lauantai 24. marraskuuta 2012

Vuotta pakettiin

Eilen oli tarkoitus treenien jälkeen laittaa ilmoittautumiset kohti Kotkaan, mutta kuinkas kävikään ja ne unohtui. Janakkalassa olisi itsenäisyyspäivänä kaksi lähtöä, mutta pitää nyt pohtia lähdetäänkö me vielä tänä vuonna sinne suuntaan kokeilemaan onnea.

Mutta aikalailla näyttäisi että tämä vuosi alkaa olla paketissa harrastus ja kisapuolelta ja kohta me aloitetaan agitaukoa ja joululomaa, tarkoitus olisi pitää ainakin kuukauden tauko. Lepo tekee hyvää niin koirille kun ohjaajallekin.  Tauon jälkeen sitten uudella palolla ja innolla uuteen vuoteen.

Tavoitelista näytti alkuvuodesta hyvältä ja toteutumiskelpoiselta, mutta jäätiin siitä ja pahasti. Tämä vuosi on ollut tulosten valossa aivan surkea, jos sekään sana sitä kuvaa tarpeeksi. Oikeasti yhtään suurentelematta me ollaan oltu todella surkeita kisoissa, mokailtu oikein urakalla, petytty kerta toisensa jälkeen  ja olo on ollut lähes aina sellainen "miksei me voida ikinä onnistua. "

Tavoitteet 2012
Agility-ASENNE!
   - Osittain onnistuttu ja löydetty tähän asiaan uusia puolia. Marjon koulutus keväällä antoi paljon pohdittavaa oman pään hallintaan ja pään sisällä on oltava rauhallinen vaikka töitä tehtäisikin täysiä. Tämän asian kanssa painitaan varmasti minun koko agiliturani ajan ihan koirasta riippumatta.Koiran kanssa ei juosta kilpaa on ollut vuoden teema ja se pitäisi muistaa jatkossakin.

-Ava kello käyntiin voitolla
- Näin lyhyesti voitot tai sertit ei ole meitä varten, meillä on tänä vuonna ollut kaksi hyvää nollaa sijoilla 2. joilla olisi voinut voittaa, mutta aina on meitä parempia, aina meillä hajoaa jokin kohta ja siellä hävitään aikaa. Meillä on paljon hyviä hylkyjä, hyviä 5, kauniita ratoja joilla pikku virheeseen hajosi nolla ja meni voitto. Pahiten otti päähän ruotsissa, kun sert meni keppien kakkosväliin, mutta vielä isompi pudotus oli nyt syksyllä kotkassa kun hyvä nolla rata oli muita suomalaisia reilusti nopeampi ja sitten piti naapurimaasta tulla koirakko joka voitti pienellä erolla, mutta agilityn henki on että nopein voittaa, vaikka tuntuukin paskalta että reilusti Seciä hitaammatkin koirat hakevat voittoja.

-Sm ja karsinta nollat 2012
    - Sm:mien kanssa päällekäin oli muuta ohjelmaa joten keväällä ei edes yritetty saada nollia kasaan. Tupla jäi uupumaan ja karsinnoista sen lisäksi voitto. Mutta 5 hyvää rataa karsinnoissa olisi ollut ihme ja kun se tiedetiin niin ei karsintoihin edes yritetty.
-Osa sm ja karsinta nollista kasaan vuodelle 2013
      - No juu miten tämän täyttymisen nyt ottaisi, ensi keväälle on hommaa jos johonkin tahdottaisiin. Yksi hyppäri nolla koossa, joten 6 ja tupla puuttuu
-Yhteistyö saumattomaksi ja muut ikuisuustavoitteet
    - Ja ikuisuus  tavoitteina ne säilyvätkin.
-Kisoihin nollavarmuutta: Nollaprosentti 35, muut tulokset 5
    -Saisko tähän kohtaan sellaista räkäistä naurua? Nollaprosenttia ei lasketa tälle vuodelle, liian masentavaa aivan kuten tämä vuosi on kisojen suhteen ollutkin. Agi.fi ranking näytti 27 starttia ja 3 nollaa, sijoilla 2,3,2, todella masentavaa.

Tulosten valossa aivan surkea vuosi, suoraan sanoen masentavan huono ja on sitä ollut paha mieli monesti. Suurin osa vuodesta on menty aika paskalla fiiliksella kun ei vaan toimi, tuo ei toimi ja kun mennään kisoihin niin tuokaan ei varmasti toimi ja hylyn jälkeen kaikki toimii kun unelma. Tänä vuonna meidän kisaradoilla on voinut nähdä milloin mitäkin fiilistelyä, uskomattomia lejeröintejä, uhkarohkeita mutta toimivia ohjauksia ja hienoa menoa, harmillisesti näitä kaikki yhdisti yksi tekijä siellä jossain kohtaa mokattiin, kyllähän sen jälkeen joutaa tehdä vaikka mitä kärrynpyöriä.

Yhdessä vaiheessa meillä oli alkuradan ongelma ja hyllytettiin usein hyvin alussa rataa. Ongelman ydin oli kun en saanut rytmiä kunnolla päälle ensimmäisillä esteillä vaan vastan n. 5, nyt ainakin osa ongelmasta on poistunut. Yksi ratkaisuista oli ottaa kisoihin namit, jolloin Seci on lähdössä rauhallisempi eikä lähde kun tykin suusta, jolloin siihen ehtii hyvin mukaan. Sitten siirryttiinkin keppiongelmiin ja Seci alkoi hakea väärin sisään, ja näiden kanssa painitaan sitten vieläkin. Seci kestää suuret häiriöt minulta, mutta ne kaikista pienimmät joita teen kisoissa niin niitä se ei kestä ja sitten sain siitä epävarman kaikilla korjailuilla.

Mutta me ollaan opittu ihan hirveästi tänä vuonna ja ainakin minun mielestäni kehitytty ja päästy agilityssä eteenpäin. Me ollaan löydetty niitä meille sopivia juttuja joilla on saatu pakettia kasaan, vaikka meidän yhteistyö ei ole vielä sitä mitä sen pitäisi olla huippusuorituksiin, olen saanut tänä vuonna paljon avaimia joista ainakin osa sopivia avaamaan meille uusia ovia kohti parempaa. Treenaamisen ja osaamisen kannalta tämä vuosi on ollut hyvä, me ollaan opittu paljon Secin kanssa ja ainakin minusta me ollaan kehitytty. Vaikka homma ei ehkä vielä näy tuloksissa, tai ole ihan valmis ja paloja eri paikoista on liimattava vielä yhteen niin ehkä tästä nautitaan vielä joskus.

Toko
- TK1? (jos jaksamme vielä käydä alo:ssa.)
- Avo 1
- Voittajaluokan liikkeet kisakuntoon

Ja ettei mentäisi liian positiiviseen niin toko on ollut tänä vuonna vieläkin surkeammassa jamassa. Painetta, painetta ja vähän vielä paineistumisesta, on ollut vuoden teema. Keväällä aloitettin suoraan avosta Loimaalla, pari huonoa sattumaa erotti meidän 1tuloksesta pisteitä kertyi tuolloin 156,5 ja avo2. Sm meni ihan penkin alle Seci oli paineistunut ja pelokas, nouto lensi pitkäksi ja Seci kävi kehänauhan toisella puolella johon loppui meidän koe ja avo 0. Piirimestiksissä kotkassa 112 ja avo 3. Lähti makuusta ja lopussa pelkäsi viereisen kehän karjuvaa miestä. Ja kouvolaan loppui meidän toko vuosi 144 avo 2 ja aivan surkea fiilis vaikka makuussa pysyikin.




 Nyt me pidetään ainakin vuosi tokotaukoa Secin kanssa, treenataan kyllä muttei kisata.

Näyttelyt
-Viimeinen cacib -> C.I.B
Jihuu, eka tavoite tästä listasta mikä oikeasti toteutui.




Ja niin Secistä tuli Lahti Kv:ssa inttivalio.


Muut
- Löytää sopiva pentu ja alkaa kasvattamaan siitä kunnon kansalaista. Kakaran muut vuoden tavoitteet tulevatkin sitten jos/kun pieni kotiutuu.




 Pentu löytyi tai jos totta puhutaan niin Subrénhan pentue oli löydettynä jo siinä vaiheessa kun tätä tavoitelistaa kirjoiteltiin.

Subré on ollut hurjan kiva otus ja vuosi on mennyt siihen tutustuessa. Agilityä on tehty jonkin verran ja kakara on ollut hurjan innokas oppia ja lahjakaskin kun on vielä kaiken päälle niin hyvältähän homma näyttää. Yhdet möllit juostu ja sieltä voitto kotiin.

Toko on ollut Subrén kanssa suuri häpeä pilkku, koska olen ollut laiska. Pohjia tehty moniin liikkeisiin ja pikku räpellystä, mutta voishan se paljon enemmän osata. Mutta Subrélla on tokoillessa hurjan hauskaa, se kestää hyvin häiriöitä ja kaiken minkä se osaa niin se tekee hyvin, joten ei kaikki nyt ihan huonosti ole.

Jälki on the laji Subrélle, vaikka agility on kiihdyttävää ja "se juttu" niin jälki on sitten kuitenkin eritavalla parasta. Subré on yllättänyt minut lahjakkuudellaan, kun ensimmäisen jäljen tuolle tein niin odotin jotain paljon hirveämpää, enkä olisi ikinä odottanut että olemme tässä pisteessä jossa kakara vetää pitkiä jälkiä, tekee kulmat, merkkailee keppejä kun enemmänkin ajatus oli että käydään nyt syömässä makkaraa metsästä ja toivotaan ettei pahasti eksytä.  

Näyttelyissä on käyty kerta erkkarissa ja tuomisina oli VSP-pentu. Subrén näyttelykoitokset tänä vuonna jatkuvat vielä messarissa ja liettuassa.

Ja elämä jatkuu kohti ensi vuotta...

Ei kommentteja: