Kotiuduimme äskettäin lappalaiskoirien erikoisnäyttelystä Vääksystä. Tällä kertaa mukaan lähtivät vain Seci ja Soica. 8v perjantaina täyttänyt oma pikku Soicani pääsi ensimmästä kertaa veteraanikehään riehumaan ja näyttämään temppuvalikoimaansa, ja onnistui jopa siinä määrin hurmaamaan tuomarin,että sai Eh:n hienon arvostelun kera, karvan verran putosi vain laatuarvosana, silti olimme lähes voittaja fiiliksellä, kun tavoite ylittyi.
Seci ei oikein ymmärtänyt miksei sen kanssa tehty mitään kunnollista, allasosastonkin ohi piti mennä, vaikka mudi joka kerta suuntaisi ovesta sisään kohti pukuhuoneita ja oli närkästynyt kun sen huutelin takaisin. Kehäänkään mudi ei päässyt näyttelypäivänä, joten hieman oli neidillä kiukuttelemisen aihetta. Mutta mielummin raahaan mudin mukaan, kun jätän kotiin näyttämään keskisormea muulle perheelle, mudinhan ei tarvitse totella jos emäntä ei ole kotona, ainakin Seci ajattelee näin. No pääsi Seci lauantai iltana vähän tokoilemaan. Ensiksi treenailin näyttelyjuttuja Soican kanssa, ja Seci huusi lyhtypylväässä. Intoa olikin sitten tokoon hieman liikaa, seuraaminen oli hirmuista keulimista, mutta jäävät teki kivan nopealla temmolla, samoin luoksetulon. Hieman kontakti meinasi putoilla lopussa kun samaan kehään tuli kaksi lapinkoiranarttua treenaamaan näyttelyjuttuja, mutta nopeasti Seci tottui hieman erillaiseenkin häiriöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti