Täällä taas!

Kuten monet ovat varmaankin huomanneet blogi on ollut suljettuna jonkin aikaa. Nyt on kuitenkin aika jälleen palata blogin pidon pariin.

Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin kun blogi on ollut suljettuna, joten pieni katselu menneisyyteen taitaa olla paikoillaan. Aloitetaan vanhemman oikeudella Secin kuulumisista.

Seci ja A-sert

Prinsessa on ollut oikein pätevä agilityrintamalla ja tällä hetkellä tuntuu olevan aika hyvin palaset kohdallaan. Ainoa pikku virhe, hyvin inhottava virhe mitä kisoissa on käynyt niin on riman pudotukset, yleensä vain yksi pudotus, mutta sekin pilaa hyvän nollan.Tuplanollaa Seci on parhaansa mukaan yrittänyt tehdä koko kevään, mutta itse olen onnistunut sössimään kaikki hyvät yritykset. Paras näistä sössimisistä oli kouvolan kisoissa kun pienen hässäkän seurauksena jalkani osui toisiksi viimeisenä esteenä olleeseen pussiin, josta hylky. Niin hyvä rata oli takana, ja sitten ... arggg kyllä muuten otti koville.

Subré on ahkeroinut monen lajin parissa. Agilityn kisaikä kolahtaa mittariin heinäkuun alussa ja meno on sen näköistä, että hyvillä mielin ensimmäiset startit juostaan agirodussa. Epävirallisesti Subréa mittailtiin omissa kioissa 42,5-44cm välille, joten maksi hypyt ovat nyt treenin alla. Ensimmäiseen kunnon valmennukseenkin Subré on päässyt ja paahtoi hienosti menemään Oreniuksen valvonnassa, parin kohdan katsomisen jälkeen selvittiin 5, 28 esteen rata. Pienenä yllätyksenä tuli kouluttajalle kun kerroin lopuksi, että ikää on sen 15kk. Kommenttina saatiin, huikean pätevä ikäisekseen ja tasapainossa irtomisten ja kääntymisien kanssa. Hyvää työtä on lahjakkaan neidin koulutuksessa tehty.Kyllä lämmitti mieltä, vaikka tiesin jo valmiiksi, että Subré on aikkas hieno otus. 

Jälkeä ja tottista on pari kertaa käyty kokeneempien kanssa treenaamassa ja kehuja on sieltäkin tullut. Subré on kunnon palveluskoira lampaan vaatteissa ja hieman hymyilytti kun tuomarinakin toimiva kouluttaja sanoi, että yleensä voi heti mudin tottiksen kohdalla laittaa, että vaaditaan lisää viettia ja voimaa, mutta tämä yksilö on kyllä poikkeus rotutovereidensa rinnalla. Jälki alkaa olla koe valmis, mutta tottista pitäisi vaan jaksaa tehdä ja tehdä, Subrélla on asenne jo kohdallaan niin nyt vaan sitä tekniikkaa hiomaan.Pk-A:ta on tehty madallettuna ja noutoesineenä pallo tai patukka, hyppyssä on päästy 75cm ja noutojen kanssa 60cm. Kapulan kanssa ei ole vielä tehty kumpaakaan. Hypyt menevät herkästi etupainoisiksi kun suuhun laitetaan jotain, joten agilitypuolelta tuttuja hyppytekniikkaa harjoitteita on nyt tehty pallo suussa ja selvästi hypyt ovat parantuneet. 

Uutena lajivaltauksena Subré kävi kokeilemassa paimennusta. Odotin, että se varmaankin syö lampaat, tai vähintäänkin keuhkoaa niiden perään aivan hulluna. Kyllähän neiti alkuun tietenkin koitti, että saako lampaita pölläyttää juoksemaan, mutta nopeasti Sub huomasi mitä siltä haetaan ja homma lähti toimimaan.
Syttymisen merkkejä alkoi jo lopussa näkymään, ja enään pieni kipinä niin Subré on kunnolla syttynyt paimenkoira. Kouluttajan mukaan Subré on todella lahjakas ja tuollaisella poweri määrällä siitä saa upean ja näyttävän paimenen. Neljännen lajin kouluttaja tämän kevään aikana, joka ihailee kakarakoiran lahjakkuutta ja ominaisuuksia. Subré on vaan monilahjakkuus, oikea kultakimpal. Olen vaan päivä päivältä tyytyväisempi tuohon kakaraan, ja on se sen verran aikuistunutkin, että käytöstavat kotioloissa alkaa olla jo hyvin hanskassa, eikä tarvitse joka päivä olla vääntämässä, joista yksin kertaisista säännöistä. 


Koiruudet ovat myös tutustuneet kaupunkilaiselämään. Pehmeämpi kosketus ensin Kuusankosken kautta, jossa olin hoitamassa kahta corgia ja sakemanni veteraania.  Ja sitten viime viikolla jatkoimme samalla teemalla viettäen pari päivää Vantaalla Oonan ja Oran kiusana. Samalla treffailtiin Yrtti ja Pelle mudia.

 

No siinä noin päällimmäiset kuulumiset. Useimmat varmaankin huomaavat blogin ulkoasuun tulleen muutoksen, sekä valikkoon tulleet agility, tottelevaisuus ja jälkipäivyri osiot. Tästä lähtien olisi tarkoitus kirjoittaa treeneistä omien osuuksiensa alle ja tämä blogi tulee olemaan enemmänkin yleisten kuulumisten osuus, johon tulee sekavasti kaikkea pintaa raapaisten. Nyt voi sitten oman mielenkiinnon mukaan seurailla vain yhden lajit treenejä, tai jos kaikki kiinnostaa niin seuraamista helpottamiseksi osion nimen perässä on aina päivämäärä, koska sinne on viimeisimmäksi tullut päivityksiä.

 

Taitotytöt

On se kun laitetaan ikkunan eteen juuri mudille sopiva katselutasanne, ja sitten sanotaan ettei sille saisi loikata.

Nyt on koulu kiireet hellittäneet, ja toivottavasti kohta voisi vuodeksi unohtaa kaikki opiskelut välivuoden merkeissä.

Icaroz 9vko & Subré

Viime maanantaina kävin Orimattilasta hakemassa mudeille uutta ruokaa. Miialta mukaan tuli 10kg Vom:ia. Nyt on menty viikko niin, että aamulla nappulaa ja illalla tuota tuoreruokaa. Niin Seci kun Subrékin rakastaa uutta ruokaa ja tulevat kylläisiksi. Varmaankin jossain vaiheessa lopetan kokonaan nappulan ja siirrytään kokonaan raakaruuan pariin.

Villakoiran pentujen ja kommondorin halailun jälkeen lähdin ajamaan kohti P-haun hallia. Subré pääsi elämänsä toisiin möllikisoihin. Sub kilpaili medimölleissä ensin kilpailustartin ja sitten toisella kierroksella harjoituslähdön. Otin Subrén minien aikaan jo odottelemaan vuoroaan, mikä kuumensi jo valmiiksi kuumaa neitiä hurjasti. Radalla neiti olikin hyvin hyvin kuumana, ja ohjauksen pitikin olla varmistelua enkä ihan kunnolla uskaltanut itse juosta. Puomilla pieni rypeminen ja liukastelu, mutta Sub pysyi puomilla ja keräsi hyvin itsensä vauhdista tasapainoon.  Ja kotiin tuomisina oli medi möllien voitto. Taitava pikku neiti.

Harjoituskierroksella alkoikin sitten olla hieman liiankin kuuma otus käsissä. Lähdöstä karkasi ennen lupaa käden heilautuksesta ja samalla rynnisti väärään putken päähän. Radalla keskityttiin tekemään kunnon kontaktit, vaikka juoksenkin itse ohi. Ja tavoitteessa onnistuttiin hyvin, muu rata olikin hieman sähläystä vaikkei lisää virheitä tullutkaan. Nyt pitää selvästi harjoitella paljon oman vuoron odotusta ja käydä epiksissä vieraissa paikoissa, että saataisiin homma toimimaan ja kilpailurutiinit kasaan ennen kun heinäkuun alussa koittaa viralliset kilpailut.

Keskiviikkona omat tytöt olivat mukana kun olin vetämässä treenejä. Ennen treenejä lyhyitä tekniikkapätkiä ja kontakteja. Päivän treenirata olikin sen verran mielenkiintoinen, että pitihän sitä jäädä vielä treenien jälkeen omien kanssa testailemaan. Seci oli oikein terässä ja tehtiin nopeaa ja hienoa rataa, joka pysyi hyvin kasassa. Subré kävi hyvin kuumana autossa odottelun jälkeen ja tarkoituksella hetsasin vielä vähän lisää vettä myllyyn, päätavoite oli harjoitellakin todella kovilla kierroksilla tekemistä. Tästä syystä tehtiin alkuun vain 10 ja palkka, sitten loppu 10 ja palkka, jolloin homma ei päässyt hajoamaan. Lopuksi koko rata vielä kasaan. On se helppoa hyvin koirien kanssa, ei voi kyllä muuta sanoa.

Lauantaina olikin sitten viimeinen tokokurssi kerta maailmanmestareiden opissa. Teemana kurssilla on ollut VOI/EVL liikkeet, alunperin osallistujana piti olla Subré Secin tokotauon takia, mutta sitten loppujen lopuksi Seci pääsikin kurssilaiseksi. Secin kanssa keskityttiin kurssilla pääasiassa paineistumiseen ja fiilikseen. Saatiin hyviä vinkkejä, ja varsin pätevä huomio oli, että palkkaan Seciä passiivisuudesta. Sitä saa mistä palkkaa, en olekkaan ennen ajatellutkaan missä vaiheessa Secin palkkaan. Nyt sitten ensin vapautus ja koira aktiiviseksi ja sitten palkka. Tänään treenailtiin jo pihalla samaa ja kappas vaan kun se oikeasti lähti toimimaan. Subrénkin seuraaminen lelupalkalla oli oikein pätevä ja pysyi kasassa.

Kurssi loppui hienosti tunnariin, jonka Seci teki ensimmäistä kertaa täysin kilpailunomaisesti käskytettynä. Oli kyllä jännää, mutta niin Seci vaan nuuskutteli ja toi oman. En turhaan sanonut, että Seci osaa tuoda oman, mutta tunnarikapulan pito on ongelma. Ja niinhän se nytkin roikui kahden hampaan varassa. No mutta löytyi siihenkin ratkaisuehdotuksia ja nyt treenataanikin tunnariagilityä, jos pitokin paranisi.

Kun tunnari meni niin hyvin jäi aikaa jutella Elinan kanssa vielä Subrén kapulan puru ongelmasta. Juttua jatkettiin vielä Katrin kanssa perään ja katsotiin missä pisteessä Subrén nouto tällä hetkellä on. Nyt sitten tehdään kuukauden kuuri pitoja eikä minkäänlaista pureskelua sallita. Ja testata voi osaako koira pidon oikeasti nakilla, jos osaa se ei syö sitä vaan pitää nätisti suussa. Jotenkin musta tuntuu, ettei Subrésta ole ikinä tähän vaan saan kaivaa ne nakin murut monta monta monta kertaa sen kitusista ilman että se silti oppii.

Kiirettä riittää

Vielä on viikko kiirettä jäljellä ja sitten pitäisikin alkaa hieman rauhallisempi aika. Kevättä kohti mennään vauhdilla ja tulevaisuutta on suunniteltu viime aikoina oikein urakalla.

Vuoden ensimmäiset kisat käytiin Secin kanssa Kotkassa. Hieman näkyi kisatauko menossa, ensiksi unohdin agikengät kotiin, painavat vaelluskengät eivät tuntuneet ihan niin houkuttelevilta juoksemiseen kun ihanan kevyet inovit. Umppa onneksi lainasi lenkkareita saate sanoilla, että niillä tehdään hyviä nollia. No ei me ihan nolliin onnistuttu, vaikka hyviä ratoja tulikin. Suuret plussat on annettava kontakteille, jotka Seci teki kerrankin ihan treenitfiiliksellä pysähtyen eikä vain rynnistänyt satasella läpi kuten yleensä kisoissa tekee. Seci oli muutenkin oudon kuuliainen, joten pienet ohjausvirheet ja epätarkkuudet näkyi heti menossa.

Liettuan kuvatkin tipahti s.postiin. Kuvaaja Taksu Mafija otti neidistä kuvia royal canin pisteessä.

Siitä sitten kotiin ja vaihdossa Subré mukaan. Orimattilassa hypättiin Miian kyytiin ja lähdettiin kohti Pietarsaarta. Se olikin hieman kauempana kun kuvittelin. Ilta meni puli seurassa, mukavasti Subré selviytyi pulien kanssa, joista osa oli 5vko pentuja. Hieman oli pennut ihmeellisiä Subrésta, mutta hyvin neiti selviytyi. Pietarsaaresta kotimatkalla pysähdyttiin vielä Alavuudella UPK:n kevät kokouksessa. Hauska reissu, kiitos Miialle kyydistä ja Maaritille & Peterille että saimme olla yön luonanne.

Liettuan reissu

Hieman on aikaa päässyt kulumaan sitten viime päivityksen, parikin kirjoitusta olen tehnyt puoli valmiiksi, mutta niin ne ovat vain jääneet julkaisematta kun viimeistely on uupunut.

Viikonloppu meni mukavasti Liettauassa. Mukaan lähti vain Subré. Perjantai yönä hypättiin taas tuttuun bussiin Lahdesta ja sitten vaan matkalle kohti Liettuaa. Perjantai iltana olimme perillä ja siitä kiinalaisen ravintolan kautta nukkumaan pariksi tunniksi.

Kuvista kiitos Katja Vinkille

Lauantaina oli Liettuan voittajanäyttely. Tuomarina oli espanjalainen JUAN NAVEDA CARRERO.
Arvostelu: Good head, nice ear, nice topline & neck. Good hair, nice in standing. ROP, ROP-junior, J-sert, Liettuan junior voittaja -13

Loppukehissä osallistuimme niin junior bis:iin kun 1 ryhmäänkin, Subré ravasi oikein näyttävästi nauttien huomiosta. Mutta eipä mudia oikein näyttävien rotujen joukosta huomattu, joten loppukehät jäivät meidän osalta läpi juoksuksi..

Sunnuntain tuomari ei oikein pienestä pitänyt, ehdittiin kehässä nopeasti pyörähtää kun lensimme jo ulos, arvostelu oli hyvin lyhyt ja venäjää sotkuisesti kirjoitettuna, joten hieman jäi pimentoon sen sanoma. Joka kerta ihan koirasta riippumatta olen hakenut sunnuntain kehästä Liettuassa Eh:n aivan kuten nytkin, mitä sitä hyvää tapaa rikkomaan....

Mutta ei sunnuntai ihan pilalle mennyt, kun pääsimme isolla porukalla huutamaan ja kannustamaan meidän bussin nyörivillakoiran BIS3. Aivan upeaa!

Nyt Subré saakin alkaa keskittyä kunnon lajeihin kun kohta niihin alkaa ikä riittämään. Tietysti likka pitää intiksi joskus hakea, mutta keväällä ei ainakaan Subréa nyt kehissä nähdä.