisesta päästä. Vaikkakin pakko sanoa,että Secilläkin on päiviä kun se tekee aivan omiaan korvat luimussa ja pitää yksin hauskaa. No nyt me mennään näillä ohjeilla ja yhdistellään vanhoihin vinkkeihin rytmityksestä ja muista, joilla hommaa on jo saatu aika hyvin pakettiin.

No meidän uutta käännösprojektia varten tein uuden blogin, tuonne tulee kaikenlaista tuohon liittyvää pääasiassa itseäni varten. Suurin osa tulee olemaan vain listausta mitä on tehty, mutta tarkoitus olisi sinne suunnitella treenejä etukäteen ja pohtia kaikenlaista muuta aiheeseen liittyvää. Subrén agikoulutus jutut siirtyvät myös sinne puolelle hetkeksi.  Jos joku haluaa seurailla niin saapi kutsua kun kysyy  kommentilla tai s.postilla. Jotain noita juttuja lupaan laittaa tännekin puolelle, mutta tarkemmat jutut menevät nyt tuonne puolelle.

Mitäs meille.

Arvatkaas mitä, mulla alkoi loma!

Viime keskiviikkona käytiin treffailemassa Lahdessa Ora mudia, joka on hieman Subréa nuorempi. Orava oli kasvanut taas kokoa sitten viime treffien, eikä pentujen jutut menneet ihan niin hyvin yksiin kun aikaisemmin ja neideille piti muistuttaa ettei rähistä. Seci lähti mukaan pitämään Subréa kurissa, ja Sub olikin aika nätisti eikä lähtenyt kaikkiin Oran isotteiluihin mukaan. Mutta kyllä mudeilla oli hauskaakin, ne juoksivat kilpaa, ja mikä parasta kun satoi kaatamalla mutaa oli joka paikassa. Omistajista tuo sade ei ollut ihan niin kiva juttu.

Ora löysi kepin

Keskiviikko iltana kävin vetämässä vielä agitreenit. Subré lähti mukaan, vaikka en nyt sitten ehtinyt tehdä sen kanssa oikeastaan mitään. Karita otti Subrén onneksi terrierinjengin kanssa lenkille ja pentuhan oli käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja näyttänyt kuinka hienosti osaa vetää hihnassa ja varmaankin vähän myös samalla kiusannut terrierejä jos yhtään pikku neitiäni tunnen.Hetkeksi Sub pääsi halliinkin käymään, laiskana en jaksanut kaivaa kujia joten laitoin tuon pujottelemaan 12 suoraa keppiä. Pätkittäin meni ihan hyvin, mutta vielä oli noin monta suorassa liikaa, ja vauhtia ja tyyliä on hiottava vielä kujilla jonkin aikaa. Pari kertaa vielä A:ta loppuun.

Torstaina oli jälleen agilitypäivä, lähdin sen verran aikaisin että ehdin juosta omien kanssa ennen muiden tuloa. Aloitimme niistolla, siitä niistosokkariin, tauon jälkeen päällejuoksua ja Seci pääsi vielä lopuksi tekemään päällejuoksusokkarin. Hienoja oli molemmat likat! Pitäisi joku päivä kellotella noilla samaa pätkää niin saisi vähän kuvaa kumpi niistä on nopeampi. Seci kääntyy huonommin, mutta kiihtyy lyhyemmässä matkassa täyteen nopeuteen, lisäksi se tietysti lukee paremmin ohjausta ja rataa millä saa etumatkaa. Subré taas kääntyy kolikolla ja on pitkine jalkoineen suorilla kova menijä.

Perjantaina oli jälkipäivä. Pakkasin Secin, Subrén ja Soican autoon ja suunnattiin vanhoille hiekkakuopille. Ensin kävin tekemässä jäljen 5 keppiä ja yksi teräväkulma. Janassa uutta oli se, että jälki lähti janalta noin 45 asteen kulmassa. Sitten lenkille ja hurjat pääsivät juoksemaan, kiipeilemään ja riehumaan. Jälki vanheni n. 45min ja sitten ajamaan. Jana oli suora, mutta lopussa Subré "loikkasi" jäljelle. Kepit olivat nyt ensi kertaa metsässä kunnon jäljellä, niiden alla oli kansi jonka alla oli palkka. Ensimmäisellä kepillä pysähdyttiin ja ryövättiin palkka ennen lupaa, sitten pentu karkasi valjaista jotenkin, olin tainut laittaa lukon huolimattomasti ja nyt kun Sub lähti eteenpäin valjaat vain solahti pois päältä. Hihiii olen irti ja saan jäljestää täysiä! Kulmasta samalla vauhdilla yli ja hukka, jonka jälkeen Sub tuli kutsusta luokse ja laitettiin valjaat takaisin päälle. Lähdettiin sitten uudelleen hommiin ensimmäisen kepin kohdalta, nyt tehtiin kulma huolellisesti. Ekasta kepistä oppineena liina oli lyhyenä seuraavalle tultaessa ja nyt tehtiin hieno maahan meno, kuten myös lopuille kepeille, saldona oli siis 4/5. Päätin sitten tehdä vielä toisen ja lyhyemmän jäljen kun tien toisella puolella oli täydellinen sammal. Nyt keppejä taas 5 ja kulmia kaksi 90 asteista, keppien väli 5m, joten pituutta tuolla ei liiemmin ollut. Jana oli oikein mainio ja siitä sitten hyvin jäljelle. Pikku neiti meni maahan jokaiselle kepillä oikein hienosti ja sitten mussuteltiin makkaraa oikein nautinnolla.

No pitihän jäljen jälkeen mennä vielä vähän lenkille ja pysähdyttiin matkalla vielä toiselle hiekkakuopalle. Lenkin lopussa luulin hukanneeni auton avaimet, onneksi löysin ne toisesta taskusta, mutta tästä tulikin idea ottaa pari esineruutua. Niinpä piilottamaan avaimia ja likka hommiin. Ja päästiin kotiin, joten kyllä ne avaimet hienosti löytyivät.

Minun pitäisi kyllä käydä kamerakaupoilla, vanha kamerani alkaa selväsi vedellä viimeisiään, kun siitä on tullut aivan tuskaisen hidas ja kuvista tullut epätarkkoja.

Eilen kävin vetämässä treenit Kouvolassa, samalla hain meidän kisakirjan kopista. No siellä se kiltisti hyllyllä odotti pokaalin ja keltaisen ruusukkeen alla, porsas oli tullut: "iiiikk mua pelottaa, paineistun asiasta Ö tai ainakin paha liikkuri setä syö mut "suorituksella 3. Pisteitä oli kertynyt 144, ja avo 2, ihmeen hyvin noin paskalla suorituksella, mutta pisteethän eivät kerro sitä millä fiiliksellä kehässä oltiin tai millä sieltä lähdettiin. Kun nyt on kyselty niin laitetaanpas vähän raporttia.

Ennen koetta Seci oli mukavan rentona, käytiin moikkaamassa liikkurikin etukäteen ja todettiin ihan kivaksi.

Paikka makuu 10, Seci oli reunassa partacollien vieressä. Perusasentoon nousu oli vähän huono.

Ennen yksilöitä vähän kissaruokaa näytille ja Seci odotteli paikoillaan kun vein kapulan liikkurille, ettei neiti noin läheisyydestä ahdistuisi. Seci seurasi hyvin kehään, mutta sitten alkoi alamäki.

Seuraaminen 7,5 En tiedä ottiko se nokkiinsa kun liikkuri näytti paikan, parkkipaikalla seläntakana haukkuvasta koirasta vai oliko mielikuvitus örkit puissa, mutta jostain neiti alkoi stressata kun jotain hyvin epäilyttävää oli käymässä. Seuraaminen oli meidän kauheinta ikinä, kontaktitonta, jätätti, oli hukassa, sitten täyskäännöksessä törmättiin jne. Ja tilannetta pahensi se, että pysähdyksiä oli vain yksi ja sekin aivan pitkän seuraamisen lopupuolella , joten ei päästy lähtemään uudelleen liikkeelle. Ihan säälistä nuo pisteet, itse olisin antanut aivan pyöreän nollan, tuomari sanoi että kyllä se selvästi osaa seurata ja seurasi pätkittäin hyvin, mutta jokin nyt häiritsi paljon.

Liikkeestä maahan 7,5 Seuraaminen oli perseestä... Ja vielä vähän päälle kun ennakoi maahanmenoa, ei nouse perusasentoon vasta kun toisella ja ufot syövät mut... noin lyhyesti.

Luoksetulo 0 Kauhea emäntä hylkäsi lähelle liikkuria ja tuomaria ja vielä lähti kentän toiseenpäähän, en tietenkään jää sinne yksin ja vaikka se siinä vähän huitoi niin en kyllä pysähdy kun pelottaa...

Ja tässä kohtaa meni sitten hermo... Ärsytti niiiiin paljon taas tuo sama, tähän asti samanlaista käytöstä on esiintynyt pääasiassa paikkamakuissa, nyt sitten yksilöliikkeissä kun paikkis olisi onnistunut. Varmaankin tämä ärsytys alkoi näkyä käytöksessäkin, kun Seci alkoi sitten paineesta, pelosta ja kaikesta päivän pahuudesta huolimatta tekemään edes vähän paremmin sinnepäin.

Liikkeestä seisominen 8 Ja hemmetin rumaa seuraamista, tai sitä samaa mitä tähänkin asti tässä kokeessa, päiväkävelylläkin näyttää paremmalta. Ja toisella käskyllä perusasentoon..

Noutaminen 8,5 Sellainen vinoon eteen ehkä puoliksi sivua kohti oleva palautus. Ja ensimmästä kertaa ensimmäisellä käskyllä perusasentoon ja tietenkin vähän vinoon.

Kauko-ohjaus 9 Ennakoi yhden maahanmenon liikkurista ja alkoi valua maahan ennen käskyä.

Estehyppy 8 Paska oli sekin, sivulle kyllä tuli, mutta jotain muuta ongelmaa yleisen vitutuksen lisäksi.

Kokonaisvaikutus 8 Ja tässä kohtaa me suunnattiin kotiin jäämättä edes kuulemaan loppupisteitä, otti päähän hitosti, fiilis oli paskin tokokokeessa ikinä. Ainut positiivinen asia oli, että Seci pystyi (joskin erittäin huonolaatuisesti) työskentelemään paineistuneena. Tähän asti olen yrittänyt karsia paineistumista ja kehittää asioita jolla paineen saisi laskemaan, mutta parhaiten toimiva ratkaisu tuntuu olen kun en vaan huomio painetta tai pelkoja, komennan vaan tekemään ja sitten hyväpalkka kun Seci tekee. Nyt on kyllä pakko sanoa, ettei Seci saanut mitään palkkaa kisan jälkeen vaan meni hyvin sukkelaan autoon. En sitten tiedä oliko hyvä vai huono ratkaisu.

Mutta nyt Seciä ei tokokisoissa ainakaan vähään aikaan nähdä ja jos nähdään niin jossain pikku kisoissa, mutta ehkä joskus haetaan avon ykkönen. Me keskitytään nyt agilityyn, ainahan sitä voi sitten tokoilla eläkkeellä, jos Seci olisi siihen mennessä vaikka oppinut, ettei maailma syö sitä.

Olisikohan aika lopettaa

Tänään oli odotetut oman seuran tokokokeet. Subré temppuili aamulla, joten Soica lähti Secin seuraksi mukaan. Seci oli sopivan iloinen ja avoimella tuulella, joten homma tuntui hyvältä. Hallissa vähän liikkeitä läpi, ja Seci osasi ne oikein hyvin. A:ta pari kertaa läpi ja leikkiä.

Paikalla makuu meni hyvin, Seci oli reunassa tutun partacollien vieressä. Ja hyvin hän se meni, rauhallinen kympin suoritus. Seci autoon hetkeksi ja Soica pääsi humputtelemaan. Ennen kehää vähän hetsausta kissan ruuan kanssa, ja Seci tuntui olevan hyvällä asenteella. Kehässä sitten muuttui kaikki.

Ehkäpä olisi vaan aika oppia, ettei tästä mitään tule. Turha aiheutta itselle pahaa mieltä ja stressata koiraa turhaan. Ehkä jos nyt vihdoin ja viimein ymmärtäsi, että Seci on onnellisin kotikoirana ja jättää sen kiusaaminen...

Subré jälkikeppitreeni

Nyt sitten sama homma metsään! :)



Tämä päivä meni lapinkoiria trimmaillessa, kyllä riitti saksittavaa ja kammattavaa, mutta takkuiset ja kuraisen huopaiset koirat saatiin auki. Enpä ole ennen noin rankalla kädellä joutunut koiran turkkia leikata, mutta muu ei auttanut kun huopa kuralla päällystettynä rastaa ei kammallakaan olisi auki saanut. Lopussa kyllä näki kiitoksen, onnellinen ja takuton koira. Oli kiva auttaa, varsinkin kun tietää että koirilla on nyt mukavammat oltavat tulevaisuudessa.

Päivän tokoilut

Tänään oli jälleen toko päivä, ja kerrankin vielä hyvä ilmakin. Kameran nappasin mukaan lenkille, joten jospa tännekin saisi vähän täytettä.

Lenkillä muisteltiin kurin kultaisia sääntöjä, varsinkin Subrélle annetut käskyt ovat tuntuneet menevän viime aikoina tyhjille korville, joten hieman nyt muistellaan mitenkäs hommat meidän laumassa toimikaan. Ensin pahimmat energiat pois päättömällä juoksentelulla, palkkailin luoksetuloja. Sitten taakseni menoa ja siellä pysymistä, Subré hihnassa ja Seci vapaana. Secille piti pariinkin kertaan muistuttaa, ettei ohi tulla, mutta silti neidin kanssa oli helpompaa kun Subrén. Pentunen meni kyllä taakse, mutta siellä pysyminen... Vielä ennen treenien alkua hallittua oleskelua ihmisten ja toisten koirien luona, ketään ei mennä moikkaamaan ja istutaan rauhassa vaikkei kunnolla olisikaan käskyn alla.

Seci pääsi aloittamaan treenit, vähän makuita odotellessa, hyvin pysyi vaikka kylmä maa alkuun vähän ällöttikin. Alkuun luoksepäästävyyttä ja seuraamista. Eipä mitää ihmeellistä, seuraavaksi oli perusasento treenejä, jolloin hain autosta Subrén hommiin. Sub teki sivulletuloja, seuraamista ja eteentuloja. Seuraamisesta on karsittu pois keulimista, mikä on laskenut virettä ja ehkä sittenkin pidin enemmän seuraamisesta keulivana, nyt se on jotenkin kauhea ponnetonta. Pitäisi saada sellainen kiva väli muoto kenguruloikkien ja sivulla kävelyn välille. En enään edes joudu potkimaan koiraa seuraamisessa. Mielummin otan tokoon hieman liian tiukan ja korkea vireisen suorituksen, kun tälläisen tylsän ja siistin.

Secin puoliveli oli myös ensimmäistä kertaa tokoilemassa. Tomppa herra, jolla on sama emä kun Secillä, mukana oli myös Secin siskon ja Tompan vahinkopentueesta oleva narttu. Tuli sitten samalla puhetta Secin siskosta Kiiasta,jotka he myös omistavat. Eipä uskoisi,että siskosten painossa on lähes 10kg ero myös säkäkorkeudessa on huomattava ero. Hassua sinäinsä on, että Seci on pitkä jalkainen ja sporttinen, mutta pieni, kun Seciä reilusti isompi Kiia on lyhyt jalkainen ja "tanakka".Tompan ja Kiian tytärkin on reilun kokoinen, joten ei ainakaan kokonsa puolesta Seciä muistuttanut vaikka erittäin lähestä sukua onkin.

Pohdintaa, pyörittelyä, ehkä liikaakin ajatuksia...

Taas on paljon tapahtunut, ehkä syksyllä, kylmällä, märällä ja pimeällä on vaikutuksensa, mutta jotenkin viime ajat ovat vetäneet synkäksi. Kotiin ajellessa treeneistä tai muista humputuksissa pimeässä illassa antaa paljon aikaa pohtia asioita, ehkä liikaakin, joskus voisi olla parempi jättää pohtimatta.

Secin kanssa koetaan jälleen agimasennusta, jospa me vaan juoksenneltaisiin kääntymättä, ja ajatus senkun vahvistui Iidan keskiviikon treeneissä. Lentää, lentää ja olen jo menettänyt uskoni että parilla esteellä treenaaminen toisi kunnolla apua, eihän sitä ole jankattu kun, pitkään...... Koirahan kääntyy jos siltä otetaan vauhti pois ennen hyppyä, mutta agilityssä pitää pitää hauskaa ja mennä täysiä, sellainen koira kädessä kiinni ohjaus ei vaan sovi kuvioihin se tie on nähty jo lappalaisilla, ja toisekseen Seci näyttää moiselle nopeasti kuinka prinsessat selviää radalla ihan hyvin itsekkin, jos ei kerran huvita ohjaajaa mennä kunnolla. Rytmityksestä on ollut apua, mutta eipä sitäkään saa kaikkialle tehtyä.
Käännöksistä voidaankin siirtyä keppeihin ja siihen kuinka voin ilolla muistella aikoja kun koirani haki joka kulmasta, varmasti ja vauhdilla kepit, meinaan nyt sitä ei voi kun muistella. Viikonlopun kisoissa mokattiin nolla keppien kakkos väliin eikä muuten ekaa kertaa tänä kesänä tähän päällehän keppejä on haettu väärinpäin ja mokailtu kaiken kauheuden lisäksi todella yksinkertaisissa paikoissa. Pääsyynähän tähän on kiire, jos menen itse vauhdilla kunnon asenne päällä, Seci rupeaa oikomaan ja hutiloimaan. Sitten kun on vähän vielä päälle tullut virheitä niin eikös soppa epävarmuuden myötä ole kunnolla valmis. Nyt minä sitten päätin, että ehkä me kerrataan  keppikulmia kunnolla ja lisäksi perustreeneissä rauhoitan hetkeksi omaa liikettä, jotta saisin Seciltä kiirettä pois ja kunnon keskittymisen takaisin.
Me ei myöskään tykätä kontakteista. A:ta pohditaan kunnolla 2on2off on Secillä todella hidas vaihtoehto, neiti ei vaan osaa/uskalla jne. tulla kunnon vauhdilla alas asti vaikka tietäisikin oikean paikan. Mutta sitten taas koira on liian superpallo kunnon juoksukontakteihin. Nyt on sellaiset rumat välivaiheen kontaktit A:lla, ihmeelliset jos vähän himmataan, mutta juostaan ja ollaan muutenkin mahdollisimman epäoikeuden mukaisia koiraa kohtaan kriteerillä. Mutta ehkä keksi jotain...
Jäikö vielä jokin este tästä listasta mainitsematta?  Mutta jos nyt halutaan keksiä, jotain hyvää niin Seci osaa hakea rengaan oikein joka kulmasta.

Sain juuri Secille paikan Timo Rannikon koulutukseen viikon päähän, jospa sieltä saataisiin vähän potkua jonka avulla päästäisiin eteenpäin. 

Ja on Secissä sekin hyvä puoli, ettei sen kanssa tarvitse keskustella siitä tehdäänkö agilityä vai kiljutaanko kilpaa kuten Subrén kanssa. Eipä pieni haukunta minua haittaa, mutta tasainen kiljuminen kyllä.Subrén agilityt tällä hetkellä kohdistuu pääasiassa äänen hallintaan. Treenataan helppoja juttuja, pääasiassa irtoamista ja sinne sekaan käännöksiä.

Mutta on meillä myös paineistumismasennus. Viime viikolla kesken tokojen suojeluporukka otti puruja kaikuvan hallin toisessa päässä, koirien haukunta,ihmisten huuto ja raipan ääni oli Secille liikaa. Paineeseen veti, mikä nyt ei ole mikään uusi juttu Secille. Ikävää oli kuitenkin, että tällä viikolla tuon paineen aikaan saamiseksi tarvittiin vain yhden koiran haukahdus. Agility samassa hallissa ei ole ongelma. Otettiin lyhyt seuraaminen paikalla makuun jälkeen ja leikittiin. Sitten vauhdilla ulos ennen kun suojeluporukka rupesi kunnolla hommiin. Ulkona vielä noutoa ihan hurjalla innolla, saatiin jopa vauhti noudon onnistumaan. Luoksetulon stoppi oli hieno! Kaukot hyvät ja samoin kun jäävät. Liikkeiden puolesta voi hyvillä mielin lähteä viikonlopun kokeisiin.

Subrén kanssa on edistytty pk-puolella. Sisäpk:oilua on harrastettu ahkeraan ja jälkikepin ilmaistaan varmasti maahan menolla. Myös sisäesine-ruutua on tehty hyvin onnistunein tuloksin ja esineet palautetaan käteen asti. Eilen teimme myös esineruutua liinassa ulkona ja käteen palasi esineet. Flyballia testattiin keskiviikkona hallilla, vähänkö kiva laji kun saa juosta, hyppiä, huutaa ja saa vielä pallonkin. Subré rakastui! Tätä pitää tehdä toistekin ja pennun energiakin kului mukavasti kun rynnisti hallia päästä päähän.

Subré aloitti kisauransa

Subré aloitti eilen juuri 9kk täyttäneenä kisauransa P-haun möllikisoissa. Pikku neiti pääsi juoksemaan medimölleihin. Kesän minikokoinen alkeiskurssilaiseni lähti ensimmäisiin kisoihin, joten päätin sitten juosta Subrénkin kanssa jolloin pääsimme samaan rataantutustumiseen ja katsomaan rataa yhdessä läpi.

Subré treenaa pääasiassa matalilla rimoilla n. 20-25cm korkeuksilla, kisakorkeus oli nyt 35cm, joten kisoja varten on yhden treenit tehty 30cm ja yhden 35cm. Nyt sitten palataan taas takaisin matalampiin korkeuksiin ja seuraavaksi kisaillaan vuotiaana kun on vaikemmatkin esteet kisakunnossa, niin voi osallistua muillekin kun mölliradoille.

Subré lähti medeistä ensimmäisenä, mutta onneksi ei ollut mitään kiirettä kun rataantutustuminen oli minien kanssa yhdessä. Kisat pidettiin P-haun pienessä hallissa josta johtuen estevälit olivat hieman tavallista lyhyemmät. Radassa ei ollut mitään kummallisuuksia, hieman A-este jännäsi kun Sub on tehnyt sitä pari kertaa pääasiassa yksittäisenä esteenä. A:llahan kontaktit ovat aivan kesken, tarkoituksena on rakentaa niin juoksut kun 2on2off A:lle, stopit tulevat aika luonnostaan puomitreeneistä eikä juoksuissa ole sinäinsä vaikeutta (kriteeri niissäkin on että etutassut on osuttava maahan niin että takapää on esteellä) mutta sitten erottelua/kuuntelua kumpaa tehdään on aivan alussa. Aluksi radalla oli puomi, mutta järjestäjät eivät saaneet sitä riittävän tukevasti, joten se vietiin pois. Lähdössä Subré jopa pysyi ihan nätisti, mutta sitten rynnimään ja tahti sekaisin yhdistettynä korkeaan rimaan pudotti toisen riman takajaloillaan. A oli ihan yllätys vautsi koirahan teki oikein oivallisesti etutassut maahan ja nopea vapautus. Muurin jälkeen piti vähän murista haukun sekaisesti istuville ratahenkilöille, nehän olivat Subrén mielestä aivan väärässä paikassa ja epäluuloinen otus vähän päätti sanoa. Sinne tuli pientä kaarrosta, mutta hyvin pentu sitten lähti vauhtia liiemmin hiljentämättä jatkamaan kohti seuraavaa estettä. Maalissa sitten kunnon muraukset ja hihoihin kiinni kun tyhmä ohjaaja ottaa hurjimuksen kiinni ilman palkkaa. Tulos 5, aika -18,75 (luokan paras aika)ja voitto kotiin! Toiseksi tuli puli, joten hienosti oli unkarilaiset edustettuina.

Kisarata




Kisaradan jälkeen sai harjoituksena mennä saman radan uudelleen, joten mehän mentiin. Tavoitteena oli nyt tehdä A:lle 2on2off ja pitää hauskaa eli pikku likka sai mennä täysiä ilman varmisteluja. Ohihan parista hypystä tultiin, mutta hauskaa oli. Ja nyt sai ratahenkilötkin olla ihan rauhassa.


Harjoitus rallattelu

Sellaista ja tälläistä

Bloggerin ihanuus temppuilee, kivasti hukkasi juuri kirjoittamani pitkän tekstin. No mutta uusi yritys.

Viikonloppu meni jäljestelessä. Syksy on tuonut mukanaan jälki innon, kaipa tuleva talvi koputtelee takaraivossa, ja me tehdään nyt mahdollisimman paljon jälkiä ja pohjaa ensi kevättä varten. Subré on pääasiassa ajanut vain metsässä ja varmaankin joku viisas bongaisi sen myös sen työskentelystä. Minulle on riittänyt että jäljellä pysytään, kupit löytyvät ja kulmat tehdään tarkasti. Nyt sitten tutustuin hieman tarkemmin jälkijuttuihin ja niinpä löysimme itsemme pellolta, kyllähän sekin tie on kokeiltava. Lauantaina menimme apilapellolle, pari namia siellä täällä ja pieni suoriutui oikein hienosti U:n muotoisesta jäljestä. Kerran aikaisemmin on tehty yksi peltojälki, ja silloin Sub oli aivan hukassa, joten tämä oli suuri parannus. Metsässä suorilla Subré on herkästi seilannut jäljen päällä, joten sunnuntaina tehtiin pellolle  hevosten kesällä lyhyeksi syömelle nurmelle n. 150m lähes suora jälki. Jana oli siisti, vähän pitää liinasta kirrata, ettei hajun saadessaan Subré oikeisisi jäljelle vaan tekee nätin kulman janalta poistuessaan. Jäljellä kokeilin ensi kertaa pitää liinan aivan kireänä ja Subré veti samalla kun jäljesti, ja tämä poisti kokonaan seilauksen. Heti jos liinaa löysäsi löheni myös työnteko eikä eteenpäin menty virtaviiviasesti suoraan jäljen päällä.

Maanantaina käytiin tokoilemassa torilla. Juopot, autot ja vanhukset toivat kivan häiriön. Secistä paikka oli aivan kamala, hänet syödään ihan ihan kohta. Mutta eteenpäin on päästy, peloista huolimatta Seci pystyi työskentelemään, missään kovin vastaan ottavassa tilassa neiti ei ollut, mutta teki pyydetyt asiat. Makuussa 3min piilossa ja sitten kun juttelin parin tutun kanssa. Nouto ravissa, mutta S nouti noinkin hurjassa paikassa, joten hyvä hyvä. Seuraamisessa kontakti putoili ja oli lepsua, mutta jäävät olivat sitten hyvät. Seci on Seci ja toivon että se joskus näiden tälläisten onnistuneiden treenien pelottavassa paikassa jälkeen pystyy työskentelemään edes hieman vapaammin vaikka vähän jännittäisikin. Mutta paljon sellaisia treenejä on tehtävä...

Subré oli oma höppänä itsensä, alkuun oli innoissaan kaikesta ja sitten kun tehtiin töitä ei mikään häiriö häirinnyt. On se elämä tuollaisen helppoa, ei voi kyllä muuta sanoa. Sub teki seuraamista, paikalla oloja, kaukoja ja luoksetuloja. Sitten leikittiin ja tehtiin liinassa esineruudun palautuksia (narulelu palasi käteen asti pariinkin kertaan!!!) ja lopuksi vielä noutoa niin että palautus leluun vauhtinouto tyylisesti. Ihanan vapautuneesti Sub pystyy työskentelemään ja suurella innolla. Lopussa yksi papparainen tuli kehumaan koiriani ja rapsutteli Subréa, joka iloisena pomppi (arg..) papparaista vasten.

Tiistaina lähdettiin hallille aikaisin ja treenattiin reilu tunti agilityä. Tehtiin 23 esteen ja 24 esteen radat. Aika helppoja joissa oli paljon vauhtia ja suoria. Subrén kanssa keskusteltiin jälleen huutamisesta, kun kiljuminen alkaa ajatus otuksen päästä tuntuu loppuvan. Korvat ovat välillä koristeena, mutta liikettä ja sen suuntaa pentu lukee ilkeän hyvin, joten peiliin voin kyllä hyvin katsoa kun koira menee esteestä ohi tai väärälle esteelle jos liike on vienyt vähänkään väärään suuntaan. Seci juoksi samat radat, suorilla lähtee pirun kovaa, mutta käännökset meinaa levitä. Rytmitys oli vähän hukassa minulla, mutta lähti toimimaan. Kontaktit sen sijaan ovat oikein hienossa kunnossa, näköjään heitto palkka heti etutassujen osuessa maahan on tuonut varmuutta ja nopeutta.

Pari tuntia agia ja heti perään tokotreeneihin ja Subréa vähän jo väsytti, ja neiti oli kerrankin rauhallinen. Penturyhmässä oli perus sosiaalistamista, pujoteltiin koiria ja otettiin kohtaamisia. Luoksepäästävyydessä peppu pysyi maassa, eikä esitelty kaunista "hyppään sun syliin kun olet niin kiva tahdot rapsuttaa mua" tempausta liikkeenohjaajalle. Loppuun vielä seisomista, jolloin me tehtiin sivussa liikkeestä seisomista, joka on vielä erittäin kesken eräinen.

Sitten Seci vuoroon ja kisaavien ryhmään. Heti alkuun paikalla olo 4min piilossa. Hienosti pysyi. Tämän jälkeen kaukoja, Seci meinaa ennakoida tai sitten menee herkästi lonkalle, kuten tekee myös paikkamakuussa. Pitäisi varmaan fyssariaika varata, S ei meinaan ole tuollaista aikaisemmin tehnyt. Odotellessa otin vielä yhden piilomakuun lyhyen ja onnistuneen. Seci sai myös makoilla odotellessa. Hetkeä ennen meidän seuraamisvuoroa hallin toisella puolella aloitettiin IPO-treenit ja raipan äänet,huutaminen ja haukkuminen saivat Secin paineeseen. Tehtiin sitten vaan lyhyt pätkä seuraamista hieman huonolla kontaktilla.