Jälleen kuulumispläjäys

Jälleen on tullut selattua vanhoja omia kirjoituksia narttujen tiineysoireita etsien. Samalla sitä vaan miettii kuinka kiva niitä onkaan lukea ja muistella menneitä, sekä kuinka pitäisi nykyäänkin vielä innokkaammin ehtiä tänne kirjoitella muistiin kaikkea tulevaisuutta varten . Nykyään tulee liikaa tehtyä koosteita kun Facebook on vaan niin paljon helpompi nopeasti päivittää ja kuvat ja videot heittää instagramiin. Mutta jottei tämä blogin puoli ihan kuole niin tehdään taas tylsääkin tylsempi kooste pläjäys meidän lauman ja vähän muidenkin juttuja sekaan elämästä.

Tiu 6kk

Viimeisen reilun viikon meidän elämä on pyörinyt talouden pikku prinsessan ympärillä. Tiulla todettiin vasemmassa lonkassa yllättäen legg perthes, joka leikattiin pois viime viikon keskiviikkona. Tiu on satunnaisesti pompautellut takajalkaansa, joten pyysin muun käynnin yhteydessä eläinlääkäriä tsekkaamaan polvet. Ne olivat kunnossa, mutta takajalkojen ääriasentoon taakseveto sai pienen kiljumaan ja puremaan kivusta. Niinpä se siirtyi seuraavaksi röntgen kuviin, josta paljastui ikäviä uutisia. Tiun vasemman lonkan reisiluun päässä näkyi selvät muutokset, joten eläinlääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian, vaikka terrierin täpäkkyydellä pieni ei jalan kipua suuremmin vielä näyttänytkään arjessa. Tiun pieni 1,5kg koko tuottikin sitten hieman pään vaivaa, kun kuvannut klinikka ilmoitti heti ettei leikkaa näin pientä. Leikkaavaa klinikkaa sainkin sitten soitella jokusen puhelun ennen kun löysin suostuvaisen ja meidän aikatauluun sopivan ajan Porvoon Avecista. Kyseinen klinikka oli oikein miellyttävä ja lääkäri vaikutti osaavalta, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Ensimmäinen päivä meni pieneltä huonoa vointia itkiessä, mutta seuraavana alkoi jo olo parantua. Nyt kun on ensimmäinen viikko takana, niin Tiu jo kävelee varsinkin sisällä jalalla jo normaalisti. Jumppailut jatkuvat ja tikkien poiston jälkeen alkavat uintitreenit, niin eiköhän tuosta vielä kelpo kinttu tule.

Kisasimme viimeksi toukokuun alussa. Vappuna suuntasimme Karitan ja Flingan kanssa Lappeenrantaan kisaamaan, jossa Zeta juoksi yhden lähdön ja Vip kaksi. Zetan hyppäri alkoi hyvin, mutta sitten ei ihan taas keskittyminen ja taipuminen riittänyt oikealle esteelle osumiseen. Vipin ekalla radalla ensin itse mokasin ja sitten pussi aiheutti suurta kummastusta pienelle miehelle. Agilityradalla sitten taiteilimme pelasta ja kalasta taktiikalla nollan -20,91 5,02 etenemällä, joka riitti reilulla -11sek erolla voittoon koko kisan reilusti nopeimmalla ajalla. Kyl se ihan kivasti sitten kulkikin, vaikka ohjattiin miten sattuu ;)

Toukokuussa juostiin myös oman seuran kisat. Ahneena ilmoitin koirat kisoihin, vaikka samana viikonloppuna oli niin lauantaina kuin myös sunnuntaina LAU:n valmennusryhmän viimeiset treenit. Lauantaina sain vaihdettua vuoroa toisen kanssa, joten aamulla suuntasin ensin valmennukseen ja sieltä aloittamaan Vipin 2lk kisat. Subré tuurasi aamulla valmennuksessa oikein innokkaana, kun harjoittelimme uusia agilitypelejä. Valmennuksen jälkeen kaasupohjassa huristeltiin Kouvolaan. Sopivasti ehdin näkemään vielä ykkösluokan viimeisen startin juuri ekoissa kisoissaan olevalta Källiltä. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta radalla oli hyviä pätkiä. Samaa linjaa jatkoi Vipkin, joka kisasi tai edes teki agilityä ulkona ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Nuoren koiran kanssa huono idea, varsinkin kun kentän laidalla oli monta tuttua. Keskittyminen ei siis herralla ollut mitenkään kohdillaan, vaikka radat tuloksetta saatiinkin rämmittyä läpi. Vip jäikin nyt kisatauolle harjoittelemaan lisää teknistä osaamista, niin sujuu kakkosluokan radat hieman nätimmin.

 Sunnuntaina suuntasimme ensin kisaamaan ja sitten valmennukseen. Tällä kertaa kaivettiin mummokoira töihin ja Seci oli ihan intona. Ensimmäisellä radalla putki kutsui hypyn sijaan, koska sinne vaan nyt oli kiva mennä. Toisella radalla unohdin juoksevani Secin kanssa enkä juoksari Vipin, joten puomilla komea loikka... Ja kolmannella ohjasin huonosti ja sain koiran irtoamaan kauas putkeen. Kovasti muori on hidastunut, vaikka intoa vielä riittääkin, joten ehkäpä vielä omissa kisoissa juoksemme vielä syksylläkin. Kisojen jälkeen suuntasimme vielä Lappeenrantaan jälleen valmennukseen, nyt teemana oli SM-kisatuomarin radasta hyppyrata kooste. Vip paukutteli hienosti nollaa molemmilta radoilta, joten kai me ollaan ensimmäisen valmennuskerran räpellyksestä vähän kehitytty.

Tiu 5kk

Tiu aloitti näyttelyuransa mätsäristä heti 5kk täytettyään. Pieni esiintyi varsin nätisti saaden ensin punaisen nauhan ja pienestä väsymyksestä huolimatta voitti punaiset pennut. Näin BIS kehä kutsui, jossa alkoi jo väsy känkkäränkkä iskeä. Hienosti Tiu kuitenkin tsemppasi ja sai ehkä vähän söpöydellä anteeksi joten sijoitus BIS3 ja järjestävän 5B luokan suosikki palkinto tuli lisänä kotiin vietäväksi. Tiulle oli jo virallisia kehiäkin suunnitteilla parit, mutta jalka leikkauksen takia sen kehäilyt siirtyvät tulevaisuuteen.


Kasvateista ainakin Flinga on käynyt napsimassa palkintoja, TK2 272,5 kera voiton kera ja agilitystä nollavoitto on myös plakkarissa muutaman viikon takaa. Tokokokeesta video


Viva aloitti työt Viikin tutkimuspelloilla hanhikoirana.

C. Terhi Multamäki

Onnellinen hanhipaimen

Ensi viikolla onkin sitten jännitystä edessä kun on Renin ultra aika. Pientä pyöristymistä on ollut havaittavissa ja muita pieniä merkkejä käytöksessä, jotka voisivat viitata tiineyteen, mutta  saapi nähdä minkälaisia uutisia ultra tuo tullessaan. 

Ren lemmenlomalla

Vihdoin ja viimein päästiin Renin kanssa hyppäämään lentokoneeseen ja kohti Sveitsiä. Itse

reissu ja astutukset menivät hyvin, mutta säätöä ennen niitä tällä kertaa riitti sitäkin reilummin.

Alppien huiput pilvien seassa

Ensin odotelimme kuumeisesti juoksuja ja kun ne lopulta alkoivat niin sitten progesteroniarvojen nousua. Ensimmäinen proge otettiin varmuuden vuoksi jo 5 juoksupäivä, kun ei ollut varmuutta oliko maaliskuun alun viikon vuoto katkennut kiima, joka jatkuisi nyt loppuun. Proge oli kuitenkin vain 0,5, joten kiirettä reissuun ei ollut. Seuraava proge otettiin 9 juoksupäivä, jolloin tulos oli masentava 0,2. Tässä kohtaa alkoi usko jo reissuun lähdöstä horjua ja mieleen kipittää ajatus, ettei tälläkään kertaa juoksut olisi astutuskelpoiset. Päädyimme  odottelemaan loppu viikkoon ennen seuraavan progen ottoa. Oona laitteli lauantaina 12 juoksupäivä viestiä, että nyt kääntää häntää leikatulle urokselle. Tämä nosti toiveet varsin korkealle progen nousun suhteen, maanantain 14 juoksupäivän tulos oli kuitenkin noussut vain minimaallisesti arvoon 0,6. Toiveet pentujen suhteen alkoi olla jo varsin matalalla. Onneksi kuitenkin netistä löytyi jonkin verran saman tyyppisiä tapauksia, joissa proget kuitenkin nousseet myöhäisillä päivillä ja tullut onnistunut pentue, joten kokonaan ei toivoa kokonaan menetetty.

Ren <3 Aszu

Progeja Renistä ottanut opaskoirakoulun työntekijä ehdotti seuraavaksi papa kokeen ottoa. Papasta näkisi onko proget edes nousemassa, jolloin ei tarvitsisi ottaa vielä montaa progearvoa turhaan. Tähän päädyttiin ja Renille varattiin aika keskiviikolle, joka oli 17 juoksupäivä. Jännityksellä odottelin tulosta ja kun Oona soitti, että näytti ihan normaalilta ehti jo harmistus iskeä. Mutta kyseessä olikin normaali tulos juoksun vaiheeseen nähden ja tärpit olisivat piakkoin alkamassa, näin ollen harmistus vaihtui pikaisesti hirmuiseen pakkaus hässäkkään. Proge otettiin vielä papan jälkeen, jotta saisimme tarkan arvion missä kohtaa juoksua ollaan menossa. Muutaman tunnin päästä saimme tuloksen 5 ja kehoituksen lähteä piakkoin reissuun, astutuspäivät olisi todennäköisesti torstaista eteenpäin muutama päivä. Niinpä kone auki ja lentoliput varaukseen, mutta ongelmaa tuottikin koirapaikka. Finnairin asiakaspalvelu kertoi, että tilaa koiralle on kun tarkistin ennen omien lentojeni varaamista, mutta kun soitin koiran varauksen niin sitten kerrottiinkin, ettei sitä voidakaan vahvistaa heti, vaan kuittaus mahtuuko koira lennolle tulisi 24h sisällä. Muuten hyvä, mutta meidän lähtö oli jo aikaisin seuraavana aamuna, ei olisi mahdollista odotella 24 tuntia. Odottelin sitten iltaan ja kun kello alkoi olemaan puoli kymmenen iski jo hätä, asiakaspalvelu kun sulkeutuisi kymmeneltä. Soitin vähän vajaa kymmenen kesken Zetan montsutreenien saaden onneksi tiedon, että Ren pääsisi lennolle mukaan.

Montsutreeneistä auton nokka suuntasi kohti Helsinkiä, johon menin yöksi ja jättämään lauman ison ja pienen Karitalle hoitoon, mudit olivat pudonnet matkasta jo aikaisemmin päivällä vanhemmilleni. Myöhäisillan ohjelmaan kuului Flingan BH-kokeen kenraaliharjoitukset ja iltapalan napostelua. Hienosti kenraalitreenit menivätkin, kuten maanantaina myös itse koe, joten Flinga sai korkattua neljännen lajinsa kisakirjan ja nimensä eteen BH-koularin. Mutta sitten takaisin sen siskon astutusreissuun, ettei ihan kadota aiheesta.

Torstaina aikaisin aamulla sitten hypättiin Renin kanssa koneeseen ja niin matka kohti Sveitsiä alkoi. Lento meni torkkuessa, todennäköisesti myös Renillä kun sen verran rauhassa se Sveitsin päässä odotteli minua boxissaan. Perillä olimme kymmenen aikaan, joten hieman oli odottelua ennen hotellihuoneen saamista ja iltapäivän Aszun kanssa sovittuja treffejä. Ison lentoboxin kanssa liikkuminen ei ollut kovin herkkua, joten istuskelimme tovin lentokentällä syöden aamupalaa ja sitten lähdimme kävelemään 1,5km matkan hotellille. Siellä oli reilun +30 astetta joka päivä, joten boxin ja tavaroiden kanssa vaeltaminen kuumalla asvaltilla oli varsin tuskaisaa. Hotellin vieressä onneksi kulki kirkasvetinen puro, jonne Ren suuntasikin ensimmäiseksi vilvoittelemaan. Kahdelta tyytyväisenä suuntasin hotellille toiveena ehtiä vähän levähtää ennen treffejä, mutta eipä ollutkaan niin helppo tehtävä... Hotellin aulassa oli itsepalvelu tietokone sisään kirjautumista varten. Kone antoi varaustunnuksella huoneen numeron ja ovikoodin. Aulassa oli jo pari muutakin odottamassa kello kahden lyöntiä, ensimmäinen pääsikin kirjaamaan tiedot ylös ja sai huoneen, mutta sitten koneen järjestelmä kaatui ja näyttö antoi erroria. Hotellin asiakaspalvelusta tokikaan kukaan ei vastannut ja soittelimme vuorotellen booking.com asiakaspalveluun, josta lopulta lähes kahden tunnin odottelun jälkeen joku oli saanut hotellin johtajan kiinni, joka antoi tiedot puhelimitse.

Astutuspaikan maisemia

Ehdimme viedä tavarat huoneeseen ja hieman siistiytyä ennen ensimmäisiä treffejä. Aszun omistaja ystävällisesti nappasi meidät kyytiin hotellin edestä, josta suuntasimme paikallisen ampumaradan maastoihin. Pariskunta piti heti kovasti toisistaan ja pistivät leikiksi. Kävelimme lenkin kauniissa maisemissa nauttien auringosta, koirat nauttivat vapaana juoksemisesta välillä vuoristopurossa viilentyen. Ren käänsi jo hyvin häntä

ä sivuun ja seisoi paikoillaan kun Aszu sitä nuuskutteli ja pomppi selkään, mutta astutus jäi vielä yritykseksi.

Pariskunta lenkillä

Seuraavana päivänä tapasimme jo heti aamusta, jolloin ilma oli viileämpi. Nyt oli jo ihan eri meininki astutuksen suhteen kun edellisen päivän harjoittelut. Jo parkkipaikalla oli kova yritys, mutta ohjasimme pariskunnan hieman syrjemmälle hoitamaan asiaa. Ei siinä montaa minuuttia nokka tuhissut kun koirat olivat nalkissa reilun kymmenen minuutin ajan.  Ampumaradalla oli porukkaa ampumassa niin pistooleilla kun toisella radalla haulikoilla, tulipahan samalla nähtyä, ettei kumpikaan korvaansa paukkeelle kolauta. Astutuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkäriin hakemaan Renille ekinokokkoosin Suomeen paluuta varten. Sen jälkeen kävimme kahvilla ja maiskuttelemassa ihanaa mansikkakakkua. Kahvilta suuntasimme vielä käymään lenkillä luonnonsuojelualueella, jossa koirat pääsivät uimaan, ääntä ja vauhtia riitti kun ne rynnistivät kilpaa keppien perässä veteen.   Loppupäivä menikin rentoutuen ja shoppailun parissa.

Lauantaina Aszun omistajalla oli menoa, joten vietin Renin kanssa koko päivän kahden. Aamusta suuntasimme jälleen kaupungille kiertelemään, joka oli selvästi viikonlopun kunniaksi herännyt eloon. Torilla oli kirpputori tapahtuma, jossa oli muusikkoja soittamassa. Niinpä päädyin ostamaan jäätelöä ja nauttimaan kesäpäivästä torin reunalla kahvilassa, Ren toki sai oman osansa ihanasta mango-vadelmasorbetista. Kaupunki aamulenkin jälkeen, Ren jäi hetkeksi itsekseen huoneeseen kun kävin syömässä ja kaupassa. Iltapäivällä lähdimme uudelle reissulle, tällä kertaa haaveilin rannasta ja vedestä. Katsoin kartassa olevan isompi sininen läntti puolen tunnin kävelymatkan päässä, joten iltapäivällä otimme sen suunnaksi. Maps näytti matkaa vähän, mutta aikaa oudon paljon, lopun muutama satametriä paljasti syyn kun reitti vei jyrkkään nousuun vuoren rinnettä ylös. Maisemat ylhäällä olivat jälleen varsin hienot, joten nousu kannatti. Sen sijaan sininen läntti paljastui luonnonsuojelualueeksi, joten uimisen sijaan saimme katsella lintujen pulikointia. Illalla kävimme vielä kiipeämässä läheisen kukkulan laelle, jossa oli ihastuttava puutarha alue.

Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähtöpäivä. Aamulla pakkasin kaikki tavaramme kokoon ja huoneen luovutettuani Aszun omistaja nappasi meidät jälleen kyytiin. Tällä kertaa suuntasimme hieman eri suunnalle lenkille. Ren oli oikein tyytyväinen päästessään Rein joen upeaan ympäristöön. Ren antoi alkuun jo hyvää tahtia hammasta, joten vaikutti kovasti siltä, että parhaat päivät alkoivat olla ohitse. Niinpä mukaan pääsi myös 14-vuotias x-rotuinen Zorro ja mudi pentu Csoka. Alkuun menimme rannalle uittamaan porukkaa kauniin kirkkaaseen turkoosiin veteen, hurjaa miten leveän joen pohjan näki koko matkalta nopeaa tahtia virtaavan veden läpi. Koirilla oli hauskaa hyppiä vedessä,  nauttia jälleen varsin kauniista päivästä. Seuraavaksi suuntasimme lenkille kapeaa rinnepolkua joen vartta pitkin. Lenkin varrella Ren päättikin, että Aszu on vieläkin hurmaava ja antoi sen astua ja hetkessä oltiin taas nalkissa. Tällä kertaa nalkki kestä noin 20min, ja toki olimme niin kapeassa kohdassa, että hieman hankaluuksia tuotti kun maastopyöräilijä ryhmä halusi meistä ohitse. Lenkin jälkeen kävimme vielä ottamassa keppitreenejä ja muuta hengailua Aszun pihassa. Päivä meni nopeasti ja sitten olikin jo aika hypätä lentokoneeseen kohti kotia.

Rantatreffit Ren & Aszu

Zorro, Csoka, Aszu ja Ren

Nyt sitten jännityksellä odotellaan tuottaako reissu tulosta, mahdolliset pennut syntyvät heinä-elokuun vaihteessa. Reissu vain vahvisti, että yhdistelmä on mitä parhain, molemmat vanhemmat ovat hyvä hermoisia ja vakaan tasapainoisia, ja kun jotain tehdään niin se tehdään täysiä suurella innolla. Ren oli helppo reissu kaveri, joka ei turhia mistään stressannut. Nyt sitten vaan peukut pystyyn pentujen tulon puolesta.

Kasvattipäivitystä

Kasvattini ovat keränneet mukavasti menestystä eri lajeista pitkin kevättä ja ensimmäinen valiokin saatiin teamiin, tai oikeastaan samalla kertaa napsahti monta valion arvoa.

FI MVA SE MVA LT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA BALTJV-16 V-16 JV-16 TLNJW-17 TLNW-17 BALTJV-17 RIGAW-17 V-17 HeW-17 PMV-17 LTV-18 HYBERHYBER USKOMATON TOSIASIA "Källi"Källi valioitui ensimmäisestä näyttelystään 2-vuotis syntymäpäivien jälkeen, samalla kertaa valioituen Suomeen, Ruotsiin ja Liettuaan. Källi palkittiin myös rotuyhdistyksen toimesta hienosta näyttelymenestyksestä viime vuonna Unkarinpaimenkoirat ry:n vuoden mudina. 


Källi on näyttelyiden lisäksi ehtinyt harrastaa kaikkea, pelastuskoiran uran on haaveissa, siihen päälle agilityä ja tokoa. Episvoittoja on jo agilitystä tullut, keväällä on suunnitelmissa ensimmäiset viralliset kisat. Episvoitto rata: Klick

Källi, Flinga ja Viima kävivät mudien paimennuspäivässä katsomassa ensimmäistä kertaa lampaita. Kaikilla oli selkeä halu ja vietit paimennukseen. Kiitos kuvista Terhi Multamäki ja Nina Palmu.

HH Unelma Onnesta "Viima"

HH Uskomanton tosiasia "Källi"

HH Pikkaisen Possu "Flinga"

Kuvat yllä c: Karita Koskelainen

Flinga  kävi voittamassa Unkarinpaimenkoirat ry:n tokon rotumestaruuden avoimessa luokassa hienolla ykköstuloksella sijoittuen peruskilpailussa toiseksi. Video suoritukseen: Klick

Flinga ehti myös käydä luonnetestissä saaden varsin oman näköisensä plussarivin.
Toimintakyky, +1a, kohtuullinen
Terävyys, +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu, +2a, kohtuullinen
Hermorakenne +1a, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus, +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys, +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus, +++, laukausvarma

Video

Eikä Flinga ole aksaakaan unohtanut, tasaista tahtia on palkintosijoja haettu monesti luokkien kovimmilla ajoilla, pikku virheet kuitenkin olleet kuninkuusluokkaan nousun tiellä.

c. Sini Kylmänen, Flinga HSKHn agilitykisat 25.2.

HH Parasta Just Nyt "Nana" c.Katja Alalauri

Nanalla on aksassa mennyt varsin lujaa ja voittoja on ropissut hyvää tahtia ensin sertin arvoisesti 1 lk ja nyt luvan verran jo 2 lk. 














HH Puhuri "Ren" on kovasti tavoitellut luokkanousua 3 lk, mutta pikku virheet ovat maksaneet luvat. Voittoja ja muita palkintosijoja on kuitenkin napsinnut hyvää tahtia. Kuva (alla) c: Oona Mäki

Ren kävi tänään myös luonnetestissä saaden tuloksen +159 +++.
Video testistä tulossa myöhemmin.

HH Unelmista Totta "Viva" aloitti rallytokokisa uran hienosti tuloksella 95/100. Kuva c: Hanna-Mari Itkonen




















Tuonneista Bariguard Vivir Mi Vida aloitti aksakisaamisen epiksistä, hienolla nollavoitolla. Vidan suoritus: Video

Jatkoaikaa suunnitelmille

Aikaa on humahtanut viime kirjoituksesta, kun ei ole vaan löytynyt sopivaa väliä näpytellä tekstiä ruudulle. Sveitsiin lähdettiinkin lopulta vain lomamatkalle ilman Reniä. Alkanut vuoto loppuikin yllättäen ja progesteroni kertoi ettei juoksut edes oikeasti alkaneet, vaan kyseessä oli jokin epämääräinen välitiputtelu. No kun töissä olin jo ehtinyt kaiken järjestellä reissu valmiuteen, niin päädyimme Renin sijoitusomistaja Oonan kanssa lähteä katsomaan Sveitsin lomatarjontaa. Kumpikaan kun ei liiemmin laskettelusta välitä ja kohdekin oli kaukana Alpeista, niin Sveitsin tarjonta meille keskittyi pääosin koiriin ja suklaaseen. Onneksi tulevan sulhon omistajalla Wernerillä oli aikaa tavata meitä kahtena päivänä, joten saimme mukavasti ajankulumaan ja samalla pääsimme tutustumaan Aszuun hyvin monipuolisesti.

Ensimmäinen ilta meni lentokentältä majapaikkaan etsiessä ja Sveitsin hintatasoa kauhistellessa. Hämärässä ei tullut paljon maisemia nähtyä, joten aamulla kun lähti ensimmäistä kertaa ulos sai todenteolla ihastua kauniiseen maisemaan. Werner oli pyytänyt meitä mukaan agilitykilpailuihin, joihin suuntasimmekin varsin iloisina. Ennen kilpailuihin menoa pysähdyimme koirien kanssa lenkille lähipuistoon ja saimme heti maistaa palan maan koiranpitokulttuuria. Kaikki koirat juoksentelivat vapaana omistajiensa mukana, moikkasivat toisiaan ja touhuilivat mitä mieleen tuli, kuitenkin ollen varsin tottelevaisia. Saimmekin heti nähdä kuinka sosiaalinen ja hyvin koiraa puhuva Aszu on. Se tuli kaikkien kanssa moitteettomasti toimeen, eikä edes omistajan toinen pahassa teiniurppaus iässä oleva Csoka mudi ei saanut Aszun hermoja menemään, vaikka välillä toden teolla koitti vanhempaa urosta ärsyttää. Werner esitteli innoissaan koiriensa temppuja. Aszu hurmasi aina vaan enemmän osoittaen erinomaista on/off vireen hallintaa, teki täysillä kun pyydettiin ja heti kun lopetettiin nollasi päänsä rentoon lenkkeily tilaan. Samaa ominaisuus näkyi myös agilitykilpailuissa, ennen rataa ja radan jälkeen se makoili hallissa tyytyväisenä, radalla ollen kuitenkin täysiä menossa mukana.

Lenkin jälkeen parin kiemuran kautta suuntasimme agilitykilpailuihin juuri avattuun uuteen halliin. Ulkonäöltään tekonurmi halli olisi voinut hyvin olla Suomessa, mutta kilpailut erosivat hieman Suomen normaaleista. Keskellä päivää kilpailtiin epävirallinen open luokka, johon sai osallistua kaikki päivän aikana kilpailleet ja ainakin kyseiseen halliin kilpailija määrä oli rajattu 80 koiraa per päivä. Ihmetystä aiheutti myös, että virallisissakin luokissa koiran sai tuoda lähtöön lelun ja namien kanssa, eikä virheitä tullut vaikka maaliin tulon jälkeen juoksi suorittamaan treeni mielessä puomin vielä uudelleen. Yleisilmeeltään ja tunnelmaltaan kilpailut olivat ihanan positiiviset, ihmiset olivat iloisia ja rentoja, koiria kohdeltiin nätisti mutta oltiin hyvin mustavalkoisia ja pidettiin kriteereistä kiinni. Mudeja kilpailuihin oli sattunut mukavan monta, 2lk kisasi yksi narttu, 3lk Aszun lisäksi kaksi narttua. Aszu kisasi pitkästä aikaa kuukausiin, kun omistajan jalka on ollut syksystä asti juoksukelvoton. Jokaisella radalla tuli pikku virheitä, mutta yleisesti ottaen meno oli varsin kivan näköistä. Kilpailupaikalla Aszu osasi ottaa varsin rennosti ja kulki vapaana omistajansa mukana. Sosiaalisuus ja hyvä hallinta vaikutti olevan Sveitsissä kisaamisen kannalta ehdotonta. Yhdenkin radan lähtö oli puolessa välissä rata aluetta ja seuraava koirakko odotteli ja riekutti koiraa rata alueella vaikkei edellinen koira ollut edes ehtinyt maaliin asti.

Agilitykilpailuiden jälkeen Werner kysyi huvittaisiko meitä seuraavana päivänä vierailla hänen maatilallaan Saksan puolella. Mitään reissu suunnitelmia kun meillä ei ollut, niin innolla otimme varsin kivan kuuloisen reissutarjouksen vastaan. Niin seuraavana aamuna hyppäsimme jälleen auton kyytiin ja lähdimme kohti Saksaa. Matkalla pysähdyimme Rheinfallia eli Euroopan suurinta vesiputousta katsomaan, paikka oli jäätävän hieno. Koirat tulivat toki mukaan kiertelemään ja iloisesti flexeissä tassuttivat ihmisvirrassa, reippaina myös kiipesivät ihan vesiputouksen vieressä olevia kapeita portaita korvaansa lotkauttamatta putouksen pauhulle.

Vesiputoukselta vajaa tunti eteenpäin saavuimme ihanalle maalaistalolle, ensimmäisenä meille esiteltiin agilitykenttä, harmiksemme Saksan puolella oli vielä reilusti lunta, vaikka Sveitsissä oli jo maa hyvinkin sulana. Seuraavaksi ihastelimme islanninhevosta ja shetlanninponia, kovasti meitä teki mieli ottaa issikka mukaan matkamuistoksi, mutta tuskin finnair olisi sitä söpöydestään huolimatta suostunut koiran lentopaikalle ottamaan? Wernerin naisystävän tullessa kotiin meinasi iskeä koti ikävä, kun mukana oli hyvin Tiun kanssa saman näköinen chihu neiti. Rose vei meidät kahvittelun jälkeen tutustumaan lisää maatilan eläimiin, ensin kanalaan ihastelemaan minikanoja ja sitten ihanaan kanilaan rapsuttelemaan kahta varsin leppoisaa jättikania. Ponitkin kirmasivat innoissaan rapsuteltavaksi laitumelta. Aszu tuli hyvin toimeen kaikkien eläinten kanssa, paitsi kuulemma naapurin kissat ajetaan tontin rajojen ulkopuolelle varsin vauhdikkaasti vanhemman koiran opettamana. Kotimatkalle lähdettiin auringon lähtiessä laskuun, hieman ihmetystä Wernerissä herätettiin kysymällä voidaanko käydä Lidlissä Saksassa. Näin tuli koettua tuon kauppaketjun ihan kotimaan liike, vaikkei se ollutkaan päätarkoitus vaan ostaa iltapalaa ja muuta purtavaa hotellille huomattavasti halvemmalla kuin Sveitsin puolelta.

Näin oli jo kaksi päivää ja yksi ilta saatu kulutettua. Hotellin olimme varanneet lähelle Aszun Sveitsin kotia, joten toki se oli keskellä ei mitään pikku kylässä, jossa oli kioskin kokoinen kauppa. Reilun 6km päässä oli kuitenkin isompi kylä, jossa oli ostoskeskuksia ja muuta nähtävää. Reippaina päätettiin, ettei me millään julkisilla tuota matkaa kuljeta vaan nopeastihan tuon kävelee. Emme ihan ottaneet huomioon, että ensimmäinen 3km on pelkkää vuoristotietä ylöspäin tarpomista, tuli todettua että oma kunto on vähän huono... Toki kengätkin alkoivat hiertää, ei olisi pitänyt lähteä reissuun suht uusissa kengissä. Mutta perille päästiin ja sopivasti vielä löydettiin huippu alennusmyynnit, joten kotiinpäin lähdettiin iltapäivällä ostoskassit heiluen.

Viimeisenä päivänä pakkasimme kamat ja lähdimme kohti Zürichiä, pitihän sekin paikka nähdä pikku kylien näkemisen jälkeen. Siellä ehdimme muutaman tunnin kierrellä ja käydä syömässä ennen lentokentälle suuntaamista. Mitään kummoisempaa emme löytäneet, joten eipähän ensi kerralla tarvitse enää sinne suunnata. Nyt sitten odotellaan Renin juoksujen alkamista ja uutta reissua, Aszu vakuutti olevansa juuri oikea valinta Renille, se täydentää hyvin sen hyviä ominaisuuksia tuoden myös todennäköisesti lisää niitä asioita joita toivomme lisää. Ainakin ensi kerralla tiedämme jo hyvin paikat kun teimme pienen harjoitusreissun ja myönnettäköön, että loma tuli niin tarpeeseen.

Oonan kanssa näpyteltiin heti reissun jälkeen Aszusta lisää infoa Pentuja-sivuille, sieltä kannattaa kurkata jos ei ole vielä katsonut :)