Syyssateiden armoilla

Tänään on ihan tylsä päivä, taivas on tumma ja vettä tippuu taivaalta minkä kerkeää. Eipä hirmuisesti innosta lähteä koirien kanssa ulos ja sitten märkänä tulla kotiin ja päästä vielä pesemään kuraiset koirat ja tämän jälkeen pestä kurainen kylppäri... Huoh, kesä voisi tulla takaisin.Aamupakkaset sen sijaan ovat oikein kivoja, se nautinto kun laskee koirat irti pellolle rallittamaan ja tuntee vain jäisen rapsahtelun kengän alla. Vielä tähän kevyt auringon paiste ja fiilis on mitä mainioin.

Seci on saanut nyt viettää näyttelykoiran elämää ja ollut hierottavana ja kammattavana tällä viikolla. Turkki alkaa olla mitä kauneimmassa kunnossa ja enään siihen ei tarvitse koskeakkaan häntä ja korvakarvojen kampaamista lukuunottamatta. Tietysti piti vähän muistutella mieleen myös kehä esiintymistä ja pöydällä ylväästi seisomista. Nyt ei sitten voi muuta kuin innolla odotella ensi viikkoa ja Baltian voittajanäyttelyä. Tuomariksi meillä oli vaihtunut suomalaisen sijaan puolalainen, joten lopputulos ei olekkaan enään niin arvattavissa mitä suomalaisen kanssa olisi ollut. 3. mudia oli aikataulun mukaan ilmoitettuna, ja toinen niistä on meidän matkakaveriksi lähtevä komea Yoda poikaNo mutta näyttelyä enemmän odotan shoppailua, lista on loputon, mutta toivottavasti löytyisi edes jotain kivaa joululahjoiksi ja tulevaa pentuetta varten.

Nöpönenien uniaika <3

Subré on päässyt tekemään tokoa ja tottista sekaisesti. Huomenna meillä on Korrien koulutus, onneksi, olen saanut hajoitettua seuraamispaikan totaallisesti, se on nyt liian edessä ja poikittaa ja on rumaa, kontakti on hyvä, mutta... Jäävät ovat kivassa kunnossa ja luoksetulo se vasta hauska onkin. Subré kiihdyttää hurjaa vauhtia ja juuri ennen eteentuloa sukeltaa maankautta eteen istumaan niin että rapa vaan lentää. Luoksetulon stopit (seis ja maahan) ovat puita kiertäen niin hienot, että ihan odotan, että päästään siirtämään ne luoksetuloon mukaan. Kauhea into olisi ilmoittaa Sub jo kokeeseen, mutta pitää nyt koittaa saada seuraamispaikka taas palautettua ensin. Ja treeniseuraa paikalla oloihin kavattaisi kipeästi, varsinkin ihan vieraita koiria. Nythän Sub pysyy hyvin paikassa kuin paikassa, mutta ihan eri asia on maata yksin kun rivissä muiden koirien kanssa. Tylsää olla aina illat töissä niin ei pääse kunnon treeneihinkään ikinä, pitäisi vaan kysellä treeniseuraa, jos joku jaksaisi iltapäivällä treenailemaan meidän kanssa.

Eilen Sub pääsi agilitaamaankin ennen kausalan treenejä. Aiheena oli eri tiukkuiset käännökset. Subré on opetettu siihen, että alas menevä käsi tarkoittaa, että hypyn jälkeen käännytään. Ja kivasti näytti toimivan, että mitä alempana käsi on niin sitä tiukemmin käännytään. Rytmityksiin neiti vastaa todella kivasti ja eniten rakasta sitä kuinka hyvin se taipuu nyt jo 60cm hypyillä.