keskiviikko 15. elokuuta 2012

Agilitykilpailut Ruotsi

Isompi päivitys on Ruotsin reissusta tulossa, mutta nyt tälläinen pienempi meidän kisoista.

Jo meidän reissua suunnitellessa aloin pohtia josko mukaan saisi laitettua yhdet kisatkin, miten ollakkaan sattui niin hienosti, että meidän leiripaikasta oli n. 15min ajomatkan päässä juuri 3lk kilpailut. Niinpä sain ilmoitettua Secin monien mutkien kautta ja monien s.postien jälkeen.

Lauantaina ne sitten olivat, lähdettiiin heti aamusta kun medit aloittivat ja löysimme hienosti paikalle pahemmin eksymättä. Heti vaan viivaamaan nimeä yli listasta ja niin olimme vahvistaneet paikkalla olomme, hurjan kätevä systeemi ja huomattavasti nopeampaa kun Suomessa. Mitään numerolappuja ei sen sijaan jaettu, mutta lähdön edessä oli taulu johon käytiin vielä rataantutustumisen jälkeen ympyröimässä oma numero ja sisäänheittäjä viivaili numerot yli sitä mukaa kuka on juossut radan.

Radat olivat ihanan vauhdikkaita ja sujuvia, pari vaikeaa kohtaa, mutta oikeastaan missään kohtaa ei tarvinut jarruttaa koiraa. Ensiksi oli agiltyrata, alussa oli pyöritystä ja yksi takaakierto, jonka reitit molemmilta puolilta mittasin ja teinkin ainoana sen toiselta puolelta, jolloin koira ei joutunut tehdä 360 vaan vain päällejuoksulla. Oli muuten paljon sujuvampi ja vauhti säilyi paremmin kuin muilla. No sitten eikö me mokattu avokulman kepeillä, tultiin puomilta ja siitä avokulmaan, jonka Seci haki oikein, muttei edes yrittänyt taipua 2 väliin. Kunnon kiroaminen (mikä ihanuus kun kukaan ei ymmärrä...) korjasin sitten ja rynniskeltiin vauhdilla loppurata, ärsytys nousi kun katsoi tuloslistaa ja eikös voitto tai vähintään kakkossija, joka olisi riittänyt sertiin olisi ollut meidän ilman hiton vitosta.Avokulmalla ei ole mokattu sitten yhden ykkösluokan kerran...

Toinen oli sitten hyppyrata ja mitä tekee Seci juoksee keppien alun ohi, vaikka niille tultiin suoraan ja jäin taakse, siinä kohtaa hieman ärähdin... Otin sitten hylyn ottamalla edellishypyn uudelleen ja sitten jatkettiin rataa. Esiteltiin sitten ruotsalaisille hienoja leijeröintejä, joita ei kukaan uskaltanut kokeilla, vaikka muuten yrittivätkin rataantutustumisessa matkivatkin lähes kaiken mitä tein, hieman huonoin tuloksin... Ei ehkä kannata ruveta vaihtamaan omaa suunnitelmaa, jonkin ulkomaalaisen takia, mutta jospa he nyt oppivat.

Sitten vähän shoppailtiin, Seci sai uuden punaisen sydänpannan ja Sub frisbeen. Istuttiin sitten hetkeksi katsomaan pari koiraa ja oli tarkoitus sen jälkeen pakata kamat kasaan ja lähteä, kun yksi suomalainen ruotsissa asuva tuli sanomaan, että oli avannut meidän takaluukun kun siellä oli koira ilman että mikään luukku oli auki. Subré oli Secin radan ajaksi laitettu autoon, ja kaipa se oli huutanut paha äänisesti kun joku oli hiljentänyt sen laittamalla takaluukun kiinni, eipä olisi paljoa +20 tarvittu, että olisi Subré hiljenyt ainiaaksi. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ruotsissa kisat menivät hurjan sujuvasti ja nopeasti, vaikka talkooporukkaa ei paljoa ollut.Tunnelma oli hyvä ja positiivinen. Nollia tuli aika paljon, ehkä johtuen myös siitä ettei kontaktivirheistä tunnuttu välittävän, hurjia hyppyjä nähtiin eikä silti tuomarin käsi noussut. Tietysti piti kalastella hieman kotiin vietävääkin, ja niin bongasimme Karitan kanssa hienon läpsyohjauksen, jota kyllä rupeamme kehittelemään omaan mieleen sopivaksi, ruotsalaisten malli vaatii kylläkin myös läpsyhousut täydelliseen onnistumistulokseen pääsyyn. Myös apinaohjaus the arpomistekniikka on ruotsin matkan tulosta, mutta siitä siten joskus myöhemmin lisää.

No nyt on koettu ensimmäiset ulkomaan kilpailut, eikä ne varmasti jää viimeisiksi. Ja onhan Ruotsissa kisaaminen halpaakin noin 7e startti, tässä kohtaa kannattaa unohtaa laivamatka, bensat, ruuat, majoitus jne.Ensi kesänä lähdetään taas johonkin suuntaan maailmaa kisailemaan, ehkä Ruotsiin, tai ehkä johonkin muuhun maahan, aika näyttää.




Ei kommentteja: