Vinkupallotreenit

Eilen oli taas kerran suuntana kouvolan halli. Ensin hullut juoksemaan hurjana ja sitten Subré pääsi aloittamaan. Tarkoitus oli tehdä keppejä 6kpl niin että tullaan hypyiltä ja mennään keppien jälkeen putkeen, sekä nyt ruvetiin rakentamaan kepeille vauhtia. Availin ja suljin kujaa seuraillen pujottelutyyliä ja vauhtia, vielä ei voima eikä myöskään tekninen osaaminen riitä täyteen vauhtiin suorilla kepeillä. Subré olisi mieluitenkin vain juossut täysiä ja huutanut, eikä keskittyminen ollut tuona päivänä sen vahvinta alaa, mutta siitä huolimatta saimme hyvin treenattua ja  edistyimme keppiprojektissa. Minun pitäisi kirjoitella varmaankin oma juttunsa Subrén kepeistä kun on niistä tullut tänne niin vähän laiteltua.

Seci pääsi tokoilemaan ja palkkana oli sen rakas vinkupallo. Seuraaminen oli oikein nättiä, ja kaukot täydellisyyttä hipovat. Jäävissä maahan meno hyvä, seisomisessa katselee taakseen kun kävelen ohi, vaatii siis treenaamista vielä ennen sunnuntaita. Luoksetulon stopit valuuu ja valuuu, pysähtyy kyllä mutta käskyn jälkeen on vaan otettava niitä raviaskelia, lätkin sille sitten palloa ja stopit ruvesi terästymään. Noutoa niin että palautus putken kautta, intoa piisasi reilusti. Ilman putkea palautus nopeassa ravissa. Loppuun vielä hyppyä, istuminen on vähän epävarma ja hidas muuten hyppy on hyvä.

Subré pääsikin seuraavaksi näyttelytreeneihin. Kuriton kakara  vaihde kunnolla päälle... Subrésta olisi ollut niin kivaa riehua ja vähän ehkä siinä sivussa vähän isotella sekä repiä toisia koiria turkeista. Porukalla juostessa meinasi heittää saalisvietti päälle ja hihnassa veto. Ongelma oli myös pareittain edes takaisin liikeet, jossa Sub heitti vapaalle käännöspaikalla kun palkkasin sen ja takaisin tulo oli taas kuriton kakara veto vouhotus.Meidän elämässä tällä hetkellä on keskeisessä asemassa Subrén kunnon murkkuikä, rajoja kokeillaan ja reilusti... Yksilöt menivät ihan hyvin, pöytä on varsinkin Suben ehdoton lemppari kunhan sille saa itse hypätä.

Kotkan kisat

Sunnuntain suuntana oli Agi-Kotkien kisat.

Ensimmäisenä oli Risto Ojanperän hyppäri, jota kauhistelin maksien ajan toivoen ettei sama rata olisi medeillä. Mutta olihan se, ja tältä se näytti:

Numero 12 lipsahti väärään putken suuhun, eli sen pitäisi olla vasemmalla puolella.

Noin lyhyesti sanottuna, ei Secin tyylinen rata varsinkaan kun lauantaina sai tykitellä pitkiä suoria niin kovaa kun mudin koivista lähtee. Eipä siinä muuta kun asenne kohdilleen ja kyllähän me osattiin. 2 hieman valui, ohjaus oli myöhässä, koska Seci lähtee nykyään ennakoivasta valssista takaakiertoon jos ajoitus menee yhtään pieleen. 6 kierrätin ulkokautta, en tahtonut jarrata vauhtia ja koska halusin irroittaa Secin 8 ja tehdä sillä aikaa 9 eteen valssia en tarvinnut etumatkaa jonka olisin toista kautta saanut. Jotenkin sain Secin käännettyä oikein nätisti 10 ja neiti haki täydellisesti sisään kepiellä, vaikka itse olinkin ihan pihalla ja huonosti sijoittuneena. Hieman epävarmana Seci meni paria ensimmäistä keppiä ja sitten kun tajusin kehaista kuinka taitavasti se haki lähti kone käyntiin ja kunnon vauhtia lisää keppejä. Painaa näköjään viime aikaiset keppimokailut niin minun kun koirankin päässä, onneksi saatiin nyt noin hieno onnistuminen. Sitten loppusuoralle, jaloissa painoi edellispäivän juoksemiset ja keuhkoissa kipeys, ymmärrän hyvin tämän viikonlopun jälkeen sen että lääkäri keskiviikkona kielsi kaiken liikunnan siihen asti, että olen kunnolla terve. Seci kuitenkin osasi ja me mentiin nollalla maaliin. Mahtava tunne me selvittiin! Osallistujia oli 19, tuloksia tuli radalta 5, nollia 3. Meidän etenemä oli 4,34 aika -5,27, kaikista säkäluokista nopein suomalainen, mutta eikös tänne ollut eksynyt venäläinen joka voitti suomalaiset niin medi kun maksiluokankin lähdöissä. Ja niin me menetettiin taas sert ja voittonolla parilla sadasosalla, olisi ehkä pitänyt tehdä tiukempi 2, vetää 6 toista kautta ja ja ja, hyvä taas jossitella jälkikäteen. No me treenataan ja kohta meitä ei voita naapurimaankaan huiput.

Seuraavana olikin saman tuomarin agilityrata, suht helppo ja reilusti sujuvampi profiililtaan. Lähdin varmistelemaan ja hidastelemaan. Seci sai tarpeekseen hidastelusta puolenvälin jälkeen ja pakka hajosi, josta hylky. Tästä opimme ettei näin saa tulosta, pitää vaan mennä täysiä.

Sitten alkoikin taas nenäverenvuoto, ilkeä kiusa joka on ollut minulle joka päiväistä nyt kipeänä. Eipä se ehtinyt mennä ohi rataantutustumiseen, hellitti hetkeksi ennen rataa, mutta radalla taas alkoi. Häiritsi paljon keskittymistä, Seci yritti parhaansa, mutta hylky.

Subré oli mukana humputtelemassa, samalla tuli vertailtua sitä pariinkin isoon mediin, jotka olivat meidän isoa isompia, joten kaipa meidänkin jalkaeläin medi on. Pitäsi taas joku päivä vähän mittailla sitä kunnon mitalla, seinämittauksella se on aivan rajalla.

Sairastelua

Voihan, yksi flunssa meni ohi niin eikös toinen iskenyt perään ja tuplasti pahempana. Nyt sitten odotellaan lääkäriaikaa ja toivotaan ettei tuo vaan olisi ehtinyt poskionteloihin asti. Ja mikä parasta viikonloppuna pitäisi juosta molempina päivinä ja olla muutenkin kunnossa.

No ehdimpäs kirjoitella mitä meille kuuluu.

Lauantaina kävimme mätsärissä tytöt pääsivät parikilpailuun ja Subré pyörähtämään pentukehässä. Ensin kehään meni Sub, joka seisoi ja liikkui kauniisti, mutta pöytäkäytös olikin sitten jotain ihan muuta. Sininen nauha, ja kilpailuluokassa Sub yritti jahdata edellä kulkevaa noutajaa. Ärsyttävä teinikapina kausi neidillä menossa. Pudottiin sitten ihan ansaitusti pois. Parikilpailussa pentu joutui sitten kunnolla kuriin niin minun kun Secinkin toimesta. Tytöt olivat yhdellä hihnalla joka oli kiinni molempien ketjupannoissa, Seci juoksi uloimpana. Hieman Sub olisi halunut ruveta leikkimään kehässä, mutta prinsessa the kehädiiva ei tietenkään moista suonut. Osallistujia oli 4 paria ja meidän tytöt sitten hurmasi tuomarin ja voitto kotiin.

Sunnuntaina Subré kävi jäljellä, kunnon väsytys jälki. Pituutta oli n.150m, kulmia yksi "kunnon" 90 sekä pyöreät 90 ja 100 astetta. Lisänä vielä kaksi ojanylitystä. Palkkapurkkejä kaksi + loppupalkka, sekä parissa kohtaa jäljellä nameja. Lähtö oli hyvä kuten myös ensimmäinen ojan ylitys, tämän jälkeen luulin että hukkasimme jäljen, mutta olinkin väärässä kun heti tämän ajatuksen jälkeen törmäsimme palkkapurkkiin. Siitä sitten jatkettiin seuraavalle, jonka jälkeen pentu oksensi jäljeltä hotkitut nakin palat juuri ennen vaikeinta kulmaa. Vähän meni homma sekaisin ja Sub oikaisi kulman yli. Loppu pätkä oli reilusti alkua vaikeampi ja tyhmänä en laittanut sinne väliin yhtään palkkapurkkia, selvästi Sub olisi loppu puolella tarvinnut enemmän palkkaa kun rupesi epävarmuus iskemään kun hieman väsähti.

Maanantaina lähdimme aikaisin jo hallille, agilityä ensin. Seci teki A putki erottelua käskyillä, pitää ottaa vielä toinenkin satsi tätä joku päivä. Sitten rataa, vauhtia ja hallintaa, takaakiertoja ja päällejuoksuja, persjättöjä, välistävetoja ja loppusuora työskentelyä. Seinän vieressä takaakierroille lähetyksen sijaan ottaa jonkin esteen sivusta, vaatii selkeästi tiukemman viennin. Päällejuoksu muurilla ei ole ihan niin varma kuin hypyillä.

Subré teki puomia, nyt laitoin jarrunamin loppuun eikä koira lentänyt. Sub keksi yhtenä päivänä hurjan hienon tavan suorittaa puomi niin että esteeseen osutaan kolme kertaa koko esteen aikana ja sitten vaan heitetään takapää takaisin puomille. Joten päätin ottaa saman käyttöön kuin keinulla, jossa meillä on joko jarrunami tai lelu päässä, muistuttamassa että pitää pysähtyä, vaikka se onkin tyhmäää pienen mustan mielestä. Sitten rataa aiheena persjätöt, takaakierrot ja välistävedot kovassa vauhdissa. Muuri mininä ja hypyt 25cm. Hienosti pentu toimii ja on niin ihanan kuuliainen Seciin verrattuna, vahingossa tuli tehtyä sen kanssa yksi poispäin käännöskin, jonka se teki hienosti täydessä vauhdissa vaikka sitä on treenattu vasta erittäin vähän. Sub irtoaa jo hienosti ja nuo käännökset on niin ihanat.

Sitten alkoikin näyttelytreenit, johon Subré osallistui huonon mätsärikäytöksen seurauksena. Alkuun meinasi vähän jahdata edellä juoksevaa hyskya, mutta sain nopeasti kuriin ja palkkailin nätisti juoksemisesta. Seisominen on mennyt paljon eteenpäin ja saatiin palautettakin siitä kuinka hyvin Subré pysähtyessään kerää jalat hyvin tasapainoisesti alleen, välillä kyllä vieläkin näkee sakemanniseisontaa. Häntä on ruvennut nousemaan kunnolla kiepille lipputangon sijaan, taitaa kylläkin liittyä vähän tähän murkkuikään kun pitää yrittää olla isompi mitä oikeasti on. Pöydällä meni miestutkijan kanssa hyvin, ja naisen kanssa siihen asti kun hän varmoin ottein katsoi, lopussa kun hän vain rapsutteli niin pentu yritti ruveta isottelemaan. Ensi viikolla ajattelin mennä vielä uudelleen, niin eiköhän meidän erkkari mene ihan hyvin. Aikatauluja tuli sen verran että mudeja on 16, pentujen määrää ei erikseen sanottu, mutta tiedän että ainakin nuorempiin pentuihin on tulossa yksi toinen narttu.

Nyt sitten lepäillään ja toivon että tämä flunssa menisi ohi nopeasti...

koska meillä on blogi

Välillä todella mietin mitä järkeä tätäkin blogia on pitää kun tulee loppujen lopuksi kirjoiteltua vain harvoin ja silloinkin ihmeellisiä koosteita pintaraapaisuna muistoksi. Mutta ehkä tuossa muisto sanassa on enemmän arvoa kun tietääkään, kuinka ihana onkaan palata välillä lueskelemaan vanhoja juttuja ja muistella menneitä.

Viime aikoina ei ole ollut kirjoitus intoa, ei täällä eikä muuallakaan elämässä, mutta jospa tänne nyt jotain näpyttelisi.

Lauantaina oli Szofogadas juhlat, jossa juhlistimme isolla porukalla menneitä vuosia ja upeita Szofogadas koiria, kun ensimmäisen pentueen syntymästä tuli täyteen 25 vuotta. Molemmat tytöt lähtivät tietysti mukaan, onhan Seci aito Szofogadas, eikä Subréakaan olisi ilman Riitan kasvatustyötä, vaikka Sub onkin ruotsalainen höpönen löytyy senkin sukutaulusta kaksi Szofogadasta, joista toinen kahteenkin otteeseen. Ihmiset pääsivät herkuttelemaan unkarilaisilla herkuilla, ja aika meni nopeasti jutellessa. Tytöillä oli oikein mukavaa ihmisten keskellä hömpötellessä ja Visasta löytyisi oikein mukava leikkikaveri, jota tietysti piti vähän kommennellakin välillä. Subré löysi pihalta jotain muutakin meinaan illalla neidillä oli alaleuka aivan turvoksissa, epäilyt kohdistuivat maa-ampiaisiin, onneksi turvotus laski eikä muita ongelmia ilmennyt.

Sunnuntai aamuna olikin sitten lähtö kohti Luumäen näyttelyä, alunperin meinasin Subrén ilmoittaa pentuluokkaan, mutta sitten alkoi hinta noinkin tyhjästä hieman hirvittää, joten päätin jättää meidän pentuilut vain erkkariin. Pieni stoppi piti kuitenkin matkalla tehdä ja noukkia corgi Flink kyytiin. Subré oli hieman kiukkuinen kun pieni corgi tunki sen autoon ja häkkiin. Flink vähät välitti pennusta väliseinän takana ja Subrékin lopetti moisen hölmöilyn. Perillä ei ollut mitään ongelmaa, vaan Subré ja Flink tulivat loistavasti toimeen, hyvin tassuttelivat vierekkäin näyttelypaikalla ja odottelivat samassa häkissä. Mutta sitten kun menin kehään Flinkin kanssa Subré kuljui niin kovaa kuin noin pienestä koirasta voi lähteä... Flink esiintyi kauniisti, hieman meinasi tuomarinpöydän edessä alkaa imuroimaan edellisiltä pudonneita nameja, mutta hillitsi loppujen lopuksi hyvin itsensä. Tuloksena oli EH ja kilpailuluokan 2. mikä oli karvattomalle sportticorgille hyvä tulos. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa tuttuja, joita tulee harvemmin nähtyä. Molemmat neidit ihastuttivat ihmisiä pirteydellään ja sosiaalisuudellaan.

Maanantaina illalla päätin lähteä isäni mukaan hallille, kun hänellä oli treenien vetovuoro. Siitä tulikin sitten neljän lajin ilta. Ensin Subrélle jälki reilu 100m yksi noin 100asteen kulma ja yksi pyöreä 90 astetta sekä tietysti pientä kaartelua maaston mukaan. Alussa pari namia ja sitten kaksi välipalkkaa. Jana tehtiin metrin hihnassa, alkuun meinasi seilata, mutta sitten lähti huomautuksesta tekemään kunnolla ja rauhassa. Jäljen alku oli hieman hutilointia, hukan jälkeen ryhdistäytyi  ja suoriutui hienosti. Sen verran kiihkeänä Subré oli jäljelle mennessä, ettei huomannut koiria agilitaamassa kun lähdimme autolta, mutta nyt bongasi agilityn jo kaukaa ja yritti aloittaa uhoamisen.
Seuraavaksi sitten tokoiltiin, Seci teki avointa läpi. Ensin seuraamista, kohteena nopeat perusasennot seuraamisen välissä ja niistä superpalkka. Ongelmaa tässä ei ole ollut, mutta eipä vahvistaminenkaan ole pahitteeksi. Liikkeestä maahan oli hyvä, seisomisessa katseli hieman taakseen kun kävelin ohi, joten tehtiin etupalkan kanssa. Luoksetulon stoppi meni hieman pitkäksi, selvästi vaatii paljon vahvistamista, vauhti oli sen sijaan oikein hyvä. Kaukoissa ensimmäinen nousu oli ongelma, tehtiin sitten jättö istumaan nousu palkka, paikan vaihto ja jättö, nousu, palkka jne...sarjoja. Hypyssä Seci ajautui oikealle, korjasin palkan kanssa ja seuraavat kerrat meni suoraan, istumisessa ei ongelmaa. Nouto oli hyvä, palautus nopeassa ravissa, mutta varma ja kaunis perusasento palautus. Subrékin tokoili, hieman seuraamista ja sitten aloitettiin hyppyä. Kerta namilätkän kanssa ja sen jälkeen Sub menikin hyvin yli ilmankin, palkkasin kädestä hypyn yli. Loppuun pari luoksetuloa.
Sitten agilityä ensin Subré kävi juoksemassa puomia, kivasti pentu on keksinyt että nopein on lentää puomi ja sitten palata kontaktille, mutta tästäpäs ei palkkaa tippunutkaan. Pitää keksiä jokin muukin jarrutuskeino hihnan lisäksi.Illan aikana Subré teki myös kujakeppejä, kouvolan kujat ovat kylläkin paljon huonommat kun meidän, mutta nopeasti Sub tajusi ja lähti pujottelemaan. Sitten keinua, vaikka Subré tekeekin keinua yksin ja mielellään haluan sen sille kunnolla opettaa, niinpä teimme leluun kiinni päähän juoksua, pääasia on että sinne päähän pysähdytään juoksemisessa ei ole ongelmaa, mutta että pysähtyä turhaa sellainen. Loppuun vielä hyppykuviota.Neljäntenä lajina hieman näyttelytreeniä Subrén kanssa, ensin ravailua ja seisomista sekä maassa että pöydällä. Hampaita katseltiin ja kopeloitiin.

Tiistaina Secin agilityryhmään, aiheena oli päällejuoksut ja pari pakkovalssiakin sai laitettua pariin paikkaan. Kohdittain meni ihan hyvin, mutta parissa kohtaa Seci tuli täysin ohjauksesta läpi. Subré pääsi tekemään toiselle puolelle hallia ja yllätti kyllä positiivisesti. Alkuun vähän keppejä 6kpl jotka olivat melkein suorassa. Sitten hyppelehtimään 3 hypyllä slalomia on tehty kerran aikaisemmin omalla pihalla helpotettuna ja nyt pentu teki hommaa kun vettä vaan ja vauhdilla molemmilta puolilta.Välistä vedoissa on aikaisemmin ollut ongelmana seuraava hyppy, mutta nyt nekin menivät oikein hienosti. Sitten vielä piti kokeilla päällejuoksuja 2 hypyllä peräkkäin, jotka menivät hyvin. Loppuun yksittäisistä tekniikoista rataa välistä vedoilla toiseen suuntaan, yksin hyppy takaakiertona, sylkkärillä seuraavalle hypylle ja siitä putkeen, josta hyppy, hyppy+niisto ja slalomia 3 hyppyä. 360 käännöksessä meinaa rimat paukkua alas, kun Sub yrittää tehdä liian tiukasti, tähän onneksi auttoi riman nosto, jolloin pentu keskittyi kääntymisen lisäksi myös riman ylittämiseen. Jätän nyt nuo täyskäännökset vähänksi aikaa tauolle odottelemaan että Sub saa vähän lisää ikää mittariin ja voidaan nostaa rimakorkeutta.