No maanantaina lähdin sitten kausalan kentälle toteuttamaan uutta ajatusta ja muuttamaan ohjaustyyliäni, ratana oli minien joukkueradan innoittamana tehty pätkä jossa yhdistyy alkua ja loppua.
Luota koiraasi ja juokse, toimi muuten todella hyvin. Nollaa pukkasi, ja todella kovalla vauhdilla ja täpäköillä käännöksillä. Tässä näkee sen, että kun ohjaaja tekee oikeasti kunnolla radalla töitä, tekee koirakin. Seci on yleensäkin kova tekemään, eikä intoa tai tulisuutta puutu, mutta ohjaustyylin ja asenteeni ohjaamiseen muututtua löytyi tuosta koirasta aivan uusi vaihde, ja oli melkoinen voittaja fiilis joka radan jälkeen, kun todella yritämme parhaamme ja teemme tasan verroin täysiä. Tähän asti olen jotenkin tehnyt itse aivan liian puolitehoisesti ja varoivaisesti, varsinkin olen jossain määrin pelännyt vaihdin kasvavan liikaa ja koiran lähtevän käsistä, jos itse menen täysiä ja ohjaamisella annan Secin mennä kovempaa , mutta yllätyksekseni Seci tuntui olevan jopa paremmin hanskassa ja kuulolla, kun mennään tasan niin kovaa kun ohjaajasta lähtee, ja radalla juostaan kilpaa. Pentunahan meillä oli ongelmana kun Seci juoksi aina kilpaa kanssani, ja jätti esteitä suorittamatta tai teki räkien pienestäkin vedätyksestä, mutta nyt kilpaileminen on muuttunut selvästikkin siihen että Seci antaa esteiden verran tasoitusta, siltihän se voittaa, mutta...
No kun oli hyvä fiilis, eikä tarvinnut mitään kohtaa jankata, vaihdoin ulkomuistista maxien joukkuerataan. Innoituksena oli alku hieman erillaisena versiona.
Ensimmäisellä kerralla juoksin koko jutun oikealta puolelta ja hetin sylkkärillä kepeille. Olin aivan varma, että Seci lähtee puolesta välistä tai viimeistään menee kakkosvälistä sisään kepeille, mutta likka paineli tyylipuhtaasti ensimmäiseen väliin. No sitten päätin kokeilla jotain todella uhkarohkeaa, persjättö 4-5 väliin. Ensimmäisellä yrityksellä olin liian hidas lähdössä, enkä ehtinyt, toisella kertaa menin huutamaan jo putken puoleen väliin, kropalla ja kädellä kerroin 2 hypyn, ja kun Seci oli lukinnut sen lähdin jo pinkomaan, ja ehdin juuri ja juuri, mudi tulee meinaan aika kovaa kun jää noinkin paljon jälkeen. Todella loisto treenit ja fiilis oli melkoinen.
Keskiviikkona oli ensimmäisen lomapäiväni, minullahan on jopa ruhtinaalliset 5 päivää lomaa, jos viikonloppu lasketaan mukaan. No treenit alkoivat lupaavasti tuuli varastaa ratapiirrokseni ja heittää sen männyn latvaan, ja kun ulkomuistista rakentelen rataa ja saan se melkein valmiiksi tulee tummat pilvet ja alkaa ukkoskuuro. No Secihän rakastaa vesi sadetta ja tahtoo ehdottomasti mennä juoksemaan mudirallia vesi sateeseen, hetken annan sen juoksennella, mutta takaisin sateensuojaan otus ei enään tahtoisi, eikä tule kutsusta, ei siinä sitten muu auttanut kun käydä hakemassa Seci. Puolen tunnin päästä sade vihdoin ja viimein loppuu ja pääsemme aloittamaan. Rata oli tämän näköinen, haettu hieman maxien sm finaalin alkua.
Menin kutsumaan 3. taakse, Seci sai itsenäisesti hakea alun, kun sain etumatkaa ehdin ottamaan haltuun hyvin 4 takana, ja sain Secin kääntymään, mutta sitten alkoi ongelmat, Seci meni aina 9. Lelun kanssa sain Secin menemään ja kääntymään hypylle, mutta ilman putki voitti aina, ensimmäisestä päästä sain Secin hyvin ohi, mutta sitten se karkasi tuonne 9 päähän. Keppien haku onnistui hyvin, lopussa Seci menasi vaan päättäiväisesti ohjaajasta välittämättä painella tasan verroin täysiä 4 hypylle. No kunnon käskytyksellä sain tuon toimimaan. Hieman oli sikailun makua taas menossa, ja tuo paheni koko ajan, loppujen lopuksi Seci ei enään edes yrittänyt kuunnella päätti vaan että tasan menen tuonne 9. putkeen jos et lelu kädessä huido. No koira kiinni ja treenit loppuivat siihen. Seci on nyt saanut liikaa huomiota ja päässyt yksin mukaan poikien jäädessä kotiin, hattuun on näköjään noussut, mutta sieltä putoaa nopeasti. No mutta niin putosi ohjaajakin, maanantain jälkeen kun oli mahtava fiilis ja odotukset korkealla, eipä ollut tämän jälkeen. Illan kouvolan treenit menivätkin sitten kouluttaessa.
No tänään olikin sitten kausalan viralliset treenit. Ensin oli medin joukkue radan loppua, tarkoituksena oli ottaa alkua, mutta sateen vuoksi en viitsinyt kontaktiesteitä laittaa. Hieman oli kankeaa menoa, koira oli lämmin, mutta ohjaaja ei kun isäni käytti koirat lämmittelylenkillä. Tyhmää lähteä juoksemaan kylmiltään, no mutta nollalla meni läpi.
Toisen radan keksin lennossa, muutellen parin esteen paikkaa. Nyt alkoi ohjaajakin olla lämmin ja pienten säätöjen jälkeen saimme tehtyä huippu suorituksen, erittäin pienillä käännöksillä, jäljet kun näkyi märästä hiekasta todella hyvin. Extra tyytyväinen olin kun vihdoinkin keksin 3. kääntötavan, jolla sain tiukan käännöksen,7 haltuun otto toimi ja Seci liikkeen ansiosta lähti käännökseen kunnolla mukaan, 8 jälkeinen päällejuoksu onnistui, vaikka kuten kuvasta näkyy pituuden ja hypyn väli on alle puoli metriä. On mulla hieno koira, ja sen hienouskin alkaa päästä näkyviin kun sitä ohjataan kunnolla, vielä meillä on paljon opittavaa ja matkaa, mutta jospa suunta olisi oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti