Täältä tullaan!

Pentulaatikossa tuhisee kuusi pientä ja suloista, mutta varsin tomeraa mudi tytön alkua.

 Usko meinasi jo loppua kun pentuja ei kuulunut vaikka kalenterissa isolla lukikin, että laskettuaika jo päivä sitten. Toivoa alkoi kuitenkin löytyä kun lämmöt lähtivät laskemaan maanantaina klo 15 ja laskivat klo 20 mennessä 36,5 asti. Yö meni seuraillessa jokainen pienikin petailu toiveikkaana, mutta aamun lämmön mittaus paljasti, että lämmöt olivat edelleenkin alle 37 asteen. Sama jatkui tiistaihin asti ja huoli alkoi jo nousta ja kaikki mahdolliset ongelmat leikkauspöytään asti pohdittua läpi. Subré oli kuitenkin varsin rauhallinen ja pirteä mikä antoi uskoa, että hermoilu on varsin turhaa. Tiistaina päivällä lähti lämmöt hyvin hentoon nousuun ja sainkin töistä hoidettua illan vapaaksi, mikä oli suoranaisen turhaa äippäkoiran vaan nukkuessa tyytyväisenä ja vielä söikin innolla kaiken tarjotun ruuan. Illalla käytiin nukkumaan, ja Sub päätti muuttaa pentulaatikosta minun sänkyyni, naureskellen laitoin ystävälleni viestin että pentulaatikosta löydyn minä aamulla kun koira valtaa niin paljon tilaa.

No mutta yöllä sitten 0.27 heräsin siihen, että mitä märkää sängyssäni oikein on, ja pian paljastui että lapsivedet tuli ja synnytys on alkamassa. Hetken sain keskustella tulevan äippäkoiran kanssa, että saako se jatkaa unia minun sängyssäni vai voisiko hän ystävällisesti siirtyä laatikon puolelle. Lopulta Subré luovutti pyrkimisen sänkyyn ja kävi nukkumaan pentulaatikkoon. Välillä oli pientä läähättelyä ja asennon vaihtelua, mutta pääosin avautumisvaihe meni rennosti nukkuen, mikä tietenkin nosti allekirjoittaneen hermot polttoheikkouksille. Kelloa tuli kyttäilty ahkerasti, kun pentuja ei alkanut näkyä vaikka olin yhden kirjan lukenut läpi ja netissäkin surffaillut ajankuluksi unikaan kun ei maittanut. Lopulta alkoi kunnon supistukset ja taas kytättiin kelloa pohtien että onko pentu jumissa vai miksei sitä kuulu. Reilun 30min supistuksien jälkeen klo2.35 syntyi ensimmäinen pentu, hyvin tumma merle narttu, jolla on pieni laikku rinnassa ja pari valkoista karvaa päälaella, painoa pennulla 329g. Klo 2,30 syntyi sitten seuraava pentu joka myös osoittautui merleksi nartuksi, kooltaan pentu oli hyvin muhkea ja painoa löytyikin huimat 365g. Seuraava pentu syntyi 3.15, nyt tuli musta narttu jolla painoa 290g. Siinä sitten pentuja ihastellessa aloin kiinnittämään huomiota, että noita mustiahan on kaksi noin 3.25 syntyi 309g painanut musta tyttö. Sitten Subré rauhoittui syöttelemään pentuja ja torkkumaan, ilman röngeniä olisin olettanut pentujen olevan nyt siinä, mutta kiitos sen tiesin vielä kahta odotella. Tunnin Subré otti rennosti ja päätin viedä sen käymään ulkona, pikapissit ja rynnistyksellä pentulaatikkoon takaisin. Hetken päästä klo 4.35 syntyikin sitten pienen pieni musta tyttö ilman kalvoja, Subrén kanssa sitä kuivailtiin ja hangattiin henkiin yhdessä ja nopeasti se alkoikin rääkyä meidän suureksi iloksi.Painoa pienellä oli vain 230g. Ja viimein klo 5 syntyi viimeinen pentu, joka suureksi yllätykseksi ja iloksi oli myöskin musta tyttö, painoa 301g. Piti kyllä alustoja vaihtaessa käydä läpi, että kaikki todella ovat narttuja, kerrankin kävi niin hyvä tuuri, että tuli juuri sellainen pentue mitä toivottiin. Toivottavasti pennut myös tulevat tulevaisuudessa täyttämään kaikki toiveet joita niille on asetettu.

Pennut 1vrk

Ensimmäinen vuorokausi on mennyt hyvin, kaikki syövät hyvin ja ovat varsin tomeria. Pennut ovat yllättävän ketteriä, ne kiipeilevät Subré päällä ja kipittävät aina syömään hirmuisella tuhinalla. Tarkempaa infoa pennuista on tulossa kunhan ehdin niistä yksittäiskuvat ottamaan.