Ajantappo päivitys

Pääsykoe kirjalta pakoon päivättämään blogia, kuulostaapas taas hienolta, mutta hyvä ottaa vähän väliaikaa lukemisesta, eikä blogikaan jää ihan niin kovasti laahaamaan perässä. Reilu viikko on vietetty kaverin kahta corgia ja sakemanni vetskua hoidellen Kuusankoskella. Subré pyöri osan aikaa mukana ja taas kerran pääsin toteamaan tuon otuksen loistavaa sopeutumiskykyä kun neiti kotiutui hetkessä ja sujahti corgien seuraan ongelmitta ja ettei niiden säheltämiseen saa lähteä kuumumaan. Nopeasti maalaistollo oppi myös, että toiset koirat ja ihmiset ohitetaan sivulla seuraten ja hakeutui loppuviikosta jo itse vapaanakin vierelle häntä tuhannesti vispaten.

Rakkautta, hulluutta, draivii <3

 Viime viikonloppuna kävin Secin kanssa kisaamassa Kotkassa agilityä. Kouvolassa aamulla paistoi aurinko, mutta Kotkassa ilma oli hieman ällöttävän viileä ja ajoittain tihkuinen. Flink hoidokki pääsi mukaan hengailemaan, josta oli oikein onnellinen uskoessaan kaikkien ihmisten ja koirien tulleen katsomaan häntä. Ensimmäiseksi oli vuorossa agilityrata, mikä oli oikein kivan oloinen takaakierto takaakierto ja pari takaakiertoa lisää rata. Heti alkuun Seci tuli puomilta vinosti läpi mistä vitonen, pientä pelastelua pari estettä, jonka jälkeen sain rytmistä kiinni. Loppupuolella kuitenkin A:sta vauhdilla läpi ja sen jälkeen rynnistys väärällä hypylle josta hylky. Seuraavanakin oli agiltyrata, joka oli yhtä putken jälkeen koiran hukkausta lukuunottamatta kivaa menoa, tietenkin hukkauksen aikaan yksi ylimääräinen hyppy, mutta muuten rata ja kontaktit toimivat hyvin. Hyppäri oli viimeisenä ja maaliin tultiin nolla ajatuksella, mutta sitten räikeästä jarrutus tahdin muutoksesta oli käsi noussut välistä vetoon tullessa.

Hoitokoira: Kotti 14 saksanpaimenkoira, corgit Tsäpä & Flink

Subré & Flink metsälenkillä

Tiistaina päästiinkin taas agilitaamaan, tällä kertaa unkarilaisen oppiin kun Zsofi Biro tuli kouvolaan kouluttamaan. Samalla tavattiin hänen nuori ihastuttava mudi  Köves-bérci Betyár Falat "Kaija", joka on tuon tuontipentu Madon serkku. Rata oli persjättöjen luvattu maa, ja sai juosta oikein urakalla. Viisaana olin vielä tietenkin molemmat tytöt tökännyt koulutukseen, joten loppussa alkoi olla jo aika tuskaisaa kuumassa kasvihuoneessa juoksentelu.

Ei mitään

Me ei olla oikein tehty viime aikoina mitään ihmeellistä. Päivät kuluu kulumistaan lenkkeillään ja leikitään, joskus käväistään treeneissä, jotka ovat sujuneet kivasti. Mihinkään ei olla oikein tarkemmin panostettu, tokoa ei olla tehty ainakaan kuukauteen, pari jälkeä on sentään saatu ajettua läpi. Koirat vaikuttavat tyytyväisiltä makoillessaan auringossa, joten sitä suurta treeni intoa odotellessa. 

Subré aloitti uintikauden

Kouvolassa käytiin kisaamassa oman seuran kisat. Aamupäivän neidit istuivat autossa ja itse kuuluttelin 1lk läpi. Subrén olin ilmoittanut kisamaan, jotta juoksut alkaisi, mutta eipä näy vieläkään joten kisaamaan jouduttiinkin. Neiti oli koko aamun kerännyt voimia autossa eikä puuaksakaan sitä kovinkaan rauhoittanut. Ekalla radalla vapautti itsensä käden huitaisusta lähdössä ja lähdin vahingossa ohjaamaan sitä, vitutti sitten oma virhe niin paljon, että koko loppu rata meni siinä. Tuloksena oli kaksi rimaa ja yhdestä hypystä reipas ohitus, jonka korjasin. Kontatktit olivat kyllä hienot ja kieltokiemuroista huolimatta aikakin mukavainen, joten kovaa likka taas kerran paineli, mutta harvoimpa tuolla vauhdista pulaa onkaan. Toisesta radasta ei sitten tullut mitään, hylky heti ennen ekaa hyppyäkään kun Sub päätti juoksennella hieman hihnan irroituksen jälkeen rata alueella ja puomilla piti possuilla, joten ei juostu edes koko rataa läpi. Oma fiilis ja asenne oli liian hukassa, jotta hommasta olisi voinut tulla oikeastaan mitään, mutta se olisi pitänyt tajuta ajoissa eikä vasta radalla

Kouvolassa käytiin kisaamassa oman seuran kisat. Aamupäivän neidit istuivat autossa ja itse kuuluttelin 1lk läpi. Subrén olin ilmoittanut kisamaan, jotta juoksut alkaisi, mutta eipä näy vieläkään joten kisaamaan jouduttiinkin. Neiti oli koko aamun kerännyt voimia autossa eikä puuaksakaan sitä kovinkaan rauhoittanut. Ekalla radalla vapautti itsensä käden huitaisusta lähdössä ja lähdin vahingossa ohjaamaan sitä, vitutti sitten oma virhe niin paljon, että koko loppu rata meni siinä. Tuloksena oli kaksi rimaa ja yhdestä hypystä reipas ohitus, jonka korjasin. Kontatktit olivat kyllä hienot ja kieltokiemuroista huolimatta aikakin mukavainen, joten kovaa likka taas kerran paineli, mutta harvoimpa tuolla vauhdista pulaa onkaan. Toisesta radasta ei sitten tullut mitään, hylky heti ennen ekaa hyppyäkään kun Sub päätti juoksennella hieman hihnan irroituksen jälkeen rata alueella ja puomilla piti possuilla, joten ei juostu edes koko rataa läpi. Oma fiilis ja asenne oli liian hukassa, jotta hommasta olisi voinut tulla oikeastaan mitään, mutta se olisi pitänyt tajuta ajoissa eikä vasta radalla.

Secin kanssa oli parempi fiilis, sehän yleensä toimii parhaiten omissa kisoissa. Mutta pah, ensin puomilla sivuun räkäisy, ja kun jäin sitä mulkoilemaan niin kepeille putken sijaan rynnistys. Hyppykeinua lähentelevä keinusuoritus ja sitten hyvin pahasti mulkoillen pysäytetty 2on2off A:lle. Toinen rata tuntui sopivan Secille hyvin, mutta eipä sitten sopinutkaan kun neiti päätti olla löytämättä tietään kontaktiesteille, todella hukassa juostu rata ja esteiden ohi menoa, ennen kun luikittiin maaliin. Että sellaiset kisat sitten..

Kevät

Viime päivityksestä onkin päässyt hujahtamaan pari päivää vaille kuukausi. Treenattu on ja lenkkeilty ihanassa kevät säässä, joskin hyvin kuraisissa olosuhteissa.

Seci kävi rallytokoilemassa oman seuran kisoissa viimeisen tuloksen 97 pistettä ja sija 3. Oikein toimiva ja hyvällä fiiliksellä tehty suoritus, hieman meinasi lopussa mennä hutiloinniksi, josta tuli sitten miinusta. Ja niin se RTK1 lappunen lyötiin kouraan, joten Seci jatkaa lajin virallistumisen jälkeen avoimessa luokassa. Rallyilyt on Secille kasa temppuja ja oikealla puolella seuraamiset, puolen vaihdokset ja pyörimiset sujuu jo hyvin ja neidin fiilis pysyy hyvänä ja tekeminen iloisena. Peruuttaminen on vieläkin hyvin haastavaa, vaikka sitä pyrimme usein harjoittelemaan. Jalkojeni välissä peruuttaminen sujuu, mutta muuten mennään lukkoon ja tarjotaan vain istumista, mutta kyllä se siitä vielä selviää ja onneksi avoimessa ei tule vielä mitään uutta vastaan. Subré on myös harjoitellut rallyilyä ja pääse sitten lajin virallistuttua kisaamaan.

Subrén juoksua ei kovasta odotuksesta huolimatta ole näkynyt, joten jatketaan odottelua, jotenkin osasin arvatakkin, että nyt kun niiden tahtoisi alkavan niin ei vaan näy. Pitäsi varmaan neiti kisoihin ilmoittaa, niin juoksutkin voisivat ilmestyä. Luonnetestiin kuun lopulle Subré on varapaikalla, joten katsotaan ehtiikö juoksut alkaa ja saadaanko peruustuspaikka.

Kuvia matkan varrelta.

Subré heitti itsensä todelliseen bikinikuntoon

Karvoton korvakoira

Esine-etsintää

Prinsessa Secilia

Rakkaus

RTK1 Mämmy & RKT1 Seci

Oikein urakkalla agilityä

Vaikkei viime aikojenkaan treenimäärä ole päätä huimaava, otimme kunnon kisapyrähdyksen kisaamalla peräkkäisinä viikonloppuina agia ja vielä kun tytöt ovat eri luokissa niin molempina päivinä pääsi ajelemaan...

Viime viikonloppuna käytiin Lappeenrannassa, Subré pääsi lauantaina kisailemaan heti aamusta aikaisin. Silmät ristissä ratissa nuokkuen löysin perille ja jatkoin hetken unia vielä autossa ja siitä sitten haukotellen ensimmäiselle radalle tutustumaan. Subré päättikin lähdössä sitten räjähtää oikein kunnolla ja rynnisteli koko rahan edestä, kunnes nappasin sen kiinni ja poistuimme kipinkapin radalta.

Toiselle radalle saatinkiin homma kasaan paremmin ja rata lähti hyvin käyntiin, mutta  en ole vielä oppinut, ettei tuon kanssa kannata kokeilla kumpi juoksee suoraan kovempaan, sen verran varma häviö ja tästä syystä sainkin sitten sen suoran jälkeisen käännöksen jälkeen hypystä ohi. Yritin pelastaa vielä myöhästymisen, mutta tämän Subré luki pakkovalssiksi ja tuli hypyn takaakiertona. Sählättiin sitten vielä yksi ylimääräinen hyppy ja korjasin hypyn oikein päin ja jatkettiin fiilistellen rata loppuun.

Secin vuoro olikin sitten sunnuntai iltapäivällä, onneksi sai aamulla nukkua pitkään, eikä tarvinnut lähteä väsyneenä matkaan. Kisapaikalla olikin mukavan monta mudia, ihan uutena tuttavuutena tavattiin nuorta Ikke herraa, joka on Subrén sulhasen puolisiskon jälkeläinen, jonka isä on V:n isän veli. Oikein hurmaava ja avoin pikku mies. Nähtiin myös Veijon siskoa ja sen pentua, oli myös kiva kuulla, että Veijon isoäiti Sesi syksyllä 17 vuotta täyttävä vanha rouva porskuttaa vieläkin terveenä menemään.

Ensimmäisellä radalla Seci oli varsin lentävällä tuulella, ensin loikattiin A:lta 5 ja sitten vielä lentokeinu, jonka jälkeen rynnistettiin ylimääräinen hyppy. Toiselle radalle sitten kerättiin asennetta enemmän kasaan ja tällä kertaa nolla rata, joka riitti sijaan 2, hyppysert meni tietenkin ensimmäiselle. Viimeiselle radalle lähdettiin tuplan toivossa, mutta Seci sitten päätti vähän kiriä A:lla ja loikkasi alastulon, ai että otti koville...Treeneissähän pysähdytäänkin ihan nätisti, mutta mitä sitä kisoissa turhaan moista harrastaa.

Maanantaina kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ulkona treenaamassa. Treenailtiin ihan perustekniikkaa, kuten käännöksiä, putkijarru vs. irtoaminen ja putkiansoja. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa kausalaan treenaamaan ja hiekalle, vaikkakin kura vielä lensikin mukavasti.

Keskiviikkoa käytiinkin koirakoulu Homeetalla treenailemassa Subrén kanssa lähtöjä. Likka sitten päättikin heti pysyä kiltisti ja lopputuloksena oli kuten on jo aikaisemminkin todettu, että minä itse luon ongelmaa. Nyt on sitten hieman uudempi toimintamalli lähtöihin menoihin, jolloin oma pää pysyy paremmin kasassa ja oikeassa mielentilassa.Torstaina Subré pääsikin testailemaan heti miten opit toimii kun on kunnolla häiriötä ja kierrokset kisatasolla. Ja niinhän  ne vaan toimi, joten oli kiva lähteä hyvillä mielin viikonloppuna taas kisaamaan.

Lauantai aamuna, jälleen minulle aivan liian aikaisin starttasi auto ensin kohti Valkealaa, josta napattiin kyytiin Karita ja ärrierit. Kiva oli pitkästä aikaa saada kisaseuraa ja matka menikin mukavasti höpötellen. Subré aloitti hyppyradalta, jolle sain kasattua hyvin pään kasaan ja Sub jäi hienosti lähtöön odottelemaan ja lähti vasta luvan kanssa. Alku rata juostiin tuli hännän alla hätäillen ja vähän paukkui kaarrokset sinne tänne, mutta oikeille esteille osuttiin, sitten onneksi tuli putki ja pussi peräkkäin, jonka aikana sain henkäistyä ja rauhoitettua oman pään ja loppurata mentiin siististi nollalla maaliin asti. Ajan tiesin riittävän rennosti, mutta palkinnoille en uskonut meidän kaarrettalun takia yltävän nopeiden bc:den täyteisessä luokassa, mutta kappas vaan Subré sai noukkia itselleen sertin 2. sijalta, vain 0,03 sekunttia voittaja bc:tä jääneenä, etenemä 4,97m/s ja aika -13,81, kyllä se vaan kovaa pinkoo menemään, vaikka kuinka rauhallisesti mentäisiinkin. Vielä en ole uskaltanut päästää Subré nostamaan virettä kovin korkealle kisoissa ja se ei menekkään siellä vielä lähellekkään täysiä, vaan enemmäkin rauhallisesti ja hallitusti, sen enempää riskejä ottamatta, joten olen hyvin ylpeä, että se siitäkin huolimatta pistelee menemään kärkivauhteja kovilla etenemillä.

Sitten me lähdettiinkin syömään ja juhlistamaan sertiä roskaruualla reiluksi tunniksi. Ja Karita ja Mämmy pääsivätkin sitten hommiin medi 2lk. Rata oli hauska ja sujuva, mutta ei me silti Mämmyn harteille kovin suuria odotuksia luotu. Mutta Mämmy päättikin sittenkin näyttää, että osaa mennä saamatta mitään hienoja ideoita radalla ja teki rauhallisen nollan, jonka johdosta kävi voittajana noukkimassa meidän autoon toisenkin sertin ja siirron 3lk. Oli kyllä hilpeää porukkaa noin hienon päivän jäljiltä. Mutta piti Subrén sitten käydä vielä korkkaamassa 2lk samalla radalla, hieman oli oma asenne siellä hilpeyden puolella ja niin oli Subrékin joka rynnisteli menemään vähän sinne tänne kaasupohjassa ja juostiinkin sitten hyvin pikaisesti puomin kautta maaliin ennen suurempaa tuhoa.

Sunnuntaina olikin sitten taas Secin vuoro. Seci aloitti agilityradalta, joka meni oikein sujuvasti ja vauhdilla läpi, tällä kertaa oikein katsoin kontaktit tarkasti ja luulin maaliin tullessa, että oli tullut hyvä nolla. Mutta ei, A:lta oli sitten kontaktilla olleista tassuista huolimatta noussut 5, hieman kyllä harmitti nolla olisi tullut tarpeeseen. Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten ihan metsään...

Nyt jäädäänkin odottelemaan aloittaisiko Subré juoksut pian, lauman lapinkoiraurokset ovat sitä mieltä, että juoksut ovat pian käsillä ja neidin käytöskin moista enteilee.