Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.
Viikko on taas hujahtanut vauhdilla ohi ja huomenna on jännittävä päivä, kun tassutellaan Subrén kanssa ultraan. Neiti on rauhoittunut reilusti ja hyvin hellyyden kipeäksi muuttunut, ehkä hieman pyöristynytkin, mutta siinä voi kyllä hieman tuo turkkikin tietysti hämätä ja kaikki ylimääräiset napostelut.
Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.
Viikon toinen vapaapäivä menikin sitten siihen, että ensin heräsin vielä työpäivääkin aikaisemmin, torkuttaen herätyskelloa puoli tuntia ja auton nokka kohti Porvoota kiroten omaa tyhmyyttä, että tuli Seci ilmoitettua kisoihin kun olisi niin paljon nukuttanut. Alkuun oli vuorossa agirata, jolla päästiin 5 estelle asti ja sitten pieni virhe ja hyppy väärinpäin. Keskityttiin sitten pysäyttämään kontaktit, puomi oli vielä siedettävä, mutta A:lla lennettiin sen verran vauhdikkaasti, ettei auttanut kun kääntää koira ympäri ja uusi yritys toiseen suuntaan. Toisella radalla päästiin jopa puoleen väliin saakka ja sitten olin huonosti sijoittunut takaakierron vientiin ja niin Seci sukelsi vielä hypyn suoraan kiertämisen sijaan, eipä se ole vähään aikaan jättänyt kierrä-käskyä huomioimatta. Seuraava A oli jo siedettävä ihan alas asti juostu ja neiti sai kehut siitä, seuraavaksi puomilla sitten retostelikin sen verran, että hypyn kautta koira takaisin puomille ja siistimmän alastulon kera maaliin.Tässä kohtaa yritin kerätä ajatuksia kasaan ihanasta ajatuksesta, että olisin voinut silläkin hetkellä nukkua univelkaa pois ,siihen että tulipa treenattua ensi viikonlopun piirimestiksiä varten kontakteja. Viimeisenä olikin sitten hyppyrata, aika peruskaavainen rata, jossa meille pahin oli, että piti suorasta putkestä kääntyä sivuun kepeille, eikä jatkaa suoraan renkaalle sekä lopussa putken ohitus suoran päässä. Pahimmaksi paikaksi osoittautuikin sitten alun välistätyöntö takaakiertoon+niistoyhdistelmä, jossa sitten loppui kengistä pito ja vauhtia piti hakea sitten maasta asti. Onneksi Seci ei ottanut kaatuamisestani pahasti itseensä vaan sain sen huidottua oikealle hypylle ja noustua ylös, sitten vaan töppöstä toisen eteen ja samalla kiireellä rynnisteltiin koko rata edes huomaamatta vaikeita kohtia. Nollalla tultiin maaliin, mutta aikaahan tuossa rypäisyssä saatiin kivasti kulumaan, joten jäähdyttelemään lähdettiin arvioiden, ettei palkinnoille ole mitään asiaa. Juttelin sitten työkaverin kanssa puhelimessa ja päätin käväistä vilaisemassa tuloksia ja siellä sitten suureksi yllätykseksi nimi löytyi sijalta 2 kera H-sertin ajassa -5,93 etenemällä 4,32m/2 voittaja venäläiselle hävittiin sekuntin verran
Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.
Viikon toinen vapaapäivä menikin sitten siihen, että ensin heräsin vielä työpäivääkin aikaisemmin, torkuttaen herätyskelloa puoli tuntia ja auton nokka kohti Porvoota kiroten omaa tyhmyyttä, että tuli Seci ilmoitettua kisoihin kun olisi niin paljon nukuttanut. Alkuun oli vuorossa agirata, jolla päästiin 5 estelle asti ja sitten pieni virhe ja hyppy väärinpäin. Keskityttiin sitten pysäyttämään kontaktit, puomi oli vielä siedettävä, mutta A:lla lennettiin sen verran vauhdikkaasti, ettei auttanut kun kääntää koira ympäri ja uusi yritys toiseen suuntaan. Toisella radalla päästiin jopa puoleen väliin saakka ja sitten olin huonosti sijoittunut takaakierron vientiin ja niin Seci sukelsi vielä hypyn suoraan kiertämisen sijaan, eipä se ole vähään aikaan jättänyt kierrä-käskyä huomioimatta. Seuraava A oli jo siedettävä ihan alas asti juostu ja neiti sai kehut siitä, seuraavaksi puomilla sitten retostelikin sen verran, että hypyn kautta koira takaisin puomille ja siistimmän alastulon kera maaliin.Tässä kohtaa yritin kerätä ajatuksia kasaan ihanasta ajatuksesta, että olisin voinut silläkin hetkellä nukkua univelkaa pois ,siihen että tulipa treenattua ensi viikonlopun piirimestiksiä varten kontakteja. Viimeisenä olikin sitten hyppyrata, aika peruskaavainen rata, jossa meille pahin oli, että piti suorasta putkestä kääntyä sivuun kepeille, eikä jatkaa suoraan renkaalle sekä lopussa putken ohitus suoran päässä. Pahimmaksi paikaksi osoittautuikin sitten alun välistätyöntö takaakiertoon+niistoyhdistelmä, jossa sitten loppui kengistä pito ja vauhtia piti hakea sitten maasta asti. Onneksi Seci ei ottanut kaatuamisestani pahasti itseensä vaan sain sen huidottua oikealle hypylle ja noustua ylös, sitten vaan töppöstä toisen eteen ja samalla kiireellä rynnisteltiin koko rata edes huomaamatta vaikeita kohtia. Nollalla tultiin maaliin, mutta aikaahan tuossa rypäisyssä saatiin kivasti kulumaan, joten jäähdyttelemään lähdettiin arvioiden, ettei palkinnoille ole mitään asiaa. Juttelin sitten työkaverin kanssa puhelimessa ja päätin käväistä vilaisemassa tuloksia ja siellä sitten suureksi yllätykseksi nimi löytyi sijalta 2 kera H-sertin ajassa -5,93 etenemällä 4,32m/2 voittaja venäläiselle hävittiin sekuntin verran.
Neljännet kisat putkeen, jossa tehdään nolla ja toiset putkeen kun napataan sert, joskohan ensi viikonlopun piirimestaruuksissa tahti jatkuisi samanlaisena. Kontakti sulkeiset on kai pakko käydä hallilla ja ehkä pitäisi kuitenkin aloitella vähitellen treenaaminenkin ihan kunnolla, vaikka tulostaso on treenaamattomana selkeästi ollut parempi kuin koskaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti