Jälleen on tullut selattua vanhoja omia kirjoituksia narttujen tiineysoireita etsien. Samalla sitä vaan miettii kuinka kiva niitä onkaan lukea ja muistella menneitä, sekä kuinka pitäisi nykyäänkin vielä innokkaammin ehtiä tänne kirjoitella muistiin kaikkea tulevaisuutta varten . Nykyään tulee liikaa tehtyä koosteita kun Facebook on vaan niin paljon helpompi nopeasti päivittää ja kuvat ja videot heittää instagramiin. Mutta jottei tämä blogin puoli ihan kuole niin tehdään taas tylsääkin tylsempi kooste pläjäys meidän lauman ja vähän muidenkin juttuja sekaan elämästä.
Viimeisen reilun viikon meidän elämä on pyörinyt talouden pikku prinsessan ympärillä. Tiulla todettiin vasemmassa lonkassa yllättäen legg perthes, joka leikattiin pois viime viikon keskiviikkona. Tiu on satunnaisesti pompautellut takajalkaansa, joten pyysin muun käynnin yhteydessä eläinlääkäriä tsekkaamaan polvet. Ne olivat kunnossa, mutta takajalkojen ääriasentoon taakseveto sai pienen kiljumaan ja puremaan kivusta. Niinpä se siirtyi seuraavaksi röntgen kuviin, josta paljastui ikäviä uutisia. Tiun vasemman lonkan reisiluun päässä näkyi selvät muutokset, joten eläinlääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian, vaikka terrierin täpäkkyydellä pieni ei jalan kipua suuremmin vielä näyttänytkään arjessa. Tiun pieni 1,5kg koko tuottikin sitten hieman pään vaivaa, kun kuvannut klinikka ilmoitti heti ettei leikkaa näin pientä. Leikkaavaa klinikkaa sainkin sitten soitella jokusen puhelun ennen kun löysin suostuvaisen ja meidän aikatauluun sopivan ajan Porvoon Avecista. Kyseinen klinikka oli oikein miellyttävä ja lääkäri vaikutti osaavalta, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Ensimmäinen päivä meni pieneltä huonoa vointia itkiessä, mutta seuraavana alkoi jo olo parantua. Nyt kun on ensimmäinen viikko takana, niin Tiu jo kävelee varsinkin sisällä jalalla jo normaalisti. Jumppailut jatkuvat ja tikkien poiston jälkeen alkavat uintitreenit, niin eiköhän tuosta vielä kelpo kinttu tule.
Kisasimme viimeksi toukokuun alussa. Vappuna suuntasimme Karitan ja Flingan kanssa Lappeenrantaan kisaamaan, jossa Zeta juoksi yhden lähdön ja Vip kaksi. Zetan hyppäri alkoi hyvin, mutta sitten ei ihan taas keskittyminen ja taipuminen riittänyt oikealle esteelle osumiseen. Vipin ekalla radalla ensin itse mokasin ja sitten pussi aiheutti suurta kummastusta pienelle miehelle. Agilityradalla sitten taiteilimme pelasta ja kalasta taktiikalla nollan -20,91 5,02 etenemällä, joka riitti reilulla -11sek erolla voittoon koko kisan reilusti nopeimmalla ajalla. Kyl se ihan kivasti sitten kulkikin, vaikka ohjattiin miten sattuu ;)
Toukokuussa juostiin myös oman seuran kisat. Ahneena ilmoitin koirat kisoihin, vaikka samana viikonloppuna oli niin lauantaina kuin myös sunnuntaina LAU:n valmennusryhmän viimeiset treenit. Lauantaina sain vaihdettua vuoroa toisen kanssa, joten aamulla suuntasin ensin valmennukseen ja sieltä aloittamaan Vipin 2lk kisat. Subré tuurasi aamulla valmennuksessa oikein innokkaana, kun harjoittelimme uusia agilitypelejä. Valmennuksen jälkeen kaasupohjassa huristeltiin Kouvolaan. Sopivasti ehdin näkemään vielä ykkösluokan viimeisen startin juuri ekoissa kisoissaan olevalta Källiltä. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta radalla oli hyviä pätkiä. Samaa linjaa jatkoi Vipkin, joka kisasi tai edes teki agilityä ulkona ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Nuoren koiran kanssa huono idea, varsinkin kun kentän laidalla oli monta tuttua. Keskittyminen ei siis herralla ollut mitenkään kohdillaan, vaikka radat tuloksetta saatiinkin rämmittyä läpi. Vip jäikin nyt kisatauolle harjoittelemaan lisää teknistä osaamista, niin sujuu kakkosluokan radat hieman nätimmin.
Sunnuntaina suuntasimme ensin kisaamaan ja sitten valmennukseen. Tällä kertaa kaivettiin mummokoira töihin ja Seci oli ihan intona. Ensimmäisellä radalla putki kutsui hypyn sijaan, koska sinne vaan nyt oli kiva mennä. Toisella radalla unohdin juoksevani Secin kanssa enkä juoksari Vipin, joten puomilla komea loikka... Ja kolmannella ohjasin huonosti ja sain koiran irtoamaan kauas putkeen. Kovasti muori on hidastunut, vaikka intoa vielä riittääkin, joten ehkäpä vielä omissa kisoissa juoksemme vielä syksylläkin. Kisojen jälkeen suuntasimme vielä Lappeenrantaan jälleen valmennukseen, nyt teemana oli SM-kisatuomarin radasta hyppyrata kooste. Vip paukutteli hienosti nollaa molemmilta radoilta, joten kai me ollaan ensimmäisen valmennuskerran räpellyksestä vähän kehitytty.
Tiu aloitti näyttelyuransa mätsäristä heti 5kk täytettyään. Pieni esiintyi varsin nätisti saaden ensin punaisen nauhan ja pienestä väsymyksestä huolimatta voitti punaiset pennut. Näin BIS kehä kutsui, jossa alkoi jo väsy känkkäränkkä iskeä. Hienosti Tiu kuitenkin tsemppasi ja sai ehkä vähän söpöydellä anteeksi joten sijoitus BIS3 ja järjestävän 5B luokan suosikki palkinto tuli lisänä kotiin vietäväksi. Tiulle oli jo virallisia kehiäkin suunnitteilla parit, mutta jalka leikkauksen takia sen kehäilyt siirtyvät tulevaisuuteen.
Kasvateista ainakin Flinga on käynyt napsimassa palkintoja, TK2 272,5 kera voiton kera ja agilitystä nollavoitto on myös plakkarissa muutaman viikon takaa. Tokokokeesta video
Viva aloitti työt Viikin tutkimuspelloilla hanhikoirana.
 |
| Tiu 6kk |
Viimeisen reilun viikon meidän elämä on pyörinyt talouden pikku prinsessan ympärillä. Tiulla todettiin vasemmassa lonkassa yllättäen legg perthes, joka leikattiin pois viime viikon keskiviikkona. Tiu on satunnaisesti pompautellut takajalkaansa, joten pyysin muun käynnin yhteydessä eläinlääkäriä tsekkaamaan polvet. Ne olivat kunnossa, mutta takajalkojen ääriasentoon taakseveto sai pienen kiljumaan ja puremaan kivusta. Niinpä se siirtyi seuraavaksi röntgen kuviin, josta paljastui ikäviä uutisia. Tiun vasemman lonkan reisiluun päässä näkyi selvät muutokset, joten eläinlääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian, vaikka terrierin täpäkkyydellä pieni ei jalan kipua suuremmin vielä näyttänytkään arjessa. Tiun pieni 1,5kg koko tuottikin sitten hieman pään vaivaa, kun kuvannut klinikka ilmoitti heti ettei leikkaa näin pientä. Leikkaavaa klinikkaa sainkin sitten soitella jokusen puhelun ennen kun löysin suostuvaisen ja meidän aikatauluun sopivan ajan Porvoon Avecista. Kyseinen klinikka oli oikein miellyttävä ja lääkäri vaikutti osaavalta, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Ensimmäinen päivä meni pieneltä huonoa vointia itkiessä, mutta seuraavana alkoi jo olo parantua. Nyt kun on ensimmäinen viikko takana, niin Tiu jo kävelee varsinkin sisällä jalalla jo normaalisti. Jumppailut jatkuvat ja tikkien poiston jälkeen alkavat uintitreenit, niin eiköhän tuosta vielä kelpo kinttu tule.
Toukokuussa juostiin myös oman seuran kisat. Ahneena ilmoitin koirat kisoihin, vaikka samana viikonloppuna oli niin lauantaina kuin myös sunnuntaina LAU:n valmennusryhmän viimeiset treenit. Lauantaina sain vaihdettua vuoroa toisen kanssa, joten aamulla suuntasin ensin valmennukseen ja sieltä aloittamaan Vipin 2lk kisat. Subré tuurasi aamulla valmennuksessa oikein innokkaana, kun harjoittelimme uusia agilitypelejä. Valmennuksen jälkeen kaasupohjassa huristeltiin Kouvolaan. Sopivasti ehdin näkemään vielä ykkösluokan viimeisen startin juuri ekoissa kisoissaan olevalta Källiltä. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta radalla oli hyviä pätkiä. Samaa linjaa jatkoi Vipkin, joka kisasi tai edes teki agilityä ulkona ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Nuoren koiran kanssa huono idea, varsinkin kun kentän laidalla oli monta tuttua. Keskittyminen ei siis herralla ollut mitenkään kohdillaan, vaikka radat tuloksetta saatiinkin rämmittyä läpi. Vip jäikin nyt kisatauolle harjoittelemaan lisää teknistä osaamista, niin sujuu kakkosluokan radat hieman nätimmin.
Sunnuntaina suuntasimme ensin kisaamaan ja sitten valmennukseen. Tällä kertaa kaivettiin mummokoira töihin ja Seci oli ihan intona. Ensimmäisellä radalla putki kutsui hypyn sijaan, koska sinne vaan nyt oli kiva mennä. Toisella radalla unohdin juoksevani Secin kanssa enkä juoksari Vipin, joten puomilla komea loikka... Ja kolmannella ohjasin huonosti ja sain koiran irtoamaan kauas putkeen. Kovasti muori on hidastunut, vaikka intoa vielä riittääkin, joten ehkäpä vielä omissa kisoissa juoksemme vielä syksylläkin. Kisojen jälkeen suuntasimme vielä Lappeenrantaan jälleen valmennukseen, nyt teemana oli SM-kisatuomarin radasta hyppyrata kooste. Vip paukutteli hienosti nollaa molemmilta radoilta, joten kai me ollaan ensimmäisen valmennuskerran räpellyksestä vähän kehitytty.
 |
| Tiu 5kk |
Tiu aloitti näyttelyuransa mätsäristä heti 5kk täytettyään. Pieni esiintyi varsin nätisti saaden ensin punaisen nauhan ja pienestä väsymyksestä huolimatta voitti punaiset pennut. Näin BIS kehä kutsui, jossa alkoi jo väsy känkkäränkkä iskeä. Hienosti Tiu kuitenkin tsemppasi ja sai ehkä vähän söpöydellä anteeksi joten sijoitus BIS3 ja järjestävän 5B luokan suosikki palkinto tuli lisänä kotiin vietäväksi. Tiulle oli jo virallisia kehiäkin suunnitteilla parit, mutta jalka leikkauksen takia sen kehäilyt siirtyvät tulevaisuuteen.
Kasvateista ainakin Flinga on käynyt napsimassa palkintoja, TK2 272,5 kera voiton kera ja agilitystä nollavoitto on myös plakkarissa muutaman viikon takaa. Tokokokeesta video
Viva aloitti työt Viikin tutkimuspelloilla hanhikoirana.
 |
| C. Terhi Multamäki |
 |
Onnellinen hanhipaimen
|
Ensi viikolla onkin sitten jännitystä edessä kun on Renin ultra aika. Pientä pyöristymistä on ollut havaittavissa ja muita pieniä merkkejä käytöksessä, jotka voisivat viitata tiineyteen, mutta saapi nähdä minkälaisia uutisia ultra tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti