Subrén elämän asenne on vähän kaikessa aina, että tee ensin ja ajattele vasta sitten, ja mitä teetkin tee se täysiä, äläkä missään nimessä valitse helpointa reittiä. Neiti rakastaa haasteita, eikä sillä ole liiemmin itsesuojeluvaistoa, joten eipä ollut kun ajankysymys, että sille tapahtuu jotain isompaa.
Viikko sitten kurkkasin neidin suuhun ja hups, yksi hammas lohjennus oikein kunnolla ja pari hammasta muuttaneet asentoaan, yksi näistä palautui vielä samana päivänä asentoonsa, mutta kaksi jäi hieman vinkkuraan purentaan vaikuttaen. Eipä muuta kun oman eläinlääkärin jälkeen varaamaan aikaa toiselle eläinlääkärille, jolla olisi välineet tehdä hampaille jotain. Niinpä heti maanantai iltapäivällä löysimme itsemme eläinsairaala SYKE:estä, joka oli oikein mainio paikka ja erinomaisen mukava palvelu. Alkuun napsittiin röngenillä hammaskuvat, joista näkyi vammojen laajuus. Päädyttiin sitten, että lohjennuthammas jossa on ydinyhteys poistetaan ja ehjät hampaat saavat jäädä seurattaviksi.Samoilla rauhoituksilla meni sitten kivasti lonkkakuvauskin. Hyvät ja napakat lonkat sieltä löytyi ja nyt odotellaan mitä kennelliitto kuvista tuumailee.
Perjantaina olikin sitten leikkausaika. Leikkaus meni hyvin ilman suurempia ongelmia ja illalla neiti oli jälleen oma pirteä itsensä. Nyt sitten pitäisi ottaa hetki rauhallisesti ja syödä vain pehmeää ruokaa. Kennelliittoon lähti myös hammastodistukset lausuttaviksi. Tästä hyvästä tuli sitten Subrén rekkauspaperitkin täytettyä ja ne lähtevät maanantaina eteenpäin postin mukana. Kohta meidän "hullu ruotsalainen" ei ole enään laitoin maahanmuuttaja, vaan virallinen kansalainen ;)
Subrén kalenteri tyhjenikin urakalla hammasepisodin jälkeen. Pari näyttelyä sille oli syksylle suunnitteilla, juuri kun se olisi nätissä turkissa ja saanut massaakin, niin nyt odotellaan sitten hammastodistusta. Parit agit meni myös peruutukseen, tarkoituksena oli ensi viikonloppuna käydä muuttoapuna siskolleni Joensuussa ja samalla kisata molempien tyttöjen kanssa, mutta nyt Sub jääkin kotiin ja Seci pääsee yksin kisareissulle.
lauantai 7. syyskuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Kolmen päivän rynnistelyt
Jopas oli viikonloppu, vauhdikas ja kiireinen, mutta sitäkin antoisampi.
Perjantaina aamupäivällä kävin koirien kanssa pitkän lenkin ja vähän tokon treenailuja. Sitten vaan osa otuksista tarhaan ja osa sisälle ja ei kun kohti Lahtea. Ensin hamsterinruoka ostoksille, jotta homma ei olisi liian hankala piti sekoitukseen käydä ostamassa jyviä kahdesta eri paikasta. Tiukaksi laskettu aikataulu ei oikein tykännyt liikenneruuhkasta, mutta juuri ajoissa kurvasin Miian pihaan. Siinä hetki koirien rapsuttelua ja sitten menoksi kohti Hämeenlinnaa. Ilta menikin nopeasti hyvässä seurassa maukkaan ruuan kera koira aiheisten juttujen lomassa. Kiva ilta ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa kauempanakin asuvia ystäviä. Kiitos Maarit, Sari, Laura, Miia, Outi ja Hanna mukavasta illasta.
Kotona oltiinkin sitten vasta seuraavan vuorokauden puolella, mutta eipä siinä muuta kun pari tuntia unta ja hamsterinäyttelyyn. Kolme karvakorvaa lähti mukaan ja kivoin tuloksin tultiin takaisin. Kaikki kilpailivat lemmikkiluokassa Welmu oli ensimmäisessä näyttelyssään ja sai hienosti EH+, Smurffi huonosta turkista huolimatta KUMA:n lihaksistosta ja porukan pienin yllätti oikein kunnolla. Apri voitti kääpiöhamsterit ja lopulta BIS2.
Sunnuntaina sitten taas aamusta liikkeelle Secin kanssa kohti Kotkan agilitykilpailuja. Anne Huittinen oli uusi tuomari tuttavuus ja radatkin olivat kivan erillaisia profiileiltaan. Ekalla radalla keppien 2 väliin, jonka korjasin ja pari estettä myöhemmin rytmitys vähän pieleen ja koira putkeen johon ei pitänyt mennä. Tuloksilla tai nollilla ei oikein missään luokassa tällä radalla juhlittu.
Toinen rata oli ihan yhtä mielenkiintoinen enkä oikein osannut päättää mitä yhdessä kohdassa teen. Juuri ennen radalle lähtöä päätös ja sitten menoksi. Keppien jälkeen lähetin Secin huonosti kauas hypylle ja S luki ohjauksen tarkoittavan toista hyppyä, josta hylky. Uusi yritys ja nyt onnistui ja tämän jälkeen meni vaikeat kohdatkin hienosti. Homma tuntui juuri siltä miltä agilityn pitääkin.Kolmatta rataa ennen alkoi jo helle tuskastuttaa, rata oli kyllä ihmeen kiva agiratoihin verrattuna. Yllätykseksi lähdettiinkin jo toisena, joten hieman jäi valmistelut kesken. Seci ei oikein ollut tsemppi päällä ja niinhän se juoksi kolmannesta hypystä vauhdilla ohi. Hieman tahmeaa menoa ja lopussa ei sitten pujottelukaan sujunut, joten juostiin sitten vähän oikoreittiä maaliin.
Subré aloittelee juoksuja ja on kiukkuinen kun mikä, samaan aikaan vielä kuitenkin hyvin hellyyden kipeä. Voi neitiä kun on elämä rankkaa. Pientä kuitenkin piristi kun vanha frisbee löytyi puskasta. Kyllä kelpasi salamana rynnistellä sen perässä ja purkaa energiaa oikein kunnolla.
Perjantaina aamupäivällä kävin koirien kanssa pitkän lenkin ja vähän tokon treenailuja. Sitten vaan osa otuksista tarhaan ja osa sisälle ja ei kun kohti Lahtea. Ensin hamsterinruoka ostoksille, jotta homma ei olisi liian hankala piti sekoitukseen käydä ostamassa jyviä kahdesta eri paikasta. Tiukaksi laskettu aikataulu ei oikein tykännyt liikenneruuhkasta, mutta juuri ajoissa kurvasin Miian pihaan. Siinä hetki koirien rapsuttelua ja sitten menoksi kohti Hämeenlinnaa. Ilta menikin nopeasti hyvässä seurassa maukkaan ruuan kera koira aiheisten juttujen lomassa. Kiva ilta ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa kauempanakin asuvia ystäviä. Kiitos Maarit, Sari, Laura, Miia, Outi ja Hanna mukavasta illasta.
 |
| Käytiin me tiistainakin Riitalla kera Secilian, joka pääsi poseeraamaan kameralle |
 |
| Turkkikin alkaa sitten kesäkynimisen näyttämään hyvältä |
Kotona oltiinkin sitten vasta seuraavan vuorokauden puolella, mutta eipä siinä muuta kun pari tuntia unta ja hamsterinäyttelyyn. Kolme karvakorvaa lähti mukaan ja kivoin tuloksin tultiin takaisin. Kaikki kilpailivat lemmikkiluokassa Welmu oli ensimmäisessä näyttelyssään ja sai hienosti EH+, Smurffi huonosta turkista huolimatta KUMA:n lihaksistosta ja porukan pienin yllätti oikein kunnolla. Apri voitti kääpiöhamsterit ja lopulta BIS2.
 |
| Robo Apri |
Sunnuntaina sitten taas aamusta liikkeelle Secin kanssa kohti Kotkan agilitykilpailuja. Anne Huittinen oli uusi tuomari tuttavuus ja radatkin olivat kivan erillaisia profiileiltaan. Ekalla radalla keppien 2 väliin, jonka korjasin ja pari estettä myöhemmin rytmitys vähän pieleen ja koira putkeen johon ei pitänyt mennä. Tuloksilla tai nollilla ei oikein missään luokassa tällä radalla juhlittu.
Toinen rata oli ihan yhtä mielenkiintoinen enkä oikein osannut päättää mitä yhdessä kohdassa teen. Juuri ennen radalle lähtöä päätös ja sitten menoksi. Keppien jälkeen lähetin Secin huonosti kauas hypylle ja S luki ohjauksen tarkoittavan toista hyppyä, josta hylky. Uusi yritys ja nyt onnistui ja tämän jälkeen meni vaikeat kohdatkin hienosti. Homma tuntui juuri siltä miltä agilityn pitääkin.Kolmatta rataa ennen alkoi jo helle tuskastuttaa, rata oli kyllä ihmeen kiva agiratoihin verrattuna. Yllätykseksi lähdettiinkin jo toisena, joten hieman jäi valmistelut kesken. Seci ei oikein ollut tsemppi päällä ja niinhän se juoksi kolmannesta hypystä vauhdilla ohi. Hieman tahmeaa menoa ja lopussa ei sitten pujottelukaan sujunut, joten juostiin sitten vähän oikoreittiä maaliin.
Subré aloittelee juoksuja ja on kiukkuinen kun mikä, samaan aikaan vielä kuitenkin hyvin hellyyden kipeä. Voi neitiä kun on elämä rankkaa. Pientä kuitenkin piristi kun vanha frisbee löytyi puskasta. Kyllä kelpasi salamana rynnistellä sen perässä ja purkaa energiaa oikein kunnolla.
tiistai 13. elokuuta 2013
Parhaita hetkiä
Vihdoin ja viimein sain kirjoitettua loppuun ja muutama viikko sitten aloitetun Ruotsin reissu kertomuksen, kiitos kuvista Karita & Mona, itse en ole vielä saanut edes purettua kuvia kamerastani koneelle asti.
Taas on paljon ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen.
Subré on aloittanut kisauransa, harmillisesti neiti meni mittauksilla 43cm, 43,2cm ja 43 ja mitta heiluu, maksiksi saatesanoilla tule mittauttamaan se parin vuoden päästä mediksi. Agirotu kisattiin läpi kivoilla radoilla, ja mikä kivonta Sub keksi lähdöstä karkailemisen jalon taidon, jota on nyt korjailtu viimeinen kuukausi. Tuloksilla ei juhlittu kummankaan neidin kohdalla. Secillä oli kaksi todella hienoa rataa, mutta ainahan jonkin pitää mennä pieleen.
Sitten olikin Ruotsin reissun aika. Ennen reissuun lähtöä piti kuitenkin käydä Subrén kanssa ottamassa vauhtia Lahdesta terveystarkkien muodossa. Sub kävi näyttämässä eläinlääkärille kauniita silmiään ja polviaan, saaden terveen paperit silmistä ja erinomaiset 0/0 polvet. Nyt odotellaan, että todennäköisesti kohta alkavat juoksut menevät ohitse ja sitten onkin kuvauksien aika.
Torstai aamuyöllä lähdettinkin sitten Karitan ja ärrierien kanssa kohti Turun laivasatamaa.Päivä meni mukavasti laivassa nukkuen ja illalla eteen avartui jälleen Tukholman jo tutuksi tulleet kadut. Sitten vaan kauppaan ostelemaan ruokaa ja muuta, jonka jälkeen yöksi MH-testin myötä tutuksi tulleeseen koiraurheilu keskukseen. Illalla vähän sekkailuja peuran metsästyksen kera maastossa sekä otettiin vähän tuntumaa ruotsin esteisiin, varsinkin hyvin kevyt mattopäällyisteinen keinu on kauhea ilmestys Suomen tukevien versioiden rinnalla.
Yö meni mukavasti autossa nukkuessa kera hirmuisen kasan tyynyjä ja pari peittoa. Aamulla sitten herättiin aivan liian aikaisin kun joku innokas rallytokon treenaaja porhalsi paikalle klo 7 ja vielä arkiaamuna, melkoista omistautumista, pitäsi kai itsekkin ottaa mallia... No sitten pieni aamulenkki ihanissa maastoissa, pikku agitreenit Subrélle energian kulutukseksi ja kohti seuraavaa kohdetta.
Sitten kohti Tukholmaa ja vanhaa kaupunkia, ohjelmassa oli "pakolliset turistikuvat" eli todistusaineistoa että koiruudet todellakin ovat käyneet jälleen kerran Tukholmassa. Pari kuvaa ja perinteeksikin luettava Under Kastanjen- kahvila käynti herkullisen suklaakakku palan kera päätti meidän reissun perus turistit osion hienosti.
No ei muuta kun kohti ruotsalaisuutta ja pois kaupungin hälinästä. Olimme sopineet Subrén kasvattajan Evan ja isän omistajan Monan kanssa tapaamisen ja niin lähdimme kiireellä ajamaan kohti Suben lapsuuden kotia. Mukavasti tiukaksi laskettu aikataulu kaatui pahasti ihanaan 10km tunnissa ajettuun pätkään, kiitos tietöiden letka liikkui hyvin hyvin hitaasti ja tähän ihanuuteen meni sitten reilu 30min, vaikka loppujen lopuksi meille ei selvinnyt miksi, kohta tietyssä kohtaa autoilijat vaan painoivat kaasut pohjaan ja taas kiidettiin kovaa vauhtia. Noloina hieman myöhässä saavuimme Evalle ja koirat pääsivät pihalle juoksemaan kun itse istuimme ruokapöytään herkuttelemaan. Ruuan jälkeen lähdettiin uittamaan meidän otukset ja Subrén isä Akilles läheiselle joelle. Kyllä siinä riitti nauramista hassuille otuksille, joilla on todella hauskaa puljata vedessä ja juosta hulluna. Aika meni todella nopeasti mielenkiintoisen keskustelun Suomen ja Ruotsin mudien tilanteista, tieto karttui jälleen ja voin tuonkin keskustelun jälkeen olla hyvin tyytyväinen valintaani ottaa juuri Subré Ruotsista. Subrénkin jalostusasiat olivat käsittelyn kohteena ja mahdolliset urosvalintani kaatuivat heti kättelyssä, hyviä koiria, mutta valitettavasti tuo sinisen värin todennäköinen kantajuus on liian suuri ongelma kyseisten urosten kohdalla, tätä olin pohtinut jo etukäteenkin, mutta Evan mielipide viimeisteli päätökseni.
Evalta sitten kohti Sunnasjötä, jossa meillä oli hotellihuone seuraavaksi kahdeksi yöksi. Nopea tavaroiden purku ja suihkun kautta etsimään ruokaa. Pizzaa oli ruokalistalla joten lähdettiin sitten ohjeiden mukaan sellaista etsimään. Heti ensimmäisesti risteyksestä väärään suuntaan, mutta löydettin sentään pieni kauppa josta tarttui seuraavaksi päiväksi evästä mukaan. Sitten takaisin päin ja nyt oikeaan suuntaan, mutta käännytiin hieman liian aikaisin väärään suuntaan ja kun usko oli jo loppunut täysin niin katos tossahan se on ja vihdoinkin saatiin ruokaa. Ei muuta kun syömään ja nukkumaan kohti seuraavaa aamua.
Sitten soikin jo herätyskello, aivan liian aikaisin väsymystasosta päätellen, mutta ei muuta kun tavarat kasaan ja kohti kisapaikkaa. Ennakko kauhuista huolimatta löydettiin kisapaikalle hyvin helposti ja oltiin ihan ajoissakin paikalla. Subré aloitti kisapäivän 60 maksin luokassa.Heti olin katsonut lähtönumeron väärin ja saatiinkin odotella pidempään mitä oli tarkoitus, mutta sitten päästiin radalle. A ei ollut ensimmäisellä kerralla mikään kovinkaan hyvä, mutta Subré on keksinyt stoppeihin pahan tavan irroittaa takajalat esteestä ja läimäistä ne sitten takaisin, josta tulisi varma hylky, enkä ehtinyt korjata tätä ongelmaa ennen reissua joten mentiin niin että vapautus käsky tulee jo ennen stoppia. Tarkoituksena on myöhemmin rakentaa juoksu A, mutta 3lk asti oli tavoitteena pitää 2on2off, pitää nyt kuitenkin katsoa paraneeko stoppaustekniikka tuosta vai ei. Torstai illan treenien perusteella tiesin, etten voi antaa Subrén suorittaa keinua "kunnolla", eli täydellä vauhdilla päähän juoksulla, keinu oli liian kevyt ja hutera tähän, eikä siitä johtuen hallinnut sen liikettä hyvin, joten nyt mentiin keinu hyvin hitaasti ja tarkasti, ja sitten hajosikin pakka hetkeksi keinun jälkeen, mutta eipä siinä muuta vikaa ollut, joten ihan hyvin hallittu nolla -11,79 ja sija 6/60. Aika hienosti reilu 18kk neidiltä, ja tuollakin suorituksella jäi enemmän bc:tä taakse kun edelle, ilman tuota lopun pyörähdystä aika olisi riittänyt voittoon.
VIDEO
Toisena Subrén ratana oli hyppyrata, jossa possu karkasi kunnolla lähdöstä ja juoksi ensimmäisen hypyn ohi. Muuten puhdas rata ja neiti meni ihan liekeissä. Tuo ensimmäinen ratahan oli tuollaista rauhallista ja nättiä menoa, mutta nyt meno oli täysiä tulihännän alla juoksua.
Secillä oli ensin hyppäri, ei mikään kovin paha. Ensin putkesta ohi, sitten pätkä ja taas jokin hukka jajajaa. Meno näytti juuri siltä, ettei koira ole ikinä nähnytkään esteitä. Agilityradalla olikin jo toinen äänikellossa, ja nyt mentiin kovaa ja tarkasti, mutta tietenkin minun piti ohjata Seci täysin väärälle hypylle ajatuksissani, kyllä harmitti niiiiiin paljon, mutta koira sentään toimi moitteettomasti.
Odoteltiin, sitten vielä Maxin suoritukset ja palkintojen jakoa. Subré saikin sitten palkinnoksi 6 sijasta valita tiskiharjan ja sytyttimen väliltä, pohdinnan tuloksena valitsin sitten sytyttimen, josta hupia neidille riitti siihen saakka kunnes paketti oli palasina. Tässä vaiheessa päivää alkoikin jo vähän huikoa aamupala kun oli viimeisin ateria joten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja kauppaa. Sellainen sitten löytyikin ja ensin kauppaan ostamaan juotavaa seuraavaksi päiväksi. Molempina päivinä oli lämpötila lähempänä +30. Sitten syömään, pientä sekoilua ja naurua riitti tähänkin juttuun, mutta siitä tulisi jo niin pitkä juttu, että jätetään se toiseen kertaan. Illalla käytiin vielä tutustumassa hotellin alpakoihin, jotka olivat vähän liian kiinnostuneita koirista koirien itsestään mielestä.
Aamulla sitten kaikki kamat kasaan ja jälleen kohti kisapaikkaa. Subré aloitti jälleen päivän, mutta ei sitten päässyt ollenkaan radalle kun oli niinkin possu, että karkasi heti hihnan irroitettuani ja kävi sanomassa tuomarille pari hauta. Neiti remmiin ja autoon pohtimaan olisiko sittenkin parempi olla kiltisti.
Seci olikin heti perään ja mutta neiti ei oikein ollut herännyt vielä kunnolla ja oli jälleen kerran aivan hukassa siitä mitä pitää tehdä. Subrén vuoro olikin taas pian, ärsytysta nosti eräs bc, joka oli yhden hypyn takana parin metrin päässä puoliksi rata alueella kyttäämässä kaikkia radalla juoksevia koiria. Tällä kertaa Sub pysyi lähdössä, mutta siltikään en ehtinyt ohjaamaan sitä 3 hypylle. Niinpä tehtiin pari estettä ja nappsin Subrén syliin ennen tuota bc ansaa, josta Sub ei olisi todennäköisesti ihan urputtamatta ohi juossut kun kävi valmiiksi jo hyvin kuumana ja oli väsynyt reissusta.
Hyppyrata oli ihan Secin heiniä, mutta eipä me siinäkään tietenkään onnistuttu. Kaksi putkijarrua meni hyvin, mutta kolmas ja tärkein niin vauhdilla läpi ja yksi ylimääräinen hyppy. Neljän hylyn viikonloppu Secillä, mutta onpahan taas syy lähteä uudelleenkin kisaamaan Ruotsiin kun ei saavutettu vieläkään himoittua sertiä.
Eipä muuta sitten kun matkaan kohti kotia, taas ruokaa etsien. Tavoitteena oli löytää toisen ärrierin Max nimikko pikaruokapaikka. Siinä sitten ruokailtiin ja matka jatkui kohti Tukholmaa jossa live musiikista nauttien vesisateessa ulkoilutimme koirat illalla ja Rickyn vinkumisen säestämänä yritettiin nukkua pari tuntia ennen laivaan menoa. Laivalla saimmekin positiivisen yllätyksen kun se ei ollutkaan vanha ja tylsä Amorella vaan uutuuttaan hohtava Grace. Mikä parasta hytissä oli tv, jota näin väsyneenä matkaajana osasi arvostaa hyvin paljon.
Oli kyllä taas niin paras reissu, ei ole vähään aikaan tullut naurettua niin paljon. Kiitos Karitalle & ärriereille matkaseurasta ja katseet kohti tulevaisuutta ja seuraavaa reissua.
Taas on paljon ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen.
Subré on aloittanut kisauransa, harmillisesti neiti meni mittauksilla 43cm, 43,2cm ja 43 ja mitta heiluu, maksiksi saatesanoilla tule mittauttamaan se parin vuoden päästä mediksi. Agirotu kisattiin läpi kivoilla radoilla, ja mikä kivonta Sub keksi lähdöstä karkailemisen jalon taidon, jota on nyt korjailtu viimeinen kuukausi. Tuloksilla ei juhlittu kummankaan neidin kohdalla. Secillä oli kaksi todella hienoa rataa, mutta ainahan jonkin pitää mennä pieleen.
Sitten olikin Ruotsin reissun aika. Ennen reissuun lähtöä piti kuitenkin käydä Subrén kanssa ottamassa vauhtia Lahdesta terveystarkkien muodossa. Sub kävi näyttämässä eläinlääkärille kauniita silmiään ja polviaan, saaden terveen paperit silmistä ja erinomaiset 0/0 polvet. Nyt odotellaan, että todennäköisesti kohta alkavat juoksut menevät ohitse ja sitten onkin kuvauksien aika.
Torstai aamuyöllä lähdettinkin sitten Karitan ja ärrierien kanssa kohti Turun laivasatamaa.Päivä meni mukavasti laivassa nukkuen ja illalla eteen avartui jälleen Tukholman jo tutuksi tulleet kadut. Sitten vaan kauppaan ostelemaan ruokaa ja muuta, jonka jälkeen yöksi MH-testin myötä tutuksi tulleeseen koiraurheilu keskukseen. Illalla vähän sekkailuja peuran metsästyksen kera maastossa sekä otettiin vähän tuntumaa ruotsin esteisiin, varsinkin hyvin kevyt mattopäällyisteinen keinu on kauhea ilmestys Suomen tukevien versioiden rinnalla.
Yö meni mukavasti autossa nukkuessa kera hirmuisen kasan tyynyjä ja pari peittoa. Aamulla sitten herättiin aivan liian aikaisin kun joku innokas rallytokon treenaaja porhalsi paikalle klo 7 ja vielä arkiaamuna, melkoista omistautumista, pitäsi kai itsekkin ottaa mallia... No sitten pieni aamulenkki ihanissa maastoissa, pikku agitreenit Subrélle energian kulutukseksi ja kohti seuraavaa kohdetta.
 |
| Aamutreenit med Sub |
Sitten kohti Tukholmaa ja vanhaa kaupunkia, ohjelmassa oli "pakolliset turistikuvat" eli todistusaineistoa että koiruudet todellakin ovat käyneet jälleen kerran Tukholmassa. Pari kuvaa ja perinteeksikin luettava Under Kastanjen- kahvila käynti herkullisen suklaakakku palan kera päätti meidän reissun perus turistit osion hienosti.
 |
| Subré, Seci, Ricky, Max |
No ei muuta kun kohti ruotsalaisuutta ja pois kaupungin hälinästä. Olimme sopineet Subrén kasvattajan Evan ja isän omistajan Monan kanssa tapaamisen ja niin lähdimme kiireellä ajamaan kohti Suben lapsuuden kotia. Mukavasti tiukaksi laskettu aikataulu kaatui pahasti ihanaan 10km tunnissa ajettuun pätkään, kiitos tietöiden letka liikkui hyvin hyvin hitaasti ja tähän ihanuuteen meni sitten reilu 30min, vaikka loppujen lopuksi meille ei selvinnyt miksi, kohta tietyssä kohtaa autoilijat vaan painoivat kaasut pohjaan ja taas kiidettiin kovaa vauhtia. Noloina hieman myöhässä saavuimme Evalle ja koirat pääsivät pihalle juoksemaan kun itse istuimme ruokapöytään herkuttelemaan. Ruuan jälkeen lähdettiin uittamaan meidän otukset ja Subrén isä Akilles läheiselle joelle. Kyllä siinä riitti nauramista hassuille otuksille, joilla on todella hauskaa puljata vedessä ja juosta hulluna. Aika meni todella nopeasti mielenkiintoisen keskustelun Suomen ja Ruotsin mudien tilanteista, tieto karttui jälleen ja voin tuonkin keskustelun jälkeen olla hyvin tyytyväinen valintaani ottaa juuri Subré Ruotsista. Subrénkin jalostusasiat olivat käsittelyn kohteena ja mahdolliset urosvalintani kaatuivat heti kättelyssä, hyviä koiria, mutta valitettavasti tuo sinisen värin todennäköinen kantajuus on liian suuri ongelma kyseisten urosten kohdalla, tätä olin pohtinut jo etukäteenkin, mutta Evan mielipide viimeisteli päätökseni.
 |
| Akilles & Ricky |
 |
| Subré |
Evalta sitten kohti Sunnasjötä, jossa meillä oli hotellihuone seuraavaksi kahdeksi yöksi. Nopea tavaroiden purku ja suihkun kautta etsimään ruokaa. Pizzaa oli ruokalistalla joten lähdettiin sitten ohjeiden mukaan sellaista etsimään. Heti ensimmäisesti risteyksestä väärään suuntaan, mutta löydettin sentään pieni kauppa josta tarttui seuraavaksi päiväksi evästä mukaan. Sitten takaisin päin ja nyt oikeaan suuntaan, mutta käännytiin hieman liian aikaisin väärään suuntaan ja kun usko oli jo loppunut täysin niin katos tossahan se on ja vihdoinkin saatiin ruokaa. Ei muuta kun syömään ja nukkumaan kohti seuraavaa aamua.
Sitten soikin jo herätyskello, aivan liian aikaisin väsymystasosta päätellen, mutta ei muuta kun tavarat kasaan ja kohti kisapaikkaa. Ennakko kauhuista huolimatta löydettiin kisapaikalle hyvin helposti ja oltiin ihan ajoissakin paikalla. Subré aloitti kisapäivän 60 maksin luokassa.Heti olin katsonut lähtönumeron väärin ja saatiinkin odotella pidempään mitä oli tarkoitus, mutta sitten päästiin radalle. A ei ollut ensimmäisellä kerralla mikään kovinkaan hyvä, mutta Subré on keksinyt stoppeihin pahan tavan irroittaa takajalat esteestä ja läimäistä ne sitten takaisin, josta tulisi varma hylky, enkä ehtinyt korjata tätä ongelmaa ennen reissua joten mentiin niin että vapautus käsky tulee jo ennen stoppia. Tarkoituksena on myöhemmin rakentaa juoksu A, mutta 3lk asti oli tavoitteena pitää 2on2off, pitää nyt kuitenkin katsoa paraneeko stoppaustekniikka tuosta vai ei. Torstai illan treenien perusteella tiesin, etten voi antaa Subrén suorittaa keinua "kunnolla", eli täydellä vauhdilla päähän juoksulla, keinu oli liian kevyt ja hutera tähän, eikä siitä johtuen hallinnut sen liikettä hyvin, joten nyt mentiin keinu hyvin hitaasti ja tarkasti, ja sitten hajosikin pakka hetkeksi keinun jälkeen, mutta eipä siinä muuta vikaa ollut, joten ihan hyvin hallittu nolla -11,79 ja sija 6/60. Aika hienosti reilu 18kk neidiltä, ja tuollakin suorituksella jäi enemmän bc:tä taakse kun edelle, ilman tuota lopun pyörähdystä aika olisi riittänyt voittoon.
VIDEO
Toisena Subrén ratana oli hyppyrata, jossa possu karkasi kunnolla lähdöstä ja juoksi ensimmäisen hypyn ohi. Muuten puhdas rata ja neiti meni ihan liekeissä. Tuo ensimmäinen ratahan oli tuollaista rauhallista ja nättiä menoa, mutta nyt meno oli täysiä tulihännän alla juoksua.
Secillä oli ensin hyppäri, ei mikään kovin paha. Ensin putkesta ohi, sitten pätkä ja taas jokin hukka jajajaa. Meno näytti juuri siltä, ettei koira ole ikinä nähnytkään esteitä. Agilityradalla olikin jo toinen äänikellossa, ja nyt mentiin kovaa ja tarkasti, mutta tietenkin minun piti ohjata Seci täysin väärälle hypylle ajatuksissani, kyllä harmitti niiiiiin paljon, mutta koira sentään toimi moitteettomasti.
Odoteltiin, sitten vielä Maxin suoritukset ja palkintojen jakoa. Subré saikin sitten palkinnoksi 6 sijasta valita tiskiharjan ja sytyttimen väliltä, pohdinnan tuloksena valitsin sitten sytyttimen, josta hupia neidille riitti siihen saakka kunnes paketti oli palasina. Tässä vaiheessa päivää alkoikin jo vähän huikoa aamupala kun oli viimeisin ateria joten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja kauppaa. Sellainen sitten löytyikin ja ensin kauppaan ostamaan juotavaa seuraavaksi päiväksi. Molempina päivinä oli lämpötila lähempänä +30. Sitten syömään, pientä sekoilua ja naurua riitti tähänkin juttuun, mutta siitä tulisi jo niin pitkä juttu, että jätetään se toiseen kertaan. Illalla käytiin vielä tutustumassa hotellin alpakoihin, jotka olivat vähän liian kiinnostuneita koirista koirien itsestään mielestä.
Aamulla sitten kaikki kamat kasaan ja jälleen kohti kisapaikkaa. Subré aloitti jälleen päivän, mutta ei sitten päässyt ollenkaan radalle kun oli niinkin possu, että karkasi heti hihnan irroitettuani ja kävi sanomassa tuomarille pari hauta. Neiti remmiin ja autoon pohtimaan olisiko sittenkin parempi olla kiltisti.
Seci olikin heti perään ja mutta neiti ei oikein ollut herännyt vielä kunnolla ja oli jälleen kerran aivan hukassa siitä mitä pitää tehdä. Subrén vuoro olikin taas pian, ärsytysta nosti eräs bc, joka oli yhden hypyn takana parin metrin päässä puoliksi rata alueella kyttäämässä kaikkia radalla juoksevia koiria. Tällä kertaa Sub pysyi lähdössä, mutta siltikään en ehtinyt ohjaamaan sitä 3 hypylle. Niinpä tehtiin pari estettä ja nappsin Subrén syliin ennen tuota bc ansaa, josta Sub ei olisi todennäköisesti ihan urputtamatta ohi juossut kun kävi valmiiksi jo hyvin kuumana ja oli väsynyt reissusta.
Hyppyrata oli ihan Secin heiniä, mutta eipä me siinäkään tietenkään onnistuttu. Kaksi putkijarrua meni hyvin, mutta kolmas ja tärkein niin vauhdilla läpi ja yksi ylimääräinen hyppy. Neljän hylyn viikonloppu Secillä, mutta onpahan taas syy lähteä uudelleenkin kisaamaan Ruotsiin kun ei saavutettu vieläkään himoittua sertiä.
Eipä muuta sitten kun matkaan kohti kotia, taas ruokaa etsien. Tavoitteena oli löytää toisen ärrierin Max nimikko pikaruokapaikka. Siinä sitten ruokailtiin ja matka jatkui kohti Tukholmaa jossa live musiikista nauttien vesisateessa ulkoilutimme koirat illalla ja Rickyn vinkumisen säestämänä yritettiin nukkua pari tuntia ennen laivaan menoa. Laivalla saimmekin positiivisen yllätyksen kun se ei ollutkaan vanha ja tylsä Amorella vaan uutuuttaan hohtava Grace. Mikä parasta hytissä oli tv, jota näin väsyneenä matkaajana osasi arvostaa hyvin paljon.
Oli kyllä taas niin paras reissu, ei ole vähään aikaan tullut naurettua niin paljon. Kiitos Karitalle & ärriereille matkaseurasta ja katseet kohti tulevaisuutta ja seuraavaa reissua.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Mh-testi Ruotsi
Viikko sitten kävimme parin päivän visiitin Subrén synnyin maassa Ruotsissa. Ohjelmassa on shoppailun lisäksi kesän Mog Ur´s tapaaminen MH-testin muodossa. Suben kasvattaja Eva oli järjestänyt kasvateilleen MH-testin ihanaan paikkaan lähelle Tukholmaa.
Perillä Ruotsissa olimme lauantai-iltana ja onnellisesti päätimme ajaa yöksi kilpailupaikalle meinaan ennakko odotuksista poiketen sinne ajoikin pari tuntia noin 30min sijaan, ja tästä kiitos kuului ihanalle navigaattorillemme, joka tahtoi mennä kisapaikalle meriteitse Suomen kautta. Kolmen kerran Tukholma keskustan ympäri pyörimisen jälkeen päätimme lähteä ajamaan vähän oman pään mukaan tulkiten Evan antamia ajo-ohjeita. Liikenneympyröitä bongattiin enemmän kun ohjeessa oli, samoin ratsastuskouluja osui matkan varrelle monia, mutta lopulta hyvällä tuurilla löysimme koepaikalle. Paikka oli upea paikallisen koirakerhon tila, jossa oli todella iso agilitykenttä, 5 pk kenttää, iso peltokenttä (noutajat harjoittelivat omia juttujaan siellä ainakin koepäivänä) ja kaikki hienosti ajettuna lyhyeen nurmeen. Kyllä kävi vähän kateeksi ja Suomen Ojankokin on aika pieni ja mitään sanomaton tuon paikan rinnalla. Paikalla oli myös koirakahvila, joka on auki viikonloppuisin ja iltaisin, sinne tuli ihan ihmisiä koirineen nauttimaan kesäpäivästä sen kummemmin treenaamatta.
Sub oli ensimmäinen testattava koira ja hieman jännitti kielitaitoni riittävyys kaiken muun sähläyksen lisäksi. Tuomarit olivat oikein mukavia, ja jaksoivat selittää pitkän kaavan mukaan asiat hitaasti ja selvästi, joten selvittin testistä kunnialla läpi.
MH-kuvaus Mog Ur´s Mrs Snabb, tasan 18kk
1a. Kontakti tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti yhteistyö. 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c Kontakti Käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn
2a Leikki 1 leikkihalu: 5Aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b. Leikki 1 tarttuminen 4 Tarttuu heti koko suulla
2c.Leikki 1 Puruote ja taisteluhalu 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irroittaa
3a. Takaa-ajo 1kerta: 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, lisää vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3a. Takaa-ajo 2kerta: 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyysaaliille
3b. Tarttuminen: 2 Ei tartu saaliiseen
4 Aktiviteettitaso: 4 Tarkkailevainen, toiminnot lisääntyy vähitellen
- Kohta tehtiin pitkässä heinikossa, alkuun Sub syöpötteli heinää, sitten istahti hetkeksi viereen, sitten oli löytävinään pusikoista jotain, jonka jälkeen nuohosi puskaa läpi sen verran mitä remmi antoi periksi.
5a. Etäleikki kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. Etäleikki uhka/aggressio: 1Ei osoita uhkauseleitä
5c. Etäleikki uteliaisuus: 1Ei saavu avustajan luokse
5d. Etäleikki leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e. Etäleikki yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
-Subré lähti asenteella mitä hittoa siellä hypit, muristen ja haukkuen, mutta kun huomasi, että siellä on ihminen niin homma meni leikiksi. Ihmisen kanssa neiti ei ehtinyt leikkimään kun piti juosta mudi rallia kenttää ympäri. Ralliltaan ei meinannut antaa itseään edes kiinni, hihnassa käytiin sitten katsomassa avustajaa ja nyt Subrélla olisi aikaa ollut leikkiä lelullakin.
6a. Yllätys pelko: 5 Pakenee enemmän kun 5 metriä
6b.Yllätys puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
6c. Yllätys uteliaisuus: 2 Menee haalarin luokse kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys jäljellejäävä pelko: 3. Pieni nopeuden vaihtelu ensimmäiselle ohituskerralla, Toisella ohituskerralla ei reaktiota.
6e. Yllätys jäljellejäävä kiinnotus. 1 ei osoita kiinnostusta haalariin
-Subré otti pyrähdyksen kun haalari repsahti, tuli sitten heti metrin päähän, mutta ei ollut oikeastaan enään niin kiinnostunut haalarista, että olisi tullut haistelemaan. Kutsusta sitten tuli viereeni ilman ongelmia. Ohi kävellessä hyppi hihaani ja yritti saada leikkimään, tylsää tälläinen, leikkiminen oli kivempaa. Ei osoittanut mitään kiinnostusta haalariin tai väistellyt haalaria, tuomarin mukaan se ei vaan ollut tarpeeksi mielenkiintoinen neidin mielestä.
7a. Ääniherkkyys pelko: 5 pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b. Ääniherkkyys uteliaisuus: 1 Ei mene katsomaan määrajan puitteissa
- Subré tuli kutsuttaessa laitteen luokse, muttei ehtinyt tulla 15 sek puitteissa kun tyhmänä en heti alkanut kutsua sitä kun en kuullut tuomarien käskevän niin tehdä.
7c. Ääniherkkyys jäljellejäävä pelko 3 Pieni nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toiselle ohituskerralle
7d. Ääniherkkyys jäljellejäävä kiinnostus 1. Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
- Oletin ettei Subré olisi reakoinut oikeastaan ollenkaan räminälaitteeseen, koska noin peruselämässä se ei ääniin reakoi ja on ensimmäisenä tutkimassa äänen lähdettä. Kun laite oli katsottu läpi Subré aloitti jälleen loikka loikka leikitään leikin ja hyppelehti innoissaan ympärilläni räminä laitteesta kiinnostumatta.
8a. Aaveet puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b. Aaveet tarkkaavaisuus: 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c. Aaveet pelko: 3 On enimmikseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d. Aaveet uteliaisuus. 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois
8e. Aaveet kontaktin otto aaveeseen: 1 Torjuu kontaktia
-Subré oli pääasiassa koko ajan edessäni ja murisi ja haukkui kummituksilla. 5m päässä kummitusten olleessa Subré siirtyi hieman taaemmas. Kun laskin hihnan kädestäni ja kävelin toisen kummituksen luokse, Sub jäi katsomaan hölmistyneenä paikoilleen. Tuli sitten möykäten perässä ja sitten heitti pentuvaihde päälle ja piti juoksennella meidän ympärillä näpsien kummitusta helmasta. Kun otin hihnasta kiinni Subré rauhoittui hauskan pidoltaan ja tuli tervehtimääm kummituksia ihan kunnolla.
9a. Leikki 2 leikkihalu: 4 aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b. Leikki 2 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
10 Ampiminen 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Subrélla oli oikein hauskaa, hieman meni homma leikkimiseksi niiltäkin osin, joissa ei ollut tarkoitus leikkiä. Tuomarin mukaan Subré on vielä aika pentumainen ja nuoruuden epävarma, mikä saa sen reakoimaan kaikkeen hyvin jyrkästi. Sub palautuu kuitenkin hyvin nopeasti, eikä sillä jää mikään pelko tai tunnetila päälle. Kun asia on nähnyt niin se on ok, sen turhia mukisematta. Neiti kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta myös saa laskettua itsensä sadasta nollaan sekunnissa. Nyt Sub vaatii vielä jonkin verran minun suunnaltani rohkaisua, mutta se saa varmasti reilusti itsevarmuutta lisää iän myötä. Ominaisuuksiltaan mitä parhain harrastuskoira ja terveluonteinen hieno koiran alku, jolla todellakin riittää leikkihalua ja taistelutahtoa.
Näin jälkikäteen ajateltuna Subré oli ehkä vähän liian keskeneräinen MH-testiinkin. Kyllä neiti testistä hienosti selvisi ja Subrélla oli oikein kivaa kun niin moni ihminen tahtoi leikkiä sen kanssa. Subrélla on selvästi ollut kevät vähän oman paikan hakemista niin laumassa kun yhteiskunnassakin, jos koirasta niin voi sanoa. Ja se on vähän epävarma itsestään ja kaikesta muusta, tämä näkyi hyvin testissäkin. Mutta ihan subrémainen kuvaus tulos on, ensin tehdään ja sitten mietitään ja unohdetaan saman tien.
Nyt Subrélla on sitten Känd Mentalstatus ja siitä vielä leimatkin passissa. Saa nähdä saanko tuon jalostusjärjestelmään näkymään, kunhan nyt saisin aikaiseksi rekisteröidä Subrén Suomeen.
Perillä Ruotsissa olimme lauantai-iltana ja onnellisesti päätimme ajaa yöksi kilpailupaikalle meinaan ennakko odotuksista poiketen sinne ajoikin pari tuntia noin 30min sijaan, ja tästä kiitos kuului ihanalle navigaattorillemme, joka tahtoi mennä kisapaikalle meriteitse Suomen kautta. Kolmen kerran Tukholma keskustan ympäri pyörimisen jälkeen päätimme lähteä ajamaan vähän oman pään mukaan tulkiten Evan antamia ajo-ohjeita. Liikenneympyröitä bongattiin enemmän kun ohjeessa oli, samoin ratsastuskouluja osui matkan varrelle monia, mutta lopulta hyvällä tuurilla löysimme koepaikalle. Paikka oli upea paikallisen koirakerhon tila, jossa oli todella iso agilitykenttä, 5 pk kenttää, iso peltokenttä (noutajat harjoittelivat omia juttujaan siellä ainakin koepäivänä) ja kaikki hienosti ajettuna lyhyeen nurmeen. Kyllä kävi vähän kateeksi ja Suomen Ojankokin on aika pieni ja mitään sanomaton tuon paikan rinnalla. Paikalla oli myös koirakahvila, joka on auki viikonloppuisin ja iltaisin, sinne tuli ihan ihmisiä koirineen nauttimaan kesäpäivästä sen kummemmin treenaamatta.
Sub oli ensimmäinen testattava koira ja hieman jännitti kielitaitoni riittävyys kaiken muun sähläyksen lisäksi. Tuomarit olivat oikein mukavia, ja jaksoivat selittää pitkän kaavan mukaan asiat hitaasti ja selvästi, joten selvittin testistä kunnialla läpi.
MH-kuvaus Mog Ur´s Mrs Snabb, tasan 18kk
1a. Kontakti tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti yhteistyö. 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c Kontakti Käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn
2a Leikki 1 leikkihalu: 5Aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b. Leikki 1 tarttuminen 4 Tarttuu heti koko suulla
2c.Leikki 1 Puruote ja taisteluhalu 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irroittaa
3a. Takaa-ajo 1kerta: 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, lisää vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3a. Takaa-ajo 2kerta: 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyysaaliille
3b. Tarttuminen: 2 Ei tartu saaliiseen
4 Aktiviteettitaso: 4 Tarkkailevainen, toiminnot lisääntyy vähitellen
- Kohta tehtiin pitkässä heinikossa, alkuun Sub syöpötteli heinää, sitten istahti hetkeksi viereen, sitten oli löytävinään pusikoista jotain, jonka jälkeen nuohosi puskaa läpi sen verran mitä remmi antoi periksi.
5a. Etäleikki kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. Etäleikki uhka/aggressio: 1Ei osoita uhkauseleitä
5c. Etäleikki uteliaisuus: 1Ei saavu avustajan luokse
5d. Etäleikki leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e. Etäleikki yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
-Subré lähti asenteella mitä hittoa siellä hypit, muristen ja haukkuen, mutta kun huomasi, että siellä on ihminen niin homma meni leikiksi. Ihmisen kanssa neiti ei ehtinyt leikkimään kun piti juosta mudi rallia kenttää ympäri. Ralliltaan ei meinannut antaa itseään edes kiinni, hihnassa käytiin sitten katsomassa avustajaa ja nyt Subrélla olisi aikaa ollut leikkiä lelullakin.
6a. Yllätys pelko: 5 Pakenee enemmän kun 5 metriä
6b.Yllätys puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
6c. Yllätys uteliaisuus: 2 Menee haalarin luokse kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys jäljellejäävä pelko: 3. Pieni nopeuden vaihtelu ensimmäiselle ohituskerralla, Toisella ohituskerralla ei reaktiota.
6e. Yllätys jäljellejäävä kiinnotus. 1 ei osoita kiinnostusta haalariin
-Subré otti pyrähdyksen kun haalari repsahti, tuli sitten heti metrin päähän, mutta ei ollut oikeastaan enään niin kiinnostunut haalarista, että olisi tullut haistelemaan. Kutsusta sitten tuli viereeni ilman ongelmia. Ohi kävellessä hyppi hihaani ja yritti saada leikkimään, tylsää tälläinen, leikkiminen oli kivempaa. Ei osoittanut mitään kiinnostusta haalariin tai väistellyt haalaria, tuomarin mukaan se ei vaan ollut tarpeeksi mielenkiintoinen neidin mielestä.
7a. Ääniherkkyys pelko: 5 pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b. Ääniherkkyys uteliaisuus: 1 Ei mene katsomaan määrajan puitteissa
- Subré tuli kutsuttaessa laitteen luokse, muttei ehtinyt tulla 15 sek puitteissa kun tyhmänä en heti alkanut kutsua sitä kun en kuullut tuomarien käskevän niin tehdä.
7c. Ääniherkkyys jäljellejäävä pelko 3 Pieni nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toiselle ohituskerralle
7d. Ääniherkkyys jäljellejäävä kiinnostus 1. Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
- Oletin ettei Subré olisi reakoinut oikeastaan ollenkaan räminälaitteeseen, koska noin peruselämässä se ei ääniin reakoi ja on ensimmäisenä tutkimassa äänen lähdettä. Kun laite oli katsottu läpi Subré aloitti jälleen loikka loikka leikitään leikin ja hyppelehti innoissaan ympärilläni räminä laitteesta kiinnostumatta.
8a. Aaveet puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b. Aaveet tarkkaavaisuus: 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c. Aaveet pelko: 3 On enimmikseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d. Aaveet uteliaisuus. 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois
8e. Aaveet kontaktin otto aaveeseen: 1 Torjuu kontaktia
-Subré oli pääasiassa koko ajan edessäni ja murisi ja haukkui kummituksilla. 5m päässä kummitusten olleessa Subré siirtyi hieman taaemmas. Kun laskin hihnan kädestäni ja kävelin toisen kummituksen luokse, Sub jäi katsomaan hölmistyneenä paikoilleen. Tuli sitten möykäten perässä ja sitten heitti pentuvaihde päälle ja piti juoksennella meidän ympärillä näpsien kummitusta helmasta. Kun otin hihnasta kiinni Subré rauhoittui hauskan pidoltaan ja tuli tervehtimääm kummituksia ihan kunnolla.
9a. Leikki 2 leikkihalu: 4 aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b. Leikki 2 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
10 Ampiminen 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Subrélla oli oikein hauskaa, hieman meni homma leikkimiseksi niiltäkin osin, joissa ei ollut tarkoitus leikkiä. Tuomarin mukaan Subré on vielä aika pentumainen ja nuoruuden epävarma, mikä saa sen reakoimaan kaikkeen hyvin jyrkästi. Sub palautuu kuitenkin hyvin nopeasti, eikä sillä jää mikään pelko tai tunnetila päälle. Kun asia on nähnyt niin se on ok, sen turhia mukisematta. Neiti kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta myös saa laskettua itsensä sadasta nollaan sekunnissa. Nyt Sub vaatii vielä jonkin verran minun suunnaltani rohkaisua, mutta se saa varmasti reilusti itsevarmuutta lisää iän myötä. Ominaisuuksiltaan mitä parhain harrastuskoira ja terveluonteinen hieno koiran alku, jolla todellakin riittää leikkihalua ja taistelutahtoa.
Näin jälkikäteen ajateltuna Subré oli ehkä vähän liian keskeneräinen MH-testiinkin. Kyllä neiti testistä hienosti selvisi ja Subrélla oli oikein kivaa kun niin moni ihminen tahtoi leikkiä sen kanssa. Subrélla on selvästi ollut kevät vähän oman paikan hakemista niin laumassa kun yhteiskunnassakin, jos koirasta niin voi sanoa. Ja se on vähän epävarma itsestään ja kaikesta muusta, tämä näkyi hyvin testissäkin. Mutta ihan subrémainen kuvaus tulos on, ensin tehdään ja sitten mietitään ja unohdetaan saman tien.
Nyt Subrélla on sitten Känd Mentalstatus ja siitä vielä leimatkin passissa. Saa nähdä saanko tuon jalostusjärjestelmään näkymään, kunhan nyt saisin aikaiseksi rekisteröidä Subrén Suomeen.