Agi-tokoleiri Kitee

Viime perjantaina otin ensin nokan kohti Valkealaa, josta nappasin Karitan kyytiin. Ihme kyllä meidän viikon, ei kun siis viikonlopun kamat mahtuivat juuri ja juuri autoon. Kiteelle matkasimme ennätysajassa, vähän ajoin epähuomiossa ylinopeutta parissakin kohtaa.  Leiripaikkana meillä oli ihana Villataivaannastan

Perjantaina ilta meni tutustuessa ja leikkiseminaarin parissa, alunperin Subrén piti olla esimerkki koira leikkijänä, mutta luovutin paikan pois koska neiti on juuri saanut uudet hampit ja kulmuritkin putosivat. Ja ehkä meidän pikku otus ei ole paras esimerkki miten pentua sytytellään leikkiin, hullu mikä hullu...

6kk holsku Niilo & Subré c. Marjo

Huonetovereina meillä oli Karita & Max ja Oona ja 10vko vanha mudi pentu Ora. Pennut sitten pitivät kunnon bileet yöllä hetken unien jälkeen. Hauskaa niillä kyllä oli, mutta prinsessuuri Secillä vähemmän hauskaa. Prinsessan kauneus unet jäivät lyhyiksi ja sitähän sitten kiukuteltiin koko lauantai. 

Ora & Subré c. Oona

Lauantaina ei sää suosinut, vettä tuli ja rankasti. Seci aloitti agilityllä. Kouluttajaksi leirille saimme Marjo Hytösen, jolla on paljon kokemusta agilitykoiran kouluttamisesta, hän valmentaa niin pentuja kun MM tason koirakoita.Rata on ilkeästi kopiotu Lauran blogista

Fiilis oli vähän hukassa minä eikä minun pikku prinsessa oikein pidä vesi sateesta. Kepeillä possu sikoi ja jätti kesken, Secihän kestää kunnonkin sivuirtoamiset, toisena possuiluna oli että neiti lennätti kaikkki hypyt vaan pitkänä yli, vaikka olisi pitänyt kääntyä. Marjo käski tästä lähdin aina stoppaamaan koko homman jos hyppy menee pitkäksi, hyppy otetaan uusiksi niin monta kertaa ettei koira lennätä ja sitten vasta jatketaan rataa eteenpäin.

Tokoa oli sitten iltapäivällä, kouluttajana meillä oli joensuulainen Susanna. Aloitimme noudolla, ensin näytin mitä koira tekee. Palautusvauhti on surkea ja kapula tuodaan ravilla. Ensimmäiseksi tuli vinkki siirtää palautus sivulle, turha ottaa eteen kun ei ole pk puoli tavoitteena. Sitten tehtiin vauhtinoutoja, niitä pitäisi tehdä paljon, mutta sitten taas Seci alkaa herkästi niiden seurauksena syljeskelemään kapulaa. Pelkkiä nostoja kannattaa vahvistaa ja tehdä nostamisesta kivaa, tähän on hyvä hetki ruokakupilla. Toisena liikkeenä oli kaukot. Heti alkuun Seci kiukutteli maahan menosta, mikä ei ole sille yhtään tyypillistä. Mutta sitten päästiin tekemään, ketku ei sitten tietenkään rikkonut yhtään istumaan nousua. Käsimerkit pitäisi ottaa takasin käyttöön, joskus voi olla hälinää ja matka kasvaa ylempiin luokkiin mentäessä, jolloin koira ei kuule käskyjä.

Illalla oli sitten möllikisoja, aikasyistä kaikki saivat tehdä vain osan liikkeistä. Seci kävi avoilemassa, vaikka sitä väsytti selvästi. Seuraaminen oli vähän laiskaa, kaukana Secin yleisestä työskentelystä. Täyskäännöksen ohjaaja tekee väärin... Sitten luoksetulo, matka oli todella pitkä olemme tähän asti treenanneet puolet lyhyemmällä välillä, mutta hyvä että tämä selvisi nyt. Juuri ennen "koetta" juttelin Lauran kanssa ja tein lopulta päätöksen käsimerkin ja sanallisen väliltä, käsimerkki voitti. Seci pysyi hyvin paikoillaan laukkasi täysiä, yllättyi stopista jolloin se valui, mutta pysähtyi kuitenkin ihan hyvin kun asia meni perille päähän asti ja laukkasi sivulle. Itse oli ihan tyytyväinen,koska oletin otuksen juoksevan noin pitkällä matkalla täysiä vaan läpi. Sitten nouto, karkasi kapulan perään ilman lupaa, palautti ravilla eikä osannut päättää toisiko sivulle vai eteen. Päivän treenit selvästi sekoitti pienen ajatuksia, koska silloin sai varastaa ja tehtiin palautuksia sivulle. Loppuun vielä kaukot. Susanna tuomarina sanoi vieressäni "käsky" aina kun piti vaihtaa asentoa. Tyyli pysyi kasassa, mutta toisen istumaan nousu Seci ennakoi tuomarin käskystä. Ihan hyviä pisteitäkin saimme, mutta se ei tässä harjoituksessa ollut pääasiana.

Sitten agilityyn, Subré pieni höppänä pääsi ensimmäisiin möllikilpailuihin, jotka eivät olleet oikeastaan kilpailut koska sijoja ei jaettu. Supermöllirata

Rata oli pidempi mitä Sub on tähän menessä ikinä tehnyt. Karita piti pentua lähdössä, jolloin pääsin kutsumaan 2 taakse. Hyvin meni 8 putkelle asti, josta nappasimme 10, pentu vain juoksi ohi, eikä bongannut putkea. Toisella kierroksella tuli pari pyörähdystä ennen 8putkea, ja kolmannella leikkasin putken takana, jolloin mentiin vain hieman epäröiden 8putkeen. Viimeinen kerta kellotetiin reiluun 13 sek, joka oli paras aika "ei rimoilla" juosseille ja toisiksi paras aika kaikista radan juosseista, aika hyvin meidän reilu 4kk vauvalta.

Subré agilityä c. Marjo

c. Marjo

Kisaavienkin rata oli, mutta sitä ei niinkään kisattu kun yö tuli nopeammin kun uskoimmekaan. Seci kävi sillä testailemassa. Mukava rata, vaikka itse piirsinkin

Kutsuminen 4 takaa, Seci teki hienot 2on2off A:lle ja sieltä juoksujalkaa eteenpäin, puomi lejeröinti putken takaa ja taakse jäänti, ja ennen rengasta kosahti. Seci veti käännöksen pitkäksi, ja haki rengaan takana olleen hypyn. Tiukemmalla käskytyksellä onnistui, takaakierron rengaan jälkeen yritti luistaa, mutta siihenkin vaan käskytystä enemmän. Loppu olikin helppo, keppeihin loppui ,vaikka niistä on näköjään numerointi unohtunut. Huvikseni pelleilin radan myös mudi Luksin kanssa. Hauska otus, vaikka uskottelikin ettei ole keppejä ikinä nähnytkään 3lk koiralle ihan odotettavaa.

Tyttöjen ero, prinsessa kaunokainen ja Subré...

Seuraavan yön minun tytöt nukkuivat kevythäkissä niin oli rauhallisempaa, Secikin sai nukutuksi ja oli pirteä aurinkoisena sunnuntai aamuna. Subréa sen sijaan jo selvästi väsytti, tietysti pentuna olo on rankkaa kun pitää riehua koko ajan Oran kanssa. Subré pääsi kuitenkin tokoilemaan, tarkoitus oli noutaa. Juuri ennen meidän vuoroa lähti sitten kulmuri irti. Alkuun koitin näyttää mitä olemme tehneet, mutta pennulla  oli ajatukset ihan muualla. Kouluttaja sitten otti naksun esiin ja aloitetaanpas koulutus alusta ja eritavalla. Hänestä ei ole hyvä idea aloittaa suoraan ns. vauhtinoudosta ja tehdä kapulasta lelua muiden joukossa. Naksun kanssa saatiin pentu haukkailemaan kapulaa innokkaasti.

Iltapäivällä oli taas agilityä ja rata taas kopioituna Lauralta näytti tältä:

Khyl kääntyy kun tehdään oikein c. Marjo

Pyöreä hyppykuvio piti suorittaa keskellä seisomalla. Tietenkin itse tarjosin siihen alkuun ihme venkuroita, pyöritään akselin ympäri yhtä hyppyä varten. Mutta uskokaa tai älkään Secillä on korvat muutenkin kun koristeena. Käsky vaan ajoissa ja koira kääntyi, oho. Ohjaus meni uusiksi, tästä lähtien ohjaan linjoita en esteitä, ja koira toimii pirun hienosti. Miten voikaan olla mahdollista, että koira kääntyy huomattavasti paremmin kun en mene esteellä kääntämään, vaan ohjaan kauempaa ja vain kerron että käännytään. Nyt jätetään turha kiirehtiminen pois, kun on kiihkeä ja nopea koira pitää ohjaajan olla rauhallinen, kilpaijuoksu ja kiire on pahasta. Fiilis oli mahtava, vitsi me osataan. Harmi kun asutaan liian kaukana Helsinkistä, muuten meitä ei pitäisi mikään pois Marjon treeneistä. Pohdittiin kyllä Lauran kanssa, että jonkin koulutuspäivän voisi järjestää syksymmällä, niin päästäisiin taas Marjon oppiin. Juoksin radan myös australianpaimenkoira Pubin kanssa, outoa mutta kivaa ohjata nopeaa maksi koiraa. Samaa rauhallisuutta senkin kanssa haetiin ja hetkellisesti se jopa meinasi löytyä.

Pubikin kääntyy hienosti c.Marjo

Sitten kohti kotia, automatkat oli kyllä hauskin osa reissusta. Nauretiin Karitan kanssa ihan hulluina, sekoiltiin ja varmaankin aiheutimme paheksuntaa. Löydettiin Kiteelle ja takaisin eksymättä, törmäämättä tai saamatta sakkoja, siis ihan onnistunut reissu. Ei me kyllä itse leiripaikkaan ajettu ajo-ohjeiden tai ABC:n työntekijän ohjeiden mukaan, ja silti löydettiin vahingossa perille, tästä voimme kyllä kiittää Lauraa joka juuri sopivasti käveli tiellä.