Ren lemmenlomalla

Vihdoin ja viimein päästiin Renin kanssa hyppäämään lentokoneeseen ja kohti Sveitsiä. Itse

reissu ja astutukset menivät hyvin, mutta säätöä ennen niitä tällä kertaa riitti sitäkin reilummin.

Alppien huiput pilvien seassa

Ensin odotelimme kuumeisesti juoksuja ja kun ne lopulta alkoivat niin sitten progesteroniarvojen nousua. Ensimmäinen proge otettiin varmuuden vuoksi jo 5 juoksupäivä, kun ei ollut varmuutta oliko maaliskuun alun viikon vuoto katkennut kiima, joka jatkuisi nyt loppuun. Proge oli kuitenkin vain 0,5, joten kiirettä reissuun ei ollut. Seuraava proge otettiin 9 juoksupäivä, jolloin tulos oli masentava 0,2. Tässä kohtaa alkoi usko jo reissuun lähdöstä horjua ja mieleen kipittää ajatus, ettei tälläkään kertaa juoksut olisi astutuskelpoiset. Päädyimme  odottelemaan loppu viikkoon ennen seuraavan progen ottoa. Oona laitteli lauantaina 12 juoksupäivä viestiä, että nyt kääntää häntää leikatulle urokselle. Tämä nosti toiveet varsin korkealle progen nousun suhteen, maanantain 14 juoksupäivän tulos oli kuitenkin noussut vain minimaallisesti arvoon 0,6. Toiveet pentujen suhteen alkoi olla jo varsin matalalla. Onneksi kuitenkin netistä löytyi jonkin verran saman tyyppisiä tapauksia, joissa proget kuitenkin nousseet myöhäisillä päivillä ja tullut onnistunut pentue, joten kokonaan ei toivoa kokonaan menetetty.

Ren <3 Aszu

Progeja Renistä ottanut opaskoirakoulun työntekijä ehdotti seuraavaksi papa kokeen ottoa. Papasta näkisi onko proget edes nousemassa, jolloin ei tarvitsisi ottaa vielä montaa progearvoa turhaan. Tähän päädyttiin ja Renille varattiin aika keskiviikolle, joka oli 17 juoksupäivä. Jännityksellä odottelin tulosta ja kun Oona soitti, että näytti ihan normaalilta ehti jo harmistus iskeä. Mutta kyseessä olikin normaali tulos juoksun vaiheeseen nähden ja tärpit olisivat piakkoin alkamassa, näin ollen harmistus vaihtui pikaisesti hirmuiseen pakkaus hässäkkään. Proge otettiin vielä papan jälkeen, jotta saisimme tarkan arvion missä kohtaa juoksua ollaan menossa. Muutaman tunnin päästä saimme tuloksen 5 ja kehoituksen lähteä piakkoin reissuun, astutuspäivät olisi todennäköisesti torstaista eteenpäin muutama päivä. Niinpä kone auki ja lentoliput varaukseen, mutta ongelmaa tuottikin koirapaikka. Finnairin asiakaspalvelu kertoi, että tilaa koiralle on kun tarkistin ennen omien lentojeni varaamista, mutta kun soitin koiran varauksen niin sitten kerrottiinkin, ettei sitä voidakaan vahvistaa heti, vaan kuittaus mahtuuko koira lennolle tulisi 24h sisällä. Muuten hyvä, mutta meidän lähtö oli jo aikaisin seuraavana aamuna, ei olisi mahdollista odotella 24 tuntia. Odottelin sitten iltaan ja kun kello alkoi olemaan puoli kymmenen iski jo hätä, asiakaspalvelu kun sulkeutuisi kymmeneltä. Soitin vähän vajaa kymmenen kesken Zetan montsutreenien saaden onneksi tiedon, että Ren pääsisi lennolle mukaan.

Montsutreeneistä auton nokka suuntasi kohti Helsinkiä, johon menin yöksi ja jättämään lauman ison ja pienen Karitalle hoitoon, mudit olivat pudonnet matkasta jo aikaisemmin päivällä vanhemmilleni. Myöhäisillan ohjelmaan kuului Flingan BH-kokeen kenraaliharjoitukset ja iltapalan napostelua. Hienosti kenraalitreenit menivätkin, kuten maanantaina myös itse koe, joten Flinga sai korkattua neljännen lajinsa kisakirjan ja nimensä eteen BH-koularin. Mutta sitten takaisin sen siskon astutusreissuun, ettei ihan kadota aiheesta.

Torstaina aikaisin aamulla sitten hypättiin Renin kanssa koneeseen ja niin matka kohti Sveitsiä alkoi. Lento meni torkkuessa, todennäköisesti myös Renillä kun sen verran rauhassa se Sveitsin päässä odotteli minua boxissaan. Perillä olimme kymmenen aikaan, joten hieman oli odottelua ennen hotellihuoneen saamista ja iltapäivän Aszun kanssa sovittuja treffejä. Ison lentoboxin kanssa liikkuminen ei ollut kovin herkkua, joten istuskelimme tovin lentokentällä syöden aamupalaa ja sitten lähdimme kävelemään 1,5km matkan hotellille. Siellä oli reilun +30 astetta joka päivä, joten boxin ja tavaroiden kanssa vaeltaminen kuumalla asvaltilla oli varsin tuskaisaa. Hotellin vieressä onneksi kulki kirkasvetinen puro, jonne Ren suuntasikin ensimmäiseksi vilvoittelemaan. Kahdelta tyytyväisenä suuntasin hotellille toiveena ehtiä vähän levähtää ennen treffejä, mutta eipä ollutkaan niin helppo tehtävä... Hotellin aulassa oli itsepalvelu tietokone sisään kirjautumista varten. Kone antoi varaustunnuksella huoneen numeron ja ovikoodin. Aulassa oli jo pari muutakin odottamassa kello kahden lyöntiä, ensimmäinen pääsikin kirjaamaan tiedot ylös ja sai huoneen, mutta sitten koneen järjestelmä kaatui ja näyttö antoi erroria. Hotellin asiakaspalvelusta tokikaan kukaan ei vastannut ja soittelimme vuorotellen booking.com asiakaspalveluun, josta lopulta lähes kahden tunnin odottelun jälkeen joku oli saanut hotellin johtajan kiinni, joka antoi tiedot puhelimitse.

Astutuspaikan maisemia

Ehdimme viedä tavarat huoneeseen ja hieman siistiytyä ennen ensimmäisiä treffejä. Aszun omistaja ystävällisesti nappasi meidät kyytiin hotellin edestä, josta suuntasimme paikallisen ampumaradan maastoihin. Pariskunta piti heti kovasti toisistaan ja pistivät leikiksi. Kävelimme lenkin kauniissa maisemissa nauttien auringosta, koirat nauttivat vapaana juoksemisesta välillä vuoristopurossa viilentyen. Ren käänsi jo hyvin häntä

ä sivuun ja seisoi paikoillaan kun Aszu sitä nuuskutteli ja pomppi selkään, mutta astutus jäi vielä yritykseksi.

Pariskunta lenkillä

Seuraavana päivänä tapasimme jo heti aamusta, jolloin ilma oli viileämpi. Nyt oli jo ihan eri meininki astutuksen suhteen kun edellisen päivän harjoittelut. Jo parkkipaikalla oli kova yritys, mutta ohjasimme pariskunnan hieman syrjemmälle hoitamaan asiaa. Ei siinä montaa minuuttia nokka tuhissut kun koirat olivat nalkissa reilun kymmenen minuutin ajan.  Ampumaradalla oli porukkaa ampumassa niin pistooleilla kun toisella radalla haulikoilla, tulipahan samalla nähtyä, ettei kumpikaan korvaansa paukkeelle kolauta. Astutuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkäriin hakemaan Renille ekinokokkoosin Suomeen paluuta varten. Sen jälkeen kävimme kahvilla ja maiskuttelemassa ihanaa mansikkakakkua. Kahvilta suuntasimme vielä käymään lenkillä luonnonsuojelualueella, jossa koirat pääsivät uimaan, ääntä ja vauhtia riitti kun ne rynnistivät kilpaa keppien perässä veteen.   Loppupäivä menikin rentoutuen ja shoppailun parissa.

Lauantaina Aszun omistajalla oli menoa, joten vietin Renin kanssa koko päivän kahden. Aamusta suuntasimme jälleen kaupungille kiertelemään, joka oli selvästi viikonlopun kunniaksi herännyt eloon. Torilla oli kirpputori tapahtuma, jossa oli muusikkoja soittamassa. Niinpä päädyin ostamaan jäätelöä ja nauttimaan kesäpäivästä torin reunalla kahvilassa, Ren toki sai oman osansa ihanasta mango-vadelmasorbetista. Kaupunki aamulenkin jälkeen, Ren jäi hetkeksi itsekseen huoneeseen kun kävin syömässä ja kaupassa. Iltapäivällä lähdimme uudelle reissulle, tällä kertaa haaveilin rannasta ja vedestä. Katsoin kartassa olevan isompi sininen läntti puolen tunnin kävelymatkan päässä, joten iltapäivällä otimme sen suunnaksi. Maps näytti matkaa vähän, mutta aikaa oudon paljon, lopun muutama satametriä paljasti syyn kun reitti vei jyrkkään nousuun vuoren rinnettä ylös. Maisemat ylhäällä olivat jälleen varsin hienot, joten nousu kannatti. Sen sijaan sininen läntti paljastui luonnonsuojelualueeksi, joten uimisen sijaan saimme katsella lintujen pulikointia. Illalla kävimme vielä kiipeämässä läheisen kukkulan laelle, jossa oli ihastuttava puutarha alue.

Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähtöpäivä. Aamulla pakkasin kaikki tavaramme kokoon ja huoneen luovutettuani Aszun omistaja nappasi meidät jälleen kyytiin. Tällä kertaa suuntasimme hieman eri suunnalle lenkille. Ren oli oikein tyytyväinen päästessään Rein joen upeaan ympäristöön. Ren antoi alkuun jo hyvää tahtia hammasta, joten vaikutti kovasti siltä, että parhaat päivät alkoivat olla ohitse. Niinpä mukaan pääsi myös 14-vuotias x-rotuinen Zorro ja mudi pentu Csoka. Alkuun menimme rannalle uittamaan porukkaa kauniin kirkkaaseen turkoosiin veteen, hurjaa miten leveän joen pohjan näki koko matkalta nopeaa tahtia virtaavan veden läpi. Koirilla oli hauskaa hyppiä vedessä,  nauttia jälleen varsin kauniista päivästä. Seuraavaksi suuntasimme lenkille kapeaa rinnepolkua joen vartta pitkin. Lenkin varrella Ren päättikin, että Aszu on vieläkin hurmaava ja antoi sen astua ja hetkessä oltiin taas nalkissa. Tällä kertaa nalkki kestä noin 20min, ja toki olimme niin kapeassa kohdassa, että hieman hankaluuksia tuotti kun maastopyöräilijä ryhmä halusi meistä ohitse. Lenkin jälkeen kävimme vielä ottamassa keppitreenejä ja muuta hengailua Aszun pihassa. Päivä meni nopeasti ja sitten olikin jo aika hypätä lentokoneeseen kohti kotia.

Rantatreffit Ren & Aszu

Zorro, Csoka, Aszu ja Ren

Nyt sitten jännityksellä odotellaan tuottaako reissu tulosta, mahdolliset pennut syntyvät heinä-elokuun vaihteessa. Reissu vain vahvisti, että yhdistelmä on mitä parhain, molemmat vanhemmat ovat hyvä hermoisia ja vakaan tasapainoisia, ja kun jotain tehdään niin se tehdään täysiä suurella innolla. Ren oli helppo reissu kaveri, joka ei turhia mistään stressannut. Nyt sitten vaan peukut pystyyn pentujen tulon puolesta.