Tulikuuma Zeta

Ja niin toi kesä mukanaan myös uuden teamin jäsenen, hassuine korvineen ja vielä varsin kömpelön ulkomuotonsa ansiosta mitä passelein maskottieläin mudi porukkaan, vaikka jo nyt selkeästi tosikompi tapaus kun mudit ikinä.

Wicsin muuttaessa oma-aloitteisesti äidilleni eleltiin Subrén kanssa kahdestaan tovi. Olihan se vallan mukavaa, mutta samalla nousi koko ajan korkeammaksi ajatus, että kyllä Subré tarvitsisi kaverin ettei ihan tosikoidu ja muutu erakoksi ilman juoksu- ja leikkikaveria. Ja toinen ihan omassa kotonani asuva harrastuskoira olisi varsin ajankohtainen Subrén ylitäyttä treenikalenteria katsellen.

Tietenkin tilanne tuli eteen puoli vuotta liian myöhään ja harmitti, ettei sitten tullut jätettyä Subrén pentua kotiin kasvamaan. No sitten selailemaan ja kyselemään mudipentueista, mutta sopivaa omiin kriteereihini sopivaa pentuetta ei vaan ottanut löytyäkseen. Niinpä ensin ihan vitsillä aloin pohtia, että malinoispentu todennäköisesti nuo kriteerit täyttäisi helpostikin. Vitsillä sen vuoksi, että tuntui ettei rahkeeni noin "vaativaan" koiraan ikinä riittäisi, mutta monien ihmisten kanssa ja oikeasti omia edellytyksiä ja ajankäyttö mahdollisuuksien pohdinnan jälkeen pohdinta alkoi muuttua koko ajan myönteisemmäksi.

 Yli kymmenen vuotta sitten Kouvolan sakemannien alaosastossa Atzon isäni kanssa treenatessa rakastuin ensimmäiseen malinoisiin ja siitä asti rotu on kiehtonut ja ollut listalla "pakko saada joskus kokea tuollainen koira". Aina olen pohtinut, että sitten kun on aikaa ja resursseja panostaa koiran treenaamiseen tulee malinois. Ja nyt koiraa pohtiessani, tajusin että nythän tuo kriteeri ihan oikeasti täyttyvät. Niinpä löysin itseni yhtenä iltana näpyttelemästä pentuetiedusteluja kasvattajille. Alkuun mielenkiinnosta kyselin monilta eri kasvattajilta minkä tyyppisiä pentuja on suunnitteilla ja samalla koko ajan vahvistui päätös pennun rodusta ja minkä tyyppisen malinoisin haluaisin.

Heti alusta asti toiveissa oli oma Tulikuuma, mutta en jaksanut uskoa, että minulla olisi mitään mahdollisuutta pentua saada kyseistä käyttiskennelistä. Tulikuumiin rakastuin Secin ollessa pentu Haminan agilityleirillä jossa niitä oli kaksin kappalein, siitä asti olen niihin tutustunut ja jaksanut haaveilla, että vielä joskus. Ilokseni löysin itseni Petran kanssa treenaamasta kevät talvella ja pitkäksi menneen videoiden katselu illan päätteeksi jäin kuin jäinkin toiveikkaana odottamaan ensisijaisesti omaa Tulikuumaa. Treeneissä olin ihastunut Peliin, jonka siskolle oli juuri pentue suunnitteilla. Ja niin alkoi jännitys ensin onko Mocca kantavana ja tuleeko riittävästi pentuja jne. 30.5. alkoi s.postiin tipahdella tietoa syntyvistä pennuista parin pennun välein. Lopullinen saldo oli 5 urosta ja 4 narttua. Sitten alkoikin odottelu löytyykö sieltä sopivaa pentua ja riittääkö minulla asti.

Pennut kasvoivat ja kehittyivät vauhdilla ja aika menikin mukavan nopeasti työkiireiden ja kisaamisien jne. vauhdittamana, vaikka pentu olikin kysymysmerkkinä mielessä. Yhtenä päivänä tuli s.postiin sitten varausmaksu tiedot ja en ole ikinä maksanut mitään laskua niin suurella riemulla.

Pentujen ollessa 6viikkoisia pääsin sitten vihdoin katsomaan naskalihampaisia pikku pirajoita ja mikä parasta pohtimaan mikä niistä lähtisi viikon päästä mukaani. Petralla oli jo yksi suosikki valmiina ja itse sain rajattua mielipennut kahteen, joista toinen oli sama kuin Petralla. Päätöstä en kuitenkaan osannut tehdä pienempi kokoisen Oranssin varsin täpäkän ja terävän ja hieman rauhallisemman, hyvin tasapainoisen ja avoimen Harmaan pennun väliltä. Pari päivää vielä Petran kanssa Facebookissa asiaa pohdittiin ja niin loppuviikosta päätin tehdä "järkipäätöksen" ja ottaa sen tasaisemman ja rauhallisemman pennun, enkä ole kyllä päivääkään katunut.

Ja niin meillä on nyt pari viikkoa ollut kotona Tulikuuma Zeta. Kutsumanimeksi oli tarkoitus tulla Virne, mutta jotenkaan se ei pennun tultua vaan istunut, joten loppujen lopuksi Zetasta jäi Zeta. Neiti on sijoituksessa, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan tulee se tekemään joskus pennut Tulikuuma kennelin nimen alle.

Zeta on parin viikon aikana hurmannut täysin, pentua kuvaa parhaiten sana tasapainoinen. Mikään ei sitä hetkauta, joka paikassa se on kuin kotonaan ja jos mitään ei tehdä se rauhoittuu jalkoihin makoilemaan. Kun aletaan tehdä jotain niin likka on satalasissa tekemässä, super ahneena ja vahvan saalisvietin omaavana keskittyy täysin tekemiseen. Zeta on ainakin vielä varsin mukavan avoin ja sosiaalinen, joten nyt onkin pentuajan pääasiana ylläpitää tätä ominaisuutta. Mudiin verrattuna malikkapentu on kyllä varsin palikka, alkuun tuntui ettei tämä opi mitään kun ei se vaan hoksaa mitään, mutta nyt kun on oikeat tavat löytyneet niin oppimistahti on huimaa ja mudiin verrattuna välillä on jopa ihan positiivista kun koira ei jatkojalosta juuri oppimaansa ihan omaan suuntaansa.

Ja kun niin moni on kysynyt, niin laitetaan tännekin, että vieläkin mudi on se ykkösrotu. Eiköhän tuosta palikastakin varsin mudimainen malikka kasva, joten sopii varsin pätevästi tähän jengiin, vaikka vähän tosikko onkin ja on jo oppinut varsin hauskasti maastoutumaan mudin saadessa juoksuhepulit.

Zeta & Zalama 6viikkoa

Zeta 7 viikkoa

Zeta 8 viikkoa

Zeta 8 viikkoa

Zeta 9 viikkoa

Parhaat <3