Piirimestaruuskisat

Meidän kisat meni sitten ihan penkin alle, suunnitelmissa oli juosta 4 rataa Secin kanssa 3 ja yksi Pedron, mutta typerä jalka sitten päätti toisin.

Ensin oli agilityrata, jonka rataantutustumisessa pyörähdin hetken, sitten alkoi jo olla sen verran kipeä jalka, etten enempää uskaltanut sen kanssa kävellä. Hetkeksi lepuuttamaan kinttua ja Seci lähti Karitan mukaan lämmittelylenkille. Ehkei ihan viisain idea, mutta päätin juosta kuitenkin, olihan kyseessä sentään piirimestikset. Neljänen esteen takaakiertoon päätin tehdä poispäinkäännöksen, jotka ovat viimeaikoina toimineet erinomaisen hyvin. Liike ja kroppa näytti vähän väärään suuntaan jalkaa varoessa ja niin Seci lähti takaakierrolle hyvin, muttei hypännyt takaisin päin vaan kiersi takaisin hypyn etupuolelle, uusi pyöräytys ja sitten jatkettiin eteenpäin, Seci sai kerrankin hyvillä mielin irrota kun en pystynyt juoksemaan kunnolla. Okserinrima alas ensimmäistä kertaa koskaan, kaipa minun edellä olo ja outo sijainti yhdistettynä lähellä olevaan putkeen häiritsi, mutta yli olisi silti kyllä mentävä, joten tälläiset häiriöt menevät treenilistaan. Puolessa välissä alkoi jalka tuntua jo erittäin pahalta, enkä pystynyt juoksemaan enään sitäkään vähää, puomikin ravattiin yli kun juokseminen oli tuskaa. Selvittiin 10 maaliin ja omasta hitaudestani huolimatta meni vielä ihanneajankin alle. Seci lähti Karitan mukana jäähdyttelemään, kun oma jalkani oli aivan tulessa ja aivan kuin joku olisi työntänyt piikkiä sen sisälle.


Sitten muuten sattui, lisää puranaa nuppiin ja seuraavat puoli päivää menikin aika sumussa, jalkaan särkylääkkeet eivät tehonneet, mutta buranahuuru oli sitäkin pahempi. Siinä vaiheessa kävin vaihtamassa Pedron ohjaajaksi joukkueradalle Karitan, lapinkoira kun lähtee kenen mukaan tahansa namien voimalla. Jalka vain jatkoi kipeytymistään levosta huolimatta eikä kestänyt liiemmin astumista, joten kun tiesin ettei 10 enään nousta oikein millään kärkeen päätin jättää hyppärin juoksematta. Ensimmäistä kertaa koko kisaurani aikana, jätän kesken kisojen kisaamisen kesken. Koiran takia kyllä jättäisin pienemmästäkin, mutta että itseni takia, niin otti kyllä koville. No kun kisat oli maksettu ja Seci täydessä terässä juoksemaan, annoin Karitan juosta sen kanssa hyppyradan. Karita on selvästi päässyt prinsessan sisäpiiriin Ruotsin reissun aikana, koska harvan matkaan Seci suostuu lähtemään. Lähdössä Secin nokka oli minuun päin esteiden sijaan ja radalle se lähti vasta minulta luvan saatuaan, mutta sitten lähti ihan hyvin Karitan ohjaukseen mukaan. Hyppyradalla meni hienosti 4 ensimmäistä estettä, sitten tuli pieni virhe ja Secilia prinsesuuri sai tarpeekseen ja sanoi Karitalle "heido, mä meen ny" ja jätti ohjaajansa ihan yksi radalle. Onneksi Karita huumorintajuisena ihmisenä ymmärsi olevansa Secin alamainen, palvelija sekä hovineiti, eikä pahastunut pahasti prinsessan tempauksesta, ja suostui viemään neidin joukkueradallekin.Joukkueradan lähdössä Seci oli selvästi hieman stressaantunut ja meinasi karata minun luokseni kun panta otettiin pois, pieni avustus kehänauhan takaa maahanmeno käskyyn ja Seci jäi kun jäikin lähtöön, taas nokka väärään suuntaan katsoen minua. Karitan lähtökutsua Seci ei oikein ottanut todesta, vaan vaati nyt kunnon luvan ja käden huitaisun minulta, tässä kohtaa tuomari katsoi erittäin pahasti. Lähdön jälkeen homma lähti kuitenkin rullaamaan hyvin, ja rataa mentiin puhtaasti 10 estettä ja sitten tuli pieni ajatuskatko, jonka Seci heti huomasi ja sai tarpeekseen. Minun moikkaus välissä ja sitten suostui vielä juosta takaisin radalle ja maaliin. Karitan kommentti fb:stä: "Nyt oon ohjannut sitten mudia (tai mudi minua, pusuja Seci, olit ihana, mut niitä tuloksia saataisiin jos pysyisit radalla ;)) "