Ruotsin reissu

Vetäisin sitten nilkan paskaksi paria päivää ennen piirimestaruuskisoja, joten nyt on aikaa kirjoitella Ruotsin reissusta.

Matkaan lähdimme puolilta päivin torstaina med Karita, ja ensimmäinen pysähdys oli Loimaalla, jossa kävimme katsomassa suloisia mudipentuja. Epäilyksistä huolimatta muistimme katsoa kelloa ja lähdimme ajoissa kohti Turkua ja laivasatamaa. Vielä nopea stoppi kaupassa ja Subway:ssä ja ei kun laivaan. Ja arvatkaas mitä, onnistuin ajamaan auton laivaan, kolhimatta ketään tai mitään, aikkas hyvin sanoisin. Sitten vain yötä myöten kohti Ruotsia.


Aamulla olimmekin sitten Ruotsissa, ja ei muuta kun tutustumaan Vanhaan kaupunkiin. Parkkipaikan etsinnässä meni pitkään, mutta lopulta sopiva löytyi ja vielä todella hyvältä paikalta. Tytöt tietenkin lähtivät mukaan kiertelemään.

Mietimme pitkään mitä kävisi jos veisimme tytöt vartijan eteen ja laittaisimme hihnat kiinni aseeseen, mutta päätimme sitten loppujen lopuksi jättää kokeilematta. 

Iltapäiväksi ajoimme Norbergiin, tarkemmin Flikeniin, keskelle ei mitään... Subré ei selvästikkään tunnistanut kasvattajaansa ja urppaili ruotsalaisille mudeille, varsinkin vihan kohteeksi joutui isäpappa ja veljet, kaipa juuri loppuneilla juoksuilla oli hieman osuutta asiaan. Perjantai meni jutustellessa, eikä oikein tehty mitään järkevää. Subré haki varmaankin yli tuhat kertaa palloa ja frisbeetä energian kulutuksena ja tytöt kävivät pulahtamassa. Koirilta leikkailtiin kynsiä, tutkittiin näyttelypyödällä ja osalta raaputeltiin hammaskiveä pois.  Illalla tilasimme pizzaa ja kohtasimme ensimmäisen kulttuurishokin, kun ruotsalaiset eivät voineet millään uskoa, että Aura-juustoa (blåmögelost) voi pistää pizzaan, ja jaksoivat nauraa sille pitkään. Seuraava sitten ihan pokkana tilasi banaania, currya, kinkkua ja anansta, ja tässä vaiheessa me sitten myhäilimme. Loppujen lopuksi meidän erikoinen tilaus sai pari yllytyshullua ruotsalaista myös tilaamaan samaa, vaikka eivät he taineet kaikkea syödä. 

Väliaika tokoilua

Lauantaina aamulla starttasimmekin kohti agilitykilpailuja, joista oli oma postauksensa. Tulimme takaisin sopivasti ruualle, vaikka olimmekin juuri syöneet edellisillan pizzan jämät kisoissa kohteliaisuudesta otimme vähän ruokaa. Tarjolla oli hot dogeja, kuulostaa hyvältä, mutta kaikki jotka ovat maistaneet ruotsalaisia nakkeja, voivat olla eri mieltä. Ruuan jälkeen otettiin yhteiskuvia, koko porukasta, pentueista, sukulaiskuvia jne.  Iltapäivällä osa porukasta lähti hakumetsään, me olemme tehneet viime aikoina sen verran paljon jälkeä etten viitsinyt lähteä sotkemaan Subrén päätä. Pari muutakin jäivät ja Eva piti näyttelyharjoituksia. Sain loistavia vinkkejä seisottamiseen varsinkin Subrén hännän,  "sakemanni seisonnan" ja etutassujen tasauksen ja suuntauksen suhteen.Secikin kävi ravaamassa pari kertaa ympäri.

Akilles isä ja Subré, c. Susie

Sunnuntaina lähdimme heti aamusta jälkimetsälle, kouluttajana meillä oli Subrén Ikaroz veljen omistaja. Alkuun hän selitti pitkään jäljestä, ja ymmärsin jopa suurimman osan, mukana tuli parikin kokeilun arvosta juttua. Kouluttaja taisi luulla, että Seci tulee jäljelle, joten kun kerroin mitä olemme tehneet hän käski tehdä 90 asteen kulman ja vanhettamaan jälkeä paljon reilummin mitä tähän asti olemme tehneet (n. 30min) Hetkeä aikaisemmin hän oli kuitenkin sanonut, ettei pennuille saisi tehdä vaativia ja vanhoja jälkiä. Maastao oli alamäki ja todella epätasainen. Yllätyksekseni kouluttaja ei sitten loppujen lopuksi käynyt katsomassa kenenkään jäljestystä. Subré lähti jäljelle hienosti, pienen hutiloinnin seurauksena kulmassa hukkasi jäljen, mutta löysi sitten ja jatkoi palkkakupille. Odotellessa yritin ottaa esineruutua, jolloin otus karkasi takaisin jäljelleen, arg... ärsyttävä tapa. Liinassa pari esineenhakua ja sitten noutokapulan suuhun ottoa. Seci pääsi tekemään pari noutoa ja metallikapulan pitoa.

Veli Rask

Iltapäivällä oli vielä koirien juoksukisat luoksetulona 100m. Seci juoksi meidän tytöistä ensimmäiseksi, nopeasti ja hienosti neiti pisteli tulemaan. Subré seuraavaksi, pentu pakitteli ja kiukutteli lähdössä, eikä lähtenyt heti lähtöluvalla, lisäksi tuli pieni kurvi yleisön suuntaan. Seci oli nartuista nopein, kaikista 3. Subré oli pennuista nopein, nartuissa 3 ja kaikista 6. Nopeita likkoja molemmat. Subrén isä Akilles rynnisti nopeiten 100m ja voitti ansaitusti.

Dalahäst

Sitten olikin lähdön aika, ajoimme ensin rantaan käyttämään tytöt uimassa ja juoksemassa ja sitten kohti Tukholmaa. Matkalla pysähdyimme katsomaan Dalahästiä ja tytöt pääsivät poseeraamaan pienten hevosten selkään. Sitten taas hengailemaan vanhaan kaupunkiin ja syömään. Aluksi pohdimme, että nyt kyllä syömme kunnolla, mutta loppujen lopuksi piheys iski ja päädyimme grillille.Yön vietimme autossa nukkuen jopa pari tuntia ja sitten laiva lähti aamulla aikaisin kohti Suomea.

Laivalla

Ihan paras reissu! Maanantaina ei pystynyt enään edes kunnolla nauramaan kun vatsa- ja poskilihakset olivat jo niin kipeinä ylirasituksesta. Kotiin tultuani oli s.postiin tullut vahvistus jo seuraavasta reissusta, joulukuussa lähden puliporukan kanssa Liettuaan näyttelyyn x2, mukaan lähtee Subré hakemaan Junnu-sertejä sekä lapinkoira Jäbä tavoittelemaan viimeistä cacibia inttivalioon.

Huomenna onkin sitten piirimestaruuskisat, luvassa neljä rataa 3x Seci ja yksi Pedrolla. Päivän teemana on särkylääkeet, joten hyvin juoksee kipeällä kintullakin, kadutaan sitten myöhemmin...

Tytöt odottelevat hyttiin pääsyä

Lisää kuvia: http://www.facebook.com/media/set/?set=a.4474485069856.279809.1521834979&type=3