Nyt on viikko mennyt töissä raataessa, aika hyvin vie mehut ensin tehdä seitsemän tuntia töitä paahteisessa toimistossa ja sen jälkeen keksiä vielä jotain tekemistä kotona odottavalle mutiaiselle. Treenaus on nyt jäänyt vähiin, jo tuon säänki vuoksi. Meinaan jos yhden huonon puolen Secistä keksin, niin se on aivan surkea kuuman kestävyys, Seci läkähtyy hetkessä jos on yli 20 astetta lämmintä. Hetken Seci jaksaa tehdä töitä innoissaan ja täysiä kun kaataa reilusti vettä sen päälle juuri ennen rataa, mutta nopeasti kieli roikkuu ja läähätys käy, vauhti hidastuu reilusti ja käännökset laiskistuu.
Tänään pohdintojen jälkeen lähdin etsimään ravintoliuosta, jolla saisi paremmin koirien nestetasapainon ylläpidettyä. Seci osa syyllinen moiseen, kun se on todella huono juomaan, ja näin kesä kuumalla vetää todella kuivaan kuntoon, uskon tämän vaikuttavan myös tuohon kuuman kestävyyteen. No töiden jälkeen lähdin sitten seikkailemaan läpi pari eläinkauppaa, toiveena oli ostaa RC:n rehydration supportia, mutta sitä ei löytynyt. No sitten käväisin parissa apteekissa, joista toisesta löytyi Aptus Nutrisalia, jota oli jäljellä meitä odottamassa juuri sopivasti yksi purkki. Tuo on tuollaista valkoista jauhetta, jota sekoitetaan veteen. Aine on ravintolisä, joka ylläpitää koiran nestetasapainoa. Katsotaan nyt miten tuo toimii, tai onko sillä mitään vaikutusta, eipä tuo kallista ollut joten ei pahemmin kirpaissut meinaan tuo ei maksanut kun reilut 9e. Rc:n olisi ollut maustettua, tuo aptuksen nutsisal on täysin mautonta ja hajutonta, pitänee siis keksiä jotain maustetta hieman joukkoon, jospa sitten menisi Seciltäkin vähän paremmin alas.
No sitten treeneistä. Viime sunnuntaina kävin treenaamassa Kausalassa, lämpötila oli aivan liian kuuma siihen hommaan. No saimme me jotain aikaiseksi paahteessa, mutta joku viisaampi olisi jättänyt nämä treenit juoksematta. Nyt keskiviikkona oli viimeiset KSSK:n treenit ennen kesätaukoa, meni hieman lössöilyksi, eikä ohjaaja ohjannut kunnolla. Tänään kävin kausalassa treeneissä. Ratana oli medien joukkue radan alku puomille saakka. Hieman meni taas helteen piikkiin, mutta kyllä siellä nyt suurin osa asioista onnistui, myös se käännös jota jännittäessä sm kisoissa rata meni vähän pieleen. Nyt Seci saakin treenailla vähän agility kotona, mutta muuten lomailla viikon agirotuun asti.
Karvaton mudi kuvia tulossa, vaikkakin tuosta otuksesta lähtee vieläkin karvaa irti. En kyllä pidä yhtään tuosta steriloidun nartun turkista, se on pöhöinen ja paksu, vaikka karvaa onkin todella vähän päällä tällä hetkellä. Taitaapi olla tuo turkki aika kuumakin.
torstai 30. kesäkuuta 2011
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Mieleni valtasi outo ajatus, treenaankohan Secin kanssa aivan liikaa, tai olenko treenannut viime aikoina sitä liikaa. Jos lähdetään viime viikosta, Seci treenasi keskiviikkona kouvolassa, torstaina kausalassa, lauantaina sm joukkuerata + lämmittelyesteillä ensin virtaa pois ja radan jälkeen huvikseen treenailua, maanantaina reilun tunnin putkeen (hups...) kausalassa, keskiviikkona vähän pienemmän ajan kausalassa, torstaina kausalan perustreenit, perjantaina kotitreenit, lauantaina kotitreenit ja tässä nyt pohdin, että lähtisin käymään kausalassa treenaamassa. Eniten pohdin tätä asiaa eilen kun mietin treenatakko kotona vai ei, kun tiesin että tänään tahdon mennä kausalaan juoksemaan. Mutta siinä vaiheessa kun ota vähänkään treenikampeen näköisiä varusteita esiin ja mudi juoksee ovelle ja on aivan innoissaan, eikä paikoillaan meinaa pysyä, tiedän että meidän treeni tahti taitaa sopia ihan hyvin mudilleni. No siihen pitäisi puuttua, etten treenaisi tuntia putkeen, ajan kulua kun ei vaan huomaa, kun Seci vaan tekee ja tekee eikä vireessä näy laskua. Tuo koira on vaan niin huippu, enkä tiedä missä vaiheessa siitä on kehittynyt noin tuollainen, olisikohan aikuinen sopiva sana?. Pentunahan se puri pirun kovaa, jos ohjaaja mokaili, nykyään se vaan huutaa kun hullu, eikä homma keitä yli vaikka samaa jankattaisiinkin. Ihaninta lapinkoira jälkeen on kyllä tuo motivaation säilyminen, koira vaan paahtaa täysiä menemään tunti tolkulla. No mitä nyt jälkeenpäin olen mudeja tavannut ja niiden blogeja ym. lukenut, tuollaista moottoria ja tekemisen halua, ei ihan jokaiselta vastaan tulevalta mudilta löydy. Taisi käydä aikamoinen tuuri, kun onnistuin saamaan noinkin hienon ja vielä kaiken päälle hyvä hermorakenteisen mutiaisen.
Mutta nyt eilisen kotitreeneihin. Aiheena oli pujotteluasento ja kontaktien vapautukset. Ensimmäistä kertaa keksin pistää laudan tuohon jyrkkään rinteeseen, joka on juuri tuon laudan pituinen. Nyt tuli sopiva kulma. Toisena kontaktina oli matto, jolle tultiin vauhdilla. Rinne kontaktit olivat hienoja, matolla meinasi stopit venähtää pitkiksi. Vapautukset tein joko heti, niin ettei kunnon stoppia tullut, tai sitten pidin Seciä pitkään kontaktilla ja tein häiriöitä. Oli aika hieno otus. Kepejä taas neljällä 2by2. Pää alkoi taas nousta, joten laitoin juoksukontakti kaaren reilun metrin päähän kepeistä, ja pää pysyi kun pysyikin alhaalla, nyt vaan lisää toistoja.
Mutta nyt eilisen kotitreeneihin. Aiheena oli pujotteluasento ja kontaktien vapautukset. Ensimmäistä kertaa keksin pistää laudan tuohon jyrkkään rinteeseen, joka on juuri tuon laudan pituinen. Nyt tuli sopiva kulma. Toisena kontaktina oli matto, jolle tultiin vauhdilla. Rinne kontaktit olivat hienoja, matolla meinasi stopit venähtää pitkiksi. Vapautukset tein joko heti, niin ettei kunnon stoppia tullut, tai sitten pidin Seciä pitkään kontaktilla ja tein häiriöitä. Oli aika hieno otus. Kepejä taas neljällä 2by2. Pää alkoi taas nousta, joten laitoin juoksukontakti kaaren reilun metrin päähän kepeistä, ja pää pysyi kun pysyikin alhaalla, nyt vaan lisää toistoja.
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Juhannus tunnelmissa
Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja puuttua Pedron väärän puolen pujottelu ongelmaan. Pedro kun on päättänyt, ettei se halua pujotella jos ohjaaja juoksee väärällä puolella, itsepäisenä koirana P ottaa nokkiinsa moisesta ilkeilystä ja lähtee kävelemään muualle, kepit ovat siis kiva este vain ohjaajan ollessa toisella puolella. No kai moiseen käytökseen pitää puuttua, joten tänään päätin aloittaa 2by2, eli tavalla jolla Pedrolle on opetettu kepit. No nyt ainakin sain P:n menemään kahta keppiparia auki väärältäkin puolelta.
Seci pääsi sitten harrastamaan syöksypujottelua, tekemään siis 2by2 lelun perässä, ensin yhtä keppiparia, jonka jälkeen kahta juurikin noin auki. Hullu mudi syöksyy lelun perässä hullua vauhtia, jospa tämä saataisiin peruskepeillekin siirrettyä ja pujottelu asento olisi omaan mieleeni täydellinen painopistettä myöten.
Huvikseni katsoin agi.fi:n ranking listaa, jossa Secillä on jopa 40 pistettä. Medeissä Seci on sijalla 360, eihän meillä ole matkaa kärjessä olevaan Pantse mudiin kun 234 pistettä. Vaatii ehkä hieman kisaamista, ja tulos tason nostoa. Kolmosissa Seci on nyt kisannut 3 kilpailua yhteensä 8 starttia, joista 6 hylkyä ja kaksi 0, sijoilla 3. Etenemä oli Santalahdessa ensimmäisellä radalla pitkine kaarroksineen ja seisoskelu kontaktin kera 3,98 ja toisella radalla, jolla Seci kiersi ravilla putken ympäri n. 10m ylimääräinen lenkki 3,52. Katsoin huippumedin etenemiä esim. Frodolla ja Pantsella on etenemät n. 4,30-4,50/ sekunnissa luokkaa, epätarkan nopeasti katsottuna. Ehkäpä meillä on vielä joskus mahdollisuus pärjätäkkin, jos ohjaaja oppii ohjaamaan ja juoksemaan, nyt kun ohjaaja ei osaa liikkua kunnolla radalla ja koira kaarrattaa ja käyttää kontaktiesteillä turhaa aikaa, ja onhan Seci vielä nuorikin, joten aikaa riittää.
Seci pääsi sitten harrastamaan syöksypujottelua, tekemään siis 2by2 lelun perässä, ensin yhtä keppiparia, jonka jälkeen kahta juurikin noin auki. Hullu mudi syöksyy lelun perässä hullua vauhtia, jospa tämä saataisiin peruskepeillekin siirrettyä ja pujottelu asento olisi omaan mieleeni täydellinen painopistettä myöten.
Huvikseni katsoin agi.fi:n ranking listaa, jossa Secillä on jopa 40 pistettä. Medeissä Seci on sijalla 360, eihän meillä ole matkaa kärjessä olevaan Pantse mudiin kun 234 pistettä. Vaatii ehkä hieman kisaamista, ja tulos tason nostoa. Kolmosissa Seci on nyt kisannut 3 kilpailua yhteensä 8 starttia, joista 6 hylkyä ja kaksi 0, sijoilla 3. Etenemä oli Santalahdessa ensimmäisellä radalla pitkine kaarroksineen ja seisoskelu kontaktin kera 3,98 ja toisella radalla, jolla Seci kiersi ravilla putken ympäri n. 10m ylimääräinen lenkki 3,52. Katsoin huippumedin etenemiä esim. Frodolla ja Pantsella on etenemät n. 4,30-4,50/ sekunnissa luokkaa, epätarkan nopeasti katsottuna. Ehkäpä meillä on vielä joskus mahdollisuus pärjätäkkin, jos ohjaaja oppii ohjaamaan ja juoksemaan, nyt kun ohjaaja ei osaa liikkua kunnolla radalla ja koira kaarrattaa ja käyttää kontaktiesteillä turhaa aikaa, ja onhan Seci vielä nuorikin, joten aikaa riittää.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Sm kisa tunnelmissa.
Aikaisemmin pidin agiltystä, se oli hurjan hauskaa ja mukavaa puuhastelua, jonkin verran tavoitteellistakin, mutta kuitenkin sana puuhastelu kuvasi sitä paremmin. Tätä mukavaa ja kivaa puuhastelua on loppujen lopuksi ollut agility Secin kanssa tähänkin asti. Mutta Sm kisojen huippuja katsellessa löysin sen avaimen, miten tästä lajista saa oikeastaan eniten irti, miten radalla otetaan koirasta ja varsinkin itsestään kaikki irti, näin ja keksin mitä ne voittajat ja parhaat erottuvat tavallisista tallaajista. Samalla tajusin mitä itse teen väärin, mihin nuo ongelmamme perustuvat, siis ne jotka eivät ole tasan pääni sisällä...
No maanantaina lähdin sitten kausalan kentälle toteuttamaan uutta ajatusta ja muuttamaan ohjaustyyliäni, ratana oli minien joukkueradan innoittamana tehty pätkä jossa yhdistyy alkua ja loppua.
Luota koiraasi ja juokse, toimi muuten todella hyvin. Nollaa pukkasi, ja todella kovalla vauhdilla ja täpäköillä käännöksillä. Tässä näkee sen, että kun ohjaaja tekee oikeasti kunnolla radalla töitä, tekee koirakin. Seci on yleensäkin kova tekemään, eikä intoa tai tulisuutta puutu, mutta ohjaustyylin ja asenteeni ohjaamiseen muututtua löytyi tuosta koirasta aivan uusi vaihde, ja oli melkoinen voittaja fiilis joka radan jälkeen, kun todella yritämme parhaamme ja teemme tasan verroin täysiä. Tähän asti olen jotenkin tehnyt itse aivan liian puolitehoisesti ja varoivaisesti, varsinkin olen jossain määrin pelännyt vaihdin kasvavan liikaa ja koiran lähtevän käsistä, jos itse menen täysiä ja ohjaamisella annan Secin mennä kovempaa , mutta yllätyksekseni Seci tuntui olevan jopa paremmin hanskassa ja kuulolla, kun mennään tasan niin kovaa kun ohjaajasta lähtee, ja radalla juostaan kilpaa. Pentunahan meillä oli ongelmana kun Seci juoksi aina kilpaa kanssani, ja jätti esteitä suorittamatta tai teki räkien pienestäkin vedätyksestä, mutta nyt kilpaileminen on muuttunut selvästikkin siihen että Seci antaa esteiden verran tasoitusta, siltihän se voittaa, mutta...
No kun oli hyvä fiilis, eikä tarvinnut mitään kohtaa jankata, vaihdoin ulkomuistista maxien joukkuerataan. Innoituksena oli alku hieman erillaisena versiona.
Ensimmäisellä kerralla juoksin koko jutun oikealta puolelta ja hetin sylkkärillä kepeille. Olin aivan varma, että Seci lähtee puolesta välistä tai viimeistään menee kakkosvälistä sisään kepeille, mutta likka paineli tyylipuhtaasti ensimmäiseen väliin. No sitten päätin kokeilla jotain todella uhkarohkeaa, persjättö 4-5 väliin. Ensimmäisellä yrityksellä olin liian hidas lähdössä, enkä ehtinyt, toisella kertaa menin huutamaan jo putken puoleen väliin, kropalla ja kädellä kerroin 2 hypyn, ja kun Seci oli lukinnut sen lähdin jo pinkomaan, ja ehdin juuri ja juuri, mudi tulee meinaan aika kovaa kun jää noinkin paljon jälkeen. Todella loisto treenit ja fiilis oli melkoinen.
Keskiviikkona oli ensimmäisen lomapäiväni, minullahan on jopa ruhtinaalliset 5 päivää lomaa, jos viikonloppu lasketaan mukaan. No treenit alkoivat lupaavasti tuuli varastaa ratapiirrokseni ja heittää sen männyn latvaan, ja kun ulkomuistista rakentelen rataa ja saan se melkein valmiiksi tulee tummat pilvet ja alkaa ukkoskuuro. No Secihän rakastaa vesi sadetta ja tahtoo ehdottomasti mennä juoksemaan mudirallia vesi sateeseen, hetken annan sen juoksennella, mutta takaisin sateensuojaan otus ei enään tahtoisi, eikä tule kutsusta, ei siinä sitten muu auttanut kun käydä hakemassa Seci. Puolen tunnin päästä sade vihdoin ja viimein loppuu ja pääsemme aloittamaan. Rata oli tämän näköinen, haettu hieman maxien sm finaalin alkua.
Menin kutsumaan 3. taakse, Seci sai itsenäisesti hakea alun, kun sain etumatkaa ehdin ottamaan haltuun hyvin 4 takana, ja sain Secin kääntymään, mutta sitten alkoi ongelmat, Seci meni aina 9. Lelun kanssa sain Secin menemään ja kääntymään hypylle, mutta ilman putki voitti aina, ensimmäisestä päästä sain Secin hyvin ohi, mutta sitten se karkasi tuonne 9 päähän. Keppien haku onnistui hyvin, lopussa Seci menasi vaan päättäiväisesti ohjaajasta välittämättä painella tasan verroin täysiä 4 hypylle. No kunnon käskytyksellä sain tuon toimimaan. Hieman oli sikailun makua taas menossa, ja tuo paheni koko ajan, loppujen lopuksi Seci ei enään edes yrittänyt kuunnella päätti vaan että tasan menen tuonne 9. putkeen jos et lelu kädessä huido. No koira kiinni ja treenit loppuivat siihen. Seci on nyt saanut liikaa huomiota ja päässyt yksin mukaan poikien jäädessä kotiin, hattuun on näköjään noussut, mutta sieltä putoaa nopeasti. No mutta niin putosi ohjaajakin, maanantain jälkeen kun oli mahtava fiilis ja odotukset korkealla, eipä ollut tämän jälkeen. Illan kouvolan treenit menivätkin sitten kouluttaessa.
No tänään olikin sitten kausalan viralliset treenit. Ensin oli medin joukkue radan loppua, tarkoituksena oli ottaa alkua, mutta sateen vuoksi en viitsinyt kontaktiesteitä laittaa. Hieman oli kankeaa menoa, koira oli lämmin, mutta ohjaaja ei kun isäni käytti koirat lämmittelylenkillä. Tyhmää lähteä juoksemaan kylmiltään, no mutta nollalla meni läpi.
Toisen radan keksin lennossa, muutellen parin esteen paikkaa. Nyt alkoi ohjaajakin olla lämmin ja pienten säätöjen jälkeen saimme tehtyä huippu suorituksen, erittäin pienillä käännöksillä, jäljet kun näkyi märästä hiekasta todella hyvin. Extra tyytyväinen olin kun vihdoinkin keksin 3. kääntötavan, jolla sain tiukan käännöksen,7 haltuun otto toimi ja Seci liikkeen ansiosta lähti käännökseen kunnolla mukaan, 8 jälkeinen päällejuoksu onnistui, vaikka kuten kuvasta näkyy pituuden ja hypyn väli on alle puoli metriä. On mulla hieno koira, ja sen hienouskin alkaa päästä näkyviin kun sitä ohjataan kunnolla, vielä meillä on paljon opittavaa ja matkaa, mutta jospa suunta olisi oikea.
No maanantaina lähdin sitten kausalan kentälle toteuttamaan uutta ajatusta ja muuttamaan ohjaustyyliäni, ratana oli minien joukkueradan innoittamana tehty pätkä jossa yhdistyy alkua ja loppua.
Luota koiraasi ja juokse, toimi muuten todella hyvin. Nollaa pukkasi, ja todella kovalla vauhdilla ja täpäköillä käännöksillä. Tässä näkee sen, että kun ohjaaja tekee oikeasti kunnolla radalla töitä, tekee koirakin. Seci on yleensäkin kova tekemään, eikä intoa tai tulisuutta puutu, mutta ohjaustyylin ja asenteeni ohjaamiseen muututtua löytyi tuosta koirasta aivan uusi vaihde, ja oli melkoinen voittaja fiilis joka radan jälkeen, kun todella yritämme parhaamme ja teemme tasan verroin täysiä. Tähän asti olen jotenkin tehnyt itse aivan liian puolitehoisesti ja varoivaisesti, varsinkin olen jossain määrin pelännyt vaihdin kasvavan liikaa ja koiran lähtevän käsistä, jos itse menen täysiä ja ohjaamisella annan Secin mennä kovempaa , mutta yllätyksekseni Seci tuntui olevan jopa paremmin hanskassa ja kuulolla, kun mennään tasan niin kovaa kun ohjaajasta lähtee, ja radalla juostaan kilpaa. Pentunahan meillä oli ongelmana kun Seci juoksi aina kilpaa kanssani, ja jätti esteitä suorittamatta tai teki räkien pienestäkin vedätyksestä, mutta nyt kilpaileminen on muuttunut selvästikkin siihen että Seci antaa esteiden verran tasoitusta, siltihän se voittaa, mutta...
No kun oli hyvä fiilis, eikä tarvinnut mitään kohtaa jankata, vaihdoin ulkomuistista maxien joukkuerataan. Innoituksena oli alku hieman erillaisena versiona.
Ensimmäisellä kerralla juoksin koko jutun oikealta puolelta ja hetin sylkkärillä kepeille. Olin aivan varma, että Seci lähtee puolesta välistä tai viimeistään menee kakkosvälistä sisään kepeille, mutta likka paineli tyylipuhtaasti ensimmäiseen väliin. No sitten päätin kokeilla jotain todella uhkarohkeaa, persjättö 4-5 väliin. Ensimmäisellä yrityksellä olin liian hidas lähdössä, enkä ehtinyt, toisella kertaa menin huutamaan jo putken puoleen väliin, kropalla ja kädellä kerroin 2 hypyn, ja kun Seci oli lukinnut sen lähdin jo pinkomaan, ja ehdin juuri ja juuri, mudi tulee meinaan aika kovaa kun jää noinkin paljon jälkeen. Todella loisto treenit ja fiilis oli melkoinen.
Keskiviikkona oli ensimmäisen lomapäiväni, minullahan on jopa ruhtinaalliset 5 päivää lomaa, jos viikonloppu lasketaan mukaan. No treenit alkoivat lupaavasti tuuli varastaa ratapiirrokseni ja heittää sen männyn latvaan, ja kun ulkomuistista rakentelen rataa ja saan se melkein valmiiksi tulee tummat pilvet ja alkaa ukkoskuuro. No Secihän rakastaa vesi sadetta ja tahtoo ehdottomasti mennä juoksemaan mudirallia vesi sateeseen, hetken annan sen juoksennella, mutta takaisin sateensuojaan otus ei enään tahtoisi, eikä tule kutsusta, ei siinä sitten muu auttanut kun käydä hakemassa Seci. Puolen tunnin päästä sade vihdoin ja viimein loppuu ja pääsemme aloittamaan. Rata oli tämän näköinen, haettu hieman maxien sm finaalin alkua.
Menin kutsumaan 3. taakse, Seci sai itsenäisesti hakea alun, kun sain etumatkaa ehdin ottamaan haltuun hyvin 4 takana, ja sain Secin kääntymään, mutta sitten alkoi ongelmat, Seci meni aina 9. Lelun kanssa sain Secin menemään ja kääntymään hypylle, mutta ilman putki voitti aina, ensimmäisestä päästä sain Secin hyvin ohi, mutta sitten se karkasi tuonne 9 päähän. Keppien haku onnistui hyvin, lopussa Seci menasi vaan päättäiväisesti ohjaajasta välittämättä painella tasan verroin täysiä 4 hypylle. No kunnon käskytyksellä sain tuon toimimaan. Hieman oli sikailun makua taas menossa, ja tuo paheni koko ajan, loppujen lopuksi Seci ei enään edes yrittänyt kuunnella päätti vaan että tasan menen tuonne 9. putkeen jos et lelu kädessä huido. No koira kiinni ja treenit loppuivat siihen. Seci on nyt saanut liikaa huomiota ja päässyt yksin mukaan poikien jäädessä kotiin, hattuun on näköjään noussut, mutta sieltä putoaa nopeasti. No mutta niin putosi ohjaajakin, maanantain jälkeen kun oli mahtava fiilis ja odotukset korkealla, eipä ollut tämän jälkeen. Illan kouvolan treenit menivätkin sitten kouluttaessa.
No tänään olikin sitten kausalan viralliset treenit. Ensin oli medin joukkue radan loppua, tarkoituksena oli ottaa alkua, mutta sateen vuoksi en viitsinyt kontaktiesteitä laittaa. Hieman oli kankeaa menoa, koira oli lämmin, mutta ohjaaja ei kun isäni käytti koirat lämmittelylenkillä. Tyhmää lähteä juoksemaan kylmiltään, no mutta nollalla meni läpi.
Toisen radan keksin lennossa, muutellen parin esteen paikkaa. Nyt alkoi ohjaajakin olla lämmin ja pienten säätöjen jälkeen saimme tehtyä huippu suorituksen, erittäin pienillä käännöksillä, jäljet kun näkyi märästä hiekasta todella hyvin. Extra tyytyväinen olin kun vihdoinkin keksin 3. kääntötavan, jolla sain tiukan käännöksen,7 haltuun otto toimi ja Seci liikkeen ansiosta lähti käännökseen kunnolla mukaan, 8 jälkeinen päällejuoksu onnistui, vaikka kuten kuvasta näkyy pituuden ja hypyn väli on alle puoli metriä. On mulla hieno koira, ja sen hienouskin alkaa päästä näkyviin kun sitä ohjataan kunnolla, vielä meillä on paljon opittavaa ja matkaa, mutta jospa suunta olisi oikea.
