Kesän odotetuin reissu käytiin Karitan ja Flingan kanssa elokuun loppupuolella Ruotsissa, mukaan toki pakattiin myös Subré ja Secilia. Tällä kertaa kulkuvälineenä oli ruhtinaallisen tilava paku, jossa myös mukavasti saimme yövyttyä koko reissun ajan.
Torstai aamupäivästä starttasimme auton Valkealasta kohti Turkua ja kerrankin onnistuimme jopa pysymään hyvin aikataulussa ilman sen kummempia eksymisiä. Laivaan saatiin auto kätevästi ja hyttikin löytyi, joten ei kun matkaan vaan. Laivan lähdettyä alkoikin sitten allekirjoittaneella kamala olo ja vatsakrampit, yö meni sitten mukavasti närästyslääkkeestä haaveillen ja oksentaessa.
Aamusta sitten ensimmäisenä toteamaan, että niin ne kartat unohtui ladata puhelimeen ja näin ollen navigaattori ei toimi. Eipä muuta kuin ulkomuistista seikkailemaan kohti Bromman kauppakeskusta, johon ihme ja kumma löysimme vähän vahingossa. Sitten tuskaisa tunnin odottelu ennen apteekin aukeamista, mutta sainpahan samalla ladattua ne kartat... Pienesti onneksi jaksoi shoppaillakin, vaikka Bromman muuttanut eläinkauppa oli kyllä suoranainen pettymys, viimeksi kun kävin siellä Subrén MH-testin aikaan pari vuotta sitten niin paikka oli suurimpi ja valikoima jne. huomattavasti parempi.
Sitten suuntasimmekin tervehtimään Subrén kasvattajaa Evaa, jossa vierähtiin useampi kuulumisia vaihdellen. Evalta matka jatkui vielä Subrén isää Akillesta moikkaamaan. Subré ei liiemmin isänsä tapaamista arvostanut, mutta Flingalla sen sijaan synkkasi vallan loistavasti isoisänsä kanssa.
Tässä vaiheessa alkoi närästyslääkkeiden ja yleisen tsemppauksen vaikutus laskea, eikä lääkkeitäkään saanut enempää vetää kun oltiin muutenkin yliannostusten puolella kun vedin nopea vaikutteista, vahvempaa pitkävaikutteista ja samariinia sekaisin. Auton tärinässä ja huonossa penkissä menikin sitten seuraavat 6h kohti Göteborgia "vähän" kuolemaa tehden.
Ihan ei kisapaikalle asti jaksettu illalla ajaa, joten lähdimme suuntaamaan sinne navigaattoriin kovasti luottaen hyvissä ajoin aamusta. No saavuimme sitten navigaattorin mukaiseen kisapaikkaan hyvissä ajoin ja täh eihän täällä ole kisoja... Vähän iski epätoivo... Pyörittiin ja hyörittiin ja kyseltiin ihmisiltä, että missäköhän tälläinen paikka olisi eikä kukaan tiennyt. Sitten yhden kauppakeskuksen pihassa kysäisin kisakirjeen kanssa taksikuskilta, joka pystyi sanomaan että ajo-ohjeiden yksi paikkoista on kun jatkamme motaria Malmön päin. Ei muuta kun ajelemaan ja etsimään, eikä vaan löydetä sitten millään... Hilatiin isoa tietä edestakaisin kunnes vähän jo luovutimme ja hups tuossahan lukee ajo-ohjeen paikka. Sitten taas jouduimme toteamaan ruotsalaisten ajo-ohjeiden surkeuden kun pyörimme etsimässä sitä tiettyä liikenneympyrää, vallan ärsyttävää kun ajo-ohjeessa puhutaan yhdestä liikenneympyrästä mistä pitää kääntyä ja sitä ennen pitää ajetaan kolmesta suoraan läpi, joista ei mainita mitään. Jo täysin luovuttaneena saavumme kisapaikalle 2h Subrén ensimmäisestä rataantutustumisesta myöhässä. Onneksi eivät olleet kovin kovaa tahtia pitäneet joten luokan viimeiset koirat olivat radalla. Kipitin sitten kiireellä kysymään saako Subré vielä juosta viimeisenä ja lupa tuli. Karita käytti Subrén pika lämppälenkillä ja itse katsoin rataa reunalta parin koiran verran ja sitten vaan baanalle. Toka rima paukahti alas ja sekoitti pakkaa sen verran, että lähdin viemään seuraavaa paria estettä typerältä puolelta (josta kylläkin kaikki ruotsalaisetkin juoksivat, mutta ei sopinut meille...) joten en sitten vaan ehtinyt ohjaamaan enää putken jälkeistä hyppyä, siitä ohi ja jatkettiin rataa siististi maaliin asti. Radan jälkeen adrenaliinit laskivat ja järkyttävä olo ja mahakrampit palasivat vielä ärtyneempinä. Karita kysäisi, että aijonko kuolla siihen nurmelle kun siinä kippurassa makasin ja seurasin seuraavan radan rakennusta. Tällä kertaan jopa pääsin tutustumaan rataan, joskin aika lyhyesti kun olo ei antanut periksi olla kauaa suorassa. Taas valmiiksi lämpätyllä koiralla lähtöviivalle, josta koiruus irtosi vahingossa takaakierron sijaan A-esteelle. Loppurata menikin mukavasti, mitä nyt joudun pysäyttämään keinulle ja odotella että meitä edeltänyt bordercollie suostuisi poistumaan maalialueelta viimeisen hypyn takaa, jossa syötteli koiraansa. Sitten onneksi parin tunnin välikuolema ennen Secin ratoja...Seci aloitti agilityradalla, josta itse oikein painostin sen loikkaamaan puomilta sivusuunnassa kontaktivirheen, joten 5 maaliin. Sitten oli hyppäri, joka oli tyyliltään hyvin Secille sopiva paukutus & takaaleikkailurata ja päästiinkin kivasti toiseksi viimeiselle esteelle asti, jolloin Seci tuli suorasta putkesta ulos ja kääntyi väärään suuntaan, kiersi sitten koko putken ympäri ja sieltä pelastelulla viimeisen hypyn oikeaan suuntaan kunnon lenkin kera. Jäätiin sitten hieman alle 2sek kärjestä ja sija 11. Hieman otti päähän...
Kisapaikalla tavattiin lisää Subrén ja Flingan sukulaisia, kun Subrén emän sisko Tula juoksi medi 3lk ja isän siskon pentu Vilje maksi 1lk. Pari muutakin mudia ja yksi super hieno uros medi kroati nähtiin myös.
Aamusta oppineena lähdimmekin sitten heti ajamaan kohti seuraavan päivän näyttelypaikkaa ja kävimme sen katsastamassa ennen ruoka-ja yöpaikan etsintää. Hetken aikaa saimmekin etsiä auki olevaa paikkaa ennen kuin löysimme aikkas täydellisen huoltoaseman pihan järven rannalla ison puistomaisen pihan kera. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla onnistuin jopa syömään muutakin kuin jugurttia, mikä tuntui varsin puolikkaalta voitolta.
Seuraavana aamuna olimme hyvissä ajoin näyttelyssä ja saimme häkit hyvään paikkaan ja laiteltua kaiken valmiiksi ennen kehän alkua. Mudeja oli ilmoitettu kehään kolme, joista Flinga meni ensimmäisenä. Flinga oli kehän ulkopuolella esiintynyt vallan kauniisti, mutta jostain syystä nyt kehässä iski sirkusvaihe päälle eikä tasaisesti ravaaminen seisomisesta puhumattakaan meinannut alkuun onnistua, onneksi parin huomautuksen jälkeen alkoi taas kehäprinsessa löytyä. Arvostelusta ei saa mitään selvää hyvin suhruisen käsialan vuoksi, sanallisesti ainakin tuomari kehui paljon kaunokaista. Paras narttu kehässä Flingaa oli vastassa valioluokan narttu, joka ei antanut tuomarin koskea itseensä eikä ravannut, nostanut häntäänsä tai seissyt, Flinga panosti nyt esiintymiseen oikein urakalla ja liiteli kepeästi, joten suureksi yllätykseksemme valionarttu kuitenkin voitti... No eipä mitään, saimme kaiken mitä olimme hakemassakin kun Flinga ei junnuna cacibia olisikaan voinut vastaanottaa, joten pääsimme lähtemään ajoissa kotimatkalle kera sertin ja palkintojen. Ruotsin sert jää Flingalle roikkumaan, joten se tulee valiotumaan tulevaisuudessa samalla Ruotsin muotovalioksi kuin jonkin muun maan.
Kohti laivarantaa oli jälleen 5h matkaa, mutta kun kerran oli aikaa niin pysähdellä. Koirien mielestä varmasti reissun kohokohta oli vanha hylätty keskiaikaislinna teemapuisto, jossa pääsivät juoksemaan taisteluareenalla, uimaan ja juoksemaan vähän lisää ympäriinsä.
Illalla yövyttiin sitten laivasataman läheisyydessä ja iltalenkillä väisteltiin citypeuroja, jotka pimeässä näyttivät vallan hulluilta tuijottaessaan kymmenen metrin päässä hievahtamatta paikoiltaan. Aamulla sitten laivasatamaan toteamaan, että olemme tunnin liian aikaisessa, joten kelpasi ottaa vielä torkut ennen laivaan ajoa, jossa jatkoimme unia lähes koko matkan.
Kotona olin hieman yli puolen yön haettuani pienen vesikuppiuimarini ensin hoitopaikasta. Zetalla oli mennyt hoidossa vallan mainiosti, mitä nyt oli ollut hieman yli energinen otus. Tiistai aamuna lähdinkin sitten käyttämään Zetan ensimmäisillä rokotuksilla kun12vko oli tullut täyteen lauantaina. Painoa löytyi 10,3kg ja rokotus laitettiin niskaan ihan huomaamatta herkkuja syöden. Iltapäivästä itse meninkin sitten hakemaan vähän vahvempia lääkkeitä työterveydestä, kun olo oli vieläkin suht kelju, vaikka pahin kipuilu & krampit olivat loppuneet sunnuntaina. Eipä tullut sitten työterveydestä lääkkeitä vaan kiire lähetteellä sairaalanpäivystykseen, jossa tiputukseen ja kipulääkitykseen. Seuraavana päivänä sitten leikattiin viime hetkellä hyvin pahasti tulehtunut sappirakko ja nyt on vielä viikko jäljellä 3 viikon sairaslomasta.
Torstai aamupäivästä starttasimme auton Valkealasta kohti Turkua ja kerrankin onnistuimme jopa pysymään hyvin aikataulussa ilman sen kummempia eksymisiä. Laivaan saatiin auto kätevästi ja hyttikin löytyi, joten ei kun matkaan vaan. Laivan lähdettyä alkoikin sitten allekirjoittaneella kamala olo ja vatsakrampit, yö meni sitten mukavasti närästyslääkkeestä haaveillen ja oksentaessa.
Aamusta sitten ensimmäisenä toteamaan, että niin ne kartat unohtui ladata puhelimeen ja näin ollen navigaattori ei toimi. Eipä muuta kuin ulkomuistista seikkailemaan kohti Bromman kauppakeskusta, johon ihme ja kumma löysimme vähän vahingossa. Sitten tuskaisa tunnin odottelu ennen apteekin aukeamista, mutta sainpahan samalla ladattua ne kartat... Pienesti onneksi jaksoi shoppaillakin, vaikka Bromman muuttanut eläinkauppa oli kyllä suoranainen pettymys, viimeksi kun kävin siellä Subrén MH-testin aikaan pari vuotta sitten niin paikka oli suurimpi ja valikoima jne. huomattavasti parempi.
Sitten suuntasimmekin tervehtimään Subrén kasvattajaa Evaa, jossa vierähtiin useampi kuulumisia vaihdellen. Evalta matka jatkui vielä Subrén isää Akillesta moikkaamaan. Subré ei liiemmin isänsä tapaamista arvostanut, mutta Flingalla sen sijaan synkkasi vallan loistavasti isoisänsä kanssa.
 |
| Kolme sukupolvea, Akilles, Flinga, Subré |
 |
| Akille & Flinga |
Tässä vaiheessa alkoi närästyslääkkeiden ja yleisen tsemppauksen vaikutus laskea, eikä lääkkeitäkään saanut enempää vetää kun oltiin muutenkin yliannostusten puolella kun vedin nopea vaikutteista, vahvempaa pitkävaikutteista ja samariinia sekaisin. Auton tärinässä ja huonossa penkissä menikin sitten seuraavat 6h kohti Göteborgia "vähän" kuolemaa tehden.
Ihan ei kisapaikalle asti jaksettu illalla ajaa, joten lähdimme suuntaamaan sinne navigaattoriin kovasti luottaen hyvissä ajoin aamusta. No saavuimme sitten navigaattorin mukaiseen kisapaikkaan hyvissä ajoin ja täh eihän täällä ole kisoja... Vähän iski epätoivo... Pyörittiin ja hyörittiin ja kyseltiin ihmisiltä, että missäköhän tälläinen paikka olisi eikä kukaan tiennyt. Sitten yhden kauppakeskuksen pihassa kysäisin kisakirjeen kanssa taksikuskilta, joka pystyi sanomaan että ajo-ohjeiden yksi paikkoista on kun jatkamme motaria Malmön päin. Ei muuta kun ajelemaan ja etsimään, eikä vaan löydetä sitten millään... Hilatiin isoa tietä edestakaisin kunnes vähän jo luovutimme ja hups tuossahan lukee ajo-ohjeen paikka. Sitten taas jouduimme toteamaan ruotsalaisten ajo-ohjeiden surkeuden kun pyörimme etsimässä sitä tiettyä liikenneympyrää, vallan ärsyttävää kun ajo-ohjeessa puhutaan yhdestä liikenneympyrästä mistä pitää kääntyä ja sitä ennen pitää ajetaan kolmesta suoraan läpi, joista ei mainita mitään. Jo täysin luovuttaneena saavumme kisapaikalle 2h Subrén ensimmäisestä rataantutustumisesta myöhässä. Onneksi eivät olleet kovin kovaa tahtia pitäneet joten luokan viimeiset koirat olivat radalla. Kipitin sitten kiireellä kysymään saako Subré vielä juosta viimeisenä ja lupa tuli. Karita käytti Subrén pika lämppälenkillä ja itse katsoin rataa reunalta parin koiran verran ja sitten vaan baanalle. Toka rima paukahti alas ja sekoitti pakkaa sen verran, että lähdin viemään seuraavaa paria estettä typerältä puolelta (josta kylläkin kaikki ruotsalaisetkin juoksivat, mutta ei sopinut meille...) joten en sitten vaan ehtinyt ohjaamaan enää putken jälkeistä hyppyä, siitä ohi ja jatkettiin rataa siististi maaliin asti. Radan jälkeen adrenaliinit laskivat ja järkyttävä olo ja mahakrampit palasivat vielä ärtyneempinä. Karita kysäisi, että aijonko kuolla siihen nurmelle kun siinä kippurassa makasin ja seurasin seuraavan radan rakennusta. Tällä kertaan jopa pääsin tutustumaan rataan, joskin aika lyhyesti kun olo ei antanut periksi olla kauaa suorassa. Taas valmiiksi lämpätyllä koiralla lähtöviivalle, josta koiruus irtosi vahingossa takaakierron sijaan A-esteelle. Loppurata menikin mukavasti, mitä nyt joudun pysäyttämään keinulle ja odotella että meitä edeltänyt bordercollie suostuisi poistumaan maalialueelta viimeisen hypyn takaa, jossa syötteli koiraansa. Sitten onneksi parin tunnin välikuolema ennen Secin ratoja...Seci aloitti agilityradalla, josta itse oikein painostin sen loikkaamaan puomilta sivusuunnassa kontaktivirheen, joten 5 maaliin. Sitten oli hyppäri, joka oli tyyliltään hyvin Secille sopiva paukutus & takaaleikkailurata ja päästiinkin kivasti toiseksi viimeiselle esteelle asti, jolloin Seci tuli suorasta putkesta ulos ja kääntyi väärään suuntaan, kiersi sitten koko putken ympäri ja sieltä pelastelulla viimeisen hypyn oikeaan suuntaan kunnon lenkin kera. Jäätiin sitten hieman alle 2sek kärjestä ja sija 11. Hieman otti päähän...
Kisapaikalla tavattiin lisää Subrén ja Flingan sukulaisia, kun Subrén emän sisko Tula juoksi medi 3lk ja isän siskon pentu Vilje maksi 1lk. Pari muutakin mudia ja yksi super hieno uros medi kroati nähtiin myös.
Aamusta oppineena lähdimmekin sitten heti ajamaan kohti seuraavan päivän näyttelypaikkaa ja kävimme sen katsastamassa ennen ruoka-ja yöpaikan etsintää. Hetken aikaa saimmekin etsiä auki olevaa paikkaa ennen kuin löysimme aikkas täydellisen huoltoaseman pihan järven rannalla ison puistomaisen pihan kera. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla onnistuin jopa syömään muutakin kuin jugurttia, mikä tuntui varsin puolikkaalta voitolta.
Seuraavana aamuna olimme hyvissä ajoin näyttelyssä ja saimme häkit hyvään paikkaan ja laiteltua kaiken valmiiksi ennen kehän alkua. Mudeja oli ilmoitettu kehään kolme, joista Flinga meni ensimmäisenä. Flinga oli kehän ulkopuolella esiintynyt vallan kauniisti, mutta jostain syystä nyt kehässä iski sirkusvaihe päälle eikä tasaisesti ravaaminen seisomisesta puhumattakaan meinannut alkuun onnistua, onneksi parin huomautuksen jälkeen alkoi taas kehäprinsessa löytyä. Arvostelusta ei saa mitään selvää hyvin suhruisen käsialan vuoksi, sanallisesti ainakin tuomari kehui paljon kaunokaista. Paras narttu kehässä Flingaa oli vastassa valioluokan narttu, joka ei antanut tuomarin koskea itseensä eikä ravannut, nostanut häntäänsä tai seissyt, Flinga panosti nyt esiintymiseen oikein urakalla ja liiteli kepeästi, joten suureksi yllätykseksemme valionarttu kuitenkin voitti... No eipä mitään, saimme kaiken mitä olimme hakemassakin kun Flinga ei junnuna cacibia olisikaan voinut vastaanottaa, joten pääsimme lähtemään ajoissa kotimatkalle kera sertin ja palkintojen. Ruotsin sert jää Flingalle roikkumaan, joten se tulee valiotumaan tulevaisuudessa samalla Ruotsin muotovalioksi kuin jonkin muun maan.
Kohti laivarantaa oli jälleen 5h matkaa, mutta kun kerran oli aikaa niin pysähdellä. Koirien mielestä varmasti reissun kohokohta oli vanha hylätty keskiaikaislinna teemapuisto, jossa pääsivät juoksemaan taisteluareenalla, uimaan ja juoksemaan vähän lisää ympäriinsä.
Illalla yövyttiin sitten laivasataman läheisyydessä ja iltalenkillä väisteltiin citypeuroja, jotka pimeässä näyttivät vallan hulluilta tuijottaessaan kymmenen metrin päässä hievahtamatta paikoiltaan. Aamulla sitten laivasatamaan toteamaan, että olemme tunnin liian aikaisessa, joten kelpasi ottaa vielä torkut ennen laivaan ajoa, jossa jatkoimme unia lähes koko matkan.
Kotona olin hieman yli puolen yön haettuani pienen vesikuppiuimarini ensin hoitopaikasta. Zetalla oli mennyt hoidossa vallan mainiosti, mitä nyt oli ollut hieman yli energinen otus. Tiistai aamuna lähdinkin sitten käyttämään Zetan ensimmäisillä rokotuksilla kun12vko oli tullut täyteen lauantaina. Painoa löytyi 10,3kg ja rokotus laitettiin niskaan ihan huomaamatta herkkuja syöden. Iltapäivästä itse meninkin sitten hakemaan vähän vahvempia lääkkeitä työterveydestä, kun olo oli vieläkin suht kelju, vaikka pahin kipuilu & krampit olivat loppuneet sunnuntaina. Eipä tullut sitten työterveydestä lääkkeitä vaan kiire lähetteellä sairaalanpäivystykseen, jossa tiputukseen ja kipulääkitykseen. Seuraavana päivänä sitten leikattiin viime hetkellä hyvin pahasti tulehtunut sappirakko ja nyt on vielä viikko jäljellä 3 viikon sairaslomasta.
 |
| Zetuuppi puuppy eläin 13vko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti