|
Tavallinen työaamu, lenkillä dogo Armaksen kanssa |
Syksyn ruska on laskeutunut tänne eteläänkin nopeammin kuin olisi
toivonutkaan. Vastahan oli kevät, kaikki kesäsuunnitelmat, odotukset ja
toiveet. Ja nyt onkin sitten jo syksy, mihin se aika humahtikaan? Ehkä
kesä menikin niin nopeasti kun oli vaan niin hauskaa, tekemistä ja töitä
riitti, kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mutta sitäkin parempia
hetkiä on koettu, naurettu sitäkin enemmän ja nautittu kesästä niinkin
paljon, että tuntuu ihan pahalta, että pian on kylmä talvi.
Syksyyn
liittyy suuria odotuksia, pari viikkoa ja pentulaatikon valtaa
toivottavasti joukko suloisia ja kaikin puolin hienoja pikku gigguroita.
Ruoka on Subrélla alkanut taas mukavasti maittaa ja sitä
nautiskellaankin rauhalliseen tahtiin monta kertaa päivässä. Meidän
pienestä ahmatti vauhtiohjelmoidusta kiiturista on odotus aikana
kuoriutunut rauhallinen ja harkitsevainen hyvin hellyyden kipeä lady,
välillä kyllä vieläkin menee juoksu vaihde päälle ja sitten kyllä ottaa
päähän kuin pientä hiirtä kun vauhti ei enään olekkaan ihan samaa
luokkaa mitä ennen. Pientä pyöristymistä on alkanut tulla ja nisät
turvonneet, katsotaan kuinka isoksi neiti tässä parin viikon aikana
ehtii pyöristyä :)
|
Kuva otettu keskiviikkoa 1.10, 44vkr |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti