Se on pienestä kiinni

Huh, mikä viikko takana, hulluna otin liikaa töitä vastaan laskematta kuinka monta tuntia saan raataa siitä hyvästä. Loppusaldona olikin sitten 58,5h, päivät alkoivat kahdelta yöllä porrasjumpalla eli lehdenjakoa ja loppupäivä sitten vaihtelevasti pitkin päivää siivous hommia, kyllä opiskelu motivaatio vaan kasvaa kasvamistaan kun tämän raadannan rinnalla alkaa koulunpenkki olla varsin houkutteleva. Mutta ehdittiin me tehdä muutakin kun olla töissä tiistaina pyörähdin aksatreeneissä kausalassa Subrén ja Icun kanssa. Torstaina kouvolan agissa ottamassa parit lähdöt ja perjantaina tokotreeneissä pitkästä aikaa. Yhden pikaiset pihakepittelytkin kuuluivat ohjelmaan, joten koiruudet olivat varsin tyytyväisiä. Subré on ollut yöllä töissä mukana  ja osoittanut niin hienoa käytöstä, että olen paikoitellen ihan pohtinut, että joku olisi koiran vaihtanut. Jostain se on oppinut niin hienot käytöstavat ja terävyys on korvaantunut itsevarman rauhallisella käytöksellä.

No onneksi oman seuran kisat paljastivat, ettei kukaan ole Subré vaihtanut. Ekalla radalla taas kerran itse pilasin lähdön nykimisillä, mutta palautin neidin sitten takaisin lähtöön, jossa se pysyi sitten tietenkin hyvin kun en enään jännittänyt. Toisella radalla olikin sitten koiran sijaan naton ohjus, tarkoituksella tehtiin hallittu lähtö niin, että sanoin pari seuraavaa estettä pitäen neidistä kiinni ja annoin luvan ja laskin irti, sitten vaan sai pinkoa koiran perässä ja menikin parin esteen jälkeen vähän kurvi pitkäksi, josta kielto, jonka korjasin. Jatkettiin sitten eteenpäin, mutta kepeille ajoin niin pahasti päälle, että sain Subrén 2. väliin ja sitä korjatessa koiruus karkasi muristen putkeen.

Secin vuoro olikin sitten tänään. Ekalla radalla ei tulostasolla juhlittu missään luokassa ja mekin lähdettiin asenteella, että pakko tulos ja palkinnot kotiin. No kepeiltä sitten 2. väliin kun rynnin itse pimeässä kulmassa liian nopeasti eteenpäin ja puomilta Seci lähti sivuun, josta toinen vitonen, mutta 10 riitti 2. sijaan, joten muumimuki tuli kotiin viemisiksi.

Toisen radan ratapiirros noin ulkomuistista piirrettynä, tuomarina Tuija Kokkonen

Rata tuntui hyvin mielenkiintoiselta, joten innolla lähdettiin koittamaan onnea. Alkuun menin puomille asti kutsumaan, jolloin Seci teki hyvän puomin alastulon, josta jatkettiin vauhdilla eteenpäin. A:lla otin riskin ja juoksin oikealta puolelta juoksukontaktilla läpi ja Seci kääntyi kivasti takaaleikkauksella hypyltä oikeaan päähän putkeen, vautsi me onnistuttiin. Sitten kiirellä kepeille ja sylkkärillä sain Secin osumaan oikeaan paikkaan. Mutta tietenkin kun nämä onnistui niin sitten lähdin juoksemaan jo kohti 17 hyppyä ja oletin Secin tulevan perässä suoraan ja S olikin hyvällä linjalla tulossa rengaalle, mutta viime hetkellä päätti tulla ohi ja juosta suoraan putkeen, aj aj aj , otti niiin paljon päähän... Tehtiin sitten A:n stoppikontakti hylyn jälkeen pohjaksi ensi viikonlopun sm karkeloita varten ja luikittiin häntä koipien välissä pois. Saatiin me sentään kommentti Tuijalta, että neiti viitsi sitten nyt tehdä kontaktit huolella, kummalle lie kommentti osoitettu ;) Ja pienestä se on kiinni, mutta hieman epäilen, ettei sitä pientä saada ikinä pois ennen Secin eläkeikä tulee kohdille...
Hyppäri menikin sitten sähläykseksi, pari koiran hukkausta ja muuta....

Kivat oli kisat ,hyvä tunnelma ja saatiin me sentään palkintokin mukaan. Vauhdista ei ole kummallakaan pulaa , rimat pysyivät ylhäällä ja kontakteille osuttiin enemmän kun jätettiin osumatta. Nyt neljä päivää töitä ja sitten kesälomareissu med Karita & ärrierit, tällä kertaa Sm kisoihin Tampereelle, parhautta ja kovaa vatsalihas treeniä tiedossa...